Apinat kävelevät virtuaalimaailmassa käyttämällä vain ajatuksiaan

 

Kuva: Peter Janssen et al. 2026

Joel Kontinen

Apinat voivat kävellä virtuaalimaailmassa aivo-tietokone-rajapinnan avulla.

Tiedemiehet ovat laittaneet reesusapinoille kojeita, joilla ne voivat vain ajatusten voimalla ottaa askeleita eteenpäin.   

Aivo-tietokone-rajapinnalla (BCI) varustetut apinat navigoivat onnistuneesti erilaisissa virtuaalimaailmoissa käyttämällä vain ajatuksiaan. Tutkijat toivovat, että kokeet tasoittavat tietä halvaantuneille ihmisille virtuaalimaailmojen tutkimiseen tai sähköpyörätuolien intuitiivisempaan hallintaan.

Peter Janssen KU Leuvenin yliopistosta Belgiasta istutti BCI:t kolmeen reesusmakakiapinaan (Macaca mulatta). Kukin eläin sai kolme implanttia, joista jokainen koostui 96 elektrodista ja jotka sijaitsivat primaarisessa motorisessa, dorsaalisessa ja ventralisessa premotorisessa aivokuoressa. Ensimmäistä aluetta käytetään yleisesti BCI-tutkimuksessa, ja se liittyy fyysiseen liikkeeseen, mutta kahden jälkimmäisen uskotaan osallistuvan liikkeen suunnitteluun korkeammalla, abstraktimmalla tavalla. Implanttien sähköiset signaalit tulkittiin sitten tekoälymallilla ja niitä käytettiin VR-avatarien ohjaamiseen apinoiden katsellessa 3D-näyttöä.

Lähde:

Matthew Sparkes 2026 Monkeys walk around a virtual world using only their thoughts | New Scientist 15.4.

Pakistanin tanssivien apinoiden elinikä on lyhyt

 

Kuva: Associated Press / Alamy

Joel Kontinen

Apinoilla, jotka "tanssivat" katuesityksissä Pakistanissa, on korkea stressihormonitaso, epänormaali käytös ja huono terveys - mutta tällaisten esitysten lopettaminen aiheuttaisi hyvinvointikriisin kouluttajille ja omistajaperheille, tutkijat sanovat.

Vauvoina luonnosta otettuja reesusmakakeja pitävät matkustavat kouluttajat kaikkialla Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, ja ne on koulutettu tanssimaan, temppuihin ja akrobatiaan lyhyissä hihnassa. Vaikka jotkut katsojat pitävät esityksiä "söpönä" ja "hauskana", karva-analyysit ovat vahvistaneet, että eläimet elävät jatkuvassa ja vaarallisessa stressissä.

Löydökset korostavat kaupan julmaa todellisuutta, joka perustuu hierarkkisiin kaupparyhmiin, jotka pitävät sekä apinat että niiden pienituloiset kouluttajat vaikeissa olosuhteissa, sanoo Mishaal Akbar Glasgow'n yliopistosta, Iso-Britanniasta. "Se on yhtä paljon ihmisoikeus- ja hyvinvointikysymys kuin eläinten oikeus- ja eläinten hyvinvointikysymys", hän sanoo.

Pakistanissa varttuneena Akbar halusi tutkia näiden "erittäin sosiaalisten ja älykkäiden" tanssivien apinoiden ahdinkoa, jotka joutuvat kahleisiin, kärsimään hakkaamista ja nälkää koulutuksensa aikana. Nykyinen lainsäädäntö ei suojele eläimiä tehokkaasti, hän sanoo. Akbar teki yhteistyötä Neil Evansin kanssa Glasgow'n yliopistossa määrittääkseen eläinten pitkän aikavälin stressihormonitasot niiden karvanäytteistä, jotka tallentavat normaalin hormonitoiminnan muutokset viimeisen kolmen kuukauden aikana. Saatuaan ryhmien johtajien hyväksynnän puhua alaisuudessaan työskentelevien kouluttajien kanssa, pariskunta keräsi muutaman hiussäikeen 50 reesusmakakin (Macaca mulatta) rinnasta ja harteista, joita käytettiin tanssivissa apinanäytöksissä Pakistanin Islamabadissa ja sen ympäristössä. Kaikki apinat kahta lukuun ottamatta olivat uroksia, jotka ovat kaupassa suositeltavia, koska ne ovat suurempia ja niiden oletetaan houkuttelevan enemmän turistien huomiota.

Vertailun vuoksi tutkijat leikkasivat myös rintakarvoja 77 reesusmakakista, jotka elävät vapaasti kädellisten suojeluksessa ilman ihmisen puuttumista Floridassa. Akbar ja Evans havaitsivat, että kortisolin, stressihormonin, keskimääräiset pitoisuudet suoriutuvien apinoiden turkissa olivat 55 prosenttia korkeammat kuin suojelualueen apinoilla. Samaan aikaan suoriutuvien urospuolisten apinoiden keskimääräiset testosteronipitoisuudet olivat 55 prosenttia alhaisemmat. Matala testosteroni saattaa tarkoittaa, että urosapinat ovat hyväksyneet kouluttajansa hallitsevaksi itseensä nähden, Akbar sanoo.

Tanssivissa apinoissa esiintyi yleensä merkkejä pelosta ja aggressiivisuudesta esiintymisen aikana, huono ruumiin kunto ja epänormaali käyttäytyminen, kuten sormien imeminen ja itsensä pureminen. Niillä oli myös huomattavasti lyhyempi elinikä, eli keskimäärin 12-vuotta verrattuna pyhäkköapinoiden keskimäärin 27-vuoteen. Osa ongelmaa on, että monet ihmiset eivät tunnista, miltä onnettomat apinat näyttävät, hän sanoo. "Ihmiset ajattelevat, että apina hymyilee heille, ja heidän mielestään se on söpöä ja hauskaa.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2023. Dancing monkey hormones shed light on harmful street shows in Pakistan. New Scientist 17.11.

Evolutionisti: olemme apinoita, emme enkeleitä

 

Kuva: Simone Rotella

Joel Kontinen

Evoluution kannattaja väittää, että kestävän kehityksen edistämiseksi meidän on muistettava, että olemme apinoita, emme enkeleitä.  

 Jos haluamme muuttaa kulutusyhteiskuntaamme, tarvitsemme vihreämpiä statussignaaleja, jotka vetoavat eläimellisiin vaistoihimme, Solitaire Townsend sanoo.

Taylor Swift on usein listan kärjessä, mutta hänen viimeisin ykkönen on saanut enemmän epäluottamusta kuin kehuja. Koska 8 293 tonnia hiilidioksidipäästöjä on tähän mennessä päästetty tänä vuonna, hänet on arvioitu maailman saastuttavimmaksi julkkikseksi yksityisen lentokoneen käytön vuoksi - hän voitti helposti Kylie Jennerin, joka lensi vain surullisen 17 minuutin lennon.

Monissa Townsendin ympäristönsuojelijatovereissa tämä hiiltä tuottava ylimäärä lisää inhoa pakkomielteiselle, silmiinpistävälle ja kuluttavalle kulttuurillemme. Ainoa asia, joka pelastaa maailman ahneuden laukaisemalta apokalypsilta? Lakaista kaikki pois. Tämä on houkutteleva ajatus, mutta siinä on yksi suuri puute:

Kuvittelemme olevamme enkeleitä, mutta evolutionistien mukaan olemme apinoita, joiden ei tarvitse välittää muista.  

Lähde:

Townsend, Solitaire. 2022. To encourage sustainability, we must remember we are apes, not angels New Scientist 21,9.

Evoluution mukaan varislinnut voivat saada tietonsa aivosoluista

 

Joel Kontinen

Varislintuten älykkyys voi johtua tiettyjen hermosolujen runsaudesta. Mustavariksilla ja muilla varislinnuilla näyttää olevan epätavallisen paljon interneuroneja, aivosoluja, jotka osallistuvat tiedon käsittelyyn.

Varikset voivat tunnistaa itsensä peileistä, käyttää työkaluja ja suunnitella tulevaisuutta. Kaikki niiden kognitiiviset kyvyt ovat enemmän kädellisten kaltaisia kuin useimpien muiden lintujen kyvyt. Tämä älykkyys saattaa liittyä siihen, että niillä on epätavallisen suuri määrä aivosoluja, jotka osallistuvat tietojen käsittelyyn.

Jos uskomme, että Jumala jo alussa loi varislintujen aivoihin suuret määrät interneuroneja, eli niiden älylliset kyvyt johtuvat älykkäästä suunnittelusta, evolutionistien ajatus varislintujen aivojen kehittymisestä vuosimiljoonien aikana on virheellinen. 

Myös muut linnut osoittavat, että, että darvinismin oletus apinoiden etevyydestä on peruttu. 

Lähde:

Murugesu, Jason Arunn, 2022, Crows may owe their intelligence to an abundance of certain neurons, New Scientist  1.4. 

Evolutionistit: Apinat olivat rohkeita purjehtijoita

 

Kuva: Amsterdamin yliopiston kokoelma. public domain.

Joel Kontinen

 

Casey Luskin otti esille Etelä-Amerikan apinoiden kehityksen ja vaiheet. Hän ei usko siihen, että ne ovat ensin kehittyneet Afrikassa ja sitten tulleet meren yli Amerikkaan.  

Etelä-Amerikan apinoiden alkuperä on darvinisteille suuri mysteeri. He uskovat, että apinat alun perin kehittyivät Afrikassa. Molekyylitutkimukset ja morfologiset tutkimukset viittaavat siihen, että vanhan maailman apinat löysivät tiensä myöhemmin merten yli Amerikkaan.

Ongelma on siinä, että Afrikan ja Etelä-Amerikan uskotaan eronneen toisistaan 100–120 miljoonaa vuotta sitten ja että Etelä-Amerikka oli sen jälkeen saari noin 3,5 - 80 miljoonaa vuotta ennen meidän päiviämme.

Mutta apinat joka tapauksessa keksivät keinon päästä valtameren yli. Niinpä darvinistit otaksuvat, että niiden on täytynyt matkustaa lautoilla veden halki.

Ja koska kukaan oikeaoppinen darvinisti ei tohdi epäillä  iänmääritysmenetelmien uskottavuutta, ainoaksi selitykseksi kelpaa se, että vanhan maailman apinat olivat varsin pelottomia purjehtijoita.

Molekyylitutkimukset kertovat, että Etelä-Amerikan apinat (Platyrrhini) erosivat Afrikan apinoista (Catarrhini) noin 35 miljoonaa vuotta sitten.

Vuonna 2020 Science kirjoitti arvion tapahtumista. Mikään ei evoluutiorintamalla ole edistynyt.

"Tutkijat olivat ensin skeptisiä sen ajatuksen suhteen, että pienet nisäkkäät ylittivät suuret valtameret asuttaakseen kaukaisia maita.

Fylogenetiikan kehitys 1980-luvulla pakotti tutkijat kuitenkin myöntämään, että erinomainen Pohjois-Amerikan fossiilinen ennätys ei osoittanut etelä-amerikkalaisten caviomorph-jyrsijöiden tai platyrrhine (uuden maailman) apinoiden sukulaisia ja että heidän lähimmät sukulaisensa asuivat afro-arabialaisessa maamassassa eoseenin aikana ( aikakausi 56-34 miljoonaa vuotta sitten).

Siksi päästäkseen Etelä-Amerikkaan nämä eläimet olisivat ylittäneet Etelä-Atlantin valtameren - joka oli todennäköisesti yli 1500 - 2000 km leveä tänä aikana. Tämän numeron sivulla 194 on raportti fossiileista, jotka ovat peräisin Amazonian Perun Santa Rosasta, jotka tarjoavat todisteita Afrikasta peräisin olevasta kolmannesta nisäkäslinjasta, joka ilmestyi hetkeksi Etelä-Amerikassa varhaisessa oligoseenissa (35–32 miljoonaa vuotta sitten): nyt jo sukupuuttoon kuolleesta parapithetsidinen antropoidiapinasta (suku: Ucayalipithecus.)"

Lähteet:

Godinot,  Marc. 2020. Rafting on a wide and wild ocean. Science 368, Issue 6487, sivut 136-137.

Witt, Jonathan, 2022. Return of the Rafting Monkeys: Why Biogeography Is No Friend of Common Descent. ID the Future 13.1.

Darvinistien mukaan evoluutio kasvatti aivojamme

 

. 

Kuva:  Looie496, US National Institutes of Health, National Institute, Public Domain. 

Joel Kontinen

Monet ihmisen genomin nopeimmin kehittyvistä osista ovat mukana aivojen kehityksessä. Nämä nopeasti muuttuvat DNA-segmentit ovat saattaneet olla ratkaisemassa ihmisen aivojen kehitystä kognitiivisissa kyvyissämme.

Näin New Scientist valottaa alkuamme. Evoluutio vain teki tempun, ja tässä me olemme.

Chris Walsh Bostonin lastensairaalassa Massachusettsissa ja hänen kollegansa tutkivat osia ihmisen genomista, jota kutsutaan "ihmisen kiihdytetyiksi alueiksi" (HAR). Nämä DNA -alueet ovat lähes identtisiä monissa muissa tutkituissa nisäkkäissä, mikä viittaa siihen, että niillä on tärkeitä toimintoja - mutta ne ovat erilaisia ihmisissä, mikä tarkoittaa, että evoluutiosi on muuttanut niitä.

Aikaisemmat tutkimukset ovat tunnistaneet 3171 mahdollista HAR:ta, mutta Walshin mukaan on epätodennäköistä, että ne kaikki olisivat tärkeitä. "Niitä on todennäköisesti satoja, mutta ei luultavasti tuhansia", hän sanoo.

Hänen tiiminsä päätti tunnistaa HAR:t, joilla on ollut tärkeä rooli aivojemme kehityksessä. Tutkijat sijoittivat kopiot jokaisesta HAR:sta sekä niiden simpanssivastikkeista hiirien ja ihmisten aivosolujen kehityksessä.

Kussakin solulinjassa he seurasivat, kuinka paljon kukin geeni genomissa ilmeni. Tämä antoi heille mahdollisuuden määrittää, lisäsikö jokainen HAR geenien aktiivisuutta verrattuna simpanssin vastaavaan sekvenssiin. Käyttämällä tätä ja muita menetelmiä tiimi tunnisti 210 HAR:ta, jotka tehostivat merkittävästi geeniaktiivisuutta ihmisen hermosoluissa. Nämä HAR:t vaikuttavat todennäköisesti ihmisen aivojen kehitykseen. Tutkijat keskittyivät sitten PPP1R17 -nimiseen geeniin, joka ilmentyy joissakin kehittyvien aivojen soluissa ja jota säätelevät useat HAR:t, joten se käyttäytyy eri tavalla ihmisillä kuin muilla nisäkkäillä. He vertasivat PPP1R17:n ilmentymistä hiirien, fretit, reesusmakakit ja ihmiset kehittyvissä aivoissa.

Makakeilla ja ihmisillä geeni ilmeni aivokuoressa, mutta sitä ei ollut hiirissä ja freteissä. "Tämä on esimerkki siitä, kuinka dynaamisia nämä tehostajat ovat evoluution aikana", Walsh sanoo. Ei ole selvää, miksi PPP1R17 aktivoituu eri tavalla ihmisillä, mutta se voi liittyä epätavallisen suuriin aivoihimme. Suuret aivot tarvitsevat paljon soluja, joista jokainen sisältää todennäköisesti haitallisia mutaatioita, jotka on korjattava. Nämä korjaukset vievät aikaa, ja PPP1R17 tiedetään saavan solut kestämään kauemmin kasvamaan ja jakautumaan.

Tämä tutkimus on evoluution kyllästämä. Ihmisten oletetaan olleen melkein apinoita ja tutkimus lähtee siitä liikkeelle.

Lähde:  

Marshall, Michael. 2021. Rapidly evolving bits of DNA helped develop the human brain. New Scientist 2,9.

Apinat taas halkoivat merta - evolutionistien mukaan

Amsterdamin yliopiston kokoelma. public domain.



Joel Kontinen


Kirjoitiin tästä jo vuonna 2010:

Etelä-Amerikan apinoiden alkuperä on darvinisteille suuri mysteeri. He uskovat, että apinat alun perin kehittyivät Afrikassa. Molekyylitutkimukset ja morfologiset tutkimukset viittaavat siihen, että vanhan maailman apinat löysivät tiensä myöhemmin merten yli Amerikkaan.

Ongelma on siinä, että Afrikan ja Etelä-Amerikan uskotaan eronneen toisistaan 100-120 miljoonaa vuotta sitten ja että Etelä-Amerikka oli sen jälkeen saari noin 3,5 - 80 miljoonaa vuotta ennen meidän päiviämme.

Mutta apinat joka tapauksessa keksivät keinon päästä valtameren yli. Niinpä darvinistit otaksuvat, että niiden on täytynyt matkustaa lautoilla veden halki.

Ja koska kukaan oikeaoppinen darvinisti ei tohdi epäillä
iänmääritysmenetelmien uskottavuutta, ainoaksi selitykseksi kelpaa se, että vanhan maailman apinat olivat varsin pelottomia purjehtijoita.

Molekyylitutkimukset kertovat, että Etelä-Amerikan apinat (Platyrrhini) erosivat Afrikan apinoista (Catarrhini) noin 35 miljoonaa vuotta sitten.

Tässä on Sciencen arvio tapahtumista. Mikään ei evoluutiorintamalla ole edistynyt.

"Tutkijat olivat ensin skeptisiä sen ajatuksen suhteen, että pienet nisäkkäät ylittivät suuret valtameret asuttaakseen kaukaisia maita.

Fylogenetiikan kehitys 1980-luvulla pakotti tutkijat kuitenkin myöntämään, että erinomainen Pohjois-Amerikan fossiilinen ennätys ei osoittanut etelä-amerikkalaisten caviomorph-jyrsijöiden tai platyrrhine (uuden maailman) apinoiden sukulaisia ja että heidän lähimmät sukulaisensa asuivat afro-arabialaisessa maamassassa eoseenin aikana. aikakausi (56-34 miljoonaa vuotta sitten).

Siksi päästäkseen Etelä-Amerikkaan nämä eläimet olisivat td ylittäneet Etelä-Atlantin valtameren - joka oli todennäköisesti yli 1500 - 2000 km leveä tänä aikana. Tämän numeron sivulla 194 on raportti fossiileista, jotka ovat peräisin Amazonian Perun Santa Rosasta, jotka tarjoavat todisteita Afrikasta peräisin olevasta kolmannesta nisäkäslinjasta, joka ilmestyi hetkeksi Etelä-Amerikassa varhaisessa oligoseenissa (35–32 miljoonaa vuotta sitten): nyt jo sukupuuttoon kuolleesta parapithetsidinen antropoidiapinasta (suku: Ucayalipithecus.)"


Lähde:

Marc Godinot 2020. Rafting on a wide and wild ocean. Science 368, Issue 6487, pp. 136-137.

Italiassa eläinsuojeluaktivistien viha kohdistuu apinatutkijoihin

Kuva: Bernard DUPONT, CC BY-SA 2.0.



Joel Kontinen




Evolutionistit ovat Italiassa korostaneet apinoiden oikeuksia.

He ovat puolustaneet pinoiden oikeuksia. Ja heidän vihansa kohdistuu tutkijoihin, jotka tekevät apinoilla kokeita - saadakseen ihmiset näkemään.

Marco Tamietto oli tietoinen siitä, että eläinoikeusaktivistit saattoivat kohdistaa vihansa häneen sen jälkeen, kun hänen ryhmänsä sai eettisen hyväksynnän apinoita koskevaan näkökykyyn liittyvään kokeeseen.

Mutta hän ei ollut ennakoinut väkivallan uhkia. "Löysin valokuvia kasvoistani, matkapuhelinnumeroni ja kotiosoitteeni Facebook-viesteistä", hän sanoo, "joissa sanottiin esimerkiksi:" Löydämme sinut ja tapamme sinut. "

Italian Torinon yliopiston neurotieteilijä Tamietto on poliisin suojeluksessa. Nyt hänen kollegansa voivat kohdata samanlaisia uhkia. Hän sai tietää tässä kuussa, että Italian terveysministeriö, joka hyväksyi kokeen lokakuussa 2018, on julkaissut tutkimuksen tekijöiden nimet ja yliopistoyhteydet Lega Anti Vivisezionelle (LAV), joka on Rooman eläinsuojeluryhmä.

"On epämiellyttävää, että julkinen virasto tekee sellaista", sanoo Rooman Sapienzan yliopiston neurotieteilijä Roberto Caminiti, jonka apinalaboratorion aktivistit kuvasivat vuonna 2014. "Ja paradoksaalista, että tutkimuksen hyväksynyt ministeriö paljastaa ne vaarantaen . tutkimuksen.” Torinon yliopiston ja Parman yliopiston - jossa apinakokeita tehdään - lakimiehet sanovat harkitsevansa siviilioikeudellista menettelyä asiasta.

Eläintutkimussäännökset Italiassa ovat jo Euroopan tiukimpia. Kuitenkin viime vuosina aktivistit ovat painostaneet saavuttamiansa etuja. Tamietton tapaus on merkki siitä, että heillä on hallitseva sympaattinen korva: terveysministeri Giulia Grillo, populistisen Viiden tähden puolueen jäsen ja eläinoikeusryhmien ystävä.

"Tapaus on erittäin huolestuttava", sanoo Elena Cattaneo, yksi Italian kuudesta kansalaisesta "elämän senaattorista" ja neurotieteilijä Milanon yliopistossa. "Italiassa on vakava ongelma, että tiede ja politiikalla eivät ymmärrä toisiaan."

Suunniteltu kädelliskoe on osa Tamietton johtamaa ja Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) rahoittamaa laajempaa pyrkimystä kehittää hoitoja potilaille, jotka kärsivät aivojen visuaalisen aivokuoren vaurioista, esimerkiksi aivohalvauksen jälkeen. Tällaisissa tapauksissa silmät lähettävät edelleen visuaalista tietoa aivoihin, mutta vaurioitunut kudos ei pysty käsittelemään sitä. Seurauksena on, että potilas ei tiedä - ja on siten sokea - osalle tai kaikille kuville. Noin puolet aivohalvauksen uhreista kärsii jonkinlaisesta näköhäiriöstä.

Vuoden 2021 loppuun päättyviin kädellisten kokeisiin sisältyy pienen vaurion tekeminen kuuden makakiapinan visuaaliseen aivokuoreen pienen sokean pisteen muodostamiseksi niiden näkökenttään. Tutkijat suunnittelevat tarkkailevansa sähköisiä signaaleja saadakseen selville, kuinka visuaalinen harjoittelu ja ulkoinen stimulaatio voivat auttaa palauttamaan näkökyvyn. Sokeat kohdat eivät häiritse merkittävästi eläinten yleistä näkemistä tai niiden kykyä olla vuorovaikutuksessa keskenään.

Eläinsuojeluoikeuksien puolustaja keräsivät liki 350 000 nimeä ja lähettivät ne Grillolle.

Lähde:


Abbott, Alison. 2019. Italian blindness researchers planning monkey studies threatened after health ministry releases names. Science (23.8.).

Evoluutio stasis tarkoittaa ei-evoluutiota

Kuva: Stefan Laube, public domain.




Joel Kontinen


Selkärankaisten eläinten nikamien lukumäärän ero on äärimmäisen vähäistä nisäkkäissä, jotka eivät paetessaan juokse tai hypi –esimerkiksi niissä, jotka liikkuvat puissa, kuten apinat ja laiskiaiset. Tähän tulokseen antropologien ryhmä on päätynyt.

Työ keskittyy pyrkimykseen ymmärtää paremmin, miksi nisäkkäiden tietyt ominaisuudet pysyvät ajan kuluessa samanlaisina - ilmiö, joka tunnetaan evoluution stasiksena.

Evoluution stasis tarkoittaa evoluution ei-evoluutiota.

Huolimatta monimuotoisuuden kehittymisestä on olemassa monia samanlaisuuksia laajalla evolutiivisella etäisyydellä olevilla organismeilla. Erityisen huomionarvoista on nisäkkäiden kaulan (niskan) ja selän (rintakehän ja lannerangan) nikamien lukumäärä.

Lähes kaikilla nisäkkäillä on sama määrä kaulan nikamia, riippumatta siitä, kuinka pitkä tai lyhyt kaula niillä on - ihmiset, kirahvit, hiiret, valaat ja vesinokkaeläimet: kaikilla on täsmälleen seitsemän kohdunkaulan nikamaa New Yorkin yliopiston tohtorikoulutettava Jeff Spearin mukaan.

Tutkimuksessaan antropologit laskivat tuhansien yksilöiden nikamia lähes 300 nisäkäslajilta. Tutkijat vertasivat sitten niskan ja selän nikamien lukumäärän vaihtelua sellaisiin ominaisuuksiin kuin nopeus, elinympäristö, liikkuminen, selkärangan liikkuvuus, asento ja raajan käyttö.

Analyysit eivät näyttäneet osoittavan yhteyttä nikamien lukumäärän ja juoksunopeuden välillä. Pikemminkin tämä yhteys löytyi pääasiassa eläimistä, jotka oli mukautettu puusta riippuvaan ja muuhun ihmismäiseen käyttäytymiseen, jossa raajat pidetään jännittyneinä hitaalla kiipeämisellä ja riippumalla.

Laiskiainen on Luojan mestariteos.


Lähde:

New York University. 2019. Evolutionary backing found in analysis of mammalian vertebrae. Science Daily. (13 May).

Ihmisen evoluution nykyvaiheita

Näin apinatarut yleensä alkavat.




Joel Kontinen

Tämä Sciencen tutkimus hätkähdyttää: Siinä ei puhuta menneisyydestä vaan nykyisyydestä.

Tarina lähtee liikkeelle elintarvikkeiden tuotannosta. Kun ihmiset siirtyivät maatalouden leviämisen myötä jalostettuihin elintarvikkeisiin, heidän hampaansa kuluivat vähemmän. Se muutti leukojen asentoa, jolloin aikuiset saivat lapsille normaalin ylipurennan. Muutaman tuhannen vuoden aikana nämä muutokset tekivät helpoksi ääntää uusia konsonantteja, kuten esimerkiksi F- ja V-äänteitä ja tämä taas kehitti maatalouden kulttuurissa eläneiden ihmisten kieltä.

Nämä äskettäin löydetyt konsonantit, jotka tunnetaan nimellä labiodentalit, auttoivat kielten monipuolistamista Euroopassa ja Aasiassa ainakin 4000 vuotta sitten; ne johtivat muutoksiin, kuten kantaindoeurooppalaisen kielen sanan patēr korvaamisen vanhaksi englantilaiseksi faederiksi noin 1500 vuotta sitten, kielitieteen ja kirjoittaja Balthasar Bickelin Zürichin yliopistosta sanoo.

Damián Blasi ja Steven Moran testasivat Bickelin laboratoriossa amerikkalaisen kielitieteilijän Charles Hockettin ehdottamaa ajatusta. Hän totesi vuonna 1985, että metsästäjä-keräilijöiden kielissä ei ollut labiodentaleja, ja oletti, että heidän ruokavalionsa oli osittain tästä vastuussa: kuitumaisten elintarvikkeiden syöminen vaatii leuoilta voimaa ja kuluttaa hampaita. Tästä syystä alaleuka kasvaa suuremmaksi niin että ylemmät ja alemmat hampaat kohdistuvat, joka vaikeuttaa labiodentaalien ääntämistä.

Näinkin evoluutiotiedettä voidaan tehdä, siinä ei puhuta apinoista mitään.

Lähde:

Gibbons, Ann, 2019. Ancient switch to soft food gave us an overbite—and the ability to pronounce ‘f’s and ‘v’s. Science. (14.3.).

Tutkijat löysivät aivojen osan, joka toimii vain ihmisessä

Aivojen alue löytyy ydinjatkeesta. Kuva: OpenStax, CC BY 4.0.




Joel Kontinen

Isot aivot ovat yksi ihmisen oletetun evoluution kiperimmistä pulmista.

Mutta koon lisäksi meidän aivomme toimivat eri lailla kuin apinoiden.

Tunnettu aivokartoitusten tekijä, professori George Paxinos on hiljattain löytänyt uuden alueen aivoistamme.

Hän löysi Endorestiform Nucleuksen, joka sijaitsee ydinjatkeessa, eli alueella, joka koordinoi meidän seisomistamme ja motorista kehitystämme. Se myös täydentää meidän asentoamme, ja finiittistä liikettämme.

“Tämä alue on erikoinen, koska sitä ei ole reesusapinoilla ja muilla eläimillä, joita olemme tutkineet. Tämä alue voi saada meidät pystyyn, ja vaikuttaa meidän isoon aivoomme.” Hän sanoo.

Myös dopamiini erottaa ihmisen apinoista.


Lähde:

Mehar, Pranjal, 2018. Scientist just found a previously unknown part of the human brain. Techexplorist (23.11.).

Apinaselfie: Eläinaktivistit tuhosivat valokuvaajan uran

Tämä ei ole se kuuluisa selfie. Kuva: Lip Kee Yap. CC BY-SA 2.0.



Joel Kontinen

Valokuvaaja David Slater lensi vuonna 2011 Indonesiaan kuuluvalle Sulawesin saarelle kuvaamaan makakeja. Hän opetti ne katsomaan kameran linssiin ja painamaan laukaisijaa.

Apinaselfiestä tuli monien riitojen aihe. Esimerkiksi Wikipedia käytti kuvia luvatta sillä verukkeella, että kuvaaja oli apina.

SA:n tekijänoikeuksien virasto sen sijaan katsoi, että eläimellä ei voi olla tekijänoikeutta.

Vuonna 2015 eläinoikeusjärjestö People for the Ethical Treatment of Animals (Peta) haastoi Slaterin oikeuteen Kaliforniassa ja vaati, että tekijänoikeuden kuuluvat kuusivuotiaalle Naruto-nimiselle urosapinalle.

Peta melko varmasti erehtyi myös siitä, mikä apina kuvan nappasi. Slaterin mukaan kuvaaja oli nuorempi naarasapina.

Walesissa asuvalla Slaterilla ei ollut edes varaa lentää San Franciscossa järjestettyyn oikeudenkäyntiin.

Oikeus päätti kiistan vasta tänä kesänä. Apinalle ei myönnetty tekijänoikeuksia, mutta eläinaktivistit onnistuivat kuluttamaan yhteiskunnan varoja ja tuhoamaan Slaterin uran. Hän arvelee joutuvansa elättämään perheensä joko tennisvalmentajana tai koirien ulkoiluttajana.

Monelta eläinaktivistilta on ihmisen ja eläimen raja pahasti hämärtynyt. He haluaisivat nähdä eläimet ihmisten veroisina persoonina.

Taustalla kummittelee darvinistinen evoluutio, joka kiistää ihmisen ainutlaatuisuuden. Eläinaktivistit ovat tuon tuostakin vieneet eläinten asioita oikeuteen.

Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.

Ihmisen ja eläimen ero näkyy jo siinä, että yksikään eläin ei pysty haastamaan ketään tai mitään oikeuteen.

Lähde:

Wong, Julia Carrie. 2017. Monkey selfie photographer says he's broke: 'I'm thinking of dog walking' The Guardian (13.7.).

Eläinaktivisti haluaa tehdä simpansseista henkilöitä

Persoona? Kuva: Thomas Lersch, Creative Commons (CC BY 2.5).




Joel Kontinen

Usko evoluutioon voi saada ihmisen ja eläinten rajan hämärtymään.

Evolutionisti voi esimerkiksi omaksua eläinten tapoja tai kuvitella, että eläimet ovat liki ihmisiä ja ansaitsevat samat oikeudet kuin mitä meillä on.

Ihmisen ja eläinten rajaa ei kuitenkaan voida ylittää kuin korkeintaan Aku Ankassa ja muussa fiktiossa, koska vain meidät on luotu Jumalan kuvaksi.

Mutta evolutionisti ei tätä hyväksy.

Etiikan professori Peter Singer haluaisi määritellä simpanssit ihmisiksi.

Oikeusistuimet ovat viime vuosina joutuneet käsittelemään monia juttuja, joissa eläimille on vaadittu ihmisoikeuksia.

Vuonna 2008 eläinaktivistit yrittivät tehdä Matthew Hiasl Pan -nimisestä simpanssista persoonan.

Samana vuonna Espanjan parlamentti myönsi isoille apinoille oikeuden elämään ja vapauteen.

Vuonna 2014 argentiinalainen tuomioistuin päätti, että Buenos Airesin eläintarhan oranki on ”ei-inhimillinen persoona”.

Vuonna 2015 newyorkilaisessa tuomioistuimessa pohdittiin, olivatko kaksi simpanssia vangittu laittomasti.

Oikeusjuttu jatkuu edelleen, tällä kertaa New Yorkin korkeimmassa oikeudessa. Aktivisti Steven Wise on vedonnut Habeas corpus -menettelyyn. Tuomioistuin joutuu nyt tutkimaan, ovatko Tommy ja Kiko -nimiset simpanssit vangittu laittomasti.

Äskettäin ihmisen ja luonnon raja hämärtyi myös Intiassa, kun Gangesille myönnettiin ihmisoikeudet.

Evoluutio johtaa kummallisiin uskomuksiin.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. NY Court Hears 'Personhood' Case for Caged Chimps. Live Science (24.3.)

Apinan viisaus pimensi koko Kenian

Vihermarakatti tipahti muuntajan päälle ja pimensi Kenian neljäksi tunniksi.





Joel Kontinen

Darwinille kumartavat tiedejulkaisut ovat viime aikoina nähneet inhimillisiä piirteitä apinoissa. Ensin ne otaksuivat simpanssien surevan tai ainakin ihmettelevän lajitoverinsa kuolemaa ja sitten ne arvelivat, että lehtiapina yritti elvyttää kumppaniaan.

Aiemmin keväällä lehdet raportoivat laulavasta gorillasta ja simpanssien rituaalinomaisesta käyttäytymisestä.

Evolutionistit pyrkivät näin häivyttämään ihmisen ja eläimen eron. He käyttävät mielellään apinoita esimerkkeinään, vaikka monesti etenkin varislinnut päihittävät simpanssit nokkeluudessa.

Sitä ei evoluutio olisi ikinä ennustanut.

Keniassa vihermarakatin oivallus sen sijaan muistuttaa meitä siitä, että apina harrastaa apinamaisia asioita. Se pomppii mielellään oravien tavoin puussa.

Mutta tiistaina sille kävi köpelösti: se tipahti vesivoimalaitoksen muuntajan päälle. Miltei koko Kenia pimeni liki neljäksi tunniksi.

Marakatti selvisi seikkailusta hengissä.

Darvinistit ovat joskus spekuloineet, että apinat voisivat kirjoittaa Shakespearen koko tuotannon, kunhan niitä olisi tarpeeksi paljon ja niille annettaisiin riittävästi aikaa.

Brittiyliopisto kokeili tätä antamalla simpanssien käyttää kirjoituskonetta. Ne keksivät, että se kävi vessasta ja trampoliinista, mutta onnistuivat myös paukuttelemaan viisi liuskaa täysin käsittämätöntä mongerrusta.

Lähteet:

BBC News. 2016. Kenya nationwide blackout caused by rogue monkey (7.6.).

Coghlan, Andy. 2016. Monkey seen caring for dying mate then grieving after she dies. New Scientist (23.5.).

Jerry Coyne: ”Olemme apinoita”, Jonathan Marks: ”Emme ole.” – Evolutionistit tukkanuottasilla

Jerry Coyne näkee tässä lähisukulaisen.





Joel Kontinen

Vuonna 1968 saksalais-hollantilainen pilapiirtäjä Fritz Behrendt esitti näkemyksensä kommunistien sovusta Tšekkoslovakian miehityksen aikoina: Yksinäinen mies katselee suurta julistetta, jossa aatteen miehistä esimerkiksi Marx, Lenin, Stalin ja Breznev katsovat tuimasti eteensä. Kommunistit yhtykää! lukee miesten päitten alla kissankorkuisin kirjaimin.

Julisteen takana, piilossa katseilta, toverit käyvät toistensa kimppuun niin antaumuksellisesti, että ilmaa on tulvillaan paperisilppua.

Jotain tällaista tapahtuu tavan takaa myös evoluutiomaailmassa. Anglosaksisissa maissa tämä keskustelu voi olla vivahteikkaampaa kuin suomessa, koska niissä tehdään ero sanojen ape ('iso hännätön apina') ja monkey ('apina') välillä.

Äskettäin professori Jerry Coyne läksytti kollegaansa antropologi Jonathan Marksia siitä, että tämä ei pidä ihmistä apinana (ape).

Coynen mukaan sekä ihminen että isot apinat kuuluvat samaan heimoon, joka on Hominidae. Vaikka Marks uskoo kehittyneensä apinankaltaisesta esi-isästä, hän ei suostu luonnehtimaan ihmisiä apinoiksi, koska nykyisin (isot) apinat ovat niitä, joita käymme tuijottamassa eläintarhassa.

Marksin mukaan hän ei ole apina, vaikka hänen esi-isänsä olivatkin ja vaikka geneettisesti muistutamme simpansseja – tosin huomattavasti vähemmän kuin mitä hän otaksuu.

Orjan jälkeläinen ei Marksin mielestä ole orja. Antropologian professori ei myöskään ole kala, vaikka hän uskoo, että niitäkin on hänen sukupuussaan.

Coyne ei sen sijaan välitä poliittisesta korrektiudesta vaan kutsuu niin itseään kuin Marksia apinaksi.

Mutta koska Coyne ei usko vapaaseen tahtoon, miten ihmeessä hän voi yrittää vaikuttaa siihen, mitä muut tekevät tai sanovat?

Kristinuskon käsitys ihmisestä eroaa näiden herrojen näkemyksestä varsin paljon. Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen, joten meidän ei tarvitse spekuloida, mitä eläimiä sukupuustamme löytyy.


Lähde:

Coyne, Jerry. 2015. Wrongheaded anthropologist claims that humans aren’t apes. Why Evolution Is True (2.11.).

Uusi darvinistinen selitys kielen alkuperästä: apinanpoikaset keksivät sen heiluttamalla käsivarsiaan

Tuoreessa darvinistisessa apinatarinassa pääosaa näyttelee apina. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Kielen alkuperä on suuri mysteeri darvinistille, joka ei suostu uskomaan muihin kuin materiaalisiin selityksiin kaiken alkuperästä. Tuorein selitys koskee kielen alkuperää.

Max Planck Instituten tutkija Katja Liebal kollegoineen tutki isojen apinoiden (simpanssit, bonobot, gorillat, orangit) poikasten kommunikointia ja julkaisi tuloksensa American Journal of Primatology –tiedelehdessä.

Apinanpoikaset oppivat melko nuorina käyttämään käsivarsiaan signaaleina lajitovereilleen. Liebalin tutkimusryhmä pani merkille, että ainoastaan ihminen ja isot apinat oppivat nuorina käyttämään käsiään viestinnässä.

Tästä on lyhyt darvinistinen hyppäys kielen alkuperään. Älyllinen hyppäys onkin jo huomattavasti pidempi.

Darvinistiset selitykset voivat olla kiehtovia, mutta on varsin uskallettua kutsua niitä tieteeksi. Nytkin moni epäilee sitä, voidaanko apinatutkimusta soveltaa kielen kehitykseen. Loppujen lopuksi kaikki eläimet viestivät lajitovereilleen. Eri lajien edustajat eivät tosin aina ymmärrä toisen lajin viestintää. Kotikissa esimerkiksi liikuttaa häntäänsä täysin eri tarkoituksessa kuin koira.

Genesiksen mukaan Aadam osasi puhua jo alusta lähtien.

Lähde:

Schultz, Nora. 2011. Baby apes' arm waving hints at origins of language. New Scientist (10.11.).

Science tunnustaa: Fossiilien vähyys on saanut taiteilijat kuvaamaan ihmisten esi-isät apinamaisiksi

Oletettujen esi-isiemme apinamaisuus perustuu ennakko-olettamuksiin. Apina ei tee tällaisia soittimia.




Joel Kontinen

Tiedejulkaisut ja luonnonhistorialliset museot monesti kuvaavat ihmisen oletetut esi-isät karvaisiksi apinamaisiksi otuksiksi . Tuore Science tunnustaa, että tämä johtuu fossiilien vähyydestä. Taiteilijat eivät yksinkertaisesti ole tienneet, miltä esi-isämme näyttivät. Niinpä tuloksena oli monesti puoleksi apinan ja puoleksi ihmisen näköisiä olentoja.

Viime vuosien löydöt ovat kuitenkin saaneet taiteilijat tarkistamaan näkemyksiään.

Eniten evoluutiota on tapahtunut neandertalinihmisen kuvaamisessa. Varhaisimmat mallit esittivät hänet hyvin apinamaisena.

Mutta monet fossiililöydöt ovat osoittaneet, että apinamaisuus on ollut seuraus taiteilijoiden uskosta darvinistiseen evoluutioon. Neandertalinihminen teki soittimia, valmisti tehokkaita aseita ja hautasi vainajat. Nämä eivät ole apinan ominaisuuksia.

Sciencen jutun kirjoittaja Michael Balter arvelee, että taiteilijoiden näkemys esi-isistämme on vaikuttanut myös tiedemiesten käsityksiin. Ja niin pieni piiri pyörii täyden ympyrän. Kaikki onkin perustunut ennakko-oletuksiin ja osin myös haluun levittää evoluution ilosanomaa niille, jotka eivät vielä ole vakuuttuneita sen todellisuudesta (eli valtaosalle maapallon väestöstä).

Science -lehden tunnustus on paikallaan – vaikka se tuleekin kovin myöhään.

Lähteet:

Balter, Michael. 2009. Bringing Hominins Back to Life. Science 325:5937, 136-139. (10.7. 2009)

Science Podcast 10. 7. 2009
http://www.sciencemag.org/content/vol325/issue5937/images/data/136/DC1/136.mp3

Maailmankatsomus värittää käsitystä naurun apinallisuudesta

Simpanssin nauru kertoo siitä, - että joku kutittaa sitä. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Isotäti-Idan synnyttämä skeptisyys ei kauan vaivannut Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakkaa. Jo tiistain tiedekoosteessa hän kirjoitti:

”Naurun kaltaiset äänet kajahtelivat maapallolla jo paljon ennen ihmislajin syntyä.”

Tämä on tyypillistä darvinistista satuilua, joka perustuu oletukseen siitä, että ihmisten ja apinoiden esi-isä on joskus hihitellyt akasian varjossa, suojassa päiväntasaajan polttavalta auringolta.

Vanhalakka viittasi tuoreeseen apinatutkimukseen, jossa tutkijat kutittelivat nuoria gorilloja, simpansseja ja muita apinoita yrittäessään saada selvyyttä naurun mysteeriin.

Harva pysähtyy miettimään, missä määrin ennakko-oletukset ja maailmankatsomukset vaikuttavat lopputulokseen. Tässäkin tapauksessa tutkijat jo tiesivät, että ihmiset ja apinat ovat lähisukulaisia.

Tutkimus ei siis juurikaan lisännyt tietoamme naurun alkuperästä tai edes sen kehityksestä. Se ei pienentänyt ihmisen ja apinoiden geneettisiä tai edes kulttuurisia eroja. Mutta pystyihän sillä mainostamaan maailmankatsomusta, jossa ei ole sijaa kaiken Suunnittelijalle ja Luojalle.


Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2009. Nauru on ikiaikaista perua. Aamulehti A2, 9.6.

Nauraa kuin apina?

Ja niin me apinat nauroimme. Uusi apinatutkimus yrittää nähdä ihmismäistä naurua apinoissa.



Joel Kontinen

Charles Darwinin päivistä lähtien evolutionistit ovat pyrkineet näkemään inhimillisiä piirteitä eläimissä ja eläimellisiä piirteitä ihmisissä. Tuore Current Biology –lehdessä julkaistu tutkimus noudattaa uskollisesti samaa darvinistista tarinaperinnettä.

Portsmouthin yliopiston tutkijapsykologi Marina Davila Ross kollegoineen kutitteli kahtakymmentäyhtä nuorta orankia, gorillaa, simpanssia ja bonoboa, yhtä gibbonia ja kolmea ihmisvauvaa. Tutkijat pisteyttivät syntyneen naurun 11 akustisen muuttujan avulla.

Davila Ross ja kollegat totesivat, että gorillan ja bonobon nauru muistuttaa eniten ihmisvauvojen ääntämystä. Lajien eroja on kuitenkin varsin vaikea kuroa naurulla umpeen. Apinat kävelevät neljällä jalalla, ja niiden hengitys on yhteydessä niiden kävelyyn. Ihmiset taas pystyvät hengittämään riippumatta siitä, miten he liikkuvat.

Apinoiden ja ihmisten naurun erot saattavat edelleenkin jäädä kutkuttavaksi ongelmaksi, varsinkin kun nauru ei ole lajien ainoa ero.

Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.

Ihmisen ja apinan erot tuskin siis tasoittuvat edes nauramalla.

Naurukokeisiinkin kannattaa valita vain pieniä apinoita. Hieman isompi korsto saattaisi erehtyä puraisemaan tutkijaa pikkusormeen, vaikka Darwinin juhlavuotta nyt vietämmekin.

Lähteet:

Burgess, Stuart. 2006. The Design Argument. Luento Creation Without Compromise -konferenssissa Swanwickissa Englannissa 22.4. 2006.

Laursen, Lucas. 2009. Human-ape links heard in laughter. Nature news 4.6.
http://www.nature.com/news/2009/090604/full/news.2009.541.html

Apinoille ihmisoikeudet Espanjanssa

Espanjan parlamentin ympäristövaliokunnan mukaan apinat ansaitsevat ihmisoikeudet. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Espanjasta on tulossa apinoiden paratiisi. Maan parlamentin ympäristövaliokunta on päättänyt myöntää apinoille rajoitetut ihmisoikeudet, esimerkiksi oikeuden elämään ja vapauteen.

Päätöksellä on juurensa The Great Apes Projectissa. Vuonna 1993 filosofit Peter Singer ja Paola Cavalieri alkoivat vaatia suurille apinoille eli simpansseille, gorilloille, orang-utangeille ja bonoboille oikeuden elämään ja vapauteen ja turvan kidutukselta. Muutamat tunnetut tiedemiehet ja –naiset ja aktivistit, esimerkiksi Jane Goodall ja Richard Dawkins, ovat tukeneet hanketta näyttävästi.

Espanjan ympäristövaliokunnan päätös ei suinkaan ole ensimmäinen yritys antaa apinoille ihmisoikeudet. Tammikuussa 2008 itävaltalaiset eläinaktivistit yrittivät saada Matthew Hiasl Pan –nimiselle simpanssille juridisen henkilön oikeudet, mutta Itävallan korkein oikeus katsoi, ettei simpanssia voida pitää ihmisenä.

Pyrkimys nostaa apinat ihmiset tasolle perustuu evoluution maailmankuvaan, jossa ihmisiä ja apinoita pidetään geneettisinä sukulaisina. Evolutionistit uskovat, että ihmisellä ja apinalla on yhteinen kantaisä. Luonnontieteelliset museot yleensä ilmoittavat ihmisen ja simpanssien DNA:n eron 1-2 prosentiksi vaikka useat viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että todellinen luku on ainakin neljä tai viisi prosenttia.

Vaikka eläinten hyvä kohtelu onkin eettisesti kiitettävä pyrkimys, samaan aikaa EU:ssa on nähtävissä tyrmistyttävä ilmiö, joka todellisuudessa heikentää ihmisten oikeuksia. Darvinistisen evoluution kannattajat ovat enimmäkseen pysytelleet asiasta vaiti.

Eutanasia on ollut sallittu Hollannissa vuodesta 1984. Lääkäreillä on oikeus avustaa potilaiden surmaamisessa. Tuoreessa kirjassaan The Devil's Delusion: Atheism and Its Scientific Pretensions, filosofi-matemaatikko David Berlinski sanoo Alankomaiden kokeilua hälyttäväksi. Hän viittaa The Journal of Medical Ethics –lehdessä julkaistuihin tilastoihin, joiden mukaan vuonna 1995 kolme prosenttia Alankomaiden kaikista kuolintapauksista oli avustettuja itsemurhia. Tohtori Berlinski kysyy, “Kuinkahan moni tieteellisistä ateisteista suunnittelee viettävänsä vanhuudenpäivänsä Hollannissa?”

Espanjalla ei ole kovinkaan hyvä maine härkien kohtelussa, joten eläinten elinolojen kohentaminen on sinänsä myönteinen asia. Mutta kun asia nähdään sen valossa, miten Hollannissa vanhusten ja sairaiden oikeudet, etenkin oikeus elää, ovat todellisuudessa heikentyneet, Espanjan ratkaisu tuntuu oudolta. Eläimillä voi pian olla enemmän oikeuksia EU:ssa kuin ihmisillä.

Lähteet:

Berlinski, David. 2008. The Devil's Delusion: Atheism and Its Scientific Pretensions. New York: Crown Forum.

Glendinning, Lee. 2008. Spanish parliament approves 'human rights' for apes. Guardian. (26.6.). http://www.guardian.co.uk/world/2008/jun/26/humanrights.animalwelfare/print

Roberts, Martin. 2008. Spanish parliament to extend rights to apes. Reuters (25.6.). http://www.reuters.com/article/scienceNews/idUSL256586320080625?feedType=RSS&feedName=scienceNews&rpc=22&sp=true