Muinaiset denisovalaiset metsästivät lumileopardeja Tiibetin tasangolla

 

Kuva: Klaus Honal / Alamy

Joel Kontinen

Tuhansia tiibetiläisestä luolasta löydettyjä luita on analysoitu, jotta saataisiin selville, kuinka salaperäiset muinaiset Denisovanihmiset elivät.

Denisovanihmisinä tunnetut muinaiset ihmiset metsästivät Tiibetin tasangolla monenlaisia ​​eläimiä, kuten sinisiä lampaita, jakkeja ja lumileopardeja. Tämä monipuolinen ruokavalio antoi heille mahdollisuuden menestyä korkealla alueella kymmeniä tuhansia vuosia ennen nykyihmisen saapumista. "Denisovanit olivat käyttäytymisellään melko joustavia", sanoo Frido Welker Kööpenhaminan yliopistosta Tanskasta. "Ne pystyvät todella sopeutumaan paikalliseen ympäristöön ja siellä esiintyviin lajeihin."

 Denisovanit ovat yksi salaperäisimmistä hominiiniryhmistä, joiden kanssa jaoimme kerran planeetan. Ne kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 2010, perustuen DNA:han, joka erotettiin sormenluun fragmentista, joka löydettiin Denisovan luolasta Altain vuoristossa Venäjällä. Se oli ensimmäinen kerta, kun hominiiniryhmä eli ihmisapinaryhmä tunnistettiin pelkästään DNA:n perusteella.

 On todennäköistä, että denisovalaiset olivat aikoinaan laajalle levinneitä Etelä-Aasiassa, koska nykyään monet Etelä-Aasiassa ja Kaakkois-Aasiassa asuvat ihmiset kantavat Denisovan DNA:ta, mikä viittaa siihen, että denisovalaiset risteytyivät Homos apiensin kanssa kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

 Denisovan luolasta on kuitenkin saatu vain hampaita ja muita palasia. Tämän seurauksena emme tiedä paljon siitä, miltä Denisovalaiset näyttivät.

 Olemme kaikki Aadamin ja Eevan jälkeläisiä, niin kuin Raamattu meille opettaa ja luun löytö Venäjältä ei sitä miksikään muuta.

Lähde:

Michael Marshal, 2024. Ancient Denisovans hunted snow leopards on the Tibetan plateau | New Scientist 3.7.

Evolutionistit kysyvät, kuka oli esi-ihminen X

Kuva: Martin O’Neill. 

 Joel Kontinen

Vuonna 1933 Kiina oli hyökkäävien japanilaisten joukkojen hallinnassa osittain. Rakentaessaan siltaa lähellä Harbinia koillisessa japanilaisille työskentelevä paikallinen mies teki hämmästyttävän löydön: muinaisen ihmisen kallon. Hän tunnisti kallon arvon heti. Hän päätti olla luovuttamatta fossiilia miehittäjille ja hautasi sen hylättyyn kaivoon. Siellä kallo säilyi vuoteen 2018 asti, jolloin tämä mies kertoi vähän ennen kuolemaansa perheelleen sen olemassaolosta. Aikanaan Harbinin kallo tuli tiedemiesten käsiin. Sitä kannatti odottaa, ei vähiten vihjeiden vuoksi, joita se tarjoaa niille, jotka etsivät arvoituksellista esi-ihmisen  X-lajia, joka evolutionistien mukaan synnytti ihmiskunnan.

Niin kauan kuin tutkijat ovat löytäneet muinaisia ​​ihmisen kaltaisia ​​fossiileja, heidän mielessään on kiusannut yksi kysymys: miten olemme yhteydessä muihin esihistoriallisiin ryhmiin ja lajeihin? Erityisesti, miten sovimme neandertalilaisten ja denisovalaisten joukkoon, jotka jakoivat maapallon kanssamme suurimman osan olemassaolostamme? Esi-ihminen-X:n löytö lupaa vastata tähän kysymykseen. Sen metsästys on kuitenkin ollut oikukasta, ja matkan varrella on tapahtunut suuria käänteitä. Viime vuosina se on myös johtanut joihinkin yllättäviin löytöihin, mukaan lukien paljastukseen, että olimme ymmärtäneet väärin lajimme, Homo sapiensin kehittymisen. Nyt, kun Harbinin kallo ilmaantuu uudelleen, esi-ihminen-X:n etsintä näyttää helpottuvan joillain tavoilla – ja toisaalta käy paljon vaikeammaksi.

Evolutionistien tarjoama kuva ihmiskunnan kehityksestä ei ole ollenkaan looginen.  Jokainen löytö tuo lisää kysymysmerkkejä.

Lähde: Barras, Colin. 2022.  Who is Ancestor X? The biggest mystery in human evolution New Scientist 31.8,