Miksi kaikki maailmankaikkeudessa tuntuu sopivalta?

 

Kuva: NASA. 

 

”Elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa." Näin professori Pangloss vastustaa kaikkia päinvastaisia ​​todisteita vuoden 1759 satiirissa Candide. Sen kirjoittaja Voltaire loi hahmon valaisemaan tiettyjä teologisesti sävytettyjä sen ajan tieteellisiä ajattelijoita, jotka väittivät, ettei asioita voitaisi parantaa, koska hyväntahtoinen Jumaluus tuskin olisi halunnut niitä toisin.

Jumala ja Hänen älykkäät suunnitelmansa eivät ole tieteellisen ajattelun valtavirrassa, mutta samanlaisia ​​ajatuksia optimaalisesta maailmankaikkeudesta valuu edelleen läpi kosmologian.

Tämä johtuu pääasiassa salaperäisistä numeroista, jotka määräävät sen toiminnan. Kun ne kaikki yhdistetään hiukkasfysiikan ja kosmologian vakiomalleihin, saadaan noin 30 luonnonvakiota – lukuja, kuten perusvoimien vahvuudet ja alkeishiukkasten massat, joita nykyteoriat eivät voi selittää, mutta kuitenkin ne ovat vain olemassa.

Jos muutetaan monia näistä vakioista, ei mitään tapahdu. "Mutta joidenkin muiden muuttaminen vaikuttaa rajusti, jopa tappavasti", sanoo kosmologi Paul Davies Arizonan osavaltion yliopistosta. Jos esimerkiksi painovoiman ja sähkömagnetismin suhteellisia vahvuuksia muutetaan vain vähän, niin tähdet ja galaksit eivät voi muodostua. Jos protonin ja neutronin massojen pieni ero kääntyy ja protonista tulee raskaampaa, ei synny vakaita atomeja. "Näiden lukujen muuttaminen estäisi todennäköisesti kaiken elämän universumissa", Davies sanoo. Ei ole iso harppaus sanoa, että näyttää siltä, ​​​​että nupit on kierretty - ikään kuin universumi olisi jotenkin hienosäädetty olemassaoloamme varten.

Kaikki eivät ole samaa mieltä.  jotkut vetoavat multiversumiin, jota ei ole tieteellisesti todistettu.

Lähde:

Webb, Richard. 2021.  Why is the universe just right for life? Blame the multiverse New Scientist  17.11. 

New Scientist palaa taas multiversumiin

 

Kuva: Silver Spoon, public domain.  

Joel Kontinen

Todellisuutemme saattaa olla totta vain multiversumissa.

Multiversumi on yksi tieteen oudoimmista ideoista - mutta evolutionistien mielestä se saattaa olla todellista.

Kuplanuniversumeista peilimaailmaan, jossa aika kuluu taaksepäin, multiversumin käsite on yksi tieteen kummallisimmista ideoista. Voisiko kokemaamme todellisuus olla yksi monista? Onko olemassa rinnakkaisia versioita itsestämme? Ja voisivatko vaihtoehtoiset universumit kokea erilaisia fysiikan lakeja ja ehkä jopa ylimääräisiä ulottuvuuksia? 

Multiversumin idea on melko tuttu sci-fi:stä, mutta kuinka paljon siitä on tiedettä ja kuinka paljon fiktiota? Fysiikassa on muutama erilainen teoria multiversumin ympärillä. Katsotaanpa niitä, jotka eivät ole täysin tämän maailman ulkopuolella.

1. Kosmologinen multiversumi

Helpoin selittää kutsutaan kosmologiseksi multiversumiksi. Ajatuksena on, että maailmankaikkeus laajeni hullulla nopeudella sekunnin murto-osassa ison räjähdyksen jälkeen. Kun tämä tapahtui, oli kvanttivaihteluita, jotka saivat erilliset kuplauniversumit syntymään. Jokainen alkoi sitten täyttää itseänsä ja luoda lisää kuplia. Nämä uudet “maailmankaikkeudet” eivät enää olleet yhteydessä toisiinsa - joten ne voivat vapaasti kehittyä eri tavoin. Jopa erilaisilla fysiikan laeilla, ja ehkä jopa ylimääräisillä ulottuvuuksilla.

2. Jousiteoria

Jousiteoria on yksi tapa, jolla fyysikot ovat yrittäneet yhdistää maailmankaikkeuden yhden, hyvin monimutkaisen säännön alle. Se vaatii kuitenkin vakavaa teoreettista todellisuuden uudelleenkuvittelua, jotta se toimisi, ja se ennustaa rehellisesti naurettavan määrän universumeja, ehkä 10-500 tai enemmän, kaikilla on hieman erilaiset fyysiset parametrit. Laskelmilla on järkeä teoriassa, mutta on erittäin vaikeaa testata näitä ideoita todellisuudessa.

3. Kvanttimultiversumi

Ja sitten on kvanttimultiversumi. Tämän idean esitti fyysikko Hugh Everett, joka keksi kvanttifysiikan tulkinnan ”monia maailmoja”. Everettin teoria on, että kvanttivaikutukset aiheuttavat maailmankaikkeuden jatkuvan jakautumisen. Se voi tarkoittaa, että päätöksillä, jotka teemme tässä maailmankaikkeudessa, on vaikutuksia muihin rinnakkaisissa maailmoissa eläviin versioihimme.

4. Taaksepäin menevä universumi

Fyysikot luulevat äskettäin löytäneensä todisteita siitä, että rinnakkainen maailmankaikkeus menee taaksepäin ajassa. Se on melko alustava, mutta tässä on idea. Iso räjähdys on saattanut luoda kaksi universumia - yksi sisältää enimmäkseen ainetta - se on meidän - ja toinen sisältää enimmäkseen antiainetta. Jos tämä teoria on oikea, universumissamme tulisi olla uusi hiukkanen, jota kutsutaan oikeakätiseksi neutriinoksi. Nyt kaksi havaintoa Etelämantereella tehdystä kokeesta on saattanut joidenkin evolutionistien mielestä nähdä yhden.

Näiden havaintojen huomioon ottamiseksi on esitetty vaihtoehtoisia selityksiä, mutta ne kaikki on suljettu pois. Jäljelle jää teoria, joka viittaa siihen, että hämärässä myrskyinen maailmankaikkeus luotiin samassa isossa räjähdyksessä kuin omamme, ja se on olemassa sen rinnalla. Peilimaailma. Tässä peilimaailmassa positiivinen on negatiivinen, vasen on oikea, ylhäällä on alas ja aika kuluu taaksepäin. Se voi olla mielen sulava idea, joka on koskaan syntynyt Etelämantereen jäästä - mutta se voi olla totta.

Joten jos yksi valtava, muinainen ja salaperäinen maailmankaikkeus ei riitä sinulle, on olemassa useita teorioita ja jopa joitain todisteita siitä, että siellä on useita universumeja. Valitettavasti näyttää siltä, että emme koskaan pysty kommunikoimaan maailmankaikkeuksien välillä.

Sekä Nature että  Scientific Americanin kirjeenvaihtaja epäilevät multiversumeja. Meidän kannattaa tutkia vain niitä maailmoja; jotka ovat olemassa.

Lähde:

Science with Sam: Is our reality just one part of a multiverse?  New Scientist 1.9.

Kaksi tutkijaa väittää, että klassinen kvanttimekaniikan teoreema osoittaa, että muita maailmankaikkeuksia on olemassa

Tintoretto: Eläinten luominen (n. 1550), public domain.




Joel Kontinen

Jotkut kvanttimaailman ideat näyttävät viittaavan siihen, että meistä on monia versioita, jotka jakautuvat moniin rinnakkaisiin maailmoihin. Nyt kaksi tutkijaa on muotoillut todisteen, että yritetään osoittaa että tämä on totta.

Todiste sisältää kvanttimekaniikan perustavanlaatuisen rakenteen, nimeltään Bellin teoreema. Lause käsittelee tilanteita, joissa hiukkaset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, takertuvat ja kulkevat sitten erillään. Sitä kutsutaan no-go -lauseeksi, jonka tarkoituksena on osoittaa, että jokin oletus siitä, miten maailma toimii, ei ole totta.

Big bangia on epäily jo moneen otteeseen. Tämä on vain yksi keino saada sen pois. Jotkut eivät oikein usko, että meitä on vain yksi ja että ihminen on vastuussa teoistaan.

Multiversumiajattelu eli useiden maailmankaikkeuksien olemassaolo on pikemminkin filosofiaa tai science fictionia kuin tiedettä. Se saa kosmologian kuulostamaan muiden tieteenalojen harjoittajien mielestä perin oudolta.

Lähde:

Crane, Leah.2019. A classic quantum theorem may prove there are many parallel universes. New Scientist (.19 8.):

Big Bangiä epäillään taas

Kuva: NASA / GSFC.




Joel Kontinen

Juuri ennen kuolemaansa Stephen Hawking sanoi, että ennen alkuräjähdystä (big bangiä) ei ollut mitään.

Hawking uskoi universumimme saaneen alkunsa big bangissä, mutta hänen mielestään se oli vain yksi monista räjähdyksistä, joita multiversumissa oli.

New Scientist kertaa modernin kosmologian historiaa ja vie meidät 1920-luvulle, jolloin belgialainen pappi ja tähtitieteilijä Georges Lemaître huomasi, että universumi laajenee.

Hän päätteli, että alussa maailmankaikkeuden on täytynyt olla äärimmäisen pieni.

Vaikka Sir Fred Hoyle ilkkui tätä mallia isoksi pamaukseksi (Big Bang), siitä on sittemmin tullut vallitseva kaiken olevaisen selitys.

NASA:n kolumnisti Elthan Siegel tosin epäili viime syksynä, että big bang ei ollut kaiken alku.

Universumin on alussa täytynyt olla niin kuuma, että edes atomit eivät ole voineet muodostua. Säteily on ollut niin voimakasta, että protonit ja neutronit ovat sulaneet plasmaksi. Tiheys on lämpötila ovat nousseet äärimmäisiksi, ja kaikki universumin aine ja energia ovat mahtuneet singulariteetiksi kutsuttuun pikkuruiseen pisteeseen, jossa fysiikan lait eivät toimineet.

Siegel sanoo, että tämä skenaario ei pidä paikkaansa. Hän uskoo, että big bang tapahtui vasta (myyttisessä) inflaatiovaiheessa.

Mutta edes tällainen selittely ei pysty pelastamaan alkuräjähdystä, joka ei toimi ilman fysiikan historian surkeinta teoreettista ennustetta eli pimeää ainetta eikä ilman illuusioksi kutsuttua pimeää energiaa.

Lähteet:

Cartwright, Jon. 2018. Why the big bang was not the beginning. New Scientist (14.3.).

Siegel, Elthan. 2017.The Big Bang Wasn't The Beginning, After All. Forbes (21.9.).

“Emme voi tietää, elämmekö tietokonesimulaatiossa”, New Scientist kertoo

Näyttääkö tämä tietokonesimulaatiolta? Kuva: NASA, ESA, H. Teplitz and M. Rafelski (IPAC/Caltech), A. Koekemoer (STScI), R. Windhorst (Arizona State University) ja Z. Levay (STScI), public domain.




Joel Kontinen

Oxfordin yliopiston filosofian professori Niklas (Nick) Boström on vuodesta 2002 lähtien leikitellyt ajatuksella, että maailmankaikkeus on jättimäinen tietokonesimulaatio.

Boström tarvitsee ideaansa tietokoneen, jonka massa on planeetan kokoinen ja joka pystyy tekemään 10 potenssiin 42 laskutoimitusta sekunnissa.

Tällainen supertietokone pystyisi Boströmin mukaan simuloimaan ihmiskunnan koko henkisen historian käyttämällä sekunnin ajan alle miljoonasosan prosessointitehostaan.

Tietotekniikkaguru Elon Musk omaksui tämän näkemyksen ja laskeskeli, että on vain yksi mahdollisuus miljardista, että emme elä tietokonesimulaatiossa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että 1) universumissa on äärettömän pitkälle kehittyneitä älykkäitä olentoja, jotka ovat kiinnostuneita historiastamme ja 2) meillä ei ole ensinkään vapaata tahtoa.

Koko rakennelma on hyvin kiistanalainen, koska sille ei ole mitään tieteellistä tai muutakaan näyttöä.

Kun ihmiset lakkaavat uskomasta Jumalaan, he alkavat uskoa mitä kummallisempia asioita, esimerkiksi satuolentoihin, multiversumiin ja omiin jumalallisiin kykyihinsä.

Lähde:

Woodward, Aylin. 2017. We can’t ever know whether or not our universe is a simulation. New Scientist (6.10.).

Harvardin avaruustieteilijä: Ihmiskunnalla on erikoisasema universumissa

Linnunrata: Kuva: ESO, Creative Commons (CC BY 4.0).




Joel Kontinen

Monet evoluutioon turvautuvat skeptikot, esimerkiksi Carl Sagan ja Stephen Hawking, pitävät ihmistä kosmisen sattuman seurauksena.

He uskovat, että kun aikaa on riittävän monta miljardia vuotta, tähtipölystä ja elottomasta kaasusta muodostuu viimein olento, joka pohtii, mistä hän on tullut ja minne hän on menossa.

Sattumaan luottaminen on kuitenkin kiistanalaista.

Harvardin yliopiston avaruustieteen lehtori, astrofyysikko Howard A Smith kirjoitti kiitospäivän jälkimainingeissa Washington Postissa, että meidän tulisi olla kiitollisia myös erikoisasemastamme.

Hän kumoaa kirjoituksessaan Saganin ja Hawkingin näkemykset ihmisen mitättömyydestä ja painottaa, että emme pääse karkuun antrooppista periaatetta.

Maailmankaikkeus ei alkuunkaan näytä siltä, että se olisi syntynyt sattumalta, vaan luonnon neljä perusvoimaa – painovoima, sähkömagneettinen voima, heikko ydinvoima ja vahva ydinvoima – on hienosäädetty tekemään elämän mahdolliseksi ja myös takaamaan sen jatkuvuuden.

Smithin mukaan tämä ei voi olla sattumien summa, koska vain pienoinen muutos missä tahansa perusvoimassa merkitsisi sitä, että universumi ei olisi edes syntynyt.

Vaikka hän uskoo alkuräjähdykseen (big bang), hän näkee sitä seuranneessa kosmisessa inflaatiossa merkkejä teleologiasta eli tarkoitushakuisuudesta.

Hän on ateistifilosofi Thomas Nagelin kanssa samaa mieltä siitä, että naturalistiset prosessit eivät yksinään pysty selittämään universumin hienosääntöä vaan siinä näkyy älykäs suunnittelu.

Edes usko multiversumeihin eli moniin rinnakkaisiin maailmankaikkeuksiin ei pelasta ateistista ajattelua luonnon suvereenisuudesta.

Myös eksoplaneetat eli muita tähtiä kiertävät planeetat kertovat maapallon ainutlaatuisuudesta ja haastavat naturalistisia teorioita.

Ja elämän naturalistinen synty on edelleenkin täysin mahdotonta.

Me siis olemme ainutlaatuisia ja siitä meidän on syytä olla kiitollisia.

Lähde:

Smith, Howard A. 2016. Humanity is cosmically special. Here’s how we know. The Washington Post (25.11.).

New Scientistin joulukirjoitus: Jumala vs. multiversumi, 2500-vuotinen sota

Tintoretto: Eläinten luominen (n. 1550), public domain. Moni sekularisti haluaisi tulkita luomisen omalla tavallaan.



Joel Kontinen

New Scientistin joulun kaksoisnumerossa Wesleyan Universityn uskontotieteen professori Mary-Jane Rubenstein vie lukijansa 2500 vuoden aikamatkalle, joka alkaa antiikin atomistien ja stoalaisten kiistalla kaikkeuden koostumuksesta.

Atomistit olivat ateisteja, ja stoalaiset panteisteja, jotka uskoivat pohjimmiltaan, että kaikki oleva on Jumalaa.

Professori Rubenstein sanoo, että hienosääntö on ilmeistä universumissa. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnittelu on ilmeistä – ellei rinnakkaisia maailmankaikkeuksia ole olemassa.

Multiversumiajattelu on varsin kiistanalainen näkemys, jolle ei ole mitään tieteellistä tukea, mutta monet pitävät siitä kiinni, koska he eivät halua hyväksyä ainoaa vaihtoehtoa eli kaiken Luojaa.

Rubenstein ohjaa lukijansa seuraavaksi Platonin, Aristoteleen, Augustinuksen, Nicolaus Cusanusin ja Giordano Brunon ajattelun kautta päätelmäänsä, joka näyttäisi olevan luomisen ja Jumalan voiman uudelleentulkinta.

Multiversumi voi hänen mukaansa olla osa tätä maailmankaikkeutta, ja Jumala voi olla jotain muuta kuin mitä Hän selvästi sanoo olevansa.

Näin päädymme jonkinlaiseen panteismiin, joka kuitenkin poikkeaa stoalaisten näkemyksestä.

Yhdessä asiassa Rubenstein on oikeassa – ihmiset todella sotivat Jumalaa vastaan. Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi Richard Dawkinsin tuotannosta.

He hyväksyvät järjenvastaisia näkemyksiä, koska se on ainoa keino yrittää paeta Jumalaa.

Pako ei silti onnistu.

Lähde:

Rubenstein, Mary-Jane. 2015. God vs the multiverse: The 2500-year war. New Scientist 3052 (15.12.).

Kissat ja masennus toivat tutkijoille Ig nobelin

Kissa saattaa aiheuttaa omistajalleen masennusta.




Joel Kontinen

Tieteessä tutkitaan monesti tärkeitä asioita, esimerkiksi sitä, aiheuttaako kissa masennusta.

Kuusi tutkijaa saa kiittää kissoja siitä, että heidän tutkimuksensa toi heille tämän vuoden Ig nobel -palkinnon.

Ig nobelit jaettiin perinteiseen tapaan Harvardin yliopistossa 18.9. Michiganin yliopiston tutkija David Hanauer sai kollegoidensa Naren Ramakrishnanin ja Lisa Seyfriedin kanssa jaetun kansanterveyden palkinnon. He tutkivat sitä, aiheuttaako kissa omistajilleen masennusta. Teknisesti he tarkastelivat kissanpuremien vaikutusta, mutta harva katti tohtii purra täysin ventovieraita.

Tutkijat eivät kyenneet selvittämään, aiheuttaako kissa masennusta vai hankkivatko masentuneet ihmiset itselleen kissan lemmikiksi.

Vaikka Ig nobeleihin liittyy aimo annos huumoria, tänä vuonna palkintokomitea suosi veronmaksajien varoin tehtyä vertaisarvioitua tutkimusta.

Joitakin vuosia sitten komitea palkitsi esimerkiksi kasvien tunteita tutkineet tiedemiehet.

Vaikka tieteellinen vilppi on viime vuosina yleistynyt, Ig nobel -tutkijat saanevat tutkimuksistaan puhtaat paperit. He eivät tutkineet esimerkiksi multiversumia tai muita ensisijaisesti mielikuvitukseen perustuvia juttuja, joiden taustalla kummittelee evoluutioajattelu.


Lähde:

Improbable Research. 2014. The 2014 Ig Nobel Prize Winners.

Fysiikan tohtori Jake Hebert: Jumalan hylkääminen merkitsee monesti järjen hylkäämistä

Multiversumiajattelussa on useita rinnakkaisia maailmankaikkeuksia. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Big bang on ongelmallinen kaiken alkuperän selitysmalli. Kukaan ei tiedä, miksi maailmankaikkeus alkoi yhtäkkiä laajeta (oletettavasti) valon nopeutta nopeammin tai mistä moinen kiire johtui.

Jotkut tähtitieteilijät uskovat, että tämän inflaatioksi kutsutun kasvupyrähdyksen aikana syntyi myös muita maailmankaikkeuksia.

Ajatus on täysin spekulatiivinen, mutta moni uskoo siihen mieluummin kuin universumimme ainutlaatuisuuteen. Maailmankaikkeutemme näyttää liian suunnitellulta elämää varten.

Jotkut darvinistisen ajattelun omaksuneet teoreetikot uskovat, että muut universumit tekevät elämän spontaanin synnyn todennäköisemmäksi.

He uskovat näin, vaikka elämän synty elottomasta on kemiallisesti ja fyysisesti mahdotonta.

Mutta he vierastavat mallia, jossa on tilaa Jumalalle ja joka edellyttäisi Hänen olevan kaiken Luoja, joten elämän spontaani synty on heille ainoa hyväksyttävä vaihtoehto.

Fysiikan tohtori Jake Hebert kirjoitti hiljattain multiversumiajattelusta, ja totesi, että selän kääntäminen Jumalalle merkitsee monesti selän kääntämistä järjelle.


Lähde:

Hebert, Jake. 2013. Hiding from God in the Multiverse. Acts & Facts 42(5), 9 (kesäkuu 2013).

Kun olematon synnyttää kaiken olevaisen

Näin universumin arvellaan saaneen alkunsa big bang –teorian mukaan. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


”Krauss ilmoittaa kirjansa ensimmäisessä lauseessa, että hän ei ole erityisemmin innostunut ideasta, jonka mukaan maailmankaikkeus tarvitsisi luojan.”

Näin Aamulehden toimittaja Mikko Pulliainen luonnehtii fyysikko Laurence M. Kraussin näkemystä kaiken olevaisen synnystä. Alku on vaikea aihe ateistille, koska olemaan tuleminen ei ole aivan yksinkertaista.

Englantilainen tähtitieteilijä David Darling kirjoitti New Scientistissa:

”Alussa -- ei ollut mitään, ei aikaa, ei avaruutta, ainetta tai energiaa. Sitten tuli kvanttifluktuaatio, josta -- Hetkinen! Pysähdytäänpä hetkeksi. Tiedättekö, mitä tarkoitan?”

”Ennen kuin huomaattekaan, he ovat vetäneet sata miljardia galaksia kvanttihatuistaan.”

Alkuräjähdys on monin tavoin ongelmallinen selitysmalli. Alussa universumin oletetaan laajenneen valon nopeutta vikkelämmin (inflaatio). Kukaan ei ole onnistunut vakuuttavasti selittämään, mistä tämä pyrähdys johtui ja miksi se loppui. Lisäksi galaksit kehittyivät liian nopeasti.

Monet yrittävät välttää big bangin ongelmat turvautumalla multiversumiajatteluun, mutta rinnakkaisten maailmankaikkeuksien olemassaolo on erittäin kiistanalaista.

Toisin sanoen niistä ei ole lainkaan todisteita.


Lähteet:

Darling, David. 1996. On creating something from nothing? New Scientist 151 (2047:14), 49.

Pulliainen, Mikko. 2012. Tyhjästä nyhjäisty. Aamulehti 19. 2., Asiat 12-13.

Nature epäilee rinnakkaisia maailmankaikkeuksia

Multiversumiajattelussa on useita rinnakkaisia maailmankaikkeuksia. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Multiversumiajattelu eli useiden maailmankaikkeuksien olemassaolo on pikemminkin filosofiaa tai science fictionia kuin tiedettä. Se saa kosmologian kuulostamaan muiden tieteenalojen harjoittajien mielestä perin oudolta.

Nämä eivät ole Ken Hamin tai jonkun muun tunnetun kreationistin mietteitä, vaan äänessä on arvostettu matemaatikko ja kosmologi George Ellis, joka on esimerkiksi kirjoittanut Stephen Hawkingin kanssa kirjan.

Kapkaupungin yliopiston emeritusprofessori Ellis arvioi jokin aika sitten Brian Greenen kirjaa The Hidden Reality: Parallel Universes and the Deep Laws of the Cosmos (Knopf/Allen Lane, 2011). Hän antaa varsin tyrmäävän lausunnon teoksesta: ”Greene ei esitä joitain aspekteja tunnetusta todellisuudesta, vaan hän kertoo todistamattomista teoreettisista mahdollisuuksista.”

Multiversumeista ei professori Ellisin mielestä ole mitään todisteita, niitä ei voida testata ja ne eivät ole tiedettä.

Alkuvuodesta Scientific Americaniin kirjoittava tiedetoimittaja John Horgan kertoi niin ikään epäilevänsä koko multiversumiajattelua.

Multiversumi on pohjimmiltaan yritys ratkaista big bangiin liittyvät ongelmat ja selittää, miksi tunnettu universumi olisi voinut syntyä täysin itsekseen ilman suunnittelua tai Suunnittelijaa.


Lähde:

Ellis, George. 2011. The untestable multiverse. Nature 469 (7330), 294-295.

Scientific Americanin kolumnisti: Tiedemiesten ei pitäisi tutkia maailmoja, jotka ovat olemassa vain heidän mielikuvituksessaan

Multiversumiajattelussa on useita rinnakkaisia maailmankaikkeuksia. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Scientific Americanin nettikolumnisti John Horgan luki hiljattain Brian Greenen uutuuskirjan The Hidden Reality: Parallel Universes and the Deep Laws of the Cosmos ja kirjoituksestaan päätellen närkästyi ainakin jonkin verran.

Multiversumi ei ole mikään uusi ajatus. Astronomit ovat spekuloineet muiden maailmankaikkeuksien olemassaolosta jo varsin pitkään, ja myös Scientific American on leikitellyt ajatuksella.

Hiljattain esimerkiksi Stephen Hawking vihjaisi suhtautuvansa varsin vakavasti siihen mahdollisuuteen, että universumeja onkin useita.

Ongelma on siinä, että muiden universumien olemassaolosta ei ole lainkaan todisteita. Horgan sanoo, ettei yhtäkään multiversumiteoriaa voida osoittaa paikkansapitäväksi tai edes falsifioida. Hänen mukaansa ne eivät ole teorioita vaan pikemminkin science fictionia.

Horgan olisi voinut lisätä, että kun ihminen sulkee Jumalan ajattelunsa ulkopuolelle, hän alkaa spekuloida.


Lähde:

Horgan, John. 2011. Is speculation in multiverses as immoral as speculation in subprime mortgages? Scientific American (2.2).

Onko muita maailmankaikkeuksia olemassa?

Entä jos nämä olisivatkin muita maailmankaikkeuksia?
Kuva: NASA

Joel Kontinen

Multiversumi-ajatusta on viime vuosina tuotu tieteen foorumeille uutena mullistavana hypoteesina, vaikka sen tueksi ei voida esittää juuri mitään konkreettista. Ajattelun mukaan maailmankaikkeuksia voi olla äärettömän paljon.

Esimerkiksi Scientific American julkaisi Max Tegmarkin artikkelin Parallel Universes vuonna 2003. [1] Samana vuonna Tegmark, joka toimii tutkijana Pennsylvanian yliopistossa, johti universumin kartoitushanketta.[2] Tuloksena oli kartta, joka osoittaa, että galakseja ei ole sijoitettu umpimähkään universumiin vaan tässäkin näykyy johdonmukaisuus.[3] Multiversumi-ajattelu taas nojaa sattumanvaraisuuteen.

Myös Vesa Vanhalakka käsitteli multiversumi-hypoteesia hiljattain Aamulehdessä.[4] On monesti valitettavan vaikeaa erottaa, mikä on oikeasti astronomiaa ja mikä spekulaatiota.
On varsin traagista, että tähtitieteessä saa vapaasti esittää villejä spekulaatioita, mutta heti, kun joku ehdottaa, että universumi näyttää suunnitellulta, koska se oikeasti on suunniteltu, kollegat ovat jo sitomassa suukapulaa tällaiselle originellille. Näinhän kävi hiljattain Iowa State Universityn apulaisprofessorille Guillermo Gonzalesille, joka julkeni poiketa virallisesta opista (kaikki on sattuman aikaansaannosta) ja väittää, että hän näkee suunnittelun jälkiä universumissa.[5]

Multiversumi-ajattelu on osaltaan pyrkimys päästä eroon ajatuksesta, että maailmankaikkeus on suunniteltu ja että ihmisellä on erityisasema universumissa.

Monet tutkimustulokset osoittavat, että universumi ei ole sattumanvarainen. Esimerkiksi fyysikko Russell Humpreys on galaksien punasiirtymien[6] perusteella päätellyt, että toisin kuin big bang ajattelussa, universumi on rajallinen ja että oma aurinkokuntamme sijaitsee lähellä sen keskusta.[7] Olemme siis sittenkin keskiössä.

Eniten multiversumikeskustelussa käy sääliksi Carl Sagania. Saganillahan oli tapana muistuttaa kuulijoitaan uskontunnustuksestaan: ”kosmos (universumi) on kaikki, mitä on, mitä oli ja mitä tulee olemaan.” Mitä hän nyt sanoisi, jos olisi yhä keskuudessamme?

Sekä Sagan että multiversumi-hypoteesin kehittäjät halusivat tehdä Jumalasta tarpeettoman. Maailmankaikkeus kuitenkin näyttää siltä kuin se olisi suunniteltu. "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa" (Psalmi 19:1).


Viitteet

[1] Tegmark, Max. 2003. Parallel Universes. Scientific American 288:5, 30-41 (toukokuu 2003).
[2] Hanke tunnetaan kirjainyhdistelmästä SDSS, Sloan Digital Sky Survey.
[3] Hartnett, John. 2004. New evidence: we really are at the centre of the universe. TJ 18:1, 9.
[4] Vanhalakka, Vesa. 2007. Multiversumi sysää ihmisen lopullisesti syrjään keskiöstä. Aamulehti 7.11. 2007, B24
[5] Kontinen, Joel. 2007. Onko Suunnittelu ruma sana? (13.8.2007) http://bwanajoe.blogspot.com/2007_08_01_archive.html)
[6] Tähtitieteessä punasiirtymällä tarkoitetaan etenkin galaksin lähettämän valon siirtymistä kohti sähkömagneettisen spektrin punaista päätyä. Tämän on tulkittu tarkoittavan sitä, että kohde etääntyy meistä.
[7] Humpreys, D. Ross. 2002. Our Galaxy is the centre of the universe, ‘quantized’ red shifts show. TJ 16:2, 95-104.