Kaksi pussieläintä, joiden uskottiin kuolleen sukupuuttoon 6000 vuotta sitten, löytyi elossa

 

Kääpiösormiopossumi. Kuva: Flannery et al

Joel Kontinen

Kaksi pussieläinlajia, joiden tiedemiehet luulivat kuolleen sukupuuttoon ainakin 6000 vuotta sitten, on löydetty elossa Uuden-Guinean saarelta.

Aiemmin tiede tunsi rengashäntäliitolinnun ja kääpiösormiopossumin vain Australiasta löydetyistä fossiileista, ja nyt ne on löydetty ja valokuvattu Vogelkopin niemimaalta Papuasta Indonesiasta paikallisten alkuperäiskansojen yhteisöjen avulla.

Tim Flannery Australian museosta Sydneyssä sanoo, että häneltä ja hänen kollegoiltaan kesti vuosien salapoliisityö varmistaa, että eläimet ovat todellakin palanneet kuolleista. Työhön liittyi kiehtovia havaintoja, väärin tunnistettuja museonäytteitä ja subfossiilien jäänteiden löytämistä. 

Nämä ovat niin sanottuja Lasarus-eläimiä. 

Lähde:

James Woodford 2026 Two marsupials believed extinct for 6000 years found alive | New Scientist 5.3.

Kalastajat löysivät Karibialla ensimmäisen laatuaan olevan kirkkaan oranssin hain, jolla on kaksi harvinaista sairautta

 

Kuva: Parismina Limón Bar, Costa Rica.

Joel Kontinen

Partahait ovat yleensä keltaisen tai harmaanruskeita, mutta tämä oli kirkkaan oranssi. Partahailla (Ginglymostoma cirratum) oli salaperäinen sairaus nimeltä ksantismi eli ksantokroismi, joka lisää ihon keltaista pigmentaatiota.

Tutkijat ovat havainneet ksantismia useilla eläimillä, mutta tämä on ensimmäinen varma tapaus, jossa partahailla on tämä ominaisuus. Hailla näyttää myös olevan albinismi, mikä tekee siitä entistä epätavallisemman.

Urheilukalastajat löysivät hain sattumalta Costa Rican itärannikolta vuonna 2024. Parisminan kylässä sijaitsevan Parismina Domus Dei -hotellin omistaja Garvin Watson kelasi hain, joka oli noin 2 metriä pitkä ja ui 37 metriä pinnan alapuolella.

"Emme voineet uskoa, mitä silmiemme edessä oli", Watson kertoi WordsSideKick.comille sähköpostitse.

"Se auringonvalossa kimalteleva oranssi hai oli jotain epätavallista", hän sanoi. "Emme tienneet, että siitä tulisi maailmanlaajuinen löytö, jonka kaikki maailman biologit tunnustaisivat."

Kalastajat valokuvasivat hain, irrottivat sitten koukun sen suusta ja vapauttivat sen takaisin Karibianmereen. Tutkijat kuvasivat tapahtumaa ja sen merkitystä uudessa tutkimuksessa, joka julkaistiin 1. elokuuta Marine Biodiversity -lehdessä.

Hait ovat eläviä fossiileja.

Lähde:

Patrick Pester 2025 Fishers discover first-of-its-kind bright orange shark with two rare conditions in Caribbean | Live Science 5.9.

Hainevät Finnairin Airbus A321:ssa kertovat hain älykkäästä suunnittelusta

 

Finnairin Airbus A321. Kuva: Adrian Pingstone, Wikipedia.

Joel Kontinen

Hai pystyy uimaan eviensä avulla hyvin nopeasti ja taloudellisesti. Airbusin insinöörit ovat huomanneet tämän ja käyttäneet haiteknologiaa uusissa A321-koneissa, joita myös Finnair alkaa käyttää lomalennoillaan.

Koneiden siivenkärjissä on hainevää muistuttavia ulokkeita, jotka vähentävät ilmanvastustusta ja siten myös polttoaineen kulutusta nelisen prosenttia.

Airbus A321 Sharklet käyttää edestakaisella Kanarian lennolla osapuilleen 1400 litraa vähemmän lentokerosiiniä kuin kone, jossa ei ole haiteknologiaa.

Airbus on jo pitkään ammentanut inspiraatiota luonnossa ilmenevistä nerokkaista ratkaisuista säästääkseen selvää rahaa.

Euroopan johtava siviililentokoneiden valmistaja suosii biomimetiikkaa, jolla tarkoitetaan luonnon ratkaisujen jäljentämistä.

Evolutionistit pitävät haita elävänä fossiilina, joka ei ole muuttunut oleellisesti sataan miljoonaan vuoteen. Se käyttää joka tapauksessa huipputeknologiaa, jota insinöörit ovat vasta nyt pystyneet jossain määrin hyödyntämään.

Hait – ja Finnairin uudet Airbus 321-koneet – kertovat nerokkaasta suunnittelusta.

Luonnossa ilmenevä suunnittelu todistaa kaiken Luojasta, niin kuin apostoli Paavali kirjoittaa roomalaisille:

”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1:20).

Lähde:

Pulliainen, Mikko. 2013. Älä väheksy hainevää, sillä se säästää reilusti menovettä. Aamulehti 7.9. A12.

Uhanalainen jättimuurahaiskäpy havaittiin Senegalissa lähes 24 vuoden jälkeen

 

Kuva: Ben McRae/Alamy.

Joel Kontinen

Harvinainen havainto muurahaiskävystä herättää toiveita lajin selviytymisestä Länsi-Afrikassa salametsästyksen ja metsäkadon aiheuttamista uhista huolimatta.

Muurahaiskäpy on yllättäen ilmaantunut uudelleen Senegaliin. Senegalin Niokolo-Koban kansallispuistossa on havaittu jättiläismuurahaiskäpy ensimmäistä kertaa 24 vuoteen, mikä herättää toivoa uhanalaisen eläimen selviytymisestä Länsi-Afrikassa. "Kukaan ei uskonut, että muurahaiskäpy on edelleen elossa tässä puistossa", sanoo Mouhamadou Mody Ndiaye villieläinten tarkkailuorganisaatiosta.

Muurahaiskäpy on evoluution kummajainen.  Se on elävä fossiili, joka ei ole muuttunut juuri lainkaan "45 miljoonaan" vuoteen. 

Lähde:

Sofia Quaglia 2024 Endangered giant pangolin spotted in Senegal after 24 years | New Scientist 3.6.

Perun kuivissa laaksoissa elävät pienet peurat tunnistettiin uutena lajina

 

Kuva: Ramiro Yábar.  

Joel Kontinen

Keski-Andien kuivalta alueelta löydetty 38 senttimetriä korkea peura on ensimmäinen Etelä-Amerikasta löydetty uusi hirvilaji yli 60 vuoteen.

Pieni, noin Jack Russellinterrierin kokoinen hirvi, Pudella carlae on tunnustettu Etelä-Amerikassa uudeksi hirvilajiksi. Se on Andien keskiosien ainutlaatuisen kääpiöpeuraryhmän uusin jäsen. Pudu-nimellä tunnetut eläimet laiduntavat kylmistä ja tuulisista Andien niityistä alueen alempien rinteiden sumuisiin pilvimetsiin asti.

Tämä on vain yksi lasaruseläin, joka ei ole havaittu miesmuistiin.

 

Lähde:

 Adrian Barnett 2024 Tiny deer from the dry valleys of Peru recognised as new species | New Scientist 25.3. 

Bakteeri muuttuu saaliista petoeläimeksi kylmetessään

 

Kuva: EYE OF SCIENCE/SCIENCE PHOTO LIBRARY

Joel Kontinen

Kasvaminen eri lämpötiloissa näyttää muuttavan tavalliset saalisbakteerit petoeläimiksi, mikä viittaa siihen, että bakteerien ekologia on juoksevampaa kuin on luultu. Myxococcus xanthus -bakteerit syövät tyypillisesti muita mikrobeja. Sitten yksi niiden perinteisistä saaliista kääntyi heidän kimppuunsa.

Kaksi bakteerilajia näyttää lämpötilasta riippuen kääntävän toisinpäin, kumpi on saalistaja ja mikä on saalis. Pienikin lämpötilan muutos riittää aiheuttamaan vaihdon. Maaperän bakteeri Myxococcus xanthus on sosiaalinen laji, joka metsästää laumassa – se muodostaa tilapäisiä, monisoluisia "parvia" yksilöistä, jotka kemiallisesti repeytyvät ja imevät ravinteita muilta mikrobeilta. Ja sen saalis sisältää Pseudomonas fluorescens -bakteerin, joka on yleinen sekä maaperässä että vedessä.

Bakteerit ovat eläviä fossiileja, jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja. 

Lähde:

Christie Taylor 2024. A bacterium switches from prey to predator when it gets cold | New Scientist 23.1.

Tutkijat tietävät vihdoin, kuinka karhukaiset selviävät äärimmäisistä olosuhteissa.

 

Kuva: Smythers et al./PLoS ONE (CC-BY 4.0)

Joel Kontinen

Kun karhukaiset kohtaavat ankaria ympäristöjä, korkeat vapaat radikaalit soluissa laukaisevat lepotilan, jossa ne voivat kestää äärimmäisiä vaikeuksia.

Karhukaista on tutkittu fluoresenssimikroskoopilla, jossa fluoresoiva markkeri korostaa joitakin sen elimiä. Karhukaiset ovat tunnettuja kyvystään kestää äärimmäisiä ympäristöjä – nyt tutkijat tietävät, kuinka ne tekevät sen. Pienet molekyylisensorit niiden soluissa voivat havaita, kun solut tuottavat liikaa haitallisia molekyylejä, joita kutsutaan vapaiksi radikaaleiksi. Tämä laukaisee lepotilan.

Lähde: 

Chen Ly 2024.  We finally know how tardigrades can survive extreme conditions | New Scientist 17.1.

Meritähtien alkiot muodostavat eläviä kristalleja

 Kuva: Fakhri et al. 

Joel Kontinen 

Meritähtien alkiot muodostavat outoja "eläviä kristalleja", joita ei ole koskaan ennen nähty

 Tutkiessaan meritähtien alkioiden uintia tutkijat havaitsivat aiemmin näkemättömän ilmiön, jossa alkiot kasautuivat yhteen hunajakennokuvioksi lähellä veden pintaa.

Meritähtien lkiot voivat järjestäytyä suuriksi, värähteleviksi kiteiksi veden pinnalla. Näitä rakenteita ei ollut koskaan aiemmin nähty, ja ne voivat muodostua alkioiden uintityylin ja kehon muodon vuoksi. Nikta Fakhri Massachusetts Institute of Technologysta ja hänen kollegansa asettivat satoja, noin 0,1 millimetrin kokoisia meritähtien alkioita pieniin suolavesisäiliöihin. Alkiot asettuivat hunajakennomaisiin kuvioihin veden pinnalla. Tämä "elävä kristalli" oli sykkivä kuusikulmainen verkko.

Meritähti on elävä fossiili, joka on evolutionistien mukaan pysytellyt meritähtenä 480 miljoonaa vuotta.

Lähde:  

Padavic-Callaghan Karmela. 2022,  Starfish embryos form weird 'living crystal' we have never seen before New Scientist 13.6. 

Moderni rapu löydetty meripihkassa

 Image courtesy of) Lida Xing. 

Joel Kontinen 

Myanmarista on löydetty ravun fossiili, joka näyttää aivan nykyravulta. Tutkijat sanovat, että se on 99 miljoonan vuoden ikäinen. Monet fossiilit ovat täysin nykyisiä, 

Harvardin tutkija Javier Luque sanoi. "Tämä taskurapu näyttää niin modernilta, Sellaisen saattaisi löytää Brittiläisestä Kolumbiasta kiven alta, mutta se on itse asiassa melko vanha ja erilainen kuin kaikki aiemmin nähty, fossiilinen tai elossa oleva. "

Tämä johtuu siitä, että Nooan ajan vedenpaisumus sai tämän ravun säilymään meripihkassa.

Mikro-CT-tutkimukset paljastivat, että meripihka oli säilyttänyt 5 millimetrin taskuravun (Cretapsara athanata) poikkeuksellisen tarkasti-jopa suojelemalla ravun "karvoja" sen hiukan avoimen suun ympärillä.

Lähde:

Koumoundouros, Tessa. 2021. Adorable Crab Encased in Amber Is Among The Oldest True Crabs Ever Found Science Alert  23.10.  

200 miljoona vuotta vanha Ginkgo biloba ei näytä niin vanhalta

 

Joel Kontinen 

Evolutionistien mielestä tämä puulaji on 200 miljoonaa vuotta vanha, mutta saman lajin puita elää yhä Ateenassa.

Heidän mukaansa se on ihme. Miksi noin vanha puulaji voi näyttää nykypuulta? Sen lehdet ovat aivan nykyisten puiden lehtien näköisiä. Näin on laita myös Australiasta löytyneellä puulla, jonka latinalainen nimi on Wollemia nobilis.  Sekin eli jo dinosaurusten aikoina. 

Eläimet ja kasvit lisääntyvät lajiensa mukaan, niin kuin Genesis sen meille opettaa.

Ginkgo Biloballa on muitakin ominaisuuksia. Se tunnetaan parhaiten kyvystään parantaa ajattelua ja kognitiota, sosiaalista toimintaa, mielialaa ja jokapäiväisten tehtävien suorittamista.

310 miljoona vuotta vanhan mollukkiravun aivot

kuva: Hans Hillewaert CC BY-SA 4.0, 

Joel Kontinen 

Mollukkirapu on 310 miljoonaa vuotta vanha, mutta sen aivot ovat täysin säilyneet. 

Eläinten pehmytkudosten, kuten aivojen ja muiden sisäelinten fossiilitietueet ovat todellakin niin rajalliset, että tutkijoiden tiedoissa näiden tärkeiden anatomisten ominaisuuksien evoluutiosta ja fossiilisuusprosesseista on merkittäviä aukkoja.

 Uusi arvostetussa Geology-lehdessä tänään julkaistu tutkimus on nyt poistanut joitain näistä aukoista. Kansainvälisen tutkijaryhmän, mukaan lukien UNE:n paleontologit tohtori Russell Bicknell ja professori John Paterson tutkimuksessa kuvataan muinaisen vedessä olevan niveljalkaisen herkät aivot ja miten ne säilyivät niin merkittävän yksityiskohtaisesti. 

Päätutkija, tohtori Bicknell selittää, mikä tekee 310 miljoonan vuoden ikäisen mollukkiravun löytämisen ehjinä aivoineen niin erikoiseksi. 

"Suurin osa rajoitetusta tietämyksestämme esihistoriallisista niveljalkaisten aivoista on peräisin meripihkan sisältä tai Cambrian Burgess Shale -tyyppisistä fossiiliesiintymistä." "Keltainen eli fossiilinen puuhartsi sisältää usein erilaisia loukkuun jääneitä organismeja, kuten hyönteisiä, säilyttäen monimutkaisimmat yksityiskohdat. Hienostuneen kuvantamistekniikan avulla tutkijat voivat tutkia näitä meripihkaan hautautuneita olentoja, mukaan lukien niiden pieniä aivoja. "Olemme kuitenkin jonkin verran rajallisia tutkittaessa näitä tiettyjä fossiileja, koska meripihkan vanhimmat niveljalkaiset ovat peräisin vain triaseista, noin 230 miljoonaa vuotta sitten." Kambrium-ajanjaksolta peräisin olevat Burgess Shale -tyyppiset kerrostumat - tyypillisesti noin 500-520 miljoonaa vuotta vanhoja - ovat paljon keltaista vanhempia ja säilyttävät myös upeat aivorakenteet hiilikalvona savikivessä. "Nämä Burgess Shale -tyyppiset fossiilit ovat erittäin tärkeitä, koska ne edustavat maapallon vanhimpia eläimiä, ja ne voivat kertoa meille alkuperästä ja varhaisimmasta evoluutiohistoriasta", tohtori Bicknell sanoi. Tutkittu uusi fossiili osoittaa tehokkaasti, että niveljalkaisten aivot voivat säilyä aivan eri tavalla. Heidän hevosenkenkärapufossiilinsa (Euproops danae) on peräisin maailmankuulusta Mazon Creekin löydöksestä Illinoisissa Yhdysvalloissa. Tämän kerrostuman fossiilit säilyivät kivettymässä, joka on siderite-nimistä rautakarbonaattimineraalia. "Olemme ensimmäistä kertaa osoittaneet, että Mazon Creekin kivettyneet eläimet eivät muovautuneet vain koko niiden kehon haudanneen sideriitin nopeasta muodostumisesta vaan myös sen, että sideriitti koteloi nopeasti sisäiset pehmytkudokset ennen kuin ne hajosivat." tutkija, professori Paterson sanoi. 

Mollukirapu elää vieläkin. Se on tunnetuipia eläviä fossiileja, jota evoluutio on tulvillaan.  

Lähde: 

Decoding the secrets of a 310 million-year old brain. University of New England 22.7.

Romaniasta löytyi elävä fossiilli, joka ei ole muuttunut 65 miljoonaa vuoteen

 

Kuva: Andrei Togor/Marcus Drimbea/Alex Gavan Foundation. fair use doctrine.

Joel Kontinen

Romaniasta on löytynyt  simppukiiski(Romanichthys valsanicola. Se on evoluution mukaan 65 miljoonaa vuotta vanha.

 Se oli kateissa niin  kuin  löytyi Marokosta.Varsieväkala oli evolutionistien mielestä kateissa.  65 miljoonaa vuotta on pitkä aika.

 Virallisten lähteiden mukaan niitä on 10-15.  Sen uskotaan elävän noin 1 km:n matkalla matalassa, kallioisessa Valsan-joessa. 2000-luvun alussa niitä arveltiin olevan jäljellä 200 kallioisessa Valsan-joessa. 2000-luvun alussa niitä arveltiin olevan jäljellä 200 . Andrei Togor, 31 vuotias kalabiologi löysi niitä 12 Valsan-joesta viime syksynäy .Sen pituus on 12-14  senttiä. Ensimmäinen löytyi jo 1960.luvulla, mutta nyt vesivoimalat ovat ovat vähentäneet kantaa. 

Lähde:

 

McGrath, Stephen, 2020, Back from the dead: Race to save Romania's 65 million-year-old fish BBC News 8,10. 

Mustekala pystyy näkemään lonkeroillaan

 

kuva: albert kok, CC BY-SA 3.0, 

Joel Kontinen

 Tursas on naamioitumisen mestari.

Tutkijat ovat havainneet, että  mustekalat voivat "nähdä" valon lonkeroillaan, vaikka niidet silmät olisivatkin pimeässä. Kun mustekalan lonkerot havaitsevat valon, kahdeksanlonkeroinen olento vetää lonkerot lähelle kehoaan.

Koska mustekalat hahmottavat yleensä huonosti ruumiinsa, tämä monimutkainen vaistomainen käyttäytyminen saattaa auttaa suojaamaan lonkerot lähellä olevilta petoeläimiltä, joita he muuten eivät aistisi. Tutkijat ovat jo pitkään tienneet, että mustekalan lonkerot reagoivat valoon. Niiden iho on peitetty pigmentillä täytetyillä elimillä, joita kutsutaan kromatoforeiksi, jotka muuttavat refleksiivisesti väriä altistuessaan valolle. Nämä kromatoforit ovat vastuussa mustekalan väriä muuttavista naamiointi-supervoimista. 

Itse asiassa tutkien näitä valon aiheuttamia kromatoforivasteita Tal Shomrat ja Nir Nesher Israelin Ruppinin akateemisesta keskuksesta huomasivat jotain outoa. Tuolloin laboratorionsa perustutkinto-opiskelija suuntasi kirkkaita valoja lonkeroihin saadakseen aikaan kromatoforivasteen. Mutta mustekala toimi odottamattomalla tavalla. Se veti lonkeronsa itseään vasten. Tutkijat laittoivat tursaan pimeään laatikkoon, jossa olevasta reiästä se voisi lonkerollaan saada ruokaa. Kun lonkeroon suunnattiin valo, tursas veti lonkeronsa takaisin.

Tursas on  elävä fossiili, jota on vaikea erottaa nykyajan tursaista.

Tursas on suunniteltu ällistyttävän älykkäästi uhmaamaan darvinistisia selittelyjä.
Lähde:   

Duke,Cameron. 2021.  Octopuses Can 'See' Light With Their Arms   Live Science 8,3,

 

t

Varsieväkala löytyi Marokosta.

 

.

Kuva: University of Portsmouth. Fair use doctrine.

Joel Kontinen 

Evoluutioon uskovat tiedemiehet ovat löytäneet varsieväkalan Marokosta. He uskovat, että se kuoli noin 66 miljoonaa vuotta sitten, koska silloin dinosaurukset  kuolivat sukupuuttoon.

Englantilainen Lentoliskojen kerääjä osti fossiilin, Sitä luultiin lentoliskoksi. Hån otti yhteyden David Martilliin, joka yhdessä Brazlillian paleontologist Paulo Briton kanssa osoitti, että se oli varsieväkala.  Aiemmin löydetyt muinaiset varsieväkalat asuivat joissa, ja niiden ruumiin pituus oli 3–4 metriä; mutta uusi nimeämätön laji, jonka uskotaan eläneen avomerellä, olisi ollut paljon suurempi. mutta uusi nimeämätön laji, jonka uskotaan eläneen avomerellä, olisi ollut paljon suurempi. nykyaikaiset varsieväkalat ovat pienempiä kuin molemmat, ja niiden pituus on noin 1,8 metriä. 

Lähde  

Baker, Harry. 2021. Great white-shark-sized ancient fish discovered by accident from fossilized lung | Live Science 19. 2.

Merinahkakilpikonnien poikaset voivat hyvin

U.S. Fish and Wildlife Service Southeast Region, CC BY 2.0.



Joel Kontinen


Merinahkakilpikonnien poikasilla menee paremmin kuin vuosiin, kun monet ihmiset ovat valinneet (tai heidät on määrätty) jäämään pois rannoilta COVID-19-pandemian vuoksi.

Yhdeltä Thaimaan rannalta ympäristönsuojelijat ovat löytäneet marraskuusta lähtien 11 merinahkakilpikonnen (Dermochelys coriacea) -pesää, The Guardianin mukaan pesiä on löydetty nyt enemmän, kuin vuosittain viimeisen kahden vuosikymmenen aikana.

Samoin Floridan 15 kilometrin pituisella Juno-rannalla meriluonnontutkijat löysivät 76 merinahkakilpikonnan pesää, mikä on merkittävä lisäys verrattuna pesien määrään verrattuna viime vuoteen, The Guardian kertoi. Rantojen sulkemiset ja ihmisten liikkumisrajoitukset pandemian aikana ovat tahattomasti pitäneet monia paikallisia, turisteja ja jopa villieläinten salakuljettajia erillään merikilpikonnien pesistä.

"Tämä on meille erittäin hyvä merkki, koska ihmiset ovat tuhonneet monet pesimisalueet", Thaimaan Phuketin meren biologisen keskuksen johtaja Kongkiat Kittiwatanawong kertoi The Guardianille.

Nahkamerikilpikonnat olivat niin harvinaisia Phuketin merikeskuksessa, että luonnonsuojelijat eivät ole löytäneet pesiä viimeisen viiden vuoden aikana. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan näihin kilpikonniin kohdistuu myös kalastusvälineiden, pilaantumisen, ilmastonmuutoksen ja ankarien sääolojen riskejä.

Merinahkakilpikonna on suurin elävä kilpikonna. Ne elävät merissä ympäri maailmaa (paitsi polaarialueita), joissa ne sukeltavat syvään vedenalaiseen maailmaan muuttaessaan pesäalueilta ruoka-alueilleen, jotta ne voisivat syödä meduusoja, IUCN raportoi.

Yhdessä lisääntymiskaudessa kypsät naaraat voivat munia kolmesta kymmeneen pesään 60–90 munaa, IUCN raportoi. Useimmat naaraat odottavat kuitenkin vähintään kaksi vuotta lisääntymisvaiheiden välillä. Pieni osa näistä vauvoista - vain yksi tuhannesta - selviää.

Maaliskuun lopulla Thaimaan eteläisen provinssin Phang Ngan puistohenkilökunta löysi 84 pesähautaa alueen seurannan jälkeen kahden kuukauden ajan, The Guardian kertoi.

Vähemmän ihmisliikennettä rannoilla antaa näille jättiläiskilpikonnille useita etuja, sanoi Floridan merikilpikonnien suojelutoimen pääjohtaja David Godfrey.

"Mahdollisuudet, että kilpikonnia on tahattomasti lyöty ja tapettu, ovat pienemmät", Godfrey kertoi West Palm Beachin paikallisille CBS 12 -uutisille. "Kaikki ihmisten vähentynyt läsnäolo rannalla merkitsee myös sitä, että meriympäristöön tulee vähemmän roskia ja muuta muovia. Muovi- ja merijäännösten nauttiminen ja takertuminen ovat myös merikilpikonnien vammojen johtavat syyt."

kilpkikonna on elävä fossiili, joka ei on muuttunut 230 miljoonaa vuoteen.

Samoin flamingot ovat lisääntyneet Intiassa.

Lähde: Geggel Laura. 2020. Baby leatherback sea turtles thriving due to COVID-19 beach restrictions Live Science 21.4.

Kovakuoriaiset ovat evoluutiolle mysteeri

Kuva: Didier Descouens, CC BY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Maailman pienin kovakuoriainen, vain 0.325 senttinen Scydosella musawasensis on pikkuruinen, kun taas sitä 500 kertaa isompi brasialainen ötökkä on isoin.

Ne elävät korkealla, etenkin Scydosella musawasensis ja sitten myös kuivien huoneiden vankeina ja myös kuivien oksien alla.

Ne myös elävät meren rannoilta korkeiden harjanteiden päällä.

Ne (tai niiden toukat) syövät kaikkea, mikä kuulostaa villiltä ja myös tuoreita vihanneksia.

Kovakuoriaiset elävät kaikkialla ja asiantuntijan mukaan voivat tehdä mitä tahansa.

Osa niistä osaa taiteilla veden päällä.

Esimerkiksi pyhä pyhä pillerinöyrittäjä eli jo dinosaurusten aikana.

Miten evolutionistit selittävät tämän lajirunsauden?

He eivät pysty siihen. Äskettäin pari tutkimusta yritti sitä, mutta kumpikaan ei pystynyt antamaan vastausta.


Lähde:

Jones, Richard. 2018. Why beetles are the most important organisms on the plane. The Guardian (25.1).

Nature kirjoitti varsieväkalasta, mutta ei kertonut sen olevan elävä fossiili

Nature kirjoitti varsieväkalasta, mutta ei kertonut sen olevan elävä fossiili.




Joel Kontinen

Varsieväiset (Sarcopterygii) kalojen aivokoppa oli alun perin jakautunut etu- ja posterioriseen osaan kallonsisäisellä nivelellä, ja sen kokonaisgeometriaan tuli merkittäviä muutoksia ennen sulautumista yhteen yksikköön keuhkokaloissa ja varhaisissa tetrapodeissa. Vaikka näiden muutosten kuvio on hyvin dokumentoitu, kehitysmekanismi, joka tukee aivokoppaa ja siihen liittyvien pehmytkudosten muunnelmia varsieväisten kalojen kehittymisen aikana, on edelleen huonosti ymmärretty.

Varsieväkala Coelacanth Latimeria on ainoa tunnettu selkärankainen eläin, joka säilyttää kallonsisäisen nivelen.

Huolimatta nivelen merkityksestä aivokopan kehityksen ymmärtämisessä, tämän kalan aivokopan kehittyminen ei ole tiedossa. Tutkimuksessa tutkitaan aivokoppaa ja aivojen yksilönkehitystä eli ontogeniaa Latimeria chalumnaessa käyttäen mikro-tietokonetomografiaa sekä magneettiresonanssikuvausta, joka on tehty eri ikäisille kaloille.

Tutkimuksessa kuvaillaan Latimerian aivokoppaa varhaisimmasta kehitysvaiheesta alkaen sekä tärkeimpiä muutoksia, joita aivokopan yksilönkehityksen aikana tapahtuu. Aivokuopan muutokset liittyvät aivojen suhteellisen koon äärimmäiseen vähenemiseen sekä selkäjänteen laajentumiseen. Selkäjänteen kehityksellä näyttää olevan merkittävä vaikutus ympäröiviin kallon komponentteihin, ja se voi tukea kallonsisäisen nivelen muodostumista.

Tulokset valottivat aivokopan ja sen vierekkäisten pehmytkudosten välistä vuorovaikutusta ja antoivat tietoa kehitysmekanismeista, jotka ovat todennäköisesti tukeneet aivokopan monimuotoisuuden kehittymistä varsieväisissä kaloissa.

Tässä tutkimuksessa, jossa oli 10 evoluutiobiologia, ei mainittu mitään siitä, että eläin on elävä fossiili, jonka ei tiedetty enää viihtyvän merissä, sitten kävi niin kuin varsieväkala Latimerialle vuonna 1938: löytyi elävä yksilö. Niitä on sen jälkeen löytynyt toista sataa.

Lasarus-ilmiö voi olla vaikka kuollut lintu, joka heräsi uudelleen henkiin.

Lähde:
Dutel, Hugo et al. 2019. Neurocranial development of the coelacanth and the evolution of the sarcopterygian head, Nature (17.4.)

4.2 metrin kalmari ui Uuden- Seelannin rantaan

Kuva: Carl Chun, public domain.



Joel Kontinen


Sukeltajat tapasivat äskettäin 4.2 metrin kalmarin, joka oli ajautunut Uuden-Seelannin rantaan.

Uuden-Seelannin luonnonsuojelu järjestön edustaja kertoi New Zealand Heraldille, että sukeltajat luultavasti löysivät kyseessä Architeuthis dux, jättiläiskalmarin.

Jättiläiskalmarit saavuttavat 5 metrin pituuden, ja oikein iso kalmari saa kymmenenkin metrin pituuden. Daniel Aplin, yksi sukeltajista, sanoi, että kalmarissa oli vain pieni naarmu, joka ei tietenkään voinut surmata olentoa.

Kalmari on elävä fossiili. Pehmeiden kudosten ei pitäisi säilyä kymmeniä miljoonia vuosia eikä jurakauden eläinten vastustaa evoluutiota meidän päiviimme saakka, mutta näin on käynyt –yllättävän monta kertaa.

Phys.orgin mukaan “160 miljoonaa vuotta” vanhan pääjalkaisen mustepussista löytyi melaniinia, joka on käytännössä samanlaista kuin nykyisin elävien mustekalojen musteen melaniini.

Kalmareissa on myös muuttaa outoa. Niissä on älykästä suunnittelua.


Sources:

Hickok, Kimberly. 2018. Divers Find Enormous, Creepy Squid on New Zealand Beach. Live Science (August 27).

Pandan valepeukalo ihmetyttää: kehittyi kahdessa eri pandalajissa erikseen – näin evolutionisti uskoo

Minä syön nyt bambua. Kuva: Matthew Field, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Konvergentti evoluutio on se selitys, jonka evolutionisti nostaa esiin, jos eri lajien oletettu kehityshistoria ei vastaa darvinistisia odotuksia vaan lajeissa ilmenee sama piirre.

Isopanda (Ailuropoda melanoleuca ja punapanda (Ailurus fulgens) eivät ole kovin läheistä sukua toisilleen, mutta niillä molemmilla on ylimääräinen, peukaloa muistuttava elin, jolla on hyvä pitää kiinni bambunversosta.

Vaikka uusi Proceedings of the National Academy of Sciences -ehdessä julkaistu tutkimus näkee pandoissa samoja mutaatioita, pääpaino on adaptaatiossa eikä umpimähkäisissä muutoksissa.
Molemmat pandat syövät bambua ja tarvitsevat ”peukalon”, jolla sitä voi pidellä.

Konvergentti evoluutio ei selitä ilmiötä tyydyttävästi, koska evoluution sokea kelloseppä ei pysty ennakoimaan tulevaa kehitystä.

On selvää, että nämä eläimet on suunniteltu hyödyntämään bambua.

Lähde:

Qui, Jane. 2017. How the panda’s ‘thumb’ evolved twice. Nature News (16.1..)

Lasarusilmiö: Laosilaisen pikkujyrsijän ylösnousemus

Laonastes aenigmamus. Kuva: Jean-Pierre Hugot, Creative Commons (CC BY 2.5).



Joel Kontinen

Vuonna 2005 Laosista löytyi pikkujyrsijä, joka inspiroi tiedetoimittajia kirjoittamaan jyrsijän ylösnousemuksesta.

Tutkijat olivat otaksuneet, että Laonastes aenigmamus kuoli sukupuuttoon ”11 miljoonaa vuotta” sitten, koska sen jälkeen siitä ei ole löytynyt ainuttakaan luuta geologisissa kerrostumissa.

Mutta sitten kävi niin kuin varsieväkala Latimerialle vuonna 1938: löytyi elävä yksilö. Niitä on sen jälkeen löytynyt toista sataa.

Myös tuatara täyttää lasarusilmiön kriteerit. Sen oletettiin kuolleen sukupuuttoon ”225 miljoonaa vuotta” sitten, mutta se elää edelleenkin Uudessa-Seelannissa.

Söpö kalliorotta Laonastes aenigmamus kuuluu elävien fossiilien alati pitenevään luetteloon.

Lähde:

Srikameswaran, Anita. 2006. Retired professor tracks down rodent thought to be extinct. Pittsburgh Post-Gazette (15.6.).