Astrologian ei ole osoitettu olevan parempi kuin satunnainen arvaus

Joel Kontinen 

 Astrologit väittävät pystyvänsä käyttämään planeettojen ja tähtien liikettä ennustaakseen ihmisten elämää, mutta yksityiskohtaisessa tutkimuksessa on havaittu, että he harvoin ovat edes samaa mieltä keskenään.

Toimiiko astrologia? Ei, 152 astrologin yksityiskohtaisen arvioinnin mukaan, jotka havaitsivat, että heidän ennusteensa eivät olleet parempia kuin satunnainen arvaus, vaan myös harvoin samaa mieltä keskenään. 

Astrologialla ei ole tieteellistä perustaa, sillä uskolla, että planeettojen ja tähtien liike vaikuttaa tai ennustaa ihmisten käyttäytymistä, mutta se on edelleen suosittu – eräässä tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että 27 prosenttia yhdysvaltalaisista aikuisista sanoo uskovansa siihen.

Jotkin juutalaisuudesta poikkeavat uskonnot ja esimerkiksi assyrialaiset uskovat astrologiaan.

Lähde:

Tom Leslie 2024 Astrology shown to be no better than random guessing | New Scientist 19.8.

Eero Junkkalan mielestä kirkko on aikaansa edellä

Litteän maan kaareva kansi on skeptikkojen ikioma myytti. C. Flammarion (1888), Kuva: Hugo Heikenwaelder, Public Domain.



Joel Kontinen

Eero Junkkaala kuvailee tieteellisessä kirjassaan, että maailma uskoi maapallon olevan pannukakku vielä niinä aikoina, kun Kolumbus lähti Espanjasta matkalle, joka johti Amerikkaan.

Tällaisiin virheisiin törmää Junkkaalan tekstissä ja vieläkin pahempiin, esimerkiksi siihen, että vedenpaisumus ei jättänyt mitään merkkejä olemassaolostaan, vaikka joukkohaudoissa sekä vesi- että maaelimet ovat rinnakkain.

Nyt Junkkaala esittää, että kirkko voi aivan hyvin hyväksyä evoluution todisteet, koska tiede korjaa tuloksensa. Tätä taas ei ole tapahtunut Junkkaalan kirjoissa, jotka perustuvat teistisen evoluution vääriin
kannaottoihin.

Lähde:

Eero Junkkaala: Kirkko aikaansa edellä. kirkko-aikaansa-edellä Seurakuntalainen (28.10.).

Michael Shermer sotkee tieteen ja humanismin

Kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 3.0.





Joel Kontinen

Michael Shermer sotkee tieteen ja humanismin jäähyväiskirjoituksessaan Scientific Americanissa. Hän kirjoittaa:

”Nykytiede syntyi 16. ja 17. vuosisadalla tieteellisen vallankumouksen ja tieteellisen naturalismin käyttöönoton jälkeen - usko siihen, että maailmaa säätelevät luonnolliset lait ja voimat, jotka ovat tunnettuja, että kaikki ilmiöt ovat osa luontoa ja voidaan selittää luonnollisilla syillä ja että ihmisen kognitiiviset, sosiaaliset ja moraaliset ilmiöt eivät ole vain osa tätä ymmärrettävää maailmaa.”

Tässä on useita ongelmia. Kun ateismi selitetään tieteeksi, Shermeriltä jää huomioitta, että miltei kaikki tieteen uudistajat olivat tätä vastaan. Tiede pystyi kehittymään vain kristilliseltä pohjalta ja monet tieteen uudistajat, esimerkiksi Newton, Kepler, Faraday, Mendel ja Pasteur eivät olleet samaan mieltä hänen kanssaan.

Sitten Shermer jatkaa:

”1800-luvulla tieteellisen naturalismin soveltaminen inhimillisten ja sosiaalisten ongelmien ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen johti siihen, että valaistumisen humanismi eli kosmopoliittinen maailmankuva, joka kunnioittaa tiedettä ja järkeä, karttaa taikuutta ja yliluonnollista, on laajalle levinnyt.”

Häneltä jää myös huomaamatta, että moraali ei ulottu tieteeseen: tieteen rasismi, eugenismi ja, ihmiskokeet olivat tieteellisen ihmiskuvan tuotoksia.

Lähde:

Shermer, Michael. 2019. The case for scientific humanism. Scientific American 320, 1, 67 (1.2019).

Useimmat tieteelliset tutkimukset ovat virheellisiä, New Scientist valittaa

Näin tiedettä pitäisi tehdä, mutta silloinkin virheitä voi pujahtaa joukkoon missä tahansa kohdassa. Kuva: ArchonMagnus, CCBY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Tiedemiehet ja -naiset ovat tuottaneet roppakaupalla tutkimuksia, jotka eivät monesti ole arvausta luotettavampia.

Tutkimustulokset ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet roskakoppaan, kun kollegat eivät ole kyenneet toistamaan tutkimuksen tuloksia omissa hankkeissaan.

Nyt USA.n tilastotieteen yhdistys American Statistical Association (ASA) pyrkii palauttamaan luotettavuuden takaisin tieteellisiin tutkimuksiin.

Yksi oleellinen hämmennystä aiheuttava seikka on kokeellisten tutkimusten tilastollista todennäköisyyttä ilmaiseva p-arvo (jota monet haluaisivat pienentää).

Monet olettavat, että alle viiden p-arvo kertoo siitä, että 95 prosentin todennäköisyydellä kyseessä on todellinen vaikutus (esim. jonkin terveystieteen menetelmän vaikutusta tutkittaessa).

Ongelma piilee siinä, että tilastollisesti merkittävä p-arvo saattaa joskus johtua silkasta sattumasta, jolloin tutkimus ei ole mitannut oikein sitä, mitä piti mitata.

Oikeastaan kaikki evoluutioita ja elämän syntyä luotaavat tutkimukset ovat vieläkin hatarammalla pohjalla, koska niissä tehdään joukko olettamuksia, joita ei voida todentaa.

Lähde:

Matthews, Robert. 2017. Most science papers turn out to be wrong. It’s time to fix that. New Scientist (9.10.).(Jutun lukeminen saattaa edellyttää rekisteröitymistä New Scientistin verkkopalveluun).
.

Kosmologi Kari Enqvist käy iskulauseilla toisinajattelijoiden kimppuun

Näin universumi sai alkunsa modernin myytin mukaan. Kuva: Ann Feild (STScI), public domain.




Joel Kontinen

Tiedevastaisuus on sana, jota kosmologi Kari Enqvist käyttää kuvaillessaan evoluutiokriitikoita.

Mutta ennen kuin hän viskelee lisää kiviä, hänen kannattaisi muistaa, mitä Princetonin yliopiston professori James Gunn kertoi Sciencen jutussa jo vuonna 2007: ”Kosmologia saattaa näyttää tieteeltä, mutta se ei ole tiedettä.”

New Scientist puolestaan kertoi viime vuonna, että kosminen inflaatio on täysin älytön näkemys.

Mutta sitä tarvitaan pönkittämään big bangia, joka ei muuten toimisi edes teoriassa.

Kosmologia tulee kreikan kielen sanoista κόσμος, 'kaikkeus' ja λογία, 'oppi'. Sen pitäisi olla oppi maailmankaikkeuden rakenteesta ja synnystä, mutta se on viime vuosikymmeninä taantunut lähinnä spekulaatioksi.

Toimittaja Kari Salminen pyrkii Aamulehdessä käsittelemään tieteenvastaisuutta edes jossain määrin objektiivisesti.

Monien mielestä tieteen vastustaminen tarkoittaa evoluutiokritiikkiä. Salminen mainitsee Laura Huhtasaaren, joka on uskaltanut uhmata darvinistista ajattelua, sekä joukon vaikuttajia, joilla on varsin brezneviläinen käsitys tieteestä.

Vasempaan kallella olevat yksilöt uskovat monesti siihen salaliittoteoriaan, että usko luomiseen tai älykkään suunnittelun idean kannattaminen merkitsisi yhteiskunnan teokratisoitumista.

”Kreationismin ja älykkään suunnittelun suurin ongelma ei ole pyrkimys kumota vallitsevia tieteellisiä teorioita, vaan tutkimuksen alistaminen yhteiskunnan kristillistämiselle. Länsimaisen kreationismin motivaattoreina eivät ole koskaan olleet tiede, tutkimus ja ajattelun horisonttien laajentaminen, vaan kaikki tähtää lopulta kristinuskon aseman vahvistamiseen”, uskontotieteilijä Teemu Taira väittää.

Sen sijaan, että Taira ja muut evolutionistit ottaisivat selvän, mitä evoluutioskeptikot oikeasti ajattelevat, he viljelevät iskulauseita. ”Tosiasioiden kieltäminen” näyttäisi olevan tyypillinen luonnehdinta, joka darvinistisen perinteen mukaisesti on siepattu suoraan hatusta.

Salminen tuo välillä myös ripauksen objektiivisuutta juttuunsa: ”Eivät tutkijatkaan aina ole puolueettomia. Heistä tulee helposti tieteellisen maailmankuvan asianajajia”, hän sanoo ja mainitsee, että myös vasemmistolla on oma agendansa, josta vanha tuttumme Richard Dawkins joutui kärsimään arvosteltuaan islamia.

Islaminvastaisuus ei kaikkien mielestä ollut poliittisesti korrektia, joten järjestäjät peruivat jo sovitun esittelytilaisuuden Kalifornian Berkeleyssä.

Olisi hyvä myös muistaa, että kosmologia ja uskontotieteet eivät tee kenestäkään evoluution asiantuntijaa.


Lähteet:

Cho, Adrian, A singular conundrum: How odd is our universe? Science 317(5846):1848–1850, 2007.

Salminen, Kari. 2017. Kumpi oli oikeassa, Jumala vai Darwin – Tiede on joutunut mukaan politiikkaan. Aamulehti (5.9.).

Keskiajan etevät keksinnöt murtavat myytin pimeästä keskiajasta

Apotti ja hänen kellonsa. Richard Wallingfordilainen (1292–1336) oli myytinmurtaja. Kuva: Leinad-Z, Public Domain.





Joel Kontinen

Skeptikot uskovat keskiajan olleen erityisen pimeä, ainakin älyllisestä ja tieteellisestä perspektiivistä katsottuna.

Historia ei kuitenkaan tue näin yksinkertaista selitystä. Monet suuret keksinnöt näkivät päivänvalon keskiajalla. Moderni tiede ja teknologia versoivat kristillisestä maaperästä jo ennen renessanssia.

Englantilainen piispa Robert Grosseteste (n. 1175–1253) keksi teorian värien olemuksesta. Hän oivalsi, että värit ovat valon ja aineen vuorovaikutusta. Hän myös tiesi, miten eri värit muodostuvat.

Keskiajalla rakennettiin myös erinomaisia kelloja. Yksi etevimmistä keksijöistä oli apotti Richard Wallingfordilainen (1292–1336). Hän harrasti tähtitiedettä ja keksi tähtitieteellisen kellon, joka näytti tuntien ja minuuttien lisäksi myös nousuveden ja laskuveden ajankohdan sekä auringon ja kuun liikkeet taivaalla.

Vaikka Esko Valtaoja kuvittelee, että Raamattu puhuu litteästä maasta, edes keskiajan kirkonmiehet eivät uskoneet litteään maahan.

Iohannes de Sacrobosco kirjoitti vuonna 1230 kirjan De sphaera mundi, jossa hän kuvaili maapallon pyöreää muotoa.

Hän esimerkiksi osoitti, että aikavyöhykkeet kertoivat maan olevan pallomainen.

Litteä maa on pimeän keskiajan tavoin skeptikkojen oma myytti.

Venäläismiljonääri haikailee ikuista elämää – lataamalla aivojen sisällön tietokoneelle

Ihminen on jo muinoin uneksinut ikuisesta elämästä.



Joel Kontinen


Meidän aikamme on kaikkien muiden aikojen tavoin täynnä merkkejä syntiinlankeemuksen surullisista seurauksista, joista traagisin on kuolema.

Nyt venäläismiljonääri Dmitry Itskov yrittää kumota synnin vaikutukset. Hän rahoittaa hanketta, jonka tarkoituksena on antaa kaikkien ihmisten elää ikuisesti – tavallaan.

Hän lupaa tekevänsä kaikkensa, jotta hanke toteutuisi kolmessakymmenessä vuodessa.

Itskovin haaveena on hyödyntää luonnontieteiden saavutuksia ja ladata yksilön aivojen salaisuudet tietokoneelle. Näin hän toivoo vapauttavansa ne vanhenemiselta, jota ihminen ei biologisena olentona voi välttää.

Ihmisen persoonallisuus ei kuitenkaan ole pelkistettävissä aivoiksi, joten hanke on tuomittu epäonnistumaan.

Hänen hankkeensa haiskahtaa vahvasti transhumananismilta, jossa ihminen ohjaa omaa evoluutiotaan biologisesta olennosta koneen ja elävän olennon yhdistelmäksi. Taustalla kummittelee darvinistisen evoluution lisäksi myös tieteiskirjallisuus (science fiction) supersankareineen.

Transhumanismissa on selvästi uskonnollisia piirteitä. Vapahtajana on Kristuksen sijasta ihmisen kehittämä teknologia.

Jotkut ovat toivoneet voittavansa kuoleman kryoniikalla eli syväjäädytyksellä, eli esimerkiksi aivoja tai koko ihmistä pidetään jäädytettynä siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa keksitään parannuskeino tautiin, joka heidät niitti.

Itskov on valinnut eri strategian, mutta väistämätöntä eli kuolemaa se ei pysty poistamaan.

Meidän maailmassamme vanheneminen ja kuolema toimivat niin kuin luonnonlait. Ihminen ei itse pysty niitä poistamaan. Mutta Jumala voi: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema”, apostoli Paavali kirjoitti (1. Kor. 15:26).

Jeesus kukisti kuoleman ristillä. Lopulta Hän myös tekee siitä lopun.

Lähde:

BBC magazine. 2016. The immortalist: Uploading the mind to a computer. (14.3.).

Aamulehti markkinoi litteän maan myyttiä

Iohannes de Sacrobosco kirjoitti 1200-luvulla tutkielman maapallon muodosta. Näyttääkö litteältä? Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Toimittajien kannattaisi tarkistaa historialliset yksityiskohdat, etenkin jos he kirjoittavat historiasta.

Aamulehdessä oli hiljattain juttu Magna Cartasta, jonka solmimisesta tulee kesällä kuluneeksi 800 vuotta.

Magna Carta rajoitti Englannin kuninkaan itsevaltaa ja takasi vapaille miehille oikeudet. Se oli tavallaan sekä ihmisoikeuksien julistus että perustuslaki.

Vuonna 1215 ”Amerikan olemassaolosta ei ollut aavistustakaan, ja maailma oli vielä vakaasti litteä”, Aamulehti kirjoittaa.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Aamulehti suosii näennäishistoriaa. Aiemmin esimerkiksi Vesa Vanhalakka on markkinoinut litteää maata.

Myös Esko Valtaoja sanoo uskovansa, että Raamattu kertoo maan olevan litteä.

Eero Junkkaala on niin ikään sanonut, että keskiajan ihmiset uskoivat maan olevan pannukakun muotoinen. Hänen näkemyksensä liittyy läheisesti uskomukseen maan kaarevasta kannesta.

Litteä maa on ongelmallinen käsite, koska jo 700-luvulla jKr. Itä-Rooman kolikossa kuvattiin maata pyöreäksi. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tunnus oli maan muotoa symboloiva pallo, jonka päällä oli risti.

Monet keskiajan kristityt oppineet kirjoittivat maapallon muodosta. Yksikään heistä ei opettanut maan olevan litteä. Munkki Bede eli Beda Venerabilis (673–735) oli ehkä varhaisin teologi, joka käsitteli maan muotoa. Hän piti sitä pyöreänä. Samoin teki myös Tuomas Akvinolainen (1225–1274), jota monet pitävät keskiajan suurimpana teologina.

Iohannes de Sacrobosco (n. 1195–1256) kirjoitti vuonna 1230 tutkielman De sphaera mundi [Pyöreä maailma] maapallon muodosta. Hän perusteli siinä, miksi maapallo on pyöreä.

Niin Uudessa kuin Vanhassakin testamentissa on kohtia, jotka viittaavat maapallon muotoon: Jesaja 40:22 esimerkiksi puhuu maan piiristä, ja evankeliumien opetuksessa Jeesuksen paluusta (Luuk. 17: 34–35) kuvaillaan tilannetta, jossa toiset nukkuivat ja toiset tekivät töitä samaan aikaan, vaikka antiikin kaudella vain rosvot työskentelivät öisin.


Lähde:

Mård, Anna. 2015. Demokratian perusta syntyi Juhanaa hiillostamalla. Aamulehti 19.2., B6–7.

Lintujen häkellyttävät suunnistustaidot kertovat luomisesta, dosentti Lennart Saari sanoo

Amerikankurmitsa (Pluvialis dominica). Kuva: OW Johnson, Fish and Wildlife Service.




Joel Kontinen

Naturalismiin uskovat nykytieteilijät eivät pystyisi synnyttämään nykytiedettä, toteaa dosentti Lennart Saari. Toisin kuin moni sanoo uskovansa, maailmankaikkeus kaikkine hienouksineen ei ole voinut tupsahtaa tyhjästä ilman ulkopuolista suunnittelijaa.

Saari toteaa, että miltei kaikki (50/52) modernin tieteen pioneerit olivat kristittyjä. Ateistien ja agnostikkojen on vaikea hyväksyä sitä, mutta se on silti totta.

Modernin tieteen synty edellytti uskoa luomiseen ja syntiinlankeemukseen. Ihminen on langenneenakin Jumalan kuva. Synti voi tosin myös johtaa hänet harhaan.

Lintujen taidot kertovat luomisesta ja suuresta Luojasta. 100 grammaa painava amerikankurmitsa lentää 4000 kilometrin matkan Alaskasta Havaijille 2, 5 vuorokaudessa. Se löytää tiensä juuri oikeille saarille ja käyttää 100 kilometrillä vain 0,9 grammaa rasvaa.

Saksalainen informaatiotieteen asiantuntija Werner Gitt onkin sanonut, että linnuilla on sisäänrakennettu autopilotti, joka kertoo niille, minne mennä.

Lennart Saari puhuu tieteestä, kristinuskosta ja muuttolinnusta tällä videolla:

Litteä maapallo on skeptikkojen oma myytti

Keisari Fredrik I Barbarossa pitää maapallon symbolia (palloa) kädessään. Maalaus 1200-luvulta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Skeptikot tavan takaa väittävät, että Raamatun maailma on litteä. He uskovat, että Genesiksen kirjoittaja oli omaksunut babylonialaisen maailmankuvan. Jopa vuoden 1992 Kirkkoraamatun kääntäjät saivat vaikutteita tästä näkemyksestä.

Todellisuus on jotain vallan muuta. Raamatussa on monia kohtia, joissa puhutaan pallomaisesta maasta.

Myöhäiskeskiajan ihmiset eivät suinkaan uskoneet maapallon olevan litteä. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijoilla oli maapallon symbolina pallo.

Keisarin pallo oli sitä paitsi pyöreä – niin kuin maapallo Jesajan kirjassa (n. 700 eKr.).

Skeptikot keksivät litteän maan vasta paljon myöhemmin.

1200-luvulla elänyt piispa keksi, mitä väri on

Piispa Robert Grosseteste. Kuva: William Morris, Flickr.com.







Joel Kontinen

Skeptikot uskovat keskiajan olleen erityisen pimeä, ainakin älyllisestä ja tieteellisestä perspektiivistä katsottuna. Historia ei kuitenkaan tue näin yksinkertaista selitystä. Monet suuret keksinnöt näkivät päivänvalon keskiajalla.

Hiljattain New Scientistissa oli artikkeli 1200-luvulla eläneestä englantilaisesta piispasta, joka kehitti teorian valon olemuksesta vuosisatoja ennen modernin tieteen syntyä. Robert Grossetestea (n. 1175 –1253) kuvaillaan ennen renessanssia eläneeksi renessanssi-ihmiseksi.

New Scientistin jutussa Michael Brooks toteaa, että Grossetesten käsitys siitä, mitä väri on, muistuttaa meidän näkemystämme. Grosseteste tiesi, että värit ovat valon ja aineen vuorovaikutusta. Hän myös tiesi, miten eri värit muodostuvat. Hänen mukaansa värit muodostuvat, kun valo liikkuu kolmella asteikolla (clara – obscura, multa – pauca, purum - impurum eli kirkas-hämärä, paljon-vähän, puhdas-epäpuhdas). Valkoinen väri esimerkiksi muodostuu, kun yhdistetään clara (kirkas), multa (paljon) ja purum (puhdas).

Havaintopsykologi Hannah Smithson Oxfordin yliopistosta sanoo, että käsitteellisellä tasolla Grossetesten näkymys muistuttaa aikamme käsitystä väristä.

Pimeä keskiaika ei ollut läheskään niin pimeä kuin mitä skeptikot kuvittelevat. Keskiajan kirkonmiehet eivät vastustaneet tiedettä vaan edistivät sitä. He uskoivat, että rationaalinen Luoja oli luonut rationaalisen luomakunnan, jota he pystyivät tutkimaan.

Lähde:

Brooks, Michael. 2012. Medieval modern master: Colour decoded before its time. New Scientist 2855, 52-53.

Kirurgi Mikko Tuuliranta: Kristinuskon ja tieteen ristiriita on myytti

Joel Kontinen

Skeptikot monesti väittävät, että Raamatun maailmankuvan mukaan planeettamme on litteä. Sosiologian professori Rodney Stark on kuitenkin kumonnut tämän väitteen.

Mikään Raamatussa ei viittaa siihen, että sen kirjoittajat uskoivat maapallon olevan pannukakkumainen. Esimerkiksi Kolumbuksen aikana tiedettiin, että purjehtimalla länteen voitiin päätyä Intiaan. Mutta sitä he eivät vielä tienneet, että välissä on mantere.

TV7:n ohjelmasarjan Raamatun arvovallan ja tieteen puolesta kymmenennessä jaksossa kirurgi Mikko Tuuliranta tarkastelee kristinuskon ja tieteen oletettua ristiriitaa.

Tuuliranta mainitsee kaksi 1800-luvun lopulla kirjoitettua vaikutusvaltaista kirjaa, John William Draperin History of the Conflict between Religion and Science (1874) ja Andrew Dickson Whiten History of the Warfare of Science with Theology in Christendom (1896), jotka molemmat pyrkivät osoittamaan, että Raamattu on tieteen kanssa ristiriidassa.

Esimerkiksi professori Stark on todennut vakuuttavasti, että nämä herrat olivat täysin väärässä.

Tieteen kerettiläiset

Richard Dawkins inhoaa harhaoppeja. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Kuluneella viikolla sana kerettiläinen (heretic) esiintyi kahdessa populaaritiedelehdessä eli Scientific Americanissa ja New Scientistissa, mikä kertonee jotain nykytieteen valtavirran tilasta – ja siitä, mitä ruodusta poikkeavat tieteentekijät joutuvat edelleenkin kohtaamaan aikana, jolloin hanakasti korostetaan tasa-arvoa.

Kumpikaan julkaisuista ei käsitellyt kreationismia tai edes älykästä suunnittelua. Scientific Americanin artikkeli tarkasteli ilmastonmuutosta ja New Scientistin juttu fysiikan lakeja.

Tämä kiinnostava piirre tuo mieleen sen, mitä Richard Dawkins myönsi dokumenttifilmissä Expelled: No Intelligence Allowed: ”Tiedemiehenä suhtaudun kilpailevaan opinkappaleeseen varsin vihamielisesti."

Dawkins ilmaisi näin halunsa puolustaa darvinistista oikeaoppisuutta.

Stephen Jay Gould käytti ilmaisua darvinistinen fundamentalismi vuonna 1997 julkaistussa esseessään. Marxilaisuudestaan tunnettu Gould lainaili siinä raamatunlauseita osoittaessaan, että joukko evolutionisteja, etenkin John Maynard Smith, Daniel Dennett ja Richard Dawkins, pitävät kiinni oikeaoppisesta darvinismista eli siitä, että luonnonvalinnan roolia evoluution ohjaajana ei pidä kyseenalaistaa.

Tiedemiehet eivät taida vieläkään suvaita kerettiläisiä.

Lähteet:

Brooks, Michael. 2010. Constant change: Are there no universal laws?
http://www.newscientist.com/article/mg20827830.900-constant-change-are-there-no-universal-laws.html?full=true (25. 10.).

Gould, Stephen Jay. 1997. Darwinian Fundamentalism. The New York Review of Books (12. 6.).

Lemonick, Michael D. 2010. Climate Heretic: Judith Curry Turns on Her Colleagues. http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=climate-heretic&sc=WR_20101027 (25. 10).

Matti Leisola ja Tapio Puolimatka keskustelevat uskon ja tieteen suhteesta

Joel Kontinen

Jokin aika sitten lähetetyssä TV7:n ohjelmassa Café Raamattu Matti Leisola ja Tapio Puolimatka keskustelivat uskon ja tieteen suhteesta.



Professori Puolimatka kertoi myös länsimaisen tieteen synnystä. Hänen mukaansa se ei ole voinut syntyä missään muualla kuin kristinuskon parissa.

PS. Uusimmassa Creation-lehdessä on professori Matti Leisolan haastattelu.

Usko ja tiede: kuka oikein hyökkää ja ketä vastaan?

Joel Kontinen

Tiede on ”ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden järjestelmällinen ja kriittinen tutkiminen, sen avulla saatu tietojen jäsentynyt kokonaisuus” (Suomen kielen perussanakirja, osa 3). Valitettavasti kriittisyys on viime vuosikymmeninä monesti jäänyt vähemmälle, kun kaikki on pyritty selittämään ideologisesti.

On varsin ironista, että moni sanoo hallitsevan paradigman (naturalismi) kriitikkojen ”hyökkäävän tiedettä vastaan”. Nature julkaisi hiljattain laajan raportin aurinkokunnan tutkimuksesta. Siinä Cornellin yliopiston tähtitieteilijä Joseph A. Burns kumartaa Charles Darwinia – jolla ei luulisi olevan kovinkaan paljon tekemistä tähtitieteen kanssa – ja valittaa, että kreationistien ”hyökkäys elämän syntyä ja sen jälkeistä kehitystä” vastaan on herättänyt vilkasta keskustelua.

Hetkinen. Länsimainen tiede kumpusi kristinuskosta, jonka rationaalinen ja looginen maailmankuva mahdollisti sen kehityksen. Tiede ei saanut alkunsa Kiinassa, Intiassa tai edes antiikin Kreikassa, vaikka niissä olikin syvällisiä ajattelijoita.

USA:n Apollo-ohjelma oli kiehtova vaihe avaruuden valloittamisessa. Kuuohjelman isä Wernher von Braun oli tunnustava Raamattuun uskova kristitty. Lisäksi Apollo 8:n astronautit Jim Lovell, Frank Borman ja William Anders välittivät Maan asukkaille joulutervehdyksensä lukemalla 1. Mooseksen kirjan alkujakeet.



Kristinuskoon varsin nurjasti suhtautuvat ”vapaa-ajattelijat” närkästyisivät nykyisin tällaisesta tempauksesta.

Lähteet:

Burns, Joseph A. 2010. The four hundred years of planetary science since Galileo and Kepler. Nature 466:7306, 575-584.

Haarala, Risto. (toim.) 1995. Nykysuomen perussanakirja. 3. painos. Helsinki: Painatuskeskus.