sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kreationismin kannatus nousussa Euroopassa – darvinisteja harmittaa


Darwinin yksinvalta horjuu myös Euroopassa.



Joel Kontinen

Evoluution tavoin myös kreationismi on sana, joka nostattaa tunteita. Evolutionistin mielestä kaikki uusdarvinismia epäilevät ovat kreationisteja, mutta on hyvä muistaa, että esimerkiksi älykäs suunnittelu ei tarkoita samaa kuin Genesiksessä kuvattu luominen.

New Scientist varoitti äskettäin Answers in Genesiksen Nooan arkista. Tällä kertaa Scientific American yrittää todistella, että luomisusko on vaarallista.

Ja se on jo levinnyt Eurooppaan.

Se on vaarallista, koska se voi vieroittaa ihmisen evoluutioon perustuvasta maailmankatsomuksesta, jonka mukaan kaasut ja tähtipöly synnyttivät elämän elottomasta jo ennen kuin darvinistiset prosessit ehtivät käynnistyä ja sitten vuosimiljoonien saatossa loivat kaiken sen monimuotoisuuden, jonka nyt näemme.

Evoluution puolustajat eivät välttämättä ole nukkuneet makeasti viime vuosina.

Vuonna 2007 Euroopan neuvosto ilmoitti varsin orwellimaisesti, että kreationismi on potentiaalinen uhka ihmisoikeuksille.

Suvivirsi on täällä Suomessa välillä noussut luomista vaarallisemmaksi uhaksi, ainakin joissain piireissä, mutta etenkin Eero Junkkaala, Mikko Louhivuori ja muut teistiset evolutionistit päivittelevät luomisuskon turmiollisuutta, vaikka kristinuskolle vain Jeesuksen ylösnousemuksen kieltäminen olisi turmiollisempaa kuin teistinen evoluutio, joka joutuu kiistämään koko joukon kristinoppeja.

Populaarimedia yhdistää tavan takaa evoluutiokritiikin litteän maan myyttiin.

Tällainen strategia kertoo argumenttien köyhyydestä. Jos keinot ovat vähässä, kannattaa paukuttaa pulpettia.

Mutta paukutuksista huolimatta kreationismi leviää Euroopassa.

Esimerkiksi Johan Huibersin arkki, Luominen -lehti ja luomiskonferenssit takaavat sen, että evolutionistien päivittely tuskin loppuu aivan huomenissa.

Lähde:

Blancke, Stefaan ja Peter C. Kjærgaard. 2016. Creationism Invades Europe. Scientific American (lokakuu).

perjantai 23. syyskuuta 2016

Brittimies sai Ig Nobelin elettyään vuohena Sveitsin Alpeilla


Tämä on oikea vuohi eikä valepukuinen tutkija.





Joel Kontinen

Samalla kun Aku Ankka ja muut mediat esittelivät meille ihmismäisiä eläimiä, kaksi tutkijaa tekeytyi eläimiksi ja eli niiden tavoin luonnossa. Toinen söi esimerkiksi matoja ja toinen ruohoa.

Ja nyt tiedeyhteisö palkitsee heidän uranuurtavan tutkimuksensa.

Harvardin yliopisto on jakanut tunnustusta tutkimuksista, jotka saavat meidät hymyilemään – ja ehkä myös miettimään. Valintaraati on usein suosinut evoluutioon tavalla tai toisella liittyviä tutkimusaiheita.

Tänä vuonna biologian Ig Nobel myönnettiin Charles Fosterille, joka on harjoitellut elämää mäyränä, saukkona, peurana, kettuna ja lintuna, ja Tom Thwaitesille, joka tekeytyi vuoheksi ja eli Sveitsin Alpeilla vuohien keskuudessa. Hän pyrki aitouteen käyttämällä tekojalkoja ja muita vuohimaisia varusteita.

Niiden avulla hän pystyi liikkumaan vuohen tavoin.

Ihmisen ja eläimen raja hämärtyy monesti darvinistilta, joka on kuulevinaan eläinten puhuvan ja kommunikoivan ihmismäisesti, sekä jopa sortuvan ihmisen paheisiin.

Tänä vuonna taloustieteen palkinto myönnettiin tutkijoille, jotka arvioivat kallioiden persoonallisuutta myynnin ja markkinoinnin perspektiivistä.

Volkswagen sai kemian palkinnon onnistuttuaan vähentämään päästöjä aina mitattaessa.

Psykologian palkinto annettiin tutkijoille, jotka kysyivät tuhannelta valehtelijalta, kuinka usein nämä valehtelivat ja missä määrin nämä uskoivat valheensa.

Lähde:

Amos, Jonathan. 2016. Ig Nobel win for Alpine 'goat man' BBC news (23.9.).






keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Karhukaiset: eläinkunnan extreme-mestarit ovat uhmanneet evoluutiota jo ”530 miljoonaa vuotta”


Pieni mutta sitkeä. Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr, et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).





Joel Kontinen

Maailman sitkein eläin ei ole torakka, jonka evoluutio on unohtanut ”100 miljoonaksi vuodeksi”, vaan sitä huomattavasti pienempi karhukainen.

Karhukaiset (Tardigrada) ovat jo oletetulla kambrikaudella eläneitä pikkuotuksia, jotka eivät ole ehtineet muuttua ”530 miljoonaan vuoteen”, vaan viihtyvät yhä keskuudessamme.

Karhukaisia kutsutaan myös vesikarhuiksi (water bears) ja suopossuiksi (moss piglets) niiden ulkomuodon vuoksi. Pituutta niille kertyy 0,5 mm ja niillä on kahdeksan jalkaa.

Ne ovat extreme -olioiden perikuvia: ne sietävät sekä kylmää (-272 °C) että kuumaa (150 °C), painottomuutta ja radioaktiivista säteilyä ja voivat tarvittaessa paastota vaikka 10 pitkää ja pimeää vuotta.

Tuore tutkimus on selvittänyt, että karhukaiset valmistavat proteiinia, joka suojaa niiden DNA:ta säteilyn haitoilta ja reaktiivisiltä happiradikaaleilta.

Tokion yliopiston biotieteiden apulaisprofessori Takekazu Kunieda kollegoineen sai tämän selville sekvenssoidessaan äskettäin Ramazzottius varieornatus -karhukaisen genomin.

Kunienda myös huomasi, että karhukaisella oli enemmän reaktiivisiltä happiradikaaleilta suojaavia entsyymejä kuin muilla eläimillä.

Ne pysyvät kunnossa vaikka eivät popsikaan antioksidantteja.

Karhukaiset eivät vastaa evoluution odotuksia. Kambrikauden eläimen ei pitäisi olla paremmin sopeutunut ympäristön haittoihin kuin ”nuoremmat” lajit, mutta niin on päässyt käymään.

Sillä välin evoluutio on kulkenut väärään suuntaan. Genesis luomisineen ja syntiinlankeemuksineen selittää tällaisen rappeutumisen eli devoluution paljon paremmin kuin Darwin.

Lähde:

Coghlan, Andy. 2016. World’s hardiest animal has evolved radiation shield for its DNA. New Scientist (20.9.).


maanantai 19. syyskuuta 2016

Saturnuksen renkaat haastavat naturalististen planeettasyntymallien vuosimiljardit


Saturnuksen renkaat näyttävät nuorilta ja siisteiltä. Kuva: NASA / JPL / Space Science Institute.





Joel Kontinen

Saturnuksen renkaat sopivat huonosti aurinkokunnan naturalistisiin syntyteorioihin.

Toisin kuin Jupiterin ja muiden suurten kaasuplaneettojen renkaat, Saturnuksen renkaat koostuvat etupäässä vesihöyrystä. Avaruudessa voi välillä olla ruuhkaa, joten on (naturalistinen) mysteeri, miksi renkaat näyttävät liki saunapuhtailta.

Niiden olisi pitänyt likaantua ja saada kolhuja oletettujen vuosimiljardien aikana, kun asteroidit ja muut järkäleet osuivat niihin.

Jotkut ovat yrittäneet ratkaista ongelman ehdottamalla, että renkaat ovat ”vain 2 miljardia vuotta vanhoja”. Toisen tutkimuksen mukaan ne ovat nuorempia kuin dinosaurukset.

Myös Saturnuksen kuut Enceladus, Mimas ja Titan näyttävät liian nuorilta sekularistien 4,6 miljardin vuoden ikäiseen aurinkokuntaan.

Ja ongelmia näkyy sekä kauempana, esimerkiksi Plutossa, että lähempänä, vaikkapa kääpiöplaneetta Ceresissä, jossa on liian vähän kraattereita.

Kaikki aurinkokuntamme planeetat, kuut ja komeetat sopivat mainiosti Genesikseen perustuvaan malliin.


Lähde:

Benson, Emily. 2016. Saturn’s rings may be from the whirl of a passing icy rock. New Scientist (16.9.).


lauantai 17. syyskuuta 2016

Silmä kertoo ihmisen ainutlaatuisuudesta

Apinoilla ei ole silmänvalkuaista.






Joel Kontinen

Geneettisten tekijöiden lisäksi myös monet isot ja pienet seikat erottavat ihmiset eläimistä. Vain me kävelemme vaivattomasti kahdella jalalla. Vain me pystymme puhumaan.

Eläimillä ei ole leukaa.

Leuka on darvinistille täysi mysteeri, koska sillä ei ole mitään eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan se kertoo ylisuunnittelusta.

Myös silmän valkuainen erottaa meidät eläimistä. Apinoiden silmistä ei näy vilahdustakaan valkoisuudesta.

Ylisuunnittelu näkyy meissä myös kultaisena leikkauksena. Se ei ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä.

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Jumala loi meidät kuvikseen – ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi, jotka eroavat monin tavoin eläimistä.


torstai 15. syyskuuta 2016

Keskiajan etevät keksinnöt murtavat myytin pimeästä keskiajasta


Apotti ja hänen kellonsa. Richard Wallingfordilainen (1292–1336) oli myytinmurtaja. Kuva: Leinad-Z, Public Domain.





Joel Kontinen

Skeptikot uskovat keskiajan olleen erityisen pimeä, ainakin älyllisestä ja tieteellisestä perspektiivistä katsottuna.

Historia ei kuitenkaan tue näin yksinkertaista selitystä. Monet suuret keksinnöt näkivät päivänvalon keskiajalla. Moderni tiede ja teknologia versoivat kristillisestä maaperästä jo ennen renessanssia.

Englantilainen piispa Robert Grosseteste (n. 1175–1253) keksi teorian värien olemuksesta. Hän oivalsi, että värit ovat valon ja aineen vuorovaikutusta. Hän myös tiesi, miten eri värit muodostuvat.

Keskiajalla rakennettiin myös erinomaisia kelloja. Yksi etevimmistä keksijöistä oli apotti Richard Wallingfordilainen (1292–1336). Hän harrasti tähtitiedettä ja keksi tähtitieteellisen kellon, joka näytti tuntien ja minuuttien lisäksi myös nousuveden ja laskuveden ajankohdan sekä auringon ja kuun liikkeet taivaalla.

Vaikka Esko Valtaoja kuvittelee, että Raamattu puhuu litteästä maasta, edes keskiajan kirkonmiehet eivät uskoneet litteään maahan.

Iohannes de Sacrobosco kirjoitti vuonna 1230 kirjan De sphaera mundi, jossa hän kuvaili maapallon pyöreää muotoa.

Hän esimerkiksi osoitti, että aikavyöhykkeet kertoivat maan olevan pallomainen.

Litteä maa on pimeän keskiajan tavoin skeptikkojen oma myytti.








keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Genesis 10: Nooan jälkeläisten luettelo kertoo, että Raamattu on historiallisesti luotettava


Mt. Kenyan Lenana-huippu. Kuva: Chris 73, Creative Commons (CC BY-SA 3.0). Kikujut uskoivat, että heidän jumalansa Ngai asui vuorella.





Joel Kontinen

Genesis 10 luettelee Nooan jälkeläisten nimet, joita on noin 70. Monet niistä tulevat vastaan muinaisen maailman historiassa. Esimerkiksi assyrialaisten kantaisä oli Assur. Egyptiläiset polveutuivat Misraimista ja kanaanilaiset Kanaanista.

Useat kulttuurit kunnioittivat esi-isään jumalina, jotka laskeutuivat vuorilta. Näin esimerkiksi kävi Kreikassa.

Näyttää siltä, että moni kansa muisti, että sen kantaisä laskeutui Araratin vuorilta tuhoisan vedenpaisumuksen jälkeen.

Kansan hajaantuivat eri ilmansuuntiin Baabelin (tai Banylonian) kieltensekoituksen jälkeen.


Lähde:

James-Griffits, Paul. 2016. Tracing your ancestors: Genesis 10 & the Table of Nations. Luento Creation Declares -konferenssissa Lontoossa (10.9.).