Muinaisen ihmisen DNA:ta löydettiin luolataiteesta ensimmäistä kertaa

Kuva: ABAMIA ARKEOS-ALBERTO MARTÍNEZ VILLA

Joel Kontinen

Säilyykö DNA tuhansia vuosia vanhoissa kallotaiteissa? Ne eivät ole niin vanhoja kuin dinosaurusten DNA.

Muinainen ihmisen DNA voi selviytyä luolan seinillä ja kalliotaiteessa tuhansia vuosia. Asia on todettu Espanjassa ja Portugalissa, kun tutkittiin luolia. Tämä avaa uusia tapoja ymmärtää esihistoriallisia ihmisiä ja vastata kysymyksiin siitä, maalasivatko neandertalilaiset myös luolan seinille.

"Se on uuden aikakauden alku", sanoo Genevieve von Petzinger Witwatersrandin yliopistosta Johannesburgista Etelä-Afrikasta. "Tämä antaa meille mahdollisuuden tavata todellisia taiteilijoita, yksilöitä, jotka tekivät tämän taiteen. Se on poikkeuksellista."

Lähde:

Alison George 2026 Ancient human DNA found on cave art for the first time | New Scientist 26.6.

Mammutinhampaista työkaluja

 

Kuva: Daniel Naupold/dpa/Alamy

Joel Kontinen                    

Mammutin hampaan suikaleet voivat olla vanhimpia ihmisen valmistamia norsunluuesineitä.

Nykyisen Ukrainan alueella 400 000 vuotta sitten eläneet muinaiset ihmiset ovat saattaneet harjoitella tai opettaa työkalujen valmistustekniikoita käyttämällä mammutinhampaita.

400 000 vuotta vanhaa kalliota kaivettaessa Länsi-Ukrainassa tutkijat ovat löytäneet palasia, jotka saattavat olla vanhimpia koskaan löydettyjä ihmisen valmistamia norsunluuesineitä. Nämä esineet olisivat olleet liian pehmeitä käytettäviksi leikkaustyökaluina, mutta niitä olisi voitu käyttää opetusapuvälineinä, tutkijat ehdottavat. "Jos tulkinnat ovat oikeita, ne lisäävät ilmeisesti kasvavaa arvostusta esimodernien ihmisen älykkyydestä", sanoo Gary Haynes Nevadan yliopistosta.

Kallion ikä ei kuitenkaan voi paljastaa mammutin ikää.

Lähde:

Taylor Mitchell Brown 2025 Mammoth tusk flakes may be the oldest ivory objects made by humans | New Scientist 3.4.

Mielen teoria

 

Kuva: Ape Initiative

Bonobot ovat nopeita auttamaan apua tarvitsevaa, mikä on merkki siitä, että ne voivat päätellä muiden henkisen tilan. Mielen teoriana tunnettu kyky ajatella sitä, mitä muut ajattelevat, on olennainen taito, jonka avulla ihmiset voivat navigoida sosiaalisissa maailmoissaan. Se antaa meille mahdollisuuden tunnistaa, että jollakulla saattaa olla erilaisia ​​uskomuksia tai näkökantoja, mikä tukee kykyämme ymmärtää ja auttaa muita asianmukaisesti.

Kysymys siitä, onko evoluution mukaan lähimmillä elävillä sukulaisillamme myös mielen teoriaa, on kiistelty kiivaasti vuosikymmeniä. Joistakin ristiriitaisista tuloksista huolimatta ei-ihmisillä ihmisapinoilla näyttää olevan jotain puolia tästä kyvystä, mikä viittaa siihen, että ne ovat evoluutionaalisesti muinaisempia kuin koskaan luultiin. Esimerkiksi luonnonvaraiset simpanssit, jotka näkevät lähellä olevan käärmeen, vaikka se onkin väärennetty, näyttävät huutavan varoittaakseen ryhmän jäseniä, jotka eivät ole vielä nähneet sitä. Mutta on puuttunut selkeät todisteet valvotuista tutkimuksista, että kädelliset voivat seurata omastaan poikkeavaa näkökulmaa ja sitten toimia sen mukaan, sanoo Luke Townrow Johns Hopkins yliopistosta Marylandissa.

Apinalla on eläimen mieli, eivätkä ne pysty ajattelemaan kuin ihmiset, joille Jumala on luonut tämän kyvyn.

Lähde: 

Sophie Berdugo 2025 Bonobos can tell when they know something you don't | New Scientist 3.2.

Evoluutio: 20 000 vuoden ikäinen ihmisfossiili olikin karhun fossiili

 

Kuva: Di Natale,  Alamy Stock Photo.

 Joel Kontinen

Japanissa on huomattu, että 20 000 vuoden ikäinen Ushikawan ihmiseksi luultu fossiili olikin karhu.

 ”Fossiilit löydettiin 1950-luvun lopulla Toyohashin kaupungista, noin 225 kilometriä Tokiosta lounaaseen. Mutta uutta projektia johtanut Tokion yliopiston antropologi Gen Suwa kertoi, että epäilykset Ushikawan fossiileista heräsivät ensimmäisen kerran 1980-luvun lopulla ja ovat jatkuneet siitä lähtien.”

Gen Suwa sanoi fossiilin olevan muinainen karhu. Tieto julkaistiin äskettäin Anthropological Sciencessä.

Fossiilit kertovat sitä, mitä niiden tutkijat haluavat niiden kertovan.

Lähde:  

Tom Metcalfe  2025 20,000-year-old 'human' fossils from Japan aren't what we thought | Live Science 15.1.

Ihmiset pukeutuivat jo rautakaudella villavaatteisiin

 

Alankomaiden rautakauden haudasta peräisin olevan mekon rekonstruktio, jonka on luonut Prehistorisch Dorp Eindhovenissa

Kuva: Hanna Geels

Joel Kontinen

Muinainen ruudullinen mekko saattaa olla Euroopan vanhin kaksivärinen vaate

Molekyylianalyysi on paljastanut, että Alankomaista 2800 vuotta vanhasta haudasta löydetyt tekstiilipalat olivat aikoinaan osa kudottua mekkoa, jossa oli puna-sininen ruutukuvio.

Varhaisen rautakauden haudasta löydetty puna-siniruutuinen mekko saattaa olla Euroopan vanhin kaksivärinen kudottu vaate. Tätä silmiinpistävää asua aikoinaan käyttäneen eliittihenkilön luuranko oli täysin rappeutunut hiekkaisen maaperän vuoksi. Mutta metallisten korujen alla tapahtuneen mineralisoitumisen ansiosta paljon pilaantuneet ja nyt jo ruskeat villamekon jäänteet osoittavat, että värjätyt tekstiilit ovat peräisin vaatteista, sanoo Karina Grömer Wienin luonnontieteellisestä museosta.

Evoluution kannattajien mukaan muinaiset ihmiset pukeutuivat pelkästään eläinten nahasta tehtyihin vaatteisiin,  mutta tämä tutkimus  kiistää tämän mahdollisuuden.

 Lähde:

Christa Lesté-Lasserre 2024 Ancient checked dress may be Europe's oldest two-colour garment | New Scientist 30.12.

 

 

Kuinka sitrushedelmien kehitys liittyy erottamattomasti omaan evoluutiomme

 

Kuva: Liv Friis-Larsen / Alamy

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan miljoonia vuosia sitten esi-isämme menettivät C-vitamiinia tuottavan geenin ja alkoivat syödä sitrushedelmiä. Siitä lähtien on maailmanlaajuisesti viljelty kirpeitä hedelmiä, kuten makeita appelsiineja ja happamia sitruunoita.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä ihmisten ja muiden apinaihmisten eli hominiinien kehityksessä on heidän suhteensa ruokaan ja se, miten se on muuttunut vuosituhansien aikana. On joitain ruokia, joita ilman tuskin voimme kuvitella elävämme, mutta ne ovat melko tuoreita lisäyksiä ruokavalioomme, kuten esimerkiksi vehnä, jota käytetään leivän, pastan ja makeiden leivonnaisien leipomiseen.

Mutta edellä sanotun liittäminen evoluutioon ei perustu tieteeseen, vaan se on darvinistista satuilua.

Kirjailija: 

Michael Marshall 2024 How citrus evolved with us | New Scientist 11.10.

Kehittyvätkö ihmiset jahtaamaan saalista pitkiä matkoja?

 

Kuva: Sportpoint / Alamy Arkistovalokuva

Pitkiä matkoja saaliin perässä juokseminen on ihmisille tehokas metsästysmenetelmä, ja sitä käytettiin laajasti viime aikoihin asti etnografisten kertomusten analyysin mukaan. Ihmisillä on poikkeuksellinen kyky juosta pitkiä matkoja.

Ennen kiväärien tuloa monet kulttuurit ympäri maailmaa metsästivät jahtaamalla saalista pitkiä matkoja. Tällä tavalla metsästyksestä saatava energia voi huomattavasti ylittää juoksemiseen kulutetun energian, tutkijat ovat havainneet vahvistaen väitettä, jonka mukaan ihmiset ovat kehittyneet kestävyysjuoksua varten. "Luulen, että tutkimuksemme osoittaa erittäin vahvasti sen merkitystä menneisyydessä", sanoo Eugene Morin Trentin yliopistosta Kanadasta. "Jotain, mitä pidettiin marginaalina, on nyt osoitettu olevan yleinen strategia maailmanlaajuisesti."

Ihminen on poikkeuksellinen kestävyysurheilija, joka pystyy jopa ylittämään eläimet, kuten hevoset, kymmenien kilometrien etäisyyksillä. Meillä on lihakset, jotka on rakennettu kestävyyttä varten voiman sijaan, ja voimme pysyä viileänä hikoilemalla paljon. "Nämä piirteet voidaan selittää vain juoksemisen yhteydessä", Morin sanoo. "Eikä ihmisillä ole monia muita syitä juosta pitkiä matkoja kuin metsästys." On ehdotettu, että ihmiset ovat kehittyneet jahtaamaan saalista, kunnes saaliista tuli liian uupunut tai ylikuumentunut juoksemaan pidemmälle. Tästä ideasta, joka tunnetaan nimellä kestävyysjuoksuhypoteesi, on keskusteltu kiivaasti. Yksi kritiikki on, että juokseminen kuluttaa paljon energiaa kävelyyn verrattuna. Toinen on se, että nykyaikaisista ihmisistä ei ole juurikaan raportoitu tämän metsästystekniikan käyttämisestä, mikä viittaa siihen, että se ei ole kovin tehokasta.

Mutta ihmisten kehitystä ei voida selittää darvinistisilla menetelmillä. Siihen tarvitaan älykästä suunnittelua.

 

Lähde: 

Michael Le Page 2024 Did humans evolve to chase down prey over long distances? | New Scientist 13.5.

Urospuoliset palmukakadut rummuttavat toivoen voittavansa naaraita

Kuva: NZdenek.

Joel Kontinen

Uroskakadutt valmistavat rumpupalikoita parittelunäytöksiinsä. Palmukakadut katkaisevat oksia ja vuolevat niitä nokallaan, ja urokset suunnittelevat työkalunsa omalla tyylillään.

 Urospuoliset palmukakadut koputtelevat rytmejä puissa houkutellakseen mahdollisia tovereita, ja jokainen lintu tekee rumpupuikot omalla tyylillään. Ihmisten lisäksi Palmukakadut (Probosciger aterrimus) ovat ainoa tunnettu laji, joka voi luoda työkaluja, joita se käyttää rytmisten äänten tuottamiseen. Pohjois-Australiassa urospuolisten lintujen on havaittu pitävän joko siemenpalkoa tai pientä oksaa jaloissaan koputtaakseen sitä puuta vasten rumpunäytöissään. "Se, mitä katsot, on täysin ainutlaatuista eläinmaailmassa ja hyvin samankaltaista kuin mitä näemme ihmisissä", sanoo Robert Heinsohn Australian kansallisesta yliopistosta Canberrassa.  

 Rummunsoiton jälkeen kakaduilla on tapana heittää työkalunsa pois, joten Heinsohn ja hänen kollegansa päättivät seurata missä ja milloin nämä näytökset tapahtuivat ja kerätä pois heitetyt työkalut Kutini-Payamun kansallispuistossa Queenslandissa. Yhteensä he saivat 256 rumputyökalua 70 puusta. Noin 89 prosenttia työkaluista oli tehty pienistä oksista, mikä osoittaa selkeästi lintujen käyttävän mieluummin oksia kuin siemenpalkoja, vaikka pieni määrä lintuja näytti käyttävän molempia tyyppejä. Tutkijat analysoivat 12 yksilön valmistamia tikkuja vertaillakseen erilaisia malleja. He havaitsivat, että kakaduilla oli yksilöllinen mieltymys erilaisiin koivuihin, jotka ne loivat poimimalla tai katkaisemalla oksan ja vuolemalla sitä nokallaan.

  "Ne olivat hyvin johdonmukaisia suunnittelussaan", Heinsohn sanoo. "Jotkut pitävät niistä pitkistä ja laihoista tikuista, tai pitkistä ja lihavista, tai lyhyistä ja laihoista, ja kaikesta siltä väliltä." Heinsohn sanoo.

 "Palmukakadut ovat älyllisesti erittäin mielenkiintoisia", sanoo tiimin jäsen Christina Zdenek Queenslandin yliopistosta Australiasta. ”Tämä osoittaa, että jokainen lintu on yksilö, jolla on omat itsenäiset ajatuksensa. Tietojen taso tehdä näitä päätöksiä ja kehittää näitä tapoja osoittaa korkeaa älykkyyttä."

 

Lähde:

Ly, Chen. 2023, Male cockatoos make customised drumsticks for their mating displays. New Scientist 13.9. 

Ovatko ihmiset väkivaltaisia

 Kuva: Sergei Uryadnikov / Alamy. 

Joel Kontinen 

Kädellislajien käyttäytymisominaisuuksien evoluutioanalyysi voi valaista kysymystä siitä, ovatko ihmiset luonteeltaan väkivaltaisia.

Bonobot, toisin kuin simpanssit, eivät yleensä ole väkivaltaisia ​​muita ryhmiä kohtaan

Ihmisten, simpanssien ja bonobojen viimeinen yhteinen esi-isä ei ollut erityisen altis väkivallalle, kertoo tutkimus, jossa yritettiin rekonstruoida apinoiden sotakäyttäytymisen kehitystä. Tutkimus ehdottaa, että tämän esi-isän ryhmien välistä vihamielisyyttä lieventävät naaraiden väliset siteet, mutta tutkijat varoittavat, että heidän päätelmänsä ovat erittäin spekulatiivisia.

Kysymyksestä, onko väkivalta olennainen osa ihmisluontoa, on keskusteltu vuosisatoja.

Kun synti tuli ihmiskuntaan Aadamin ja Eevan langetessa, myös ihmiset ja luonto kärsivät siitä.  

Lähde:

 Sagar,  Soumya, 2023, Ape family tree suggests human ancestors weren’t particularly violent, New Scientist 30.6. 

Pyrkimus antaa luonnolle laillisia oikeuksia kiihtyy

Kuva: Shutterstock / Andrew Mayovskyy.

Joel Kontinen

 Pyrkimys myöntää luonnolle laillisia oikeuksia kiihtyy.

”Liike, joka tahtoisi antaa puille, joille ja ekosysteemeille laillisen oikeuden olemassaoloon, kukoistamiseen ja uusiutumiseen on voimistunut jovuosikymmeniä, mutta se on juuri saavuttanut erittäin tervetulleen voiton ihmisistä’”, sanoo Graham Lawton.

”Kirjoitan tätä New Yorkista, jossa New Scientist avasi äskettäin toimiston. Olen urbaani olento, joten tunnen oloni kotoisaksi täällä, mutta viheralue on ohutta maassa. Siellä on Central Park, mutta toisin kuin Lontoossa, siellä on hyvin vähän pieniä luontokohteita, jotka tarjoaisivat hengähdystauon elämäntahdista myöhäisen vaiheen kapitalismin keskipisteessä. On siis hieman ironista, että New York on myös yksi liikkeen keskuksista, joka voisi tehdä paljon haastaakseen 2000-luvun yritysten hegemonian. Tästä eteenpäin, lakimiehet ja muut luonnollisuuden asiantuntijat haluavat saada luonnolle laillisia oikeuksia.”

 Luontoaktivistit kulkevat eläinaktivistien jäljissä ja haluavat häivyttää ihmisen ja luonnon välisen rajan.

Eläinaktivistit haluavat esimerkiksi antaa simpansseille ja orangeille ihmisoikeudet.

Luonnonsuojelu on sinänsä hyvä asia, mutta jos siitä tulee uskonto, ollaan pahasti lepikossa.

 

 Lähde: 

Lawton, Graham, 2023. The push to grant legal rights to nature is gaining momentum. , New Scientist 8.2.  

 

Luonnossa lajit eivät lisäänny keskenään

 

Kuva; : Arielle S. Fogel.

Joel Kontinen

Nykyään ihmiset ovat ainoat olemassa olevat sukumme Homo jäsenet. Evolutionistit uskovat, että näin ei ollut aiemmin, koska he luulevat, että esi-isämme jakoivat planeetan muiden homolajien kanssa. On ehdotettu, että koska luonnossa lajit eivät lisäänny keskenään, tämä olisi vaikuttanut näiden lajien lisääntymistä vastaan, mutta tällaista hypoteesia on vaikea testata nykyään.

 Tämän kysymyksen tutkimiseksi Vilgalys kumpaneineen käytti hyväkseen vuosikymmeniä kestävää tietoaineistoa kahdesta paviaanilajista Kenian Amboselin altaalta. He löysivät todisteita siitä, että nämä paviaanilajit eivät lisäänny keskenään. Todisteet ovat samanlaisia kuin mitä on ennustettu esi-isien hominideille. Vaikka todisteet hybridien valinnasta olivat selvät, he havaitsivat myös, että yksittäiset hybridit voivat menestyä.

 Mutta paviaanit eivät ole ihmisiä, jotka luotu Jumalan kuviksi.  

Lähde:

Vignieri, Sacha. 2022. Hidden selection against interbreeding Science 5.8. 

Älykästä suunnittelua elimistössämme

 

Kuva; Mariana Ruiz, public domain 

Joel Kontinen

Mitokondriot käyttävät sarjaa kalvoon upotettuja entsyymejä kemiallisen energian muuntamiseksi ensin sähkökemialliseksi gradientiksi ja sitten ATP:ksi.

 Tapahtuvien kemiallisten vaiheiden sarja on konservoitunut aerobisissa organismeissa, mutta eri sukupolvissa on huomattavia rakenteellisia eroja.

Työskennellessään uutettujen mitokondriokalvojen kanssa, Zhou et al. määritteli mitokondrioiden elektroninsiirtoketjukompleksien määritellyt rakenteet mallisiliaatista. Kompleksi I ja kompleksin III dimeeri muodostavat superkompleksin kuten monissa muissa aitotumallisten mutta molemmilla on tärkeitä perustavanlaatuisia eroja arkkitehtuurissa ja toiminnallisessa laitteessa.

 Kompleksi IV on massiivinen verrattuna aiemmin tunnettuihin rakenteisiin, ja yli puolet massasta koostuu komponenteista, joita ei nähdä homologisissa rakenteissa, mukaan lukien mitokondrioiden kantajaproteiinit ja translokaasi, joka voi olla osallisena kokoonpanossa tai voi olla tällaisten komponenttien jäännös.

Näin älykäs suunnittelu toimii elimistössämme, 

Lähde:  

Funk, Michael A. 2022. Big complexes from single-celled eukaryote Science 20. 5. 

.

Luolaihminen keksi animoidun taiteen

 

Kuva: Needham et al., 2022, PLOS ONE, CC-BY 4.0

Joel Kontinen

Kivikauden eurooppalaiset ovat saattaneet kokoontua katsomaan liekkianimaatioita tulen äärelle. Nuotio oli muinaisten ihmisten sosiaalinen keskus, ja virtuaalitodellisuustutkimukset viittaavat siihen, että välkkyvä valo on saattanut saada litteisiin kiviin kaiverretun taiteen näyttämään animoidulta.

Kivikauden eurooppalaiset ovat saattaneet käpertyä nuotioiden ympärille öisin katsomaan yksinkertaisia ​​animaatioita, jotka syntyvät, kun tulen valo tanssii litteille kiville kaiverrettujen taideteosten yli. Eurooppalaisten luolien seinillä säilyneet muinaiset maalaukset kertovat, että kivikauden taiteilijat pystyivät kuvaamaan eläimiä hämmästyttävän realistisesti. Tästä esihistoriallisesta taiteesta tekee vielä vaikuttavamman se, että suuri osa siitä on täytynyt maalata tulenvalolla, koska taide sijaitsee kaukana luolan sisäänkäynneistä ja auringon ulottumattomissa.

 Äskettäin jotkut arkeologit ovat spekuloineet, että muinaiset ihmiset näkivät tämän välkkyvän tulen valon mahdollisuutena parantaa työtään. Tuottamalla useita päällekkäisiä kuvia luolan seinälle, taiteilijat saattoivat luoda alkeellisia animaatioita, kun heidän liekkilamppujensa valo korosti ensin yhden ja sitten toisen kuvan. Nyt Andrew Needham Yorkin yliopistosta Iso-Britanniasta ja hänen kollegansa ovat löytäneet todisteita siitä, että nämä yksinkertaiset animaatiot eivät rajoittuneet syviin luoliin. Sen sijaan jotkut näyttävät kaiverretun litteisiin kiviin, jotka oli sijoitettu tulisijojen lähelle, joiden ympärille kivikauden ihmiset kokoontuivat illalla.

Evoluution mukaan muinaiset ihmiset olivat apinankaltaisia, mutta nykyajattelun mukaan he eivät olleet niin primitiivisiä kuinaluksi luultiin.  

Lähde:

Barras, Colin. 2022, Stone Age Europeans may have gathered to watch animations by the fire New Scientist 20.4. 

Evolutionistin käsitys menneestä ajasta

 

Kuva; Rupert Gruber

Joel Kontinen 

Uusi arkeologisten tutkimusten aalto rekonstruoi intiimejä yksityiskohtia esi-isiemme elämästä kivettyneestä jalanjäljestä. Ne antavat meille välähdyksiä alkaen kaikesta vanhempien ja lasten välisistä suhteista jättiläismäisen laiskiasmetsästyksen jännitykseen.

Nuori nainen kamppailee mutaisella tasangolla kantaen 3-vuotiasta lasta vasemmalla lantiolla. Hän laskee lapsen alas vetääkseen henkeä. Mutta hän ei uskaltaa pysähtyä pitkään. Pari on yksin, helppo kohde lähistöllä oleville sapelihampaisille kissoille. Hän poimii taas lapsen ja kiiruhtaa eteenpäin kadoten kaukaisuuteen. Hetken kaikki on hiljaista. Sitten jättiläinen laiskiainen ryntää hänen valitsemansa polun poikki. Eläin sieppaa naisen tuoksun ja on heti valppaana, kohoaa ja kääntyy etsimään maisemaa ihmismetsästäjien löytämiseksi.

Millaista oli elää kivikaudella? Maan kymmeniä tuhansia vuosia sitten asuneille ihmisille on täytynyt olla ilon, pelon, rakkauden, tuskan ja ehkä jopa ihmetyksen hetkiä. Mutta tunteet eivät fossilisoidu, joten olemme suljettuina noilta hetkiltä, ​​joita erottaa valtava aikakuilu. Löydämme kaikki luut ja työkalut, joista pidämme, mutta ne eivät kerro meille muinaisten esi-isiemme elämänkokemuksesta. Sitten taas uusi ikkuna heidän jokapäiväiseen olemassaoloonsa saattaa avautua. Kun ihmiset kulkivat, he jättivät taakseen lukemattomia jalanjälkiä. Nämä tallensivat heidän käyttäytymisensä ainutlaatuisella tavalla ja tallensivat kaiken hermostuneesta seikkailusta määrätietoisiin sprintteihin.

Lisäksi kappaleilla on järjestys, mikä tarkoittaa, että tapahtumat voidaan lukea narratiivina. Tuo tarina naisesta, lapsesta ja jättiläislaiskiaisesta on esimerkki, jonka olemme löytäneet kirjoitettuna muinaisille jäljille.  

Mutta Genesiksen mukaan ihminen ei ole elänyt kymmeniä tuhansia vuosia sitten, 

Lähde:

 

Barras Colin How fossil footprints are revealing the joy and fear of Stone Age Life New Scientist 6.4. 

Evolutionisti: ihmisen akielen alkuperässä on kyse eleistä

 

Kuva; Pixabay/CC0 Public Domain.

Joel Kontinen

Tutkijaryhmä Australiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista on löytänyt todisteita siitä, että ihmisten kielen alkuperä oli käden eleet eikä murina.

Proceedings of the Royal Society B:ssä julkaistussa artikkelissaan ryhmä kuvaa kokeita, joissa vapaaehtoisia pyydettiin kuvaamaan sanoja käyttämällä vain murinaa tai eleitä. Elokuvissa ja televisiossa on usein kuvattu ihmisten esivanhempia käyttävän yksinkertaista murinaa tiedon välittämiseen yksilöiden välillä.

 Tässä uudessa hankkeessa tutkimusryhmä pohti, oliko tämä tarkka kuvaus. Ajatuksen testaamiseksi he värväsivät useita vapaaehtoisryhmiä pelaamaan charadesin kaltaista peliä, jossa yksi henkilö esittää sanaa eleillä ja toiset yrittävät arvata, mikä se on. Tässä tapauksessa vapaaehtoiset olivat näyttelijöitä ja toinen ryhmä alakoululaisia ​​arvaajia. Toisessa kokeessa vapaaehtoiset yrittivät tehdä saman käyttämällä vain murinaa tai kurkkuääniä, mutta molemmissa tilanteissa saalis oli, että vapaaehtoiset olivat kotoisin kahdesta eri kulttuurista - toinen Australiasta ja toinen Vanuatusta. Eri kielten puhumisen lisäksi ryhmissä oli myös monia kulttuurieroja. Tutkijat päättelivät, että jos eleet olisivat universaali kommunikaatiotapa, niin näiden kahden kulttuurin käyttämien eleiden pitäisi olla samanlaisia ​​kuvaamaan samaa asiaa, samoin murinalle.

 Verratessaan kahden tyyppisten kokeiden tietoja tutkijat havaitsivat, että eleet viestivät merkityksestä paljon tehokkaammin ja olivat usein samanlaisia eri ​​​​kulttuureissa. Sitten tutkijat toistivat kokeen, mutta toisella kierroksella näkövammaisia ​​pyydettiin elehtimään tai murisemaan. He havaitsivat jälleen kerran, että eleet olivat paljon tehokkaampia ideoiden välittämisessä. Tutkijat ehdottavat, että toinen koe oli paljastavampi kuin ensimmäinen, koska näkövammaisilla ei ollut yhteisiä visuaalisia vihjeitä. Esimerkiksi kummankin ryhmän vapaaehtoiset pitelevät kuviteltua kuppia suullaan, kun heitä pyydettiin ilmaisemaan ajatus juomisesta.

 Tutkijat päättelevät, että elehtiminen on viestintävälineenä paljon parempi kuin muriseminen, ja siksi logiikka viittaa siihen, että se olisi ollut ensisijainen viestintäväline ennen puheen kehittymistä.

Tämä tutkimus saa darvinistisen oletuksen kielen alkuperästä, mutta se ei perustu tosiasioihin.  

Lähde: 

Yirka, Bob. 2022.  Evidence found for gestures as the likely beginnings of human communication Phys.org, 15.3. 

Miten evolutonistien mukaan kieli kehittyi

 

Kuva; Harriet Nobl. 

Joel Kontinen

 

Kielen taitomme tuo esiin monia mysteereitä, ei vähiten mistä kielioppi tulee ja kuinka lapset oppivat puhumaan niinvaivattomasti. Nyt tutkijat väittävät, että kaikessa on järkeä, jos ajattelet kieltä pelinä.

Varhain iltapäivällä 16. tammikuuta 1769 HMS Endeavour laski ankkurin Menestyksen lahdelle Tierra del Fuegossa. Kun kapteeni James Cook miehistöineen tuli maihin, he kohtasivat alkuperäiskansojen ryhmän, luultavasti haushin metsästäjäkeräilijät.

Kaksi Cookin joukosta astui eteenpäin. Pian myös kaksi Haushia astui eteenpäin, näytti pieniä keppejä ja heitti ne sivuun. Cookin miehet tulkitsivat tämän osoituksena rauhanomaisista aikeista. He olivat oikeassa: ryhmät vaihtoivat pian lahjoja ja jakoivat ruokaa. Vaikka heillä ei ollut yhteistä kieltä ja he tulivat täysin erilaisista maailmoista, he pystyivät kuitenkin kommunikoimaan suurella panoksella pelatun monikulttuurisen pelin kautta.

Suurin osa meistä on kohdannut omia kommunikaatiohaasteitamme, ehkä turvautunut ulkomailla osoittamiseen ja elehtimiseen. Silti jokapäiväisessä elämässä ajattelemme kieltä harvoin toisen kerran – puhumattakaan sen monista hämmentäviä mysteereistä. Miten äänet voivat välittää merkityksen? Mistä kielellisten kuvioiden monimutkaiset kerrokset tulevat? Miksi lapset oppivat kieltä niin helposti, kun taas simpanssit voivattuskin oppia sitä ollenkaan? Uskomme, että nämä kysymykset ovat jääneet vastaamatta, koska tiedemiehet ovat katsoneet kieltä täysin väärin. Kasvava tutkimusmäärä horjuttaa vallitsevia käsityksiä siitä, että ihmisillä on luontainen kielitaito, joka on jollain tavalla kytketty aivoihimme ja koodaa kielioppisääntöjä. Morten H. Christiansen ja Nick Chater kertovat uudessa kirjassaan The Language Game. He väittävät, ettei kielessä ole kyse säännöistä. Kuten Cookin kohtaaminen osoittaa, kyse on improvisaatiosta, vapaudesta ja halusta tulla ymmärretyksi, ja sitä rajoittaa vain mielikuvituksemme. Tämä radikaali idea auttaa selittämään kielen pitkäaikaisia ​​mysteereitä – sekä sitä, miten kieli kehittyi ja miksi se tekee ihmisistä erityisiä.

 

Lähde: 

 Christiansen, Morten H.and ja Nick Chater, How Language Evolved: A New Idea Suggests It’s All Just A Game New Scientist 23,3,

Steven Pinker, Ihminen ei ole niin irrationaali kuin miltä luullaan

 

Kuva: Jennie Edwards

Joel Kontinen

Ihmiskunnalla on edessään valtavia haasteita koronaviruspandemiasta ja ilmastonmuutoksesta fundamentalismiin, eriarvoisuuteen, rasismiin ja sotaan.

Nyt enemmän kuin koskaan on ajateltava selkeästi löytääksemme ratkaisuja. Mutta sen sijaan salaliittoteorioita on runsaasti, valeuutiset ovat muodissa ja usko niihin on yhtä vahva kuin koskaan. Näyttää siltä, että kärsimme kollektiivisesta rationaalisuuden epäonnistumisesta.Steven Pinker ei hyväksy tätä masentavaa päätelmää.

Uudessa kirjassaan Rationality: What it is, miksi se näyttää niukalta, miksi sillä on merkitystä, Harvardin yliopiston psykologi haastaa ortodoksisuuden, joka näkee Homo sapiensin menneisyyteen jumissa olevana lajina, jonka muinaiset aivot ruokkivat ennakkoluuloja, harhaluuloja ja illuusioita, joka ei kykene ymmärtämään nykymaailman monimutkaisuutta. Hänen mukaansa historia kiistää tämän.

 Loppujen lopuksi ihmiset ovat rakentaneet sivilisaatioita, löytäneet luonnonlait, voittaneet sairaudet ja tunnistaneet itse rationaalisuuden rakennuspalikoita. Meidän lajimme ei ole luonnostaan irrationaalinen laji, Pinker sanoo. Emme kuitenkaan hyväksy rationaalista puoltamme niin paljon kuin voisimme. Kun ymmärrämme paremmin ihmismielen, voimme oppia muuttamaan sitä – ja hallitsemaan vajaakäytetyn resurssin, joka auttaa meitä vastaamaan 2000-luvun ja sen jälkeisiin haasteisiin.

 New Scientist: Mitä tarkoitat rationaalisuudella? Steven Pinker: Minä määrittelen sen tiedon käyttämiseksi tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei ole yhtä ainoaa rationaalisuuden työkalua – se riippuu siitä, mitä tavoittelet. Jos yrität johtaa uusia oikeita väitteitä olemassa olevista väitteistä, logiikka on työkalusi. Jos haluat arvioida uskoasi todisteisiin perustuvaan hypoteesiin, niin bayesilainen päättely.

Pinker ja New Scientist uskovat evoluutioon ja sen tuomaan ”rationaalisuuteen” ja pitävät muita salaliittoteorioden levittelijöinä.

Lähde:

Lawton, Graham. 2021. Steven Pinker interview: Why humans aren't as irrational as they seem New Scientist 8,12.

Darvinistien mukaan evoluutio kasvatti aivojamme

 

. 

Kuva:  Looie496, US National Institutes of Health, National Institute, Public Domain. 

Joel Kontinen

Monet ihmisen genomin nopeimmin kehittyvistä osista ovat mukana aivojen kehityksessä. Nämä nopeasti muuttuvat DNA-segmentit ovat saattaneet olla ratkaisemassa ihmisen aivojen kehitystä kognitiivisissa kyvyissämme.

Näin New Scientist valottaa alkuamme. Evoluutio vain teki tempun, ja tässä me olemme.

Chris Walsh Bostonin lastensairaalassa Massachusettsissa ja hänen kollegansa tutkivat osia ihmisen genomista, jota kutsutaan "ihmisen kiihdytetyiksi alueiksi" (HAR). Nämä DNA -alueet ovat lähes identtisiä monissa muissa tutkituissa nisäkkäissä, mikä viittaa siihen, että niillä on tärkeitä toimintoja - mutta ne ovat erilaisia ihmisissä, mikä tarkoittaa, että evoluutiosi on muuttanut niitä.

Aikaisemmat tutkimukset ovat tunnistaneet 3171 mahdollista HAR:ta, mutta Walshin mukaan on epätodennäköistä, että ne kaikki olisivat tärkeitä. "Niitä on todennäköisesti satoja, mutta ei luultavasti tuhansia", hän sanoo.

Hänen tiiminsä päätti tunnistaa HAR:t, joilla on ollut tärkeä rooli aivojemme kehityksessä. Tutkijat sijoittivat kopiot jokaisesta HAR:sta sekä niiden simpanssivastikkeista hiirien ja ihmisten aivosolujen kehityksessä.

Kussakin solulinjassa he seurasivat, kuinka paljon kukin geeni genomissa ilmeni. Tämä antoi heille mahdollisuuden määrittää, lisäsikö jokainen HAR geenien aktiivisuutta verrattuna simpanssin vastaavaan sekvenssiin. Käyttämällä tätä ja muita menetelmiä tiimi tunnisti 210 HAR:ta, jotka tehostivat merkittävästi geeniaktiivisuutta ihmisen hermosoluissa. Nämä HAR:t vaikuttavat todennäköisesti ihmisen aivojen kehitykseen. Tutkijat keskittyivät sitten PPP1R17 -nimiseen geeniin, joka ilmentyy joissakin kehittyvien aivojen soluissa ja jota säätelevät useat HAR:t, joten se käyttäytyy eri tavalla ihmisillä kuin muilla nisäkkäillä. He vertasivat PPP1R17:n ilmentymistä hiirien, fretit, reesusmakakit ja ihmiset kehittyvissä aivoissa.

Makakeilla ja ihmisillä geeni ilmeni aivokuoressa, mutta sitä ei ollut hiirissä ja freteissä. "Tämä on esimerkki siitä, kuinka dynaamisia nämä tehostajat ovat evoluution aikana", Walsh sanoo. Ei ole selvää, miksi PPP1R17 aktivoituu eri tavalla ihmisillä, mutta se voi liittyä epätavallisen suuriin aivoihimme. Suuret aivot tarvitsevat paljon soluja, joista jokainen sisältää todennäköisesti haitallisia mutaatioita, jotka on korjattava. Nämä korjaukset vievät aikaa, ja PPP1R17 tiedetään saavan solut kestämään kauemmin kasvamaan ja jakautumaan.

Tämä tutkimus on evoluution kyllästämä. Ihmisten oletetaan olleen melkein apinoita ja tutkimus lähtee siitä liikkeelle.

Lähde:  

Marshall, Michael. 2021. Rapidly evolving bits of DNA helped develop the human brain. New Scientist 2,9.

Bioetiikkaa: myös hyönteinen on ihminen

 

Kuva;:: Gavin Tyte kautta  Unsplash.

Joel Kontinen

 

Ihmisten poikkeuksellisuuden hylkääminen kääntää maailman ylösalaisin ja ihmisten aivot nurinpäin. Olemme nähneet ihmisten poikkeuksellisuuden vastustajien edistävän eläinten oikeuksia ja luonnon oikeuksia. Olemme jopa nähneet yhden professorin julistavan herneiden oletetun persoonallisuuden. Nyt on hyönteisten vuoro antropomorfisoida.

Kuten monet lukijat luultavasti tietävät, radikaalit ympäristönsuojelijat haluavat meidän lopettavan lihan syömisen, jotta lehmän ilmavaivojen aiheuttaman ilmaston lämpeneminen pysähtyisi.

Tämä suunnitelma kauhistuttaa kahta bioetiikasta Aeonissa kirjoittavaa henkilöä. Ei sen vuoksi, että he pitäisivät pihvistä, vaan siksi, että tällainen suunnitelma tappaisi biljoonat tuntevat olennot!

Näin ne kirjoittavat:

Haluammeko edistää elintarvikejärjestelmää, joka kasvattaa biljoonia eläimiä? Vuosittain tapettavien eläinten lukumäärän mukaan eniten viljeltyjä hyönteisiä ovat sirkat, jauhokärkikuoriaiset ja mustat sotilaskärpäset. Näillä tiloilla yleisimpiä teurastusmenetelmiä ovat leivonta, keittäminen, jäädyttäminen ja murskaus. Useimmilla lainkäyttöalueilla hyönteisten teurastusta ei säännellä hyvinvointia koskevilla säännöillä. Käyttäjät voivat vapaasti tappaa hyönteisiä kaikkein tehokkaimmalla tavalla.

Mitä seuraavaksi? Hyönteisten hyvinvointia koskevat lait?

Kädenvääntö jatkuu: Vaikka hyönteisten kasvatus ruuaksi on uusin syy, jonka vuoksi ihmiset tappavat suuria määriä hyönteisiä, se ei ole ainut syy. Ihmiset tappavat hyönteisiä silkin, karmiinivärin, sellakan (hartsityypin) ja monien muiden tuotteiden vuoksi. Käytämme hyönteismyrkkyjä kodeissamme, kouluissamme ja toimistoissamme. Tärkeintä on, että maanviljelijät suihkuttavat valtavia määriä kemikaaleja pelloillemme ja hedelmätarhoihimme tappaen vuosittain yli neljännesmiljoonaa hyönteistä maatalouden torjunta -aineilla. Hyönteiset ovat myös tuntevia: Hyönteiset harjoittavat käyttäytymistä, joka viittaa kykyyn saada positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. 

Esimerkiksi hedelmäkärpäset näyttävät kykenevän anhedoniaan, kiinnostuksen menettämiseen aiemmin palkitseviksi havaittuja toimintoja kohtaan ja yleiseksi masennuksen oireeksi. Jos altistat kärpäset vastenmieliselle värähtelylle useiden päivien ajan, niiden toiminta alkaa muuttua ennakoitavalla tavalla. Ravistetut kärpäset osoittavat erilaisten vapaaehtoistoimien vähenemistä, vaikka niiden heijastava käyttäytyminen pysyy muuttumattomana. Erityisesti ravistetut kärpäset kuluttavat paljon vähemmän glyserolia (jota käytetään yleisesti palkintona hedelmäkärpästutkimuksissa) kuin ravistamattomat kontrollit, mikä viittaa siihen, että ravistetut kärpäset ovat menettäneet makeisten maun.

Voidaan myös väittää, että päättelymme johtaa liukkaalle rinteelle. Loppujen lopuksi hyönteiset eivät ole ainoita olentoja, jotka ainakin saattavat olla tuntevia. Esimerkiksi tekoälyillä on yhä monimutkaisemmat aistit ja kognitiiviset kyvyt. Tarkoittaako väitteemme sitä, että meidän pitäisi omaksua olettamus myös niiden vahingoittamisesta? Siinä tapauksessa väitteemme vaikutukset voivat olla vieläkin raskaampia. Voidaanko meidän todellakin olettaa omaksuvan oletuksen vahingoittavan muurahaisten ja mehiläisten lisäksi myös videopelien hahmoja tai puhelimen digitaalisia avustajia? Ehkä niin. Totta kai voimme vetää rajan hyönteisten ja tekoälyn välille toistaiseksi, koska hyönteiset ovat paljon todennäköisemmin tuntevia kuin tekoäly. Emme kuitenkaan aina pysty vetämään tällaista rajaa, koska tekoälyllä ei välttämättä ole aina niin pieniä mahdollisuuksia tuntea. Ehkä jonain päivänä hyönteisillä ja tekoälyillä on molemmilla mahdollisuudet tuntea, kun otetaan huomioon tuolloin saatavilla oleva näyttö. Ja jos ja kun se päivä koittaa, ehkä meidän pitäisi todellakin tehdä olettamus, ettei kumpiakaan niistä vahingoiteta.

Tietoisuus on erittäin matala rima. Se tarkoittaa, "tunne tai tuntemus, joka eroaa havainnosta ja ajatuksesta". Kärpänen on todella tunteva. Samoin ovat osterit, jotka kasvattavat helmiä, kun hiekanjyvä ärsyttää niiden kalvoja.

Ihmettelen, mitä kirjoittajat ajattelevat myöhäisestä abortista, koska sikiöt voivat tuntea kipua. Se on myös tunteellisuutta. Lyön vetoa, että he sanoisivat: "Se on eri asia". Aivan. Mutta esimerkiksi PETA vastustaa hunajaa, koska siihen liittyy mehiläiskuningattaren raiskaus.

Miksi tuoda esiin tätä hölynpölyä? Ensinnäkin tämä on sellaista tavaraa, jota yliopistot suosivat nyt tulevien professoreidensa keskuudessa. Toiseksi ja mikä tärkeintä, älä sano, että se ei koskaan tapahdu. Ajattele, mille me nauroimme 50 vuotta sitten, mikä on nyt niin kovaa dogmaa, että heterodoksinen näkemys voi johtaa työsi menettämiseen. Ihmisen poikkeuksellisuutta on puolustettava joka kerta, kun sen vastustajat nostavat misantrooppisen päänsä, riippumatta siitä, miltä se näyttää tai on epätodennäköistä. Jos näin ei tehdä, todella haitalliset ajatukset itävät ja kasvavat. 

Lähde:

Smith Wesley J. 2021. Bioethicists: Insects Are People, Too! Evolution News  2.8.