Dinosauruksista tullut kreationistien ystäviä: dinojen radiohiili ja pehmeät kudokset uhmaavat evoluution vuosimiljoonia

Creation Research Society Quarterly on neljästi vuodessa ilmestyvä vertaisarvioitu tiedejulkaisu, jonka tuorein numero käsittelee suurta dinosaurusprojektia.




Joel Kontinen

Vuosimiljoonat näyttelevät merkittävää roolia esimerkiksi hindulaisessa ajattelussa, joka on täysin irrallaan historiasta. Mutta vasta 1700-luvulla kristinuskoon kyllästyneet teoreetikot omaksuivat tämän käsityksen länsimaissa.

Monet halusivat vapautua kristinuskosta ja Raamatun moraalista. He pyrkivät tähän yrittämällä erottaa Raamatun historian sen moraaliopetuksista.

Yhtään iänmääritysmenelmää ei tuolloin vielä tunnettu, mutta se ei estänyt spekulaatioita.

Toisin kuin suuri yleisö uskoo, myöhemmin keksityt menetelmät eivät mittaa ikää. Ne mittaavat eri isotooppien määrää tai keskinäistä suhdetta, joten jonkun täytyy aina tulkita tulokset.

Viime vuosien löydöt – esimerkiksi verisolut, kollageeni ja muu pehmeä aines – ovat haastaneet uskoa vuosimiljooniin, joista oli ehtinyt tulla dogmi.

Evolutionistin ahdinko lisääntyi, kun dinosauruksen fossiilista löytyi radiohiiltä eli hiili-14:ää. Radiohiilen puoliintumisaika on 5 730 vuotta. Kun eläin kuolee, sen hiili-14 pitoisuus puolittuu 5 730 vuodessa. Jos fossiili on 100 000 vuotta vanha tai vanhempi, siinä ei pitäisi olla lainkaan hiili-14:ää.

Löytö ei jäänyt ainoaksi. Sittemmin radiohiiltä on löydetty myös muista dinosauruksista.

Tuore Creation Research Society Quarterly tarkastelee dinosaurusten pehmeitä kudoksia ja radiohiiltä. Pitoisuudet mitattiin sekulaarisessa huippulaboratoriossa, jolla ei ollut omaa lehmää ojassa, mutta tuloksille hekään eivät voineet mitään: dinosaurukset voivat olla korkeintaan 49 470 vuoden ikäisiä.

Ja kun timantitkaan eivät ole niin vanhoja kuin evolutionisti toivoo, hänen ahdinkonsa lisääntyy entisestään.

Lähde:

Thomas, Brian ja Vance Nelson. 2015. Radiocarbon in Dinosaur and Other Fossils. Creation Research Quarterly 51:4, 299–311.

Saksalaistutkijat horjuttavat evolutionistisia lajirajoja karsimalla tiikereiden alalajit kahteen

Bengalintiikeri (Panthera tigris tigris). Kuva: Sumeet Moghe, Creative Commons. Uuden tutkimuksen mukaan tämä kissaeläin ei ole oma alalajinsa.




Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat otaksuneet, että tiikerit voidaan luokitella yhdeksään alalajiin, joista kolme on kuollut sukupuuttoon.

Tuore Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus haastaa tämän käsityksen. Andreas Wilting (Leibniz-Institut für Zoo- und Wildtierforschung) kollegoineen vertaili ja mittaili tiikereiden kalloja, kuvioita ja genetiikkaa ja päätyi siihen, että aiempaa luokittelua ei voida perustella vaan tiikerit voidaan luokitella kahteen alalajiin.

Myös dinosaurustutkijat ovat joutuneet myöntämään, että dinolajeja oli huomattavasti vähemmän kuin mitä ennen kuviteltiin.

Sata vuotta sitten uskottiin, että ihmisrotuja on viisi. Nyt niitä on yksi ainoa.

Samanlainen trendi nähtäneen piakkoin myös Homo-suvun alalajeissa, kunhan tarpeeksi ikivanhoja kalloja löytyy. Evolutionistien entiset kansikuvapojat neandertalinihminen ja Homo erectus ovat niin ikään käyneet entistä ihmismäisemmiksi. Ne saattavat ajan oloon myös häipyä niminä.

Ja esimerkiksi liikerit (leijonan ja tiikerin jälkeläinen) ja muut hybridit haastavat lajirajoja ja kertovat siitä, että Nooan ei tarvinnut ottaa kaikkien isojen kissaeläinten edustajia arkkiin.

Uusi tiikeritutkimus on Sciencen mukaan kiistanalainen. Se haastaa luutuneita darvinistisia käsityksiä eläinkunnasta ja lajeista ja kertoo myös siitä, että Genesiksen lajiensa mukaan periaate on edelleenkin varteenotettava näkemys.


Lähde:

Kupferschmidt, Kai. 2015. Controversial study claims there are only two types of tiger. Science (26.6.).

Charlestonin kirkkosurmaaja Dylann Roof oli omaksunut darvinistisen rotukäsityksen

Emanuel African Methodist Episcopal (AME) Church. Kuva: Cal Sr, Creative Commons. Dylann Roof ampui kirkossa yhdeksän seurakuntalaista, jotka olivat kokoontuneet raamattupiiriin.



Joel Kontinen

Charlestonin kirkkosurmaajan taustasta on tullut ilmi uusia piirteitä. Netistä on löytynyt manifesti, jota hänen arvellaan muokanneen viimeksi vähän ennen iskuaan.

Toisin kuin esimerkiksi Jokelan surmista tuttu Pekka-Eric Auvinen tai Norjan joukkosurmaaja Anders Behring Breivik, Roof ei mainitse Darwinia tai evoluutiota, mutta hänen ajattelunsa on silti darvinismin kyllästämä.

Roof esimerkiksi sanoo, että hevonen ja aasi voivat saada jälkeläiseksi muulin, mutta ne ovat silti eri eläimiä. Hänen mukaansa valkoiset voivat saada jälkeläisiä muiden rotujen edustajien kanssa, mutta tämä ei tee meistä samaa rotua.

Rasismi kukoistaa darvinistisessa ympäristössä.

Teoksessaan The Descent of Man (1871) Charles Darwin teki eron sivistyneiden rotujen ja villien rotujen välillä, ja siitä lähtien evolutionistit ovat lainailleet hänen ajatteluaan:

· Vuoden 1925 Daytonan apinaoikeudenkäynnissä syytetyn penkillä istui sijaisopettaja John Scopes, joka käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology -kirjaa. Teos tiesi kertoa, että ihmisrotuja oli viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

· DNA:n rakenteen keksijänä kunnostautunut nobelisti James Watson herätti kohua Isossa-Britanniassa väittämällä, että afrikkalaiset eivät ole yhtä kehittyneitä kuin eurooppalaiset.

· Pari vuotta sitten Italian senaatin varapuhemies Roberto Calderoli nimitti maan maahanmuuttoministeriä Cecile Kyengeä orangiksi tämän tumman ihonvärin vuoksi.

Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat sukua toisilleen. On vain yksi aadamilainen rotu.

Ihonväristä riippumatta kaikki ovat syntisiä ja voivat saada armahduksen vain ja yksinomaan tunnustamalla oman tilansa ja kääntymällä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen puoleen.

Lähde:

The Last Rhodesian.

Minaretin varjossa: Sudan uhkaa hirttää kaksi pastoria, koska he ovat kristittyjä

Minaretin varjossa on vaarallista olla kristitty. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Moni kristitty on kokenut kovia viime aikoina. Uutiset ovat tulvillaan Charlestonin tragediasta. Pyssymies tuli kylmän rauhallisesti kirkon raamattupiiriin ja ampui yhdeksän afroamerikkalaista. Tapaus muistuttaa jossain määrin kotimaisia koulusurmia, joskaan Dylann Roof ei tohtinut tai ehtinyt ampua itseään.

Rasismi kumpuaa ajatuksesta, että toiset kansanryhmät ovat parempia tai kehittyneempiä kuin toiset. Ideologiana se on selvästi antikristillinen, koska Raamattu puhuu kaikkien ihmisten veljeydestä: ”Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun” (Apostolien teot 17: 26).

Ei siis ole ihme, että Roof valitsi värillisten suosiman kirkon surmatekonsa näyttämöksi. (Oikeastaan olemme kaikki värillisiä, koska meistä ei kukaan albinoja lukuun ottamatta ole täysin väritön.)

Mutta tämä tragedia on vain yksi aivan liian monista surmateoista tai täysin käsittämättömistä vainoista:

· ISIS tappaa kristittyjä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

· Al-Shabaab käy Jeesuksen seuraajien kimppuun Keniassa.

· Sudan uhkaa hirttää kaksi pastoria (Yat Michael Ruot ja Peter Yein Reith). Heidän ainoan rikoksensa on se, että ovat kristittyjä.

· Iran on pitänyt pastori Saeed Abedinia vankilassa vuodesta 2012 lähtien tekaistujen syiden nojalla. Edes kansainväliset vetoomukset eivät ole saaneet Irania vapauttamaan häntä.

· Pakistan on pitänyt Asia Bibiä vangittuna vuodesta 2010 lähtien.


Lähde:

American Center for Law and Justice 22.6.2015.

Saharan hopeamuurahainen pysyttelee viileänä huipputeknologian avulla

Kuva: Bjørn Christian Tørrissen, Creative Commons.




Joel Kontinen

Saharan hopeamuurahaiset (Cataglyphis bombycina) vievät kuumuuteen kuolleet pikkuötökät parempaan talteen. Näillä yllättävän pitkäjalkaisilla pikkueläimillä on selässään ja kyljessään pikkuruisia kolmionmuotoisia hiuksia, jotka heijastavat suuren osan niihin osuvasta näkyvästä valosta.

Hiukset myös johtavat infrapunalämmön pois muurahaisesta. Näin niiden lämpö alenee viidestä kymmeneen astetta maan lämpötilaa alemmaksi.

Tutkijat yrittävät hyödyntää muurahaistekniikkaa suunnittelemalla pintoja, jotka pienentävät jäähdytyskustannuksia kuumissa oloissa.

Biomimetiikka eli luonnossa ilmenevien älykkäiden ratkaisujen jäljittely säästää monesti selvää rahaa.

Eläinkunta on täynnä nerokasta suunnittelua. Loogisin selitys on luettavissa Genesiksestä. Jumala sanoi luoneensa kaiken sangen hyväksi – myös eläimet.

Suunnittelu näkyy selvästi myös syntiin langenneessa maailmassamme.

Lähde:

Sokol. Joshua. 2015. Silver coat lets Saharan ants withstand scorching desert heat. New Scientist (18.6.)

Tiedevilppi vaivaa tiedeyhteisöä

Tutkijan valkoinen takki ei ole tae nuhteettomuudesta. Kuva: Samir, Wikipedia.



Joel Kontinen

Kepulikonstien paljastuminen on vienyt monelta palkintopallilla patsastelleelta kansallissankarilta maineen. Myös yhä useampi poliitikko on syönyt sanansa.

Mutta kuka olisi voinut aavistaa, että laboratoriossaan puurtavat tutkijat olisivat myös turvautuneet vilppiin?

Tiedevilpistä on tullut liki epidemia.

Science veti äskettäin mielipiteisiin vaikuttamista koskevan tutkimuksen takaisin. Nature ilmoitti toissapäivänä vetävänsä parin vuoden takaisen Alzheimerin taustojen luotaavan jutun takaisin.

Ja tiedeyhteisö on hädin tuskin toipunut edellisistä skandaaleista. Pinnan alla on lisää pilalle mennyttä ainesta.

Viime aikojen tiedeskandaalit saivat esimerkiksi New York Timesin pohtimaan, mikä tieteessä on pielessä, kun tiedejulkaisut vetävät yhä useammat tutkimukset takaisin.

Viitisen vuotta sitten evoluutiopsykologi Marc Hauser jäi kiinni tutkimustulosten peukaloinnista.

Hauser oli väittänyt, että evoluutio selittää moraalin. Hänen mielestään moraaliseen käytökseen ei tarvita uskontoa.

Monet tieteen huijauksista liittyvät darvinistiseen evoluutioon. Joskus tutkijoiden herkkäuskoisuus on estänyt väärennöksen paljastumisen.

Nebraskan ihminen ja Piltdownin ihminen olivat evolutionistien parhaita todisteita Daytonan apinaoikeudenkäynnin aikana (1925).

Tiedeyhteisö loi Nebraskan ihmisen yhden hampaan perusteella.

Piltdownin ihminen oli harkittu petos.

Kiinalainen viljelijä yhdisteli eri lajien luita sopivasti toisiinsa ja sai National Geographicin uskomaan höyhenpeitteeseen dinosaurukseen. Lehti joutui muutaman kuukauden kuluttua tunnustamaan erheensä, mutta ennen sitä se ehti antaa kuvitteelliselle olennolle tieteelliseltä kalskahtavan nimen Archaeoraptor liaoningensis.

Huijaukset eivät valitettavasti loppuneet siihen.

Lähde:

Carey, Benedict. 2015. Science, Now Under Scrutiny Itself. The New York Times (15.6.).

Arkeologit löysivät kuningas Saulin pojan Esbaalin nimen 3 000 vuotta vanhasta saviruukusta

Vanhan testamentin mukaan kuningas Saul kuoli Gilboan vuoren taistelussa, jota Jean Fouquet kuvasi tällaiseksi 1470-luvulla. Kuva: Public domain.



Joel Kontinen

Skeptikkojen on entistä vaikeampaa vedota siihen, että Raamatun historia ei perustu tosiseikkoihin. Vuosi sitten Biblical Archaeology Review (BAR) julkaisi artikkelin viidestäkymmenestä vanhan testamentin henkilöstä. Savitaulut ja muut arkeologiset löydöt vahvistivat jokaisen historiallisuuden.

Lista pitenee kaiken aikaa. Joukko israelilaisia arkeologeja löysi äskettäin Jerusalemista lounaaseen sijaitsevasta Khirbet Qeiyafasta noin 3000 vuotta vanhan suuren saviruukun, johon on kaiverrettu nimi Esbaal.

Nimi on kiinnostava, koska se on Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin pojan nimi: ”Nerille syntyi Kis ja Kisille Saul. Saulille syntyivät Jonatan, Malkisua, Abinadab ja Esbaal” (1. Aikakirja 8:33).

Suomenkielinen Raamattu käyttää Esbaalista myös nimeä Isboset. Tutkijat Yosef Garfinkel, Mitka R. Golub, Haggai Misgav ja Saar Ganor julkaisivat löydön arvostetussa Bulletin of the American Schools of Oriental Research (BASOR) -lehdessä.

Arkeologia on vahvistanut kiinnostavia yksityiskohtia Vanhan testamentin historiasta. Voit lukea lisää esimerkiksi tästä, tästä ja tästä.

Löydöt osoittavat, että Vanhan testamentin kuvaukset eivät ole muinaisten paimentolaisten tarinoita vaan dokumentoitua historiaa.

Lähde:

Ngo, Robin. 2015. Biblical Name Eshbaal Found Outside of the Bible: Khirbet Qeiyafa excavators publish new Iron Age inscription. Biblical Archaeology Society (5.6.).