Parantunut hampaiden jättämä haava löytyi ”520 miljoonaa vuotta” vanhalta huippupedolta

 

Taiteilijan piirros Amplectobelua symbrachiatasta, kambrikauden huippupetoeläimestä. Kuva:Yu Wu, Northwest University, Xi'an, Kiina

Joel Kontinen

Jokin puri yhtä kambrikauden merien suurimmista petoeläimistä. Sen osoittaa poikkeuksellinen fossiili – ja se voi hyvinkin olla kannibalismia.

Edes huippupedot eivät olleet turvassa kambrikauden merissä noin 520 miljoonaa vuotta sitten. Erikoinen fossiili näyttää parantuneen haavan, jossa yksi petoeläin puri toisen kylkeen.

"En olisi koskaan odottanut näkeväni tällaista säilyneen fossiiliaineistossa", sanoo Stephen Pates University College Londonista.

Petoeläin, jota on purtu, on nimeltään Amplectobelua symbrachiata, joka kuului kauan sitten sukupuuttoon kuolleeseen omituisten niveljalkaisten ryhmään, joka tunnetaan radiodontteina ja joka näytti hieman kalmarin ja hummerin risteytyksestä. Niillä oli päässään kaksi ilkeää, tarttuvaa lisäosaa saaliin pyydystämiseksi, ja niiden kyljestä työntyi ulos uintiläppä, jonka koko pieneni takaosaan päin.

Luodessaan maailman Jumala loi myös nämä eläimet ja ne elivät Adamin ja Evan syntiinlankeemuksen jälkeen. 

Lähde:

Michael Le Page 2026 Healed fang wound found on 520-million-year-old apex predator | New Scientist 28.8.

Yllättävät fossiilit viittaavat varhaisten eläinten selviytymiseen veden ulkopuolella

Kuva: Giovanni Mussini

Joel Kontinen 

Evoluution mukaan uusi katsaus kambrikauden fossiileihin noin 500 miljoonaa vuotta sitten on paljastanut, että jotkut varhaisimmista eläimistä viettivät aikaa mutatasangoilla, jotka olivat joskus alttiina ilmalle – löytö, joka voisi kirjoittaa uudelleen tarinan siitä, kun elämä ensimmäisen kerran poistui valtameristä.

 Noin 500 miljoonaa vuotta sitten eläneet eläimet viettivät aikaa mutatasangoilla, jotka olivat ajoittain alttiina ilmalle. Havainto viittaa siihen, että jotkut varhaisimmista eläimistä pystyivät selviytymään veden ulkopuolella, joskin vain rajoitetun ajan – kymmeniä miljoonia vuosia ennen kuin jotkut eläimet alkoivat elää evoluution  mukaan  pysyvästi maalla. "Heillä on täytynyt olla mekanismeja selviytyä joistakin tämän ympäristön stressitekijöistä", sanoo Giovanni Mussini Cambridgen yliopistosta.

Tämä on evoluution "totuus", jossa vuosimiljoonat näyttelevät suurta osaa.  

Lähde:

 Michael Marshall 2025 Surprising fossils suggest early animals survived outside of water | New Scientist 14.2.

Ensimmäiset eläimet kuolivat vedessä

 

Kuva: Iaoya Ma.

Joel Kontinen  

Jotkin ensimmäisistä monimutkaisista eläimistä asuivat matalassa meressä lähellä joen suiston suuta noin 518 miljoonaa vuotta sitten. Muuttuva ympäristö, joka oli altis rajuille tulville, on evoluution mukaan saattanut edistää varhaisten eläinten kehitystä, mukaan lukien jotkin ensimmäiset madot ja kovakuoriset eläimet.

Kambrikaudella, 541–485 miljoonaa vuotta sitten, tapahtui eläinelämän suuri kukoistus, jota kutsuttiin kambrian räjähdykseksi. Useat suuret eläinryhmät ovat peräisin tältä kaudelta.

Tässä on ajanmääritys mennyt pieleen. Suuret tulvat olivat Nooan ajan vedenpaisumus, mutta sekulaarinen tiede ei halua puhua siitä. 

Lähde:

MarshalL, Michael. 2022.lSome of the earliest complex animals were fossilised in a river delta New Scientist 28.3.

Kambrikausi on edelleen Darwinin pulma

 

Kuva: dotted zebra/Alamy

Joel Kontinen

Kambrikausi on Darwinin pulma. Miten nykyeläimet esiintyivät kerralla fossiiliaineistossa? 

Kun eliöiden määrä lisääntyi räjähdysmäisesti valtamerissä yli 500 miljoonaa vuotta sitten, se evolutionistien mukaan muutti planeetan kasvot. Näyttää siltä, ​​että evoluution vaikutukset ulottuivat tuhansien kilometrien päähän Maan sydämeen. "Voimme yhdistää suuren tapahtuman, joka tapahtuu maan pinnalla, perustavanlaatuiseen muutokseen maan syvänteissä", sanoo Andrea Giuliani ETH Zurichista Sveitsistä. Valtava valikoima eläimiä kehittyi "kambrian räjähdyksen" aikana, jonka uskotaan alkaneen noin 541 miljoonaa vuotta sitten. Vaikka jotkin eläimet olivat luultavasti olemassa jo aiemmin, kambrian räjähdyksessä syntyi monia tuttuja ryhmiä, kuten niveljalkaisia ​​– hyönteisiä ja hämähäkkejä – sekä selkärankaisia ​​eläimiä. Giuliani ja hänen kollegansa sanovat nyt, että heillä on todisteita siitä, että tällä evoluutionaarisella kukinnalla oli vaikutuksia tuhansien kilometrien päähän Maan sisällä. Ryhmä tutki kimberliiteiksi kutsuttuja kiviä, jotka kulkeutuvat pintaan syvältä planeetan sisältä.

Monista kambrikauden eläimistä on löydetty pehmeitä kudoksia.

 "Jos tarkastelemme kimberliittejä, voimme mahdollisesti saada koskemattomamman signaalin syvästä Maasta kuin käyttämällä muita magmoja [sulaneita kiviä, jotka ovat sittemmin jäähtyneet]", Giuliani sanoo. He analysoivat 144 kimberliittiä ja siihen liittyviä kiviä 60 paikasta ympäri maailmaa. Jokaisessa kimberliitissä ryhmä tarkasteli erityyppisten hiilen tai isotooppien sekoitusta. Kaksi yleisintä muotoa ovat hiili-12 ja hiili-13, ja elävät organismit yleensä absorboivat edellistä. Giuilanin ryhmä havaitsi, että hiili-12-tasot nousivat alle 250 miljoonan vuoden ikäisissä kimberliiteissä, mikä johtuu luultavasti siitä, että merenpohjan sedimentteihin hautautui valtavia määriä orgaanista ainetta Kambrian räjähdyksen aikana. Osa tästä materiaalista kulkeutui myöhemmin syvälle Maahan tektonisen levyn liikkeen kautta. Levyt voivat joutua alas prosessissa, jota kutsutaan subduktioksi, ja ne päätyvät Maan vaippaan.

Sitten kestää kauan ennen kuin tämä materiaali kulkeutuu pintaan kivissä, kuten kimberliitissä. "Minimiaika on noin 250 miljoonaa vuotta", Giuliani sanoo. Hyvin vähän orgaanista ainetta uskotaan kerrostuneen 1 miljardista 550 miljoonaan vuotta sitten, joten kambrian räjähdys on Giulianan mukaan ainoa uskottava orgaanisen hiilen lähde.

 Niin, Darwinin pulma on myös nyt  evolutionistien pulma.

 Lähde:

Marshall ,Michael . 2022, Burst of animal evolution altered chemical make-up of Earth's mantle New Scientist  4.3. 

Darvinistien murhe: trilobiiteillä oli tarkat silmät

Kuva: Brigette Schoenemann

Joel Kontinen

Darvinistien mukaan trilobiitit elivät kambrikauden alkuvaiheesta (521 miljoonaa vuotta sitten) permikauden loppuun (252 miljoonaa vuotta sitten) valtameren pohjalla. Jotkut niistä saattoivat olla saalistajia, jotka metsästivät vesimatoja, vaikka useimmat olivat raadonsyöjiä tai planktonin syöjiä.

30. syyskuuta Scientific Reports -lehdessä julkaistun uuden tutkimuksen mukaan niiden tunnusomaisin piirre oli "hyperyhdistelmäsilmät", joissa oli satoja linssejä, oma hermoverkko signaalien käsittelyyn ja lähettämiseen sekä useita optisia hermoja.

Tämä on vastoin evolutionistien käsityksiä, jonka mukaanalkuaja eliöiden silmät olivat pieniä ja kehittyivät sen jälkeen tarkoiksi. Tämä uusi tutkimus todistaa, että jo evoluution alussa eliöillä on tarkat ja kehittyneet silmät.

Nykypäivän niveljalkaiset, kuten sudenkorennot ja sirkkaäyriäiset eli mantisravut, tunnetaan myös voimakkaista yhdistelmäsilmistä.

Lähde:

Thompson, Joanna . 2021. This trilobite was equipped with a 'hyper-eye' never seen before in the animal kingdom. Live Science 8.10,

Miten karhukaIset selviävät avaruudessa?

Kuva: Bob Goldstein & Vicky Madden, UNC Chapel Hill (CC BY-NC-SA 2.0. 

Joel Kontinen

Karhukaiset ovat melkein tuhoutumattomia olentoja, joita on löydetty jopa maapallon epäystävällisimmistä paikoista. 

Pienet karhukaiseksi kutsutut vedessä elävät olennot, jotka tunnetaan kyvystään selviytyä äärimmäisissä ympäristöissä, joutuvat kansainvälisen avaruusaseman kokeiden sarjassa paljastamaan supervoimiensa salaisuudet. 0,5 millimetrin pituiset kahdeksanjalkaiset olennot, jotka tunnetaan myös nimellä vesikarhu, lähetettiin avaruusasemalle osana Cell Science-04 -kokeilua SpaceX Dragon 22:n matkalla 3. kesäkuuta. 

Karhukaiset elävät melkein kaikissa maapallon ekosysteemeissä, mukaan lukien äärimmäiset elinympäristöt, kuten syvä meri, tulivuoret ja arktinen alue. NASA:n mukaan uusi koe testaa niiden sopeutumiskykyä avaruudessa korkeassa säteilyssä ja mikrogravitaatio-olosuhteissa. 

Tutkijat pitävät karhukaiset avaruusasemalla neljän sukupolven ajan nähdäkseen, mitä muutoksia DNA:ssa tapahtuu ajan myötä. "Haluamme nähdä, mitä "temppuja" he [karhukaiset] käyttävät selviytyäkseen avaruuteen saapuessaan, ja ajan mittaan mitä temppuja niidän jälkeläiset käyttävät", Thomas Boothby, apulaisprofessori Wyomingin yliopistossa Laramie'ssa ja tutkija kertovat NASA:n lausunnossa. "Ovatko ne samanlaisia vai muuttuvatko sukupolvien välillä? Emme tiedä, mitä odottaa." 

Karhukaiset ovat jo kokeneita avaruusmatkailijoita. Syyskuussa 2007 Euroopan avaruusjärjestö (ESA) lähetti erän karhukaisia 12 päivän avaruusmatkalle miehittämättömällä FOTON-M3-avaruusaluksella. Suurin osa karhukaisista selviytyi altistumisesta tyhjiölle ja kosmisille säteille. Jotkut onnistuivat jopa voittamaan auringon UV-säteilyn, joka voi kiertoradalla olla jopa 1000 kertaa suurempi kuin maan pinnalla. Aikaisemmat maapallokokeet osoittivat, että karhukaiset saattavat tuottaa enemmän antioksidantteja - aineita, jotka hidastavat soluvaurioita - joutuessaan suurempaan säteilyyn. Cell Science-04 -tutkijat toivovat kokeesta selviävän, tapahtuuko sama mikrogravitaatiossa. Tutkijat tutkivat myös, kuinka avaruuslennon jännitteet kääntävät ja sammuttavat erilaisia karhukaisten -geenejä. 

Sen tarkistaminen, mitkä geenit aktivoituvat tai deaktivoituvat myös muiden jännitysten avulla, auttaa tunnistamaan geenit, jotka reagoivat yksinomaan avaruuslentoihin. Cell Science-04 testaa sitten, mitä todella tarvitaan karhukaisten sopeutumiseen ja selviytymiseen tällaisessa korkean stressin ympäristössä ", NASA lisäsi. 

Otukset elävät laitteistossa nimeltä Bioculture System, jonka on valmistanut NASA:n Ames Research Center. Laitteiston avulla maapallon tutkijat voivat tutkia etäältä mikroskooppisten olentojen tai solujen ja kudosten kulttuureja säätämällä ympäristöä haluamallaan tavalla. 

"Pitkällä aikavälillä sen paljastaminen, mikä tekee karhukaiset niin sopeutuvaisia, voi johtaa tapoihin suojata biologista materiaalia, kuten ruokaa ja lääkkeitä äärimmäisiltä lämpötiloilta, kuivumiselta ja säteilyaltistukselta. Tämä on korvaamatonta pitkäaikaisessa, syvässä avaruudessa tehtävässä tutkimuksessa.", NASA sanoi. "Se on supersankarikokoinen potentiaali pienikokoiselle karhukaiselle." 

Lähde:

 Howell, Elizabeth. 2021. These tiny indestructible tardigrades will reveal how to survive in extremes of space Live Science 29.6,

Karhukaiset valmistavat auringonsuojakerrointa

 

Pieni mutta sitkeä. Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).

Joel Kontinen

Seitsemän vuotta sitten Sandeep Eswarappa sattui katsomaan dokumenttielokuvan Cosmos-ohjelmaa ja kiinnostui välittömästi jakson aiheeseen: karhukaiset. Se, että nuppineulan pään kokoiset otukset kestävät äärimmäisiä ympäristöjä maapallolla ja avaruudessa, oli tarpeeksi mahtavaa. Mutta se tosiasia, että nämä organismit, joita kutsutaan myös vesikarhoiksi, selviytyivät kaikista viidestä maapallon massasukupuutoista, kiinnittivät Eswarappan huomion, hän kertoo The Scientistille. "Päätin sitten, että kun palasin Intiaan, perustaisin oman laboratorion,  ja karhukaiset olisi yksi projektini."

Kun hän näki Cosmos-jakson, Eswarappa oli Clevelandin klinikan solubiologian tutkijatohtorina tutkimassa syöpää ja muita verisuonten epänormaaliin kasvuun liittyviä patologioita. Noin vuotta myöhemmin, vuonna 2015, hänet palkattiin perustamaan oma ryhmä Intian tiedeinstituutissa Bangaloressa, ja hän palkkasi jatko-opiskelija Harikumar Suman auttamaan häntä aloittamaan tardigrade-projektin. Kiinnostuneina Suma ja muutamat muut laboratorion opiskelijat alkoivat kammata instituutin kampusten rakoja vesikarhujen tutkimiseksi ja löysivät lopulta joitain betoniseinällä kasvavasta sammalesta.  

Nyt on käynyt ilmi, että karhukaiset valmistavat auringinsuojakerrointa.

Karhukaiset elivät jo oletetulla kambrikaudella. Ne eivät ole ehtineet muuttua ”530 miljoonassa vuodessa”, vaan viihtyvät yhä samanlaisina keskuudessamme.

 Lähde:

Yeager Ashley, 2021, Tardigrades’ List of Super Powers Grows Ever Longer The Scientist 1,1.

 

Pehmeitä kudoksia 500 miljoonaa vuotta vanhalla katkaravulla

 

Kuva:  D.-Y. Huang & H. Zeng, fair use dialogue.

Joel Kontinen

Katkarapujen kaltainen eläin, joka meloi satoja miljoonia vuosia sitten meressä, kurkisti veden läpi viidellä silmällä, jotka oli kiinnitetty varsiin. Mutta se ei ollut edes outo asia, tutkijat havaitsivat äskettäin.

Nuo varret kannattivat yhdistettyjä silmiä, jotka oli kiinnitetty puoliympyrän muotoiseen sulatettuun pääkilpeen; pienellä meripedoilla oli myös nivelletty ylävartalo, 15 nivellettyä ja selkärangan kärjessä olevaa raajaa ja suuret, ylöspäin kaartuvat "käsivarret", joita todennäköisesti käytettiin saaliin nappaamiseen. Jotkut näistä ominaisuuksista tunnetaan erillään muiden muinaisten niveljalkaisten fossiileista, selkärangattomien ryhmästä, jossa on ulkoisia tukirankoja eli eksoskeletoneja, segmentoituneita runkoja ja nivelten jalkoja.

Mutta tämä outo olento on myös kimaira - jolla on ominaisuuksia useilta eläimiltä. Evolutionistien mukaan Kambrikaudella eli noin  543–490 miljoonaa vuotta sitten niveljalkaiset, jotka nousivat yhdeksi menestyneimmistä eläinryhmistä maan päällä; ne edustavat nyt noin 80 prosenttia kaikista elossa olevista lajeista. Niveljalkaisten fossiilit osoittavat, että niiden monimuotoisuus kukoisti kambrikaudella.

Tämän vasta kuvatun lajin löytäminen - joka olisi elävänä ollut noin 7 senttimetrin mittainen - voisi auttaa täyttämään joitain kriittisiä aukkoja, tutkijat raportoivat. Tutkimuksen tekijät analysoivat kuusi fossiilia Yu'anshanin muodostumasta Etelä-Kiinassa, jossa fossiiliesiintymät ovat peräisin varhaiselta Kambrikaudelta, noin 518 miljoonaa vuotta sitten. He kutsuvat outoa olentoa Kylinxia zhangiaksi - "kylin" on kiinalaisen mytologian kimairan nimi; "xia" on kiinalainen sana katkarapujen kaltaisille niveljalkaisille; ja "zhangia" on tunnustus Yehui Zhangille, yhden näytteen löytäjälle.

Fossiilit olivat erinomaisessa kunnossa, mikä paljasti, että kaksi silmää varren klusterin edessä oli kaksi kertaa suurempi kuin muut. Silmien lisäksi fossiileissa oli säilyneitä pehmytkudoksia, kuten ruokakanava, ruoansulatuskanavat, hermokudos ja vatsan johto ja jopa suolen sisältöä. "Kylinxia-fossiileilla on erinomaiset anatomiset rakenteet", kertoi tutkimuksen toinen kirjoittaja Fangchen Zhao, Nanjingin paleontologian ja geologian instituutin (NIPG) professori Kiinan tiedeakatemiassa Nanjingissa Kiinassa. "Esimerkiksi hermokudos, silmät ja ruoansulatuskanava - nämä ovat pehmeitä ruumiinosia, joita emme yleensä näe tavanomaisissa fossiileissa", Zhao sanoi lausunnossaan.

 Puuttuva linkki, fossiili Kylinxian kimeerinen yhdistelmä - ominaisuuksia joistakin varhaisimmista tunnetuista niveljalkaisista - on se, mikä todella kiinnitti tutkijoiden huomion. Sen viiden silmukan klusteri löytyy myös esi-isän niveljalkaisesta Opabiniasta, kun taas sen tarttuvat lisäosat kehon etuosassa muistuttivat Anomalocarista, joka on 1 metrin mittainen kambrikauden niveljalkainen, joka tunnetaan nimellä "maailman ensimmäinen kärpässaalistaja". " Vaikka Anomalocarisia pidetään esi-isänä niveljalkaisille, se näyttää hyvin erilaiselta kuin tosi niveljalkaiset, jotka kehittyivät myöhemmin sukupuussa, ja Kylinxian ominaisuuksien kokonaisuus kertoo jo aiemmin puuttuvista evoluutioyhteyksistä. Tutkittuaan kaikki Kylinxian ominaisuudet ja verraten lähes 300 muuta niveljalkaisten ominaisuutta yli 80 taksonomisessa ryhmässä tutkimuksen tekijät tulivat siihen tulokseen, että Kylinxia ratkaisi evoluutioyhteydet useiden esi-isän sukulinjojen välillä niveljalkaisten ryhmässä Deuteropoda, johon kuului Anomalocaris ja modernit sukulinjat. Kylinxian suurentuneet eturaajat - ominaisuus, jonka se jakoi Anomalocariksen kanssa - ovat saattaneet olla myös edeltäjiä rakenteille, jotka kehittyivät myöhemmissä niveljalkaisissa; nämä rakenteet sisältävät Chelicerata-niveljalkaisten suupalat, kuten skorpionit ja hämähäkit, ja aistien antennit, kuten Mandibulata-niveljalkaisten ryhmässä, johon kuuluvat hyönteiset, äyriäiset ja tuhatjalkaiset.

Teoria on täysin vastakkainen darvinistien väitteelle, että pehmeitä kudoksia ei voi syntyä 500 vuosimiljoonan ikäisissä fossiileissa.

Tulokset julkaistiin verkossa äskettäin Nature-lehdessä.

Lähde:

Weisberger,  Mindy. 2020.  500 million-year-old creature with mashup of bizarre features could be arthropod 'missing link Live Science   4.11.

Kambrikautta edeltävä kehitys

Model created by Espen Horn, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Noin 541 miljoonaa vuotta sitten elämä maapallolla räjähti evolutionistien mukaan. Yli 53 miljoonan vuoden aikana valtavat määrät mereneläviä, panssaroidut madot ja oudon näköiset planktonin suodatinsyöttäjät täyttivät ensimmäiset meret. Lähes kaikki nykyiset eläinten kehon suunnitelmat ilmestyivät ensimmäistä kertaa primitiivisessä muodossa.

Tai niin tutkijat ajattelivat.

Uuden analyysin mukaan kambrikauden räjähdys ei ehkä ole ollut lainkaan todellinen räjähdys vaan pikemminkin aaltojen sarja ja nämä aallot alkoivat miljoonia vuosia aikaisemmin kuin aiemmin uskottiin.

Charles Darwinin päivien jälkeen tiedemiehet ovat löytäneet kambrikauden kiviä, jotka olivat täynnä fossiileja. Nämä fossiilit näkyvät näennäisesti geologisessa tiedostossa "äkillisesti ja hyvin monimuotoisesti", sanoo johtava tutkija Rachel Wood, Kööpenhaminan yliopiston karbonaattitieteen professori Skotlannissa.

Mutta viimeiset fossiiliset löydöt, jotka ovat peräisin ediacaranin kaudesta (635 - 542 miljoonaa vuotta sitten), viittaavat siihen, että monet uudet pehmeät lajit syntyivät kauan ennen kuin luurankoja esiintyi kambrikauden aikana.

Havainnot julkaistiin verkossa 11. maaliskuuta julkaisussa Nature Ecology & Evolution.

Kambrikausi on ollut evoluution painajainen, joten näin siitä päästiin pois – mutta vuosimiljoonat jäivät jäljelle.

Source:

Weisberger, Mindy. 2019, Early Animal Life Exploded on Earth Even Earlier Than Once Thought. Live Science (12.3.).

Kambrikauden pehmeitä kudoksia niveljalkaisten fossiilista

Kuva. Ortega-Hernández et al. 2019.FAIR USE DOCTRINE. .




Joel Kontinen

Kambrikauden uudet todisteet säilyneistä aivokudoksista torjuvat väitteitä, joiden mukaan hermokudos ei voi fossiloitua.

500 miljoonan vuoden ikäisten niveljalkaisten olentojen fossiileista löytyneet musteelliset tahrat voivat olla kauniisti säilyneitä, symmetrisiä aivokudoksia. Fossiilitutkimukset voivat auttaa levittämään kiivasta tieteellistä kiistaa lepäämiseen - kysymys siitä, voivatko aivot fossiloitua.

Tutkijat löysivät nämä pilkulliset jäljet niveljalkaisen Alalcomenaeuksen fossiileista, eläimestä, joka on nykyaikaisten hyönteisten, hämähäkkien ja äyriäisten kaltainen. Evolutionistien mukaan eläimet elivät kambriaikana, joka oli noin 543 - 490 miljoonaa vuotta sitten. Niillä oli kova ulkoinen tukiranka, joka fossiloitui hyvin. Mutta olennon aivojen ja hermojen pehmytkudokset usein rappeutuivat ja hävisivät sen vuoksi.

Uudessa tutkimuksessa, joka julkaistiin 11. joulukuuta Proceedings of the Royal Society B -journalissa, kuvataan ei ainoastaan yksi vaan kaksi Alalcomenaeuksen fossiilia, joissa on aivot ja kaikki niiden lisäkkeet.

"Näiden aineistojen fossiloituminen on täytynyt tapahtua poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tämä ei ole yleistä - tämä on erittäin hienoa, erittäin harvinaista", sanoi avustaja Javier Ortega-Hernández, selkärangattomiin erikoistunut paleobiologi Harvardin yliopistosta ja Harvardin vertailumuseon kuraattori.

Aikaisemmin paleontologit ovat tunnistaneet vain yhden muun Alalcomenaeus-näytteen, jonka ajateltiin sisältävän hermokudosta, mutta havainto aiheutti skeptisyyttä. Kun kaksi muuta näytettä on löydetty, tutkijat voivat saada uusia todisteita säilyneestä aivokudoksesta Kambrian ajanjaksolta ja torjua väitteitä, joiden mukaan hermokudos ei voi fossiloitua.

Ortega-Hernándezin tutkimus on myös herättänyt vastaväitteitä, esimerkiksi Jianni Liu on sanonut sen olevan aivojen sijasta rappeutumisprosessin hiukan satunnainen vaikutus. Useat paleontologit, mukaan lukien fossiileita aiemmin tutkinut Nicholas Strausfeld huomautti, että Liu ei tutkinut fossiileja, joissa kerrottiin olevan aivokudosta ja että alkuperäisten todisteiden puute merkitsee tutkimuksessa "suurta puutetta". Lisäksi Liun tutkimat näytteet sisälsivät epäsymmetrisiä eikä symmetrisiä värjäytymiä, mikä tarkoittaa, että niitä ei olisi tulkittu aivokudokseksi.

Lähde:

Lanese. Nicoletta. 2019. Fossilized Brains Found in Ancient Bug-Like Creatures Live Science (16.12.).

Tiedemiehet löysivät Tähtien sodan kaltaisen eläimen

Kuva: Lars Fields/Copyright Royal Ontario Museum Source, Fair Use.



Joel Kontinen

Kauan sitten lihansyöjä, joka muistutti Tähtien sodan Millennium Falconia, uiskenteli meressä. Se käytti haravankaltaisia kynsiään saaliin sieppaamiseen ja siirtämiseen suuhunsa, joka näytti jätemyllyn suuaukolta.

Tämä kambrikauden olento ei ollut vain pelottava; se oli myös hyvin suojattu, koska valtava kuori, joka tunnetaan nimellä selkäkilpi, peitti eläimen selän. Tämän kuoren reunat kärjistyivät teräviksi piikeiksi. Tällä valtavalla, avaruusaluksen muotoisella kuorella oli kuitenkin todennäköisesti haittapuoli.

"Keho on hiukan naurettava", toteaa tutkimuksen tutkija Jean-Bernard Caron, selkärangattomien paleontologian kuraattori Kanadan kuninkaallisessa Ontarion museosta. "Sillä on tämä hirvittävän iso pää ja hirvittävän paksu kuori ja pienen pienet olevat uimaräpylät. Se näyttää jotenkin kyvyttömältä uida nopeasti."

Tutkijat antoivat "506 miljoonaa vuotta" vanhalle pedolle nimen Cambroraster falcatus. Sukunimi on kumarrus kambrikauden ajanjaksolle ja olennon haravamaiselle lisäyksille (latinaksi "rastrum" tarkoittaa haravaa). Lajinimi on Millennium Falconia. (kyse on "Tähtien sota" -elokuvasta).

Caron ja hänen kollegansa löysivät C. falcatuksen fossiilit ensimmäisen kerran vuonna 2012, tehdessään kaivauksia Burgessin liuskevarannossa Kanadan kalliovuorilla. Paikka on kuuluisa hyvin säilyneiden kambriukauden fossiilien vuoksi. Mutta fossiilit olivat hajallaan.

Vasta vuonna 2018 tutkijat osuivat jättipottiin: kohtaan, joka oli täynnä näitä "avaruusaluksen eläimiä", kuten paleontologit kutsuivat otuksia. Fossiilien suuri määrä osoitti, että kyseinen C. falcatus -ryhmä loi nahkansa yhdessä, tutkijat kertoivat.

"Ne eivät olleet vain erillisiä saalistajia", Caron sanoi. "Ne asuivat suurissa ryhmissä ja loivat nahkansa yhdessä."

Tutkimus julkaistaan verkossa 31. heinäkuuta Proceedings of the Royal Society B -lehdessä.

Lähde:

Geggel, Laura. 2019 Bizarre Ancient Sea Monster Looked Like the Millennium Falcon. Live Science (31 July).

Evolutionistin ongelma: Miksi kambrikauden eläimet näyttivät niin oudoilta?

Kuva: Jose Manuel Canete CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen


Charles Darwinille monimutkaisten eläinten äkillinen esiintyminen kambrikaudella oli valtava ongelma. Ja sen on nyt hänen seuraajiensa painajainen.

Monet eläimet, jotka kehittyivät kambrikauden aikana, noin 541 miljoonaa - 485 miljoonaa vuotta sitten, näyttävät oudoilta verrattuna nykyisiin elämänmuotoihin.

Evolutionistit uskovat, että miljoonia vuosia ennen kambrikauden aikaa yksinkertaiset vedenalaiset mikro-organismit olivat ainoat elävät eläimet maan päällä. Kambrikauden alkuun asti pienet eläimet olivat ilmestyneet syömään näitä mikrobeja. Mutta ne pysyivät merenpohjan tasaisella pinnalla, eivät kyenneet liikkumaan sen ylä- tai alapuolella.

Madon kaltaiset eläimet kehittivät ensimmäiset yksinkertaiset lihakset. ’Se on todella muuttanut koko peliä’, Harvardin Javier Ortega-Hernández kertoi Live Scienceille. 'Voima liikkua auttoi matoja putoamaan merenpohjaan, jolloin ne tekivät happea. ’Ja yhtäkkiä, pam,’ Ortega-Hernández sanoi. ’Meillä on nämä meren sedimentit, jotka ovat vain täynnä toimintaa ja elämää.’

Hän uskoo tämän hapen tehneet ihmeitä aikaan.

Tässä on Opabinia regalis.

Mutta sienet, meduusat ja merivuokot näyttävät verrattain samanlaisilta kuin niiden kambrikauden esi-isät ja karhukainen, joka on ”530 miljoonaa vuotta vanha, ja sammaleläimet ja okapäämato Eokinorhynchus rarus ovat edelleen keskuudessamme.

Ja joissain on kovasti pehmeitä kudoksia ja myös niiden aivot ovat löytyneet.

Lähde:
Grunbaum, Mara. 2019. Why Do Cambrian Creatures Look So Weird? Live Science (16 March).

Kambrikautta edeltävä kehitys

Model created by Espen Horn, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Noin 541 miljoonaa vuotta sitten elämä maapallolla räjähti evolutionistien mukaan. Yli 53 miljoonan vuoden aikana valtavat määrät mereneläviä, panssaroidut madot ja oudon näköiset planktonin suodatinsyöttäjät täyttivät ensimmäiset meret. Lähes kaikki nykyiset eläinten kehon suunnitelmat ilmestyivät ensimmäistä kertaa primitiivisessä muodossa.

Tai niin tutkijat ajattelivat.

Uuden analyysin mukaan kambrikauden räjähdys ei ehkä ole ollut lainkaan todellinen räjähdys vaan pikemminkin aaltojen sarja ja nämä aallot alkoivat miljoonia vuosia aikaisemmin kuin aiemmin uskottiin.

Charles Darwinin päivien jälkeen tiedemiehet ovat löytäneet kambrikauden kiviä, jotka olivat täynnä fossiileja. Nämä fossiilit näkyvät näennäisesti geologisessa tiedostossa "äkillisesti ja hyvin monimuotoisesti", sanoo johtava tutkija Rachel Wood, Kööpenhaminan yliopiston karbonaattitieteen professori Skotlannissa.

Mutta viimeiset fossiiliset löydöt, jotka ovat peräisin ediacaranin kaudesta (635 - 542 miljoonaa vuotta sitten), viittaavat siihen, että monet uudet pehmeät lajit syntyivät kauan ennen kuin luurankoja esiintyi kambrikauden aikana.

Havainnot julkaistiin verkossa 11. maaliskuuta julkaisussa Nature Ecology & Evolution.

Kambrikausi on ollut evoluution painajainen, joten näin siitä päästiin pois – mutta vuosimiljoonat jäivät jäljelle.

Source:

Weisberger, Mindy. 2019, Early Animal Life Exploded on Earth Even Earlier Than Once Thought. Live Science (12.3.).

Pehmeitä kudoksia löytyi ”480 miljoonaa vuotta” vanhasta merieläimestä

Kuva: Didier Descouens, CC BY-SA 4.0.



Joel Kontinen


Pehmeitä kudoksia ei evoluution mukaan pitäisi olla olemassa. Mutta todisteet niiden olemassaolosta ovat vakuuttavia.

Vain kahdenkymmenen vuoden kuluttua siitä, kun tohtori Mary Schweitzer oli löytänyt keksintönsä pehmeistä kudoksista dinosaurusluissa, monet fossiilit ovat kääntävät evolutionistein päätä.

Dr. Schweitzer ei uskonut alussa, että pehmeä kudos oli yhtä vanha kuin dinosaurus: "65-vuotias ... ei voi olla vanha." Mutta hänen myöhemmät löytönsä kaikki antoivat samat tulokset.

Nyt on Marokosta löydetty fossiili, jonka iäksi on arvioitu ”480 miljoonan vuotta”. Siinä on pehmeitä kudoksia.

Pehmeitä kudoksia on myös havaittu pienessä kambrikauden eläimessä.

Tutkimusjohtaja Bertrand Lefebvre, kansallisen tieteellisen tutkimuksen keskus (CNRS) Lyonin geologian laboratoriossa, sanoo, että he kiittävät fossiileista, joissa on yksiselitteisiä todisteita poikkeuksellisen säilyneistä pehmeistä osista, sekä liiteosassa että niiden kehossa.

Hän myös sanoo, että vasta kun tutkimme niitä mikroskoopin alla Lyonin laboratoriossa, saatoimme nähdä pehmeät osat. Niiden ”läsnäolo ja tunnistaminen varmistettiin skannauselektronimikroskoopilla, havainnoilla ja analyyseillä."

Tutkimus julkaistiin verkossa Geobios-lehden helmikuun numerossa.

Lähde:

Geggel, Laura, 2019. 480-Million-Year-Old Mystery Creature Finally Identified from Its Preserved Guts. Live Science (22. 2.).

Tursaat tulivat maapallolle syväjäädytettyinä munina satoja miljoonia vuosia sitten, vertaisarvioitu evoluutiotutkimus väittää

Alieni? Kuva: Albert Kok, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Vertaisarvioinnin kriisi ei ainakaan lievene aivan huomenissa.

33 tutkijaa väittää, että tursaat tulivat ulkoavaruudesta planeetallemme syväjäädytettyinä munina satoja miljoonia vuosia sitten. Vertaisarvioitu tiedelehti Progress in Biophysics & Molecular Biology julkaisi heidän tutkimuksensa.

Tämä ei ole vitsi, vaan evoluutiotiedettä.

Tursaat ovat ennenkin herättäneet ihmetystä sekä älyllään ja taidoillaan että genomillaan.

Tursaalla on 33 000 proteiinia koodaavaa geeniä enemmän kuin ihmisillä.

Näiden mustekalojen ominaisuudet sopivat huonosti evoluution maailmaan, koska niiden varhaisimmat fossiilit ovat ”vain” 270 miljoonaa vuotta vanhoja, joten ne elivät aivan liian pian oletetun kambrikauden jälkeen.

Tutkijat ovat ennenkin spekuloineet, että maapallon elämä tuli ulkoavaruudesta. Näkemystä kutsutaan panspermiaksi.

Kun ihminen hylkää Jumalan ilmoituksen, hän alkaa uskoa mitä omituisimpia tarinoita ja vielä pitää niitä tieteellisinä.

Lähde:

McGrath, Ciaran. 2018. Science news: Octopuses came to Earth from space as frozen eggs millions of years ago. Daily Express (12.5.).

Maakasvit ilmaantuivat jo kambrikaudella, uusi tutkimus kertoo – ja haastaa darvinistisia uskomuksia

Nykyisin kasvit viihtyvät myös autiomaassa.





Joel Kontinen

Tuore Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus haastaa evolutionistien käsityksiä kasvien ilmaantumisesta.

Varhaisimmat kasvifossiilit ovat ”420 miljoonaa vuotta” vanhoja, mutta Bristolin yliopiston tutkijatohtorin Philip Donoghuen mielestä maakasvit näkivät päivänvalon jo kambrikaudella puoli miljardia vuotta sitten.

Tutkijat arvelevat, että varhaiset kasvit muistuttivat lehtisammalta ja valmistivat maaperää maaeläimille, jotka heidän mukaansa ilmaantuivat samoihin aikoihin.

Donoghuen ja kollegojen tutkimus perustuu molekyylikellomenetelmään, joka on tavan takaa ristiriidassa fossiiliajoitusten kanssa.

Kukat aiheuttivat päänvaivaa jo Charles Darwinille, joka luonnehti niiden evoluutiota inhottavaksi mysteeriksi.

Varhaisimmat kukat näyttävät aivan nykykukilta, eli niiden evoluutio on jämähtänyt paikoilleen ja dinosaurusten kauden kasvit, esimerkiksi saniaiset, araukariat ja dinopuu eli Wollemia nobilis viihtyvät yhä keskuudessamme.

Lähde:

Briggs, Helen. 2018. Origins of land plants pushed back in time. BBC News (20.2.).

Käsnäjalkaiset ovat kaikkea muuta kuin alkeellisia, tuore tutkimus kertoo

Kuva: Bruno Vellutini, CC BY-SA 2.0.




Joel Kontinen

Käsnäjalkaiset (Onychophora) ilmaantuivat planeetallemme evolutionistien mukaan jo kambrikaudella osapuilleen ”500 miljoonaa vuotta” sitten eivätkä ole juuri muuttuneet sen jälkeen.

He ovat pitäneet niitä hyvin alkeellisina otuksina, mutta hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehti julkaisi niistä tietokonetomografiaan perustuvan tutkimuksen, joka osoittaa, että nämä matomaiset olennot ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.

Käsnäjalkaisen 0,4 millimetrin pituisia jalkoja ei ole tehty hyytelöstä, vaan niissä on pyöreähköjä lihaksia, joiden avulla ne liikuttavat jalkojen kynsiä.

Näyttänee siltä, että myös alkeellisina pidetyt eliöt ovat yllättävän monimutkaisia. Tämä sopii huonosti evoluution sokeaan maailmaan.

Genesikseen perustuvaan malliin ne sen sijaan sopivat mainiosti.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2017. World of Intricate Muscles Revealed Inside Velvet Worm's Wee Leg. Live Science (12.12.).

Jo varhaisilla trilobiiteilla oli hyvin kehittynyt ruoansulatus, uusi tutkimus kertoo

KaiKkea muuta kuin yksinkertainen. Kuva: Mike Peel, CC BY-SA 2.0 UK.





Joel Kontinen

Evoluutiobiologi Matthew Wills kertoi Science Dailylle vuonna 2012, että kambrikauden fossiilit ”voivat aiheuttaa evoluutiobiologeille todellisen päänsäryn.”

Jotkin niistä ovat säilyneet liian hyvin voidakseen olla ”500 miljoonaa vuotta” vanhoja. Näin vanhojen aivojen säilyminen pitäisi olla täysin mahdotonta.

Monta muuta yllättävää seikkaa on paljastunut viime vuosina.

Tutkijat antoivat pienelle kambrikauden madolle nimen Eokinorhynchus rarus eli harvinainen muinainen mutalohikäärme.

Sen näköinen okapäämato elää edelleenkin maailmassamme.

Kambrikaudella maailman meriä haravoineet trilobiitit eivät nekään olleet kovin yksinkertaisia otuksia.

Tutkijat ovat jo pitkään hämmästelleet niiden hienoja silmiä.

Äskettäin Melanie Hopkins ja kollegat julkaisivat PLOS ONE:ssa tutkimuksen Kiinasta ”514 miljoonan vuoden” iäksi arvioitujen trilobiittien ruoansulatuksesta.

Se osoittautui yllättävän mutkikkaaksi. Jo ”varhaisimmilla” trilobiiteilla oli suolisto ja vatsa.

Darvinistien päänsärky tuskin siis hellittää aivan huomenissa.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2017. Trilobite Tummies Revealed in New Fossils. Live Science (25.9.).

Meduusa tiputtaa sienieläimet Darwinin elämänpuun alaoksalta

Nestori? Hans Hillewaert, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Eläintieteilijät ovat kohdelleet Darwinin elämänpuuta kaltoin viime päivinä. Ensin löytyi jättivirus, ja nyt kerrotaan, että vanhin eliö ei ehkä ollutkaan vanhin.

Tutkijat ovat vuodesta 2008 lähtien kiistelleet vanhimman eliön statuksesta.

Toiset pitävät sienieläimiä (Porifera) kaikkein vanhimpina, koska niiden oletetaan olevan yksinkertaisempia kuin muut eliöt.

Oletus ei pidä täysin paikkaansa.

Euplectella aspergillum, josta käytetään myös englannienkielistä nimeä Venus' flower basket, on suunniteltu niin hienosti, että insinöörit ovat kiinnostuneet sen hienosäädöstä. Sillä on pikkuruisia haituvia, joiden avulla se ankkuroituu merenpohjaan. Ne on optimoitu mahdollisimman vahvoiksi.

Varhaisimmat sienieläimet ja meduusan kaltaiset eläimet uiskentelivat jo ennen kambrikautta, noin ”600 miljoonaa vuotta” sitten.

Current Biology liputti maaliskuussa vielä sienieläinten puolesta, mutta tässä kuussa Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus tiputti ne tylysti Darwinin elämänpuun alaoksalta ja nosti meduusat niiden paikalle.

Myös muut varhaiset uimarit, esimerkiksi kampamaneetti, haastavat darvinistisia uskomuksia.

Lisäksi meduusat ällistyttävät sekä navigointikyvyillään että ulkomuodollaan.

Lähde:

Geggel, Laura. 2017. First Animal? Jellyfish May Take the Prize. Live Science (10.4.).

Manaatit, karhukaiset ja konvergentti evoluutio

Manaatti. Kuva: U.S. Geological Survey, public domain.




Joel Kontinen

Evoluution kannattajat joutuvat monesti selittämään, miksi täysin erilaiset eläinlajit muistuttavat joiltain piirteiltään toisiaan.

Ilmiön nimi on konvergentti evoluutio, ja se on hyvin yleinen eläinkunnassa.

Evolutionisti uskoo, että vedessä asustava manaatti kehittyi maalla elävästä nisäkkäästä yli ”60 miljoonaa vuotta” sitten.

Manaatti voi kasvaa neljän metrin pituiseksi ja painaa 590 kiloa. Se pystyy uimaan yllättävän vikkelästi, yli 24 kilometriä tunnissa, jos sen on paettava nopeasti.

Ulkomuodoltaan manaatti muistuttaa jossain määrin karhukaista, jolle voi pituutta kertyä korkeintaan 1,5 mm.

Darvinistien mukaan manaatti on sukua elefantille, vaikka ei näytäkään siltä.

Karhukainen. Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr, et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).

Karhukainen on eläinkunnan extreme-mestari. Yleensä se viihtyy kosteikoissa, mutta se tulee toimeen miltei missä vain. Se on uhmannut evoluutiota jo oletetulta kambrikaudelta saakka.

Manaatilla ja karhukaisella on myös muita eroja kuin koko: manaatilla on räpylät ja pyrstö, kun taas karhukainen on joutunut pärjäämään ilman niitä.

Molemmat eläimet kertovat meille hienosta suunnittelusta, johon vain Jumala pystyy.

Lähde:

Bradford, Alina. 2017. Manatees: Facts About Sea Cows. Live Science (31.3.).