Dinosaurukset, kuten Diplodocus, ovat saattaneet olla yhtä värikkäitä kuin linnut

 

Kuva: Tess Gallagher

Joel Kontinen

Jos dinosaurukset näyttävät linnuilta, se ei tarkoita, että linnut olisivat periytyneet niistä. Linnuilla ja dinosauruksilla on erilaiset aivot ja muutkin elimet voivat olla erilaisia.

Sauropodin kivettyneessä ihossa näkyvät mikroskooppiset rakenteet viittaavat siihen, että nämä jättiläisdinosaurukset ovat saattaneet olla yhtä kirkkaanvärisiä kuin jotkut linnut.

Tess Gallagher Bristolin yliopistosta, Iso-Britanniasta, ja hänen kollegansa tutkivat sauropodin ihon fossiileja, joiden uskotaan olevan noin145 miljoonaa vuotta vanhoja ja jotka kerättiin vuosina 2019 ja 2022 äitienpäivälouhoksesta Montanassa. Vaikka fossiileja ei voitu lopullisesti tunnistaa, niiden uskotaan luultavasti olleen Diplodocus-nimisiä.

Tutkijat ottivat pieniä paloja fossiilien neljästä suomusta skalpellilla ja tutkivat niitä sitten pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, minkä ansiosta he pystyivät näkemään yksityiskohtia solutasolla.

Iho oli säilynyt kolmiulotteisesti, eikä se ollut pelkkä jäljennös, Gallagher sanoo. Siinä oli myös merkkejä erilaisista melanosomeista, solujen sisäisistä rakenteista, jotka varastoivat melaniinia ja luovat värin ihoon, hiuksiin, silmiin ja höyheniin.

"Odotin löytäväni ainakin jälkiä melaniinista", hän sanoo. "Löysimme kuitenkin todisteita siitä, että sauropodeilla voi olla erilaisia ​​melanosomien muotoja, mikä lopulta tarkoittaa potentiaalia erilaisille väreille."

Jokaisella tutkimallamme näytteellä oli melanosomeja, ja niitä oli kahta päätyyppiä: pitkulaisia ​​ja kiekonmuotoisia. Ei kuitenkaan ole vielä mahdollista sanoa tarkalleen, minkä värinen näiden sauropodien iho olisi ollut – vain se, että rakenteiden monimuotoisuus viittaa useisiin mahdollisiin sävyihin. ”Diplodocus olisi ollut huomattavan tekstuurinen eläin, jolla olisi ollut potentiaalisia värikuvioita ja monipuolisia värejä”, Gallagher sanoo.

Lähimmät vertailukohdat kiekonmuotoisille rakenteille ovat nykylintujen höyhenissä esiintyvät verihiutalemelanosomit. Gallagherin mukaan nämä voivat olla todisteita siitä, että Diplodocuksella oli kyky luoda erilaisia ​​värejä melanosomien avulla. ”Näillä eläimillä voi olla silmiinpistävämpiä värikuvioita, eikä harmaita, kuten näemme vanhassa paleotaiteessa.”

Mike Benton, joka on myös Bristolin yliopistossa, mutta ei osallistunut tutkimukseen, sanoo, että kuvattujen rakenteiden muoto ja tapa, jolla ne ovat säilyneet, tarkoittavat, että ne ovat uskottavasti melanosomeja.

Tutkijat ovat ”perustellusti varovaisia ​​esityksessään, mutta se vaikuttaa mahdolliselta ensimmäiseltä havaitulta väriä kantavista melanosomeista sauropodi-dinosauruksessa”, hän sanoo.

Lähde:

James Woodford 2025 Dinosaurs like Diplodocus may have been as colourful as birds | New Scientist 10.12.

Simpanssit pärjäävät paremmin vaikeissa tehtävissä, kun niillä on yleisöä

 

Kuva: Akiho Muramatsu

Joel Kontinen

Simpanssit tykkäävät yleisöstä. Simpanssien tekemien tuhansien kognitiivisten testien analyysissä on havaittu, että katsojien määrä vaikutti niiden suoritukseen eri tavoin tehtävän vaikeusasteesta riippuen.

Katsovan yleisön paineella voi olla positiivisia tai kielteisiä vaikutuksia ihmisen suoritukseen, ja sama pätee simpansseihinkin. Christen Lin Kioton yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa testasivat kuuden simpanssin ryhmää yliopiston kädellisten tutkimuslaitoksen kolmessa numeerisessa tehtävässä, joiden vaikeudet vaihtelevat.

Ensimmäisessä tehtävässä numerot 1-5 ilmestyivät ruudulle satunnaisissa paikoissa ja simpanssien täytyi vain koskettaa numeroita oikeassa järjestyksessä saadakseen ruokapalkinnon. Toisessa tehtävässä numerot eivät olleet vierekkäin: esimerkiksi 1, 3, 5, 7, 11 ja 15 saattoivat ilmestyä näytölle. Jälleen simpanssien piti painaa numeroita pienimmästä suurimpaan saadakseen palkinnon. Lopuksi vaikeimmassa testissä, kun painettiin sarjan ensimmäistä numeroa, loput numerot piiloutuivat ruudulla olevien ruutujen taakse. Tämä tarkoitti, että simpanssien täytyi muistaa numeroiden sijainti painaakseen niitä oikeassa järjestyksessä.

Esimerkiksi monet linnut pärjäävät paremmin kuin simpanssit tällaisissa kokeissa eikä yleisö vaikuta niiden suoritukseen.

Lähde:

James Woodford 2024 Chimps do better at difficult tasks when they have an audience | New Scientist 8.11.

 

Kukot tunnistavat itsensä peilistä

 

Kuva: Sonja Hillemacher

 

Joel Kontinen

Kukot toimivat eri tavalla, kun ne kohtaavat toisen kanan kuin silloin, kun ne näkevät oman kuvansa. Tämä voi tarkoittaa, että linnut voivat tunnistaa itsensä peilistä, mikä on eläinten itsetietoisuuden keskeinen testi. Tapa, jolla tutkijat räätälöivät tämän peilitestin kukoille, voi avata uusia menetelmiä itsensä tunnistamisen määrittämiseen monissa eläinlajeissa.

 Vuonna 1970 kehitetyssä perinteisessä peilin itsetunnistustestissä tutkijat laittavat eläimen kehoon merkin paikkaan, jonka se näki vain peilistä heijastuvana. He panevat merkille, jos eläin tarkastaa tai koskettaa merkkiä tutkiessaan heijastustaan, mikä viittaa siihen, että se ymmärtää heijastuksen edustavan sen omaa kehoa. Muutama harva eläinlaji on läpäissyt tämän testin. Niitä ovat muun muassa apinat, delfiinit, norsut ja harakat. Viime vuosina muutamat tutkijat ovat väittäneet, että muut lajit - kuten pingviinit, hevoset, puhtaammat wrasse-kalat ja rauskut - ovat läpäisseet testin, mutta eivät kiistattomasti. Tämän testin tulokset ovat usein hyvin vaihtelevia.

Sonja Hillemacher Saksan Bonnin yliopistosta ja hänen kollegansa pohtivat, liittyykö tämä siihen, että eläimet eivät tunnista itseään, vaan enemmänkin siihen tosiasiaan, että monilla eläimillä on vähän luonnollista motivaatiota tutkia merkkejä. Lajien päivittäiseen elämään liittyvien käyttäytymismallien tarkastelu voi antaa luotettavampia näkemyksiä, Hillemacher sanoo.

 

Lähde:

Buehler Jake. 2023.  Roosters may be able to recognise themselves in a mirror. New Scientist  25,9.

Miten linnut kehittyivät?

 

Kuva; Daniel Lopez-Velasco.

Joel Kontinen

Kirjassaan A Wilson’s Bird of Paradise (Princeton University Press) Douglas Futuyma kertoo, kuinka linnut evoluution mukaan kehittyivät. Kirjan mukaan kehityshistorian yksityiskohdat tuottavat iloa, mutta myös tuskaa.

 

Todellinen tiede on vastoin Futuyman käsityksiä. Jumala on luonut linnut viidentenä luomispäinä. Ne eivät ole kehittyneet kehittyneet dinosauruksista

Vähän aikaa sitten tehty tutkimus haastaa ajatuksen dinosauruksista höyhenpeitteisinä. Äskettäin löytynyt pienen tyrannosauruksen leuan ja kynsien luufragmentti sai jotkut tutkijat ajattelemaan  dinosauruksia taas lintuina.

Jumala loi dinosaurukset eri päivänä kuin linnut. Kehityskaari dinosauruksista lintuihin on täynnä darvinistista satuilua.

Lähde:

Ings, Simon, 2022, How Birds Evolve review: In-depth and passionate New Scientist

 7.12.

Miksi linnut lentävät ja muut eivät?

Joel Kontinen 

Evolutionistien näkemys lintujen osaamisesta: 

Kriittinen näkökohta liikkumisessa on vasen-oikea-koordinaatio. Raajojen vuorottelu on vallitseva kävelytapa joillakin sammakkoeläimillä (salamantereilla), matelijoilla ja maanpäällisillä nisäkkäillä, kun taas synkroniset liikkeet ilmenevät muiden sammakkoeläinten (sammakot) ja joidenkin pussieläinten jaloissa sekä lepakoiden ja lintujen siivissä. Vaikka tutkijat ovat pitkään keskittyneet rakenteellisiin tekijöihin, kuten siipiin, jotka määrittelevät lintuluokan, tuoreessa tutkimuksessa julkaistiin Science Advances otsikolla "Ephrin-B3: n luonnollisen toiminnan menetys muodostaa selkäytimen sähköpiirin linnuissa". 

Avihu Klarin, professori Jerusalemin heprealaisen yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta (HUJI) ja professori Claudio Mello Oregonin terveys- ja tiedeyliopistosta havaitsivat, että on olemassa erityisiä molekyylitekijöitä, jotka erottavat linnut eläimistä. Juuri näiden erojen ansiosta linnut voivat räpyttää siipiään ja nousta taivaalle. 

Aikaisemmissa tutkimuksissa tutkijat havaitsivat, että nisäkkäiden ja matelijoiden kyky kävellä on sisällytetty heidän selkäytimeensä. Tässä uudessa tutkimuksessa työryhmä tutki tarkasti kanan ja hiiren alkioiden hermoverkkoja ja huomasi, että lintujen efriini-B3-molekyylin geneettinen koodaus on pohjimmiltaan erilainen kuin nisäkkäiden ja matelijoiden. ”Efriini-B3-molekyyliä on läsnä nisäkkäissä, mutta linnuissa on mutaatio tai se puuttuu. Tämän yksinkertaisen mutta syvällisen eron ansiosta linnut voivat käyttää siipiään ja lentää ”, Klar totesi. 

Eläimet, kuten jyrsijät, omaavat tämän molekyylin täydellisessä muodossaan ja liikkuvat sen vuoksi edestakaisin ja takaraajojen porrastusliikkeellä vasemmalta oikealle. Toisaalta hiiret, joilla on ephrin-B3-mutaatio, liikkuvat samanaikaisesti sekä vasemman että oikean puolen synkronisella hyppyliikkeellä, samankaltaisesti kuin linnut. Nämä havainnot vahvistivat heidän teoriansa, jonka mukaan evoluutio - geneettiset muutokset ajan myötä - auttoivat lintuja kehittämään hermosolujen verkoston, joka aktivoi hyvin koordinoidun liikkumismallin - samanaikaisen siipien räpyttämisen. 

Sitten tulee evoluutio. "Tutkimuksemme antaa vihjeen evoluutio-arvoituksesta - miten hermosto kehittyi tukemaan astumista, lentämistä ja uintia?" Klar sanoi. ”Se avaa tietä tuleville kokeille paljastaa hermoverkkojen kehitys, jotka mahdollistavat jalkojen ja käsien erilaiset liiketavat, joka on ominaista kaksijalkaisille eläimille, kuten linnuille ja myös ihmisille. 

Jumala loi linnut erikseen luomisviikolla, Niiden ei täytynyt kehittyä muista olennoista.

Lähde: 

Siegel-Itzkovic. Judy. 2021, H Hebrew University Scientists Identify Molecular Factors That Enable Birds To Fly But Keep The Rest Of Us On The Ground Israel 365 News  12,6. 

Tyrannosauruksella ei ollut höyheniä

 

Joel Kontinen

Uusi tutkimus haastaa ajatuksen dinosauruksista höyhenpeitteisinä. Äskettäin löytynyt pienen tyrannosauruksen leuan ja kynsien luufragmentti sai jotkut tutkijat ajattelemaan  dinosauruksia taas lintuina

Ryhmä paleontologeja, jota johtaa Gregory Funston Edinburghin yliopistosta, on tunnistanut tyrannosauruksen ensimmäiset alkion luut, pienen leukaosan ja kynnen. University of Edinburgh asiantuntijat kirjoittivat: Vaikka tyrannosaurusten munia tai kuorenpalasia ei ole koskaan löydetty, tiimi käytti fossiilisia luita arvioidakseen, että tyrannosauruksilla oli todennäköisesti noin 17 tuuman pituisia munia, mikä teki niistä eräitä suurimmista kaikkien tähän mennessä löydettyjen dinosaurusten munista. Löydetyn kaltainen isokokoinen leuka oli yksi tyrannosauruksen ominaispiirre.

Jumala  loi dinosaurukset eri päivänä kuin linnut. Kehityskaari dinosauruksista lintuihin on täynnä  darvinistista satuilua.

Lähde:

Clarey, Tim, 2021, No evidence that t. rex Hatchlings Had Feathers. Institute For Creation Research 4. 3.

Pienet dinot eivät todennäköisesti lentäneet hyvin

 

Kuva:  Emily Willoughby, CC- By-Sa 4.0.

 Joel Kontinen

Kahden pienen lepakoiden kaltaisen siivellisen dinosauruksen (Yi ja Ambopteryx) löytäminen muutama vuosi sitten oli evolutionistipaleontologin unelma. Se, kuinka lento kehittyi linnuissa, on jotain, jota yritetään edelleen saada selville, ja tarkastelemalla tätä varhaisten siipien kehitystä dinosauruksissa voisi antaa meille siitä vihjeen.

Mutta tutkijaryhmä on nyt huomauttanut, että jos omistaa siivet, se ei välttämättä tarkoita, että on todella hyvä lentämisessä.

Yin ja Ambopteryxin siipi on täysin erilainen, kuin teropodin dinosauruksessa, josta lopulta evoluution myötä tuli lintuja. Ja toisin kuin ne, vain muutaman miljoonan vuoden kuluttua Yi ja Ambopteryx kuolivat sukupuuttoon, mikä on ensimmäinen vihje siitä, että nämä epätavalliset siivet eivät olleet nykylintujen siipien kaltaisia.

Kuitenkin outoja siipiä omanneiden eläinten sukupuuttoon kuoleminen tarkoittaa, että todennäköisesti monentyyppiset siivet (ja siten lento) ovat kehittyneet vuosien varrella, ja että Yi ja Ambopteryxin yritykset eivät olleet voittava strategia.

Mutta ennen kuin voi kirjoittaa Yi: n ja Ambopteryxin täydelliseksi evoluution epäonnistumiseksi, on tiedettävä, kuinka hyviä (tai huonoja tapauksesta riippuen) nämä kaksi lajia olivat lennossa.

Vuonna 2015, kun Yi löydettiin, kyseinen tutkijaryhmä ehdotti, että sen siipien koko ja muut lento-ominaisuudet voisivat tarkoittaa sitä, että se oli liukuva olento, mutta se on toisenlainen kuin mikään tuntemamme purjelentokone ja sen massakeskus olisi saattanut tehdä jopa liukumisesta vaikeaa.

Yhdysvalloissa ja Kiinassa sijaitsevien tutkijoiden uusi tutkimus on nyt tarkastellut Yin ja Ambopteryxin lentopotentiaalia paljon yksityiskohtaisemmin ja tullut siihen tulokseen, että ne eivät todellakaan osanneet saada pieniä jalkojaan irti puista, joissa ne asuivat.

"Lasersimuloidulla fluoresenssikuvantamisella arvioimme uudelleen niiden anatomian ja teemme aerodynaamiset laskelmat, jotka kattavat lentopotentiaalin, muut siipipohjaiset käyttäytymismuodot ja liukumisominaisuudet", tiimi kirjoittaa.

"Olemme havainneet, että Yi ja Ambopteryx olivat todennäköisesti arboreaalisia, erittäin epätodennäköistä, että niillä olisi minkäänlaista moottorilentoa, ja että niillä oli merkittäviä puutteita räpyttelypohjaisessa liikkumisessa ja rajalliset liukukyvyt."

Tiimin analyysi fossiileista pystyi poimimaan pieniä yksityiskohtia pehmytkudoksessa, joita et näe normaalilla valolla.

Sitten joukkue mallinsi, kuinka dinosaurukset ovat voineet lentää, säätämällä esimerkiksi painon, siipien koon ja lihasten sijoittelun suhteen (kaikki asiat, joita emme voi kertoa vain fossiileista).

Tulokset olivat… kauhistuttavia.

"Ne eivät todellakaan voi tehdä moottorilentoa", sanoo ensimmäinen kirjailija, biologi Thomas Dececchi Mount Martyn yliopistosta.

"Meidän on annettava niille erittäin antelias oletus siitä, kuinka he voivat råpyttåå siipiään. On periaatteessa mallinnettava ne suurimmaksi lepakoksi, tehtävä niistä kevein, saada ne niin nopeiksi kuin todella nopea lintu ja sijoittaa lihakset korkeammalle kuin niiden olisi todennäköisesti pitänyt ylittää kynnys. Ne voisivat liukua, mutta edes niiden liukuminen ei ollut hienoa. "

Joten Dececchin ja hänen tiiminsä mallin mukaan ne lentävät huomattavasti huonommin kuin kana, ehkä huonompi kuin lentokyvytön Uuden Seelannin papukaija, kakapo, jonka lentokyky on myös enimmäkseen rajoitettu puista liukumiseen, mutta voi ainakin siipiään räpyttelemällä hallita laskeutumista.

Mutta vaikka se on hieman surullista Yille ja Ambopteryxille, se on meille hyvä uutinen - havainnot antavat vielä enemmän todisteita siitä, että dinosaurukset evoluution mukaan kehittivät lentoa (tai ainakin yrittivät sitä) useita kertoja. Kuten ryhmä huomauttaa, ottaen huomioon kaikenlaiset lepakot, oravat ja muut liukuvat tai lentävät nisäkkäät, ehkä sen ei pitäisi olla yllätys.

"Ehdotamme, että tämä Kladi (monofyleettinen ryhmä tai kehityslinja, joka käsittää kantamuodon ("esi-isän") ja kaikki siitä polveutuvat eliölajit).oli alun perin itsenäinen kolonisaatio lentokyvyttömiä teropodeja. Jos tämä on totta, se merkitsisi vähintään kahta, mutta todennäköisemmin kolmea tai useampaa lentokoetta", ryhmä kirjoittaa paperissaan.

"Koska kruununisäkkäissä on paljon riippumattomia liukulentoja, tämän ei ehkä pitäisi olla yllättävää, mutta se luo monimutkaisemman kuvan ilmakosysteemistä."

Vaikuttaa siltä, että jotkin asiat eivät muutu paljoakaan edes sadassa miljoonassa vuodessa.

Jumala on luonut myös muita eliöitä lentämään.

Tutkimus on julkaistu iScience-lehdessä

Lähde:

Bowler  Jacinta. 2020. These tiny, little-winged dinosaurs were probably worse at flying than chickens:

 Live Science  27,10.

Linnut päihittävät apinat monin tavoin

Uuden-Kaledonian varis (Corvus moneduloides). Kuva: John Gerrard Keulemans, public domain,

Joel Kontinen

Linnun aivot" ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällainen kohteliaisuus: Viime vuosina lintujen on havaittu tekevän työkaluja, ymmärtävän abstrakteja käsitteitä ja jopa tunnistavan Monetin ja Picasson . Mutta aivokuoren puuttuminen - nisäkkään aivojen alue, jolla tapahtuu työmuisti, suunnittelu ja ongelmanratkaisu - on pitkään hämmentänyt tutkijoita. Tutkijat ovat löytäneet lintujen aivoissa aiemmin tuntemattoman mikropiirijärjestelyn, joka voi olla analoginen nisäkkään aivokuoren kanssa. Erillisessä tutkimuksessa muut tutkijat ovat liittäneet saman alueen tietoiseen ajatteluun.

Näitä kahta tutkimusta pidetään jo uraauurtavina. "Usein oletetaan, että lintujen outo aivojen arkkitehtuuri rajoittaa ajattelua, tajuntaa ja edistyneintä kognitiota", sanoo John Marzluff, biologi ja varisasiantuntija Washingtonin yliopistossa Seattlessa, joka ei ollut mukana kummassakaan tutkimuksessa. Tutkijat, jotka ovat "osoittaneet lintujen kognitiiviset kyvyt, eivät tule yllättymään näistä tuloksista", hän lisää, "mutta he helpottuvat".

Lintujen ja nisäkkäiden samankaltaisten kognitiivisten kykyjen takia Martin Stacho, Ruhrin yliopiston Bochumin neuroanatomisti, päätti tutkia lintujen esiaivoja, jotka hallitsevat käsitystä. Nisäkkäiden ja lintujen aivojen karkea vertailu viittaa siihen, että "heillä ei ole mitään yhteistä". He saivat selville, kuinka lintujen aivot tukevat näitä henkisiä kykyjä. Stacho ja hänen kollegansa tutkivat kolmen kyyhkysen aivojen mikroskooppisia viipaleita 3D-polarisoidulla valokuvantamisella. Tämän korkean resoluution tekniikan avulla he voivat analysoida aivokuori -nimisen esiaivojen alueen piirejä, joita pidetään yleisesti nisäkkäiden aivokuorena.

Tutkijat vertasivat lintujen aivokuoren kuvia rotan, apinan ja ihmisen aivokuoren kuviin. Heidän analyysinsä paljasti, että lintujen aivokuoressa olevat kuidut on järjestetty silmiinpistävästi samalla tavalla kuin nisäkäskuoressa olevien kuitujen.

Hän sanoo. "Silti linnuilla ja nisäkkäillä on paljon samoja kognitiivisia taitoja."

Tutkijat visualisoivat myös kahden kaukana toisistaan olevan lintulajin, kyyhkysten ja pöllöjen aivojen neuronien väliset yhteydet. Poistettuaan syvänukutettujen lintujen aivot tutkijat injektoivat kiteitä tutkittuihin aivoihin ja löysivät aistialueilta piirejä, jotka olivat samanlaisia kuin nisäkkään neokorteksissa. Juuri tämä neuroarkkitehtuuri - rakenteiden väliset yhteydet pikemminkin kuin itse rakenteet - selittää miksi linnut ovat kognitiivisesti yhtä lahjakkaita kuin nisäkkäät, he raportoivat äskettäin Science-lehdessä.

"Tämä tutkimus vahvistaa vanhan sanonnan, että ulkonäkö voi pettää", Marzluff sanoo. Vaikka lintujen ja nisäkkäiden aivot "näyttävät hyvin erilaisilta, tämä tutkimus osoittaa meille, että ne on todella kytketty hyvin toisiaan täydentävällä tavalla".

Mutta onko linnuilla tietoisia kokemuksia? Ovatko he tietoisia siitä, mitä näkevät ja tekevät? Tübingenin yliopiston neurofysiologi Andreas Nieder tutki haavavariksen (Corvus corrone) aivoja, kun ne reagoivat vihjeisiin. Nämä varikset ja heidän serkkunsa tiedetään älykkyydessään apinoiden veroisiksi, ja niiden on jopa osoitettu perustelevan kausaalisesti. Mutta tietoisuuden päätteleminen tällaisista kokeista on haastavaa, Nieder sanoo.

Joten hän ja kollegat käyttivät samanlaista testiä kuin kädellisillä tietoisuuden merkkien varalta - mielentilan, jonka uskotaan syntyvän tiettyjen neuronien äkillisen aktivoitumisen yhteydessä. He kouluttivat kahta laboratoriossa kasvatettua, yhden vuoden ikäistä varista liikkumaan tai pysymään paikallaan vastauksena monitorissa näkyvään heikkoon vihjeeseen. Oikein, linnut palkittiin. Sitten tutkijat istuttivat elektrodit variksen aivoihin tallentaakseen hermosignaalinsa vastauksena. Kun varikset reagoivat, heidän neuroninsa syttyivät, mikä viittaa siihen, että he olisivat tietoisesti havainneet vihjeen; mutta kun ne eivät reagoineet, heidän neuroninsa olivat hiljaa. Variksen toiminnan mukaisesti syttyneet neuronit sijaitsivat aivokuoressa. Nieder kutsuu tätä "empiiriseksi aistitajunnan merkiksi lintujen aivoissa", samanlaista kuin kädellisillä.

Tutkijat raportoivat tänään myös Science -lehdessä. Se herättää varmasti keskustelua, sillä "jotkut tutkijat väittävät, että tietoisuus on ainutlaatuisen inhimillistä", sanoo Harvardin yliopiston vertaileva psykologi Irene Pepperberg, joka tunnetaan tutkimuksestaan, jonka hän teki Alexista, afrikkalaisesta harmaapapukaijasta. Se kommunikoi englanniksi  abstrakteja käsitteitä. Pepperberg ei ollut mukana näissä uusissa tutkimuksissa, mutta pitää niitä todella jännittävinä.

Stacho ja Nieder lisäävät, että nisäkkäiden ja lintujen kognition rakennuspalikat ovat saattaneet olla läsnä heidän viimeisessä yhteisessä esi-isässään, noin "320 miljoonaa vuotta" sitten. "Tietysti nisäkkäiden ja lintujen aivot kehittyivät eri tavalla", Stacho sanoo. "Yllättävää on, kuinka samankaltaisia ne ovat edelleen havainto- ja kognitiivisilta kyvyiltään."

Lähde:

Morell, Virginia. 2020 Newfound brain structure explains why some birds are so smart—and maybe even self-aware Science 24.9.

Muinaisella liitukaudella syntynyt linnulla oli jo lintujen siivet

Kuva: Nobu Tamura, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

125 miljoonan ikäiseksi luonnehdittu Los Hoyasin alue, josta on löytynyt Espanjan varhaisen hiilikauden fossiileja: tuhansia kaloja ja matelijoita. Nyt on löytynyt muuan fossiili – melkein täydellinen linnunpojan luuranko.

Käyttämällä omaa laser-kuvantamistekniikkaansa tohtori Michael Pittman Hongkongin yliopiston maantieteen laitokselta ja USA: n tieteellisen kehityksen säätiöstä Thomas G Kaye määrittelivät tämän osapuilleen 3cm pitkän linnun elämäntavan paljastamalla fossiilissa säilyneet höyhenet.

Kanat ja ankat seisovat ja liikkuvat jo noin tunnin sisällä munasta ulos tultuaan. Mutta kyyhkyset ja kotkat pysyvät paikallaan ja niiden vanhemmat huolehtivat niistä. Mutta mistä voi tietää, liikkuuko vastakuoriutunut poikanen vai onko se paikallaan avuttomana?

Höyhenet sen kertovat.

Kun jotkut linnut kuoriutuvat, ne ovat kehittäneet untuvia ja suuriakin höyheniä. Ne voivat pysyä lämpimänä ja liikkua ilman emon apua. ”Aiemmat tutkimukset etsivät, mutta eivät löytäneet Los Hoyasin hautomossa höyheniä Tämä merkitsi sitä, että sen alkuperäinen elämäntapa oli mysteeri,” sanoo Pittman.

Höyhenet sisältävät hiiltä, jolla on alhainen fluoresenssi. Käyttäen laserstimuloitua fluoresenssia (LSF), voidaan höyhenet saada erottumaan dramaattisessa tummassa siluetissa. ”Aikaisemmat UV-valot ja synkrotronipalkit eivät pystyneet havaitsemaan höyheniä, mikä korostaa, että lasertekniikka on uusi työkalu paleontologiassa,” lisäsi tutkimuksen johtaja Tom Kaye.

Tämän uuden teknologian löytäminen osoittaa, että joillakin varhaisilla linnuilla oli munasta kuoriutumisvaiheessa yhtä kehittynyt höyhenpeite, kuin nykylinnuilla. ”Yksi löydetyistä höyhenistä oli huomattavan kokoinen. Se viittaa siihen, että jo kuoriutuneella linnulla oli kohtuullisen hyvin kehittyneet lentohöyhenet syntymähetkellä ”, sanoo Madridin yliopiston Universidad Autónoma yhteistyökumppani Jesús Marugán-Lobón.

Tämä tutkimus vahvistaa se, että ”vuosimiljoonia” sitten eläneet linnut käyttäytyivät kuin nykylinnut.

Lähde:

Ancient Birds Out of the Egg Running. 2019. The University of Hong Kong (21. 3. 2019).

Elefantin kokoinen eläin eli Puolassa ennen dinosauruksia

Lisowicia bojani. Kuva:Nobu Tamura, CC BY-SA 4.0.


Joel Kontinen

Dinosaurukset eivät olleet ainoat jättiläiset, jotka kävelivät permikaudella ennen dinosauruksia noin 300 – 350 ”miljoonaa vuotta” sitten.

Puolasta on löydetty 5-metrin pituinen ja yhdeksän tonnin painoinen Lisowicia bojani, joka oli kasvissyöjä. Grzegorz Niedźwiedzki (Uppsalan yliopistosta) sanoo, että useita L. bojaneja on löydetty sen jälkeen, kun ensimmäinen havaittiin vuonna 2005.

Lisowicia bojani saattoi alkuaan taistella elinpaikastaan hirmuliskojen kanssa.

Dinojen kausi on aika harvinainen: Silloin linnut lensivät (aivan kuten nytkin) , ja Tasmanian tuholaiset kävivät syömässä dinosaurusten poikasia.

Lähde:

Le Page, Michael. 2018. Ancient hippo-like reptile was a giant to rival the dinosaurs . New Scientist (22. 11.).

Archaeorhynchus spathula: Lintu Dinojen valtakaudella pystyi jo täyttämään keuhkonsa kuin nykylinnut

Kuva: Ghedoghedo, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen



Nyt on tullut kivi kenkään niille, jotka olettavat lintujen olevan dinosaurusten jälkeläisiä.

Kiinasta on löydetty ”120 miljoonaa vuotta " vanha lintu Archaeorhynchus spathula, jonka keuhkot ovat jäljellä.

A.spathulalla oli luultavasti yksisuuntainen ilmavirtaus keuhkoissaan – ilma oli raitista ja kokonaan hapen täyteistä – päinvastoin kuten nisäkkäillä nyt, joiden hengitysilmaan sekoittuu aikaisemmin hengitettyä ilmaa, jolloin siinä on vähemmän happea.

Se ei ole ensimmäinen olento, jolla on keuhkot. Viisi miljoonaa vuotta vanhemmalla Spinolestes -nisäkkäällä oli myös keuhkot.

Paleontologi Martin Sander sanoo: “Nämä keuhkot ovat kuin säkkipilli, niin kuin ilmanvalvontasysteemi, jolla ilmataskut on erotettu kaasujen vaihdosta (itse keuhkoista).”

Archaeorhynchus spathula oli noin pääskysen kokoinen lintu.

Löytö esiteltiin Society of Vertebrate Paleontology -kokouksessa tämän kuukauden 18. päivänä ja se julkaistaan PNAS:in (Proceedings of the National Academy of Sciences) -julkaisussa maanantaina 22. päivä.

Niin: missä on evoluutio?


Lähde:

Geggel, Laura, 2018. Exquisitely Preserved Lungs from 120 Million Years Ago Stun Scientists Studying Early Bird. Live Science (19 October).

Microraptor gui: lintujen hilse ei ole kehittynyt “125 miljoonaan” vuoteen

Microraptor gui. Kuva: Fred Wierum, CC BY-SA 4.0.




Joel Kontinen

Evoluutioyhteisössä kuhisee, ja kuhinan keskipisteenä on maailman varhaisin hilse. Darvinistit löysivät sen ”125 miljoonaa vuotta” vanhasta Microraptor guista.

Paleobiologi Maria McNamara (University College Cork) ja kollegat kuvailevat Microraptor guin ja kolmen muun muinaisen siipiveikon hilsettä Nature Communications -lehdessä.

Microraptor oli variksen kokoinen lintu, jota moni evolutionisti pitää dinosauruksena, vaikka sen fossiloitunut hilse muistuttaa nykylintujen hilsettä, eikä suinkaan matelijoiden.

Dinot ja linnut menevät evolutionisteilta monesti sekaisin muuallakin kuin Wikipediassa.

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

McNamaran ja kollegojen tutkimus kertoo ainakin sen, että lintujen hilse on vastustanut evoluutiota todella pitkään – vaikka he paisuttelevat Microraptorin iän yli äärirajojen.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. World's Oldest Dandruff Left Behind by Very Embarrassed Dinosaurs. Live Science (26.5.).

Beibeilong sinensis on evoluution ihme: höyhenpeitteinen dinosaurus, jolla ei ole höyheniä

Näettekö tässä höyheniä? Kuva: Hanyong Pu, Darla K. Zelenitsky, Junchang Lü, Philip J. Currie, Kenneth Carpenter, Li Xu, Eva B. Koppelhus, Songhai Jia, Le Xiao, Huali Chuang, Tianran Li, Martin Kundrát & Caizhi Shen. Creative Commons (CC BY 4.0).





Joel Kontinen

Populaarimedia on viime päivinä repinyt isoja otsikoita 25 vuotta sitten Kiinasta löydetystä dinosauruksen poikasesta. Se oli niin iso, että tutkijat arvelevat sen saattaneen aikuisena painaa yli tuhat kiloa.

Dino sai nimekseen Beibeilong sinensis eli kansanomaisesti Baby Louie. Sen iäksi on veikattu ”90 miljoonaa vuotta”.

Taiteilijat ovat jo ehtineet piirtää sille höyheniä, vaikka äskettäin Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ei viitata höyheniin edes sivulauseessa.

Mutta höyhenpeitteisistä dinoista on tullut darvinistinen dogmi, jolle pyritään väkisin löytämään todisteita.

Monesta linnusta on tehty dinosaurus, koska teoria vaatii sitä.

Jos höyheniä ei näy itse fossiilissa, niiden täytyy näkyä edes taiteilijan piirtämässä kuvassa.

Lähde:

Pu, Hanyong et al. 2017. Perinate and eggs of a giant caenagnathid dinosaur from the Late Cretaceous of central China. Nature Communications 8:14952.

Johtava lintutieteilijä ampuu höyhenpeitteiset dinosaurukset alas

Lintutieteilijä ei näe dinosauruksissa höyheniä.





Joel Kontinen

Höyhenpeitteisistä dinosauruksista on tullut darvinistinen dogmi, jota harva tohtii kritikoida.

Pohjois-Carolinan yliopiston emeritusprofessori Alan Fedducia on alusta alkaen suhtautunut hyvin kriittisesti tähän dogmiin ja siihen näkemykseen, että linnut polveutuisivat dinosauruksista.

Fedducia kirjoittaa tuoreessa New Scientistissa, että fossiilitodisteet eivät tue tätä dogmia. Hänen mukaansa tutkijat ovat tulkinneet monet Kiinasta löydetyt fossiilit liian heppoisin perustein höyhenpeitteisiksi dinosauruksiksi.

Osa niistä, esimerkiksi Sinosauropteryx, on Fedducian mukaan ollut dinosauruksia, joilla ei ole ollut höyheniä. Osa taas on varhaisia lintuja, jotka on virheellisesti luokiteltu dinosauruksiksi.

Professori Fedducia toteaa, että tutkijat saattavat tehdä saman virheen kuin 1800-luvun lintutieteilijät, jotka väittivät, että lentokykyiset linnut kehittyivät isoista lentokyvyttömistä linnuista, esimerkiksi strutsista, vaikka asia oli juuri päinvastoin eli lentokyvyttömät linnut ovat seuraus rappeutumisesta. Lentokyvyttömät linnut siis menettivät lentokykynsä.

Toisin sanoen: vallitseva dogmi saa heidät näkemään sen (höyheniä), mitä he odottavat näkevänsä, aivan kuten moni uskoo nähneensä ufon, vaikka se todellisuudessa oli jotain muuta.

Lähde:

Fedducia, Alan. 2012. Is it a bird? Is it a dinosaur? New Scientist 2862, 28-29.

Mustasulkainen höyhenpeitteinen eläin on – dinosaurus?

Taitelijan näkemys Microraptorista. Kuva: Jason Brougham/University of Texas at Austin.





Joel Kontinen

Evoluutio tarvitsee höyhenpeitteisiä dinosauruksia, koska vallitsevan dogmin mukaan linnut kehittyivät dinosauruksista. Ja koska linnuilla on höyheniä, pitäisi joillakin dinosauruksilla olla ainakin höytyviä.

Aamulehdessä Vesa Vanhalakka raportoi tuoretta amerikkalais-kiinalaista tutkimusta, joka selvitti vuonna 2003 löytyneen kyyhkysen kokoisen Microraptor guin sulkien väriä ja totesi niiden olevan mustia.

Moni evolutionisti pitää Microraptoria dinosauruksena, vaikka University of Texasin taiteilija kuvasikin sen hyvin lintumaiseksi. Fossiilista voi kuitenkin olla vaikea päätellä, onko se lintu vai dinosaurus.

Microraptorin iäksi on arvioitu ”130 miljoonaa” vuotta. Ongelmaa mutkistaa se, että lentokykyisen linnun Archaeopteryxin arvellaan olleen sitä 20 miljoonaa vuotta vanhempi.

Toisin sanoen: jos Microraptor on oikeasti dinosaurus, se ei voi olla lintujen esi-isä, koska se on nuorempi kuin ”varhaisin” lintu.



Lähteet:

Iridescent, Feathered Dinosaur Offers Fresh Evidence That Feathers Evolved to Attract Mates Jackson School of Geosciences, University of Texas at Austin. 8.3.2012.

Vanhalakka, Vesa. 2012. Muinainen sulka oli musta. Aamulehti 13.3., A2.

Uusi fossiililöytö: Jättilintu eli dinosaurusten kaudella

Näiden dinosaurusten aikana eläneet linnut eivät välttämättä olleet pikkuruisia.





Joel Kontinen

Darvinistisen kertomuksen mukaan linnut ovat dinosaurusten jälkeläisiä. Tutkijat ovat kuitenkin jo pitkään tienneet, että ainakin variksen kokoiset linnut elivät T. rexin kaudella.

Jokin aika sitten Ranskasta löytyi strutsin kokoinen fossiililintu Gargantuavis philoinos. Paleontologit eivät kuitenkaan olleet varmoja, oliko se ainoa dinosaurusten aikana elänyt jättilintu.

Tuore fossiililöytö kertoo, että se ei ollut. Portsmouthin yliopiston paleontologi Darren Naish kollegoineen löysi Kazakstanista fossiloituneen linnun suuren alaleuan, mikä viittaa siihen, että eläimen pääkallon on täytynyt olla 30 sentin pituinen.

Naish kollegoineen antoi linnulle nimen Samrukia nessovi. Linnun arvellaan eläneen 80-83 miljoonaa vuotta sitten, ja se on ilmeisesti ollut ihmistä suurempi.

Tutkijat julkaisivat löytönsä Biology Letters –tiedelehdessä.

Luomisperspektiivistä katsottuna löytö on kiinnostava. Genesiksen mukaan Jumala loi linnut viidentenä luomispäivänä ja maaeläimet kuudentena, joten ei ole lainkaan kummallista nähdä lintujen ja dinosaurusten eläneen samaan aikaan.

Löytö on jo herättänyt valittuja selityksiä evoluutioleirissä. Evoluutioteoria ei suinkaan ennustanut näin iäkkäitä jättilintuja, mutta (uus)darvinismi onkin pohjimmiltaan filosofinen järjestelmä, jota pienet havainnot eivät paljon hetkauta.

Lähde:

Choi, Charles Q. 2011. Gigantic Birds Trod Earth During Age of Dinosaurs. LiveScience. (9.8.).

Yhä vanhempia pehmeitä kudoksia – tällä kertaa ”150 miljoonaa” vuotta vanhan Archaeopteryxin sulissa

Archie on evoluution tunnetuimpia ikoneja.



Joel Kontinen

Sulkien ei pitäisi säilyä 150 miljoonaa vuotta, mutta tuoreessa Proceedings of the National Academy of Sciences- lehdessä julkaistu tutkimus väittää, että juuri näin on käynyt. Kansainvälinen tutkijakaarti kuvasi Archaeopteryxin fossiilia röntgenfluoresenssimenetelmällä ja huomasi, että Archien sulat eivät ole vielä ehtineet fossiloitua.

Ensimmäinen Archaeopteryxin fossiili löytyi pian sen jälkeen kun Charles Darwin oli julkaisut Lajien synnyn vuonna 1859, ja siitä kehkeytyi pian evoluution ikoni. Suomessakin lukion biologian kirjat mainostivat sitä liskolintuna.

Tuore tutkimus sai populaarilehdet taas näkemään linnut dinosaurusten jälkeläisinä. Esimerkiksi New Scientist painotti sitä, että Archaeopteryxissa on samoja mineraaleja – kuparia ja sinkkkiä – kuin nykylinnuissa.

Tällaisilla havainnolla ei juurikaan ole tekemistä dinosaurusten kanssa.

Oleellisempaa olisi pohtia, miten ihmeessä sulka voi säilyttää pehmeytensä 150 miljoonaa vuotta.

Dinosaurusten pehmeiden kudosten tavoin Archie kertonee pikemminkin siitä, ettei se voi olla läheskään niin vanha kuin mitä evolutionistit kuvittelevat.

Lähteet:

Bergmann, U. & al. 2010. Archaeopteryx feathers and bone chemistry fully revealed via synchrotron imaging. Proceedings of the National Academy of Sciences.
http://www.pnas.org/content/early/2010/05/05/1001569107

Hecht, Jeff. 2010. Soft tissue remnants discovered in Archaeopteryx fossil. New Scientist 2760. (10.5.)
http://www.newscientist.com/article/dn18882-soft-tissue-remnants-discovered-in-archaeopteryx-fossil.html

YLEn dinopropagandaa

Dinosaurusten jälkeläisiä? Mekö muka?



Joel Kontinen

Ylen toimittajalta oli kritiikki päässyt unohtumaan, kun hän mainosti hiljattain esitettyä Prisman ohjelmaa Heräävätkö hirmuliskot henkiin? näin:

”Tutkijat ovat jo jonkin aikaan tienneet, että linnut ovat tänä päivänä ainoita dinosauruksista polveutuvia eläimiä, ja viimeaikaisten geeniteknologiassa tapahtuneiden edistysaskelten avulla on kyetty vahvistamaan, että niiden geneettinen perimä on täsmälleen sama kuin dinosauruksilla.”

Lisäksi ohjelman mainoksessa sanottiin: ”DNA-tutkimukset vahvistavat lintujen polveutuvan dinosauruksista.”

DNA-tutkimukset eivät ole vahvistaneet tällaista, vaan tämä on toimittajan tulkinta asiasta. Dinosaurusten ja lintujen välinen geneettinen kuilu on edelleenkin niin syvä, ettei sitä voi ylittää kuin mielikuvitusmaailmassa. Niiden perimä ei missään tapauksessa ole ”täsmälleen sama”.

Löydetyt fossiilit osoittavat, että linnut ja dinosaurukset elivät samaan aikaan.

Discovery Channelin tuottamassa ohjelmassa kerrottiin myös, että dinosaurusten luista on löydetty hyvin säilynyttä pehmytkudosta. Vähintään 65 miljoonaa vuotta vanhassa dinosauruksessa ei pitäisi olla lainkaan hemoglobiinia ja kollageenia jäljellä, jos se olisi oikeasti niin vanha.

Mutta koska juuri kukaan ei uskalla epäillä vuosimiljoonia, ne jatkavat myytillistä elämäänsä.


Lähteet:

Prisma: Heräävätkö hirmuliskot henkiin? 26.4. 2010. http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tiede-ja-oppiminen/prisma-heraavatko-hirmuliskot-henkiin

Rouvinen, Ari. 2010. Linnuistako dinosauruksia? Aamulehti 3.5., B27.

Uusi tutkimus: linnut eivät kehittyneet dinosauruksista mutta dinosaurukset saattoivat kehittyä linnuista

Tämä kyltti kaivannee muutoksia.




Joel Kontinen

Tuore Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus haastaa ikivanhan darvinistisen dogmin linnuista dinosaurusten jälkeläisinä. Dinosaurus-lintu -linkki on säilynyt sukupuutolta, vaikka sen vastaiset todisteet ovatkin lisääntyneet viime vuosina. (Lue niistä lisää tästä, tästä, tästä ja tästä.)

Sankar Chatterjee ja R. Jack Templin analysoivat vuonna 2003 löytyneen Microraptor guin liitokykyä PNAS:issa. Tietokonesimulaatio osoitti, että microraptor ei olisi voinut nousta maasta ilmaan, mutta se on saattanut liitää puusta maahan.

Monet viime vuosina tehdyt tutkimukset haastavat käsityksen, että linnut olisivat kehittyneet dinosauruksista, sanoo Oregonin valtionyliopiston eläintieteen professori John Ruben, joka kommentoi tutkimusta PNAS:issa.

Rubenin mukaan valtaosa todisteista viittaa nyt siihen, että linnut eivät kehittyneet dinosauruksista mutta jotkin lajit, joiden uskotaan olleen dinosauruksia, ovat voineet kehittyä linnuista.

Professori Ruben sanoi, että monet pienet eläimet, esimerkiksi velociraptor, joita on luultu dinosauruksiksi, ovat olleet lentokyvyttömiä lintuja.

Toisin sanoen: dinosaurukset olivat dinosauruksia ja linnut lintuja.

Lähteet:

Chatterjee, Sankar ja R. Jack Templin. 2010. Biplane wing planform and flight performance of the feathered dinosaur Microraptor gui. Proceedings of the National Academy of Sciences 104:5,1576-1580 http://www.pnas.org/content/104/5/1576.abstract

Study challenges bird-from-dinosaur theory of evolution - was it the other way around? Physorg 9.2. 2010. http://www.physorg.com/news184959295.html

Uusi lintututkimus romuttaa dinosaurusten ja lintujen sukulaisuuden

Linnut ovat dinosauruksia? Uusi tutkimus viittaa siihen, että tämä käsitys joutaa jo romukoppaan.




Joel Kontinen

Luonnonhistorialliset museot ja varsinkin popularistiset evoluution puolustajat ovat monesti mainostaneet lintuja nykyajan dinosauruksina. Tuore The Journal of Morphology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että käsitys fasaanista aikamme T. rexinä joutaa jo romukoppaan.

Devon Quick, joka valmistelee väitöskirjaa Oregonin valtionyliopistolle (Oregon State University), ja saman yliopiston eläintieteen professori John Ruben tutkivat lintujen hengittämistä ja huomasivat, että monesti itsestään selvänä pidetty dinosaurusten ja lintujen yhteys ei pidäkään paikkaansa.

ScienceDailyn mukaan on jo ”vuosikymmeniä ollut tiedossa, että lintujen reisiluu on enimmäkseen jäykkä, mikä tekee linnuista ’polvijuoksijoita’ toisin kuin miltei kaikki muut eläimet.”

Tuore tutkimus osoittaa, että tämä ”lintujen luiden ja lihaksiston asento estää niiden ilmapussikeuhkojen luhistumisen, kun lintu hengittää sisään. ”

Harakalla on siis pätevä syy olla kävelemättä gekkon tavoin. Sitä paitsi se tarvitsee kaksikymmentä kertaa niin paljon ilmaa kuin vaihtolämpöiset matelijat. Myös muinaisen maailman dinosaurukset kävelivät eri tavalla kuin linnut.

Professori Ruben myös kiinnittää huomiota siihen, että fossiiliaineistossa linnut esiintyvät ennen dinosauruksia. "Velociraptor ei vain jossain vaiheessa keksinyt kasvattaa höyheniä ja päättänyt lentää kohti auringonlaskua, " hän sanoo.

Quick ja Ruben eivät silti ole valmiita tyystin hylkäämään darvinistista evoluutiota. He uskovat, että dinosaurukset ja linnut kehittyivät toisistaan riippumatta.

Tämä näkemys perustuu pikemminkin maailmankatsomukseen ja haluttomuuteen hylätä biotieteiden hallitseva paradigma (evoluutio) kuin konkreettisiin todisteisiin.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että lintu on luotu linnuksi.


Lähde:

ScienceDaily. 2009. Discovery Raises New Doubts About Dinosaur-bird Links. (9. 6.)
http://www.sciencedaily.com/releases/2009/06/090609092055.htm