Erikoistuvat ribosomit: solumme ovat ihmeellisempiä kuin mitä edes uskalsimme kuvitella

Ribosomi on proteiinitehdas, mutta se osaa tehdä myös muuta. Kuva: Boumphreyfr, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Meidän jokaisessa solussamme voi olla 10 miljoonaa ribosomia, joita esimerkiksi tuore Science luonnehtii proteiinitehtaiksi.

Solu käyttää jopa 60 prosenttia energiastaan ribosomien rakentamiseen RNA:sta ja 80 eri proteiinista.

Solumme valmistaa niitä 100 000 kappaletta tunnissa.

Solumme ovat kuin pienoiskaupunkeja, jotka toimivat sataprosenttisen tehokkaasti.

Ribosomit muuntavat lähetti-RNA:n välittämän geneettisen koodin proteiineiksi, joita solu tarvitsee.

Äskettäin Molecular Cell- lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa massaspektrometria käyttämällä kävi ilmi, että ribosomit erikoistuvat ja valmistavat vain tietynlaista tuotetta.

Toisin kuin ennen otaksuttiin, ne eivät kaikki siis ole samanlaisia.

Näemme monimuotoisuutta jopa solujemme nanotasolla. Tämä, jos mikä, puhuu selkeää kieltä luomisesta.

Lähde:

Leslie, Mitch. 2017.There are millions of protein factories in every cell. Surprise, they’re not all the same. Science (21.6.).

Nobelisti Ada Yonath: Ribosomin rakenne on suunniteltu nerokkaasti

Ribosomi. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Ribosomi on vain 20 nanometrin (nanometri on metrin miljardisosa) kokoinen, mutta ilman sitä meillä ei olisi proteiinisynteesiä eikä siten myöskään elämää.

Vuonna 2009 kemian Nobelin palkinto meni kolmelle ribosomitutkijalle. Hiljattain heistä yksi eli Ada Yonath toisti sen, minkä hän oli todennut Nobel-luennossaan:

”Ribosomin arkkitehtuuri on suunniteltu nerokkaasti.”

Yonath on evolutionisti, mutta älykästä suunnittelua hän ei pysty kiistämään.


Lähde:

Yonath, Ada. 2009. Hibernating bears, antibiotics and the evolving ribosome.

Ribosomin rakenne ja apinatarinat

Aamulehden tiedetoimittaja näkee evoluutiota ribosomien rakenteessa. Pikkuruisia ribosomeja tarvitaan proteiinisynteesissä. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Tämän vuoden kemian Nobelin palkinto meni kolmelle ribosomitutkijalle. Venkatraman Ramakrishnan, Thomas A. Steitz and Ada E. Yonath tutkivat tämän noin 20 nanometrin (nanometri on metrin miljardisosa) kokoisen soluelimen rakennetta. Ilman ribosomeja meillä ei olisi proteiinisynteesiä eikä siten myöskään elämää.

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka näkee solussa todisteita darvinistisesta evoluutiosta:

”Ribosomien rakenne auttaa myös ymmärtämään evoluutiota ja sitä ylläpitävän luonnonvalinnan mekanismia.

Nyt päästään paremmin käsiksi myös niihin toimintoihin, joiden myötä lajit kehittyvät ja nähdään, miten parhaat ominaisuudet siirtyvät uusille sukupolville.”

Arvostettu kemisti Philip Skell kritikoi tällaista darvinistista tarinointia varsin ankarasti The Scientist –lehdessä:

”Luonnonvalinta tekee ihmisistä itsekeskeisiä ja aggressiivisiä – paitsi kun se tekee heistä altruistisia ja rauhantahtoisia. Tai luonnonvalinta tuottaa viriilejä miehiä, jotka levittävät siementään innokkaasti – paitsi kun se suosii miehiä, jotka ovat uskollisia suojelijoita ja elättäjiä. Kun selitys on niin joustava, että se selittää minkä tahansa käyttäytymisen, sitä on vaikea testata kokeellisesti.”

Vesa Vanhalakka soveltaa nyt tällaista käyttäytymisteoreettista mallia solun toimintaan. Tulos on lähes yhtä koominen.

Yritys ei niinkään kerro innovatiivisuudesta vaan darvinistien perinteisestä tavasta suosia apinatarinoita. Vuodenvaihteessa Scientific American selitti esimerkiksi kalan hintaa evoluutiolla.

Mistä ribosomin rakenne sitten kertoo? Solu eri osineen on osoitus erittäin taitavasta nanoteknologiasta, jollaiseen ihminen ei pysty. Se kertoo hämmästyttävän älykkäästä suunnittelusta.

Vain sokea usko materialististen prosessien kaikkivoipaisuuteen voi saada ketään uskomaan, että ribosomi olisi kehittynyt täysin sattumalta yksin luonnonprosessien avulla.

Lähteet:


Skell, Philip S. 2005. Why do we invoke Darwin? Evolutionary theory contributes little to experimental biology. The Scientist 19(16):10 (29.8.). http://www.discovery.org/a/2816

Vanhalakka, Vesa. 2009. Hyökkäykseen bakteereja vastaan. Aamulehti 8.10., A13.