tiistai 30. elokuuta 2016

Isoäiti Lucy putosi puusta, tuore tutkimus kertoo


Näillä jaloilla ei ehkä olisi kannattanut kiipeillä puussa.





Joel Kontinen

Isoäitien ei ehkä pitäisi kiipeillä puissa. Tuore Naturessa toistaiseksi vain verkossa julkaistu tutkimus viittaa siihen, että Lucy (Australopithecus afarensis) putosi kenties 12 metrin korkeudelta, mursi siinä hötäkässä ainakin yhden kylkiluun ja muita luita sekä kuoli vammoihinsa.

Lucy ei siis aina viihtynyt maassa.

Professori John Kappelman (University of Texas, Austin) tutki kollegoineen oletetun isoäitimme jäämistöä, kun ne olivat USA:n kiertueella vuonna 2008. Vammat kävivät tuolloin ilmi tietokonekerroskuvauksesta eli CT-kuvauksesta, mutta tulokset julkaistiin vasta nyt.

Myös muutamat muut tutkijat ovat ehdottaneet, että Lucy eli puussa. Esimerkiksi Will Harcourt-Smith (American Museum of Natural History) sanoo, että vaikka A. afarensiksen jalkaholvi olisikin ollut hieman kaareva, sen sormet ja varpaat olivat apinamaisen kaarevat.

Oppikirjat ja luonnontieteen museot ovat kuvailleet Lucyn jalkoja suuriksi, koska isoäitimme on vain ”0,4 miljoonaa vuotta” nuorempi kuin Laetolin kuuluisat jalanjäljet.

Lucy pääsee tuostakin otsikoihin. Viime vuonna Google juhli isoäitiämme, Obama kävi häntä moikkaamassa ja tutkijat kertoivat, että yksi Lucyn nikamista kuuluikin paviaanille.

Naturen tutkimus viittaa siis siihen, että Lucy eli monen muun apinan tavoin puussa.


Lähteet:

Kappelman, John et al. 2016. Perimortem fractures in Lucy suggest mortality from fall out of tall tree. Nature (29.8.).

Webb, Jonathan. 2016. Early human ancestor Lucy 'died falling out of a tree'. BBC News (29.8.).



sunnuntai 28. elokuuta 2016

USA:n transhumanisti presidenttiehdokas Zoltan Istvan kampanjoi ikuisen elämän puolesta, ainakin omien sanojensa mukaan


Kuolema muistuttaa meitä synnin seurauksista kaikkialla maailmassa.




Joel Kontinen

New Scientist tuskin pyytäisi Donald Trumpia esittelemään ohjelmajulistustaan lukijoilleen.

Mutta kun marraskuun USA:n presidenttivaaleissa on ehdokkaana myös transhumanisti, lehti antaa hänelle auliisti palstatilaa.

Zoltan Istvan on USA:n transhumanistisen puolueen ehdokas. Hän haluaa vapauttaa ihmiskunnan biologian kahleista ja tehdä meistä jonkinlaisia jumalia.

Hänen visiossaan kuolema joutuu vähitellen astumaan syrjään, kun ihmisistä tulee osittain koneita.

Istvanin ohjelmajulistus muistuttaa jossain määrin tieteisuskosta vaikutteita ammentavan professori Yuval Noah Hararin näkemyksiä. Molemmat tunnustavat keinoälyn (AI = artificial intelligence) mahdin, eivätkä kavahda sitä yhtä paljon kuin esimerkiksi Stephen Hawking.

Transhumananismissa on selvästi uskonnollisia piirteitä. Voitaneen sanoa, että transhumanismit ovat aitoja tieteisuskovia eli skientesteja.

Kaikki tieteisuskovat eivät ole transhumanisteja, mutta kaikki transhumanistit ovat tieteisuskovia. Messiaana heillä on Kristuksen sijasta ihmisen kehittämä huipputeknologia. Tiede on heidän vapahtajansa, jolla he pyrkivät vapautumaan syntiinlankeemuksen seurauksista.

Istvanin ideologiassa ihminen ohjaa omaa evoluutiotaan biologisesta olennosta koneen ja elävän olennon yhdistelmäksi. Taustalla kummittelee darvinistisen evoluution lisäksi myös tieteiskirjallisuus (science fiction) supersankareineen.

Zoltanin ikuisessa elämässä ei ole sijaa uudelle Jerusalemille, Jeesukselle eikä todelliselle pelastuksen toivolle.

Lähde:

Istvan, Zoltan. 2016. Meet the US presidential candidate campaigning for immortality. New Scientist (18.8.).


perjantai 26. elokuuta 2016

“Me olemme tulevaisuuden jumalia”: Yuval Noah Hararin darvinistis-buddhalainen dystopia

Professori Harari leipoo meistä jumalia, mutta kaikkivaltiaita emme ole.



Joel Kontinen

Professori Yuval Noah Harari on tottunut keikuttelemaan veneitä. Kirjassaan Sapiens: Ihmisen lyhyt historia hän sanoo, että ihminen saavutti asemansa kuvittelemalla asioita, joita ei oikeasti ole olemassa.

Hararin mukaan uskonnot, lait ja ideologiat tekivät ihmisestä maapallon valtiaan.

Uudessa kirjassaan Homo Deus: A Brief History of Tomorrow Harari astuu jokusen askeleen eteenpäin valitsemallaan reitillä, jossa hän näkee ihmisen vain yhtenä lajina muiden joukossa.

Sekoittamalla buddhalaisuutta ja tieteisuskoa hän ei ehkä johda meitä aivan nirvanaan vaan aluksi jonkinlaiseen utopiaan, jossa ihmisestä on tullut luoja.

Myös moni muu sekularisti haluaisi tehdä meistä jumalia.

Mutta ihmisen kehittämät algoritmit alkavat hyvin pian uhata hänen asemaansa, ja ennen pitkää käärme luikertelee tieteisuskon paratiisiin.

Ihminen on syrjäyttänyt Jumalan ja täyttänyt tyhjiön omalla tahdollaan. Hän on luonut teknologiaa, joka algoritmeillään mittaa kaikkea, mitä teemme.

Luonnonvalinnan ohjaamassa teknisessä kehityksessä yksilöllisyys kuolee ja sen tilalle tulee uskonto, jota voitaneen kutsua dataismiksi.

Darvinistisesta luonnon palvonnasta ei ole kovin suuri harppaus tieteisuskoon.

Algoritmit oli tarkoitettu rengeiksi, mutta niistä onkin tullut isäntiä, jotka tietävät meistä enemmän kuin me itse, ja näin utopia on vaihtunut dystopiaksi.

Hararin skenaario jää toivottomaksi, koska se perustuu myyttiin ja koska tieteisusko ei pysty pelastamaan meitä itseltämme.

Toisin kuin moni toivoisi, teknologia ei kykene tekemään tyhjiksi synnin seurauksia.

Monien muiden Darwinin inspiroimien tulevaisuuden näkymien tavoin myös Hararin versio on synkkä. Hänen maailmastaan puuttuu aito toivo, jonka vain kristinusko voi antaa.

Lähde:

Kane, Pat. 2016. We are gods of the future – but what will we do? New Scientist (24.8.).


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Pingviinien puolen vuoden ultramaraton kertoo älykkäästä suunnittelusta

Taidan lähteä kohta uimaan – puoleksi vuodeksi. Kuva: Samuel Blanc, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Kestävyyslajit (esimerkiksi maraton, triathlon ja ultrajuoksu) kertovat ihmisten piilevistä voimavaroista.

Ne myös viittaavat ihmisten ainutlaatuisuuteen. Isot apinat eivät menestyisi kestävyyslajeissa.

Mutta mitä sanoisimme pienen kalliotöyhtöpingviinin vuosittaisesta urakasta?

Uusiseelantilaiset tutkijat huomasivat, että pingviinit uivat 15 000 kilometriä puoli vuotta kestävällä urakallaan, jonka lähtöpaikkana on Campbellinsaaret.

Useimmat linnut muuttavat lentäen. Pingviinit tekevät sen uiden. Evoluution mukaan pingviinin siivet kehittyivät alun perin lentämistä varten, mutta nyt se käyttää niitä uimiseen.

Mutta myös evolutionisti voi myöntää, että nanotasolla pingviinien siipien väritys kertoo suunnittelusta.

Höyhenet ovat muutenkin osoitus nerokkaasta suunnittelusta.

Pingviineillä on muitakin ällistyttäviä piirteitä. Joidenkin pingviinien luontainen pakkasneste auttaa niitä uimaan jäisessä vedessä.

Lintujen muutto on vahva todiste evoluutiota vastaan:

· 12 gramman painoinen viirukerttuli (Dendroica striata) lentää kolmessa päivässä välilaskutta 2 730 kilometriä.

· Nokiliitäjä (Puffinus griseus) muuttaa joka vuosi 14 000 kilometrin matkan – Falklandinsaarilta, Tulimaasta tai Uudesta-Seelannista Norjaan – ja sitten vielä takaisin.

· Kuningasfregatti (Fregata minor) lensi 55 000 kilometriä 185 vuorokaudessa.

Kalliotöyhtöpingviini tekee sen, minkä muuttolintu tekee, eli muuttaa. Mutta se tekee sen uiden.

Lähde:

BBC news. 2016. NZ scientists track penguins' marathon winter travels (12.8.).

maanantai 22. elokuuta 2016

Auringonpurkaukset voivat sekoittaa radiohiiliajoituksia, tuore tutkimus kertoo


Auringonpurkaukset ovat saattaneet lisätä näiden puiden C-14 -pitoisuutta.




Joel Kontinen


Radiohiiliajoitus ei ole aivan niin luotettava kuin mitä moni luulee. Tämä käy ilmi tuoreesta Oxfordin yliopiston tutkimuksesta, jonka Proceedings of the Royal Society A julkaisi.

C-14:ää ei kerry täysin tasaisesti esimerkiksi puuhun, vaan kuten Michael Dee Oxfordin yliopistosta sanoo, tulivuorten ja merten hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös auringonpurkaukset voivat vaikuttaa ilmakehän radiohiilen (C-14) määrään. Ja ilmakehästä sitä leviää puihin.

Tutkijat ovat ennenkin epäilleet, että auringonpurkaukset voivat kiihdyttää radioaktiivisten aineiden hajoamista.

He joutuvat nyt kalibroimaan radiohiililukemia turvautumalla puiden vuosirenkaisiin.

He uskovat, että vuosien 775 ja 994 jKr. auringonpurkaukset näkyvät tuolloin kasvaneissa puissa.

Ongelmaa mutkistaa se, että toisinaan vuodessa voi muodostua useampi kuin yksi rengas. Lisäksi tutkijat eivät välttämättä pysty tunnistamaan yksittäisiä vuosirenkaita vaan ainoastaan niiden rykelmiä.

On selvää, että radiohiiliajoituksessa on suuria puutteita, koska C-14:ää on mitattu yli ”100 miljoonaa vuotta” vanhoista dinosauruksen luista.

Sitä on löydetty myös jopa timanteista, joissa sitä ei missään tapauksessa pitäisi olla, jos ne olisivat miljardeja vuosia vanhoja niin kuin uskotaan.

Vuosirenkaat eivät siis voi kumota Genesiksen tai edes vedenpaisumuksen historiallisuutta.

Ajoitusmenetelmissä on muitakin pulmia. Aiemmin tänä vuonna tutkijat kyseenalaistivat zirkoniajoituksen perusolettamuksen.

Harva tietää, millaisia olettamuksia radiometrisiin iänmääritysmenetelmiin liittyy.

Ajoitusmenetelmät voivat etenkin poikkeusoloissa antaa liian suuria lukuja.

Tämä tekee ajoituksesta varsinaisen arpapelin.

Lähde:

Phys.org. 2016. Tree-rings reveal secret clocks that could reset key dates across the ancient world. (16.8.).

lauantai 20. elokuuta 2016

RNA-maailma ei ratkaise elämän synnyn ongelmaa


Vasarahain ribotsyymi ei ole kovinkaan yksinkertainen. Kuva: William G. Scott, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Tutkijoiden muisti voi toisinaan olla lyhyt. Viime vuonna saimme kuulla, että RNA-maailma ei pysty selittämään darvinistista muna vai kana -ongelmaa (eli sitä, että entsyymit valmistavat nukleiinihappoja, mutta entsyymit tarvitsevat siihen nukleiinihappojen geneettistä informaatiota), joten evolutionistit tunnustivat, että RNA kehittyi yhdessä proteiinien kanssa.

Aiemmin tänä vuonna uutisoitu minimaalinen solu osoitti, miten kaukana yksinkertaisesta elämä on.

Nyt Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) julkaisi tutkimuksen, joka nostaa RNA-maailman haudasta.

Hyödyntämällä biokemian hienoimpia laitteita tutkijat pystyivät 25 vuoden jälkeen valmistamaan RNA-polymeraasin eli koneen, joka kopioi RNA:ta.

Sciencen artikkelissa kerrotaan, miksi RNA:sta kohistaan: Se pystyy ”DNA:n tavoin varastoimaan informaatiota ja proteiinien tavoin toimimaan katalyyttina nopeuttaakseen kemiallisia reaktioita.”

Riboosi (C5H10O5) on RNA:n rakennusaine, ja tämä on saanut monet evolutionistit innostumaan. Mutta siitä on vielä pitkä loikka ribosomiin, vain 20 nanometrin kokoiseen koneeseen, joka rakentaa proteiineja ja jota ilman meillä ei olisi elämää.

Nanometri on metrin miljardisosa, joten koolla se ei ole pilattu.

Vuonna 2009 kolme ribosomitutkijaa sai kemian Nobelin palkinnon. Yksi heistä oli Ada Yonath, joka sanoi: ”Ribosomin arkkitehtuuri on suunniteltu nerokkaasti.”

Elämän syntyä tutkiva kemisti Steven Benner myöntää, että uusi RNA-polymeraasi ei pysty ratkaisemaan RNA-maailman ongelmia, koska se ei kykene monistamaan itseään.

Tutkijat ovat toisin sanoen yhtä kaukana elämän synnyn ratkaisusta kuin mitä he olivat kymmenen tai jopa sata vuotta sitten.

Tämä on odotettua, koska jo Louis Pasteur osoitti kokeellisesti, että elämä ei synny spontaanisti.



Lähde:

Service, Robert F. 2016. A newly made RNA strand bolsters ideas about how life on Earth began. Science (15.8.).


torstai 18. elokuuta 2016

Evoluution paleoliittinen kummajainen: verta ja jäänteitä proteiineista “250 000 vuotta vanhoissa” kivityökaluissa


Löytöpaikan lähellä on myös märkää vettä. Kuva: Ldud, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Kanadalainen tutkijaryhmä on löytänyt Jordaniasta kivityökaluja, joissa on ”250 000 vuotta” vanhaa verta ja jäänteitä proteiineista.

Proteiinien säilymisestä on tullut todellinen darvinistinen ongelma.

Ne tuntuvat säilyvän aivan liian kauan.

Paleoantropologi April Nowell (University of Victoria) kollegoineen kaivoi kolmessa vuodessa esiin 10 000 käsikirvestä ja muuta työkalua. He uskovat niiden olleen peräisin ajalta, jolloin H. sapiens vielä vaelsi Afrikan savanneilla, ja uskaliaimmat vasta pohtivat, lähtisivätkö he käymään Euroopassa ja Aasiassa.

Tutkijat joutuvat taas myöntämään, että varhaiset ihmiset olivat paljon taitavampia kuin mitä he olivat kuvitelleet.

Ja nyt koulukirjojen tiedot ovat taas täysin vanhentuneita.

Työkaluihin takertuneet eläinten jäänteet kertovat, että he söivät hevosia, sarvikuonoja, nautoja ja ankkoja.

Veren ja proteiinien ei pitäisi säilyä satojatuhansia vuosia kuumassa autiomaassa. Olisi loogisempaa uskoa, että löydöt eivät ole niin vanhoja kuin mitä löytäjät uskovat. Radiometrinen iänmääritys kun on kaiken lisäksi melkoista arpapeliä.

Ihmiskunnan todellinen historia on luettavissa Genesiksestä.



Lähde:

University of Victoria. 2016. UVic-led archaeology team makes world-first discovery about early use of stone age tools. (8.8.).