torstai 27. huhtikuuta 2017

Evolutionistit menettivät kaksi esi-isää: Australopithecus Sediban ja Homo naledin


Au. Sediba. Kuva: Brett Eloff, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).




Joel Kontinen

Tätä voi tuskin kutsua evoluution hiljaiseksi viikoksi.

Ensin Science ilmoitti, että Australopithecus Sediba pitäisi tiputtaa ihmisen sukupuusta. Lehti tohti vielä laittaa esi-isän (ancestor) lainausmerkkeihin.

Sitten National Geographic myönsi, että Homo naledi on enintään 300 000 ja ehkä vain 200 000 vuotta vanha, mikä tekisi siitä liian nuoren ihmisen sukupuuhun.

Au. Sediba ja H. naledi ovat olleet oletetuista esi-isistämme kiistanalaisimpia, ja nyt niille on käynyt odotetun köpelösti.

Professori Lee Berger kollegoineen löysi Au. Sediban vuonna 2010, ja löydöstä on kiistelty liki jatkuvasti siitä lähtien.

Äskettäin American Association of Physical Anthropologists – järjestön vuosikokouksessa paleoantropologit Bill Kimbel (Arizona State University – Tempe) ja Yoel Rak (Tel Avivin yliopisto) ampuivat Sediban alas ja todistelivat melko vakuuttavasti, että löytö oli nuoren yksilön kallo ja pikemminkin sukua Au. Africanukselle.

Oletettujen esi-isiemme huippuasiantuntijoista Bernard Wood (George Washington University) ja Ian Tattersall (American Museum of Natural History) ovat samaa mieltä.

Ihmisen oletettujen esi-isien elinkaari on tunnetusti lyhyt. Nyt vuorossa olleet ehdokkaat joutuvat H. habilisin ja Au. Africanuksen seuraksi hylättyjen kallojen joukkoon.

Evolutionistien esi-isä on toisin sanoen edelleenkin hukassa.

Tämä lienee syy, miksi puusta pudonnut Lucy (Australopithecus afarensis) ja hobitti (Homo floresiensis) nousevat vähän väliä otsikoihin.

Lähde:

Gibbons, Ann. 2017. A famous 'ancestor' may be ousted from the human family. Science (23.4.).

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Madagaskarin ai-ai ja muut eläinmaailman kummajaiset sotkevat evoluution luokitteluja

Eläintieteilijät luulivat ai-aita aluksi jyrsijäksi. Kuva: Frank Vassen, Creative Commons (CC BY 2.0).




Joel Kontinen

Monet eläimet ovat niin kummallisia, että ne eivät näytä lainkaan sopivan evoluution luokitteluihin.

Napasiiseli (Spermophilus parryii) on kylmäverinen nisäkäs, ja kiiltolahna (Lampris guttatus) taas miltei lämminverinen kala.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on räpyläjalkainen nisäkäs, joka ei synnytä eläviä poikasia vaan munii mutta siitä huolimatta imettää jälkeläisensä. Sillä on ankan nokka, ja koiraalla on myrkyllinen pistin etukäpälässään.

Myös nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa.

Malaijanmuurahaiskäpy (Manis javanica) ei niin ikään sovi darvinistisiin luokitteluihin. Se on nisäkäs, mutta sillä on keratiinista valmistettuja suomuja suojapanssarina.

Maasialla on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä.

Vain Madagaskarilla elävä ai-ai (Daubentonia madagascariensis) on niin erikoinen puoliapina, että tutkijat luulivat sitä aluksi jyrsijäksi. Sillä on kissamaisia piirteitä ja se koputtelee tikan tavoin puiden runkoja, joskin nokan asemasta sormillaan. Ja lisäksi se käyttää lepakkojen ja delfiinien tavoin kaikuluotainta.

Darwin ei toisin sanoen ollut kovinkaan oikeassa.

Lähde:

National Geographic

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kuelap, Perun kadonnut kaupunki, muistuttaa Genesiksen luotettavuudesta

Kuva: Martin St-Amant, Creative Commons (CC BY 3.0 ).





Joel Kontinen

Evoluution maailmankuvan mukaan muinaisajan ihmiset olivat primitiivisiä.

Arkeologian löydöt eivät kuitenkaan tue tällaista näkemystä historiasta.

Tänään Daily Mirror julkaisi jutun Kuelapista, Perun kadonneesta kaupungista.

Kolmen kilometrin korkeuteen tiilistä rakennettu kaupunki on kaikkea muuta kuin primitiivinen. Jo 500-luvulla jKr. kukoistaneessa kaupungissa oli esimerkiksi hieno järjestelmä, jolla sadevesi koottiin talteen.

Nyt myös turistit pääsevät tutustumaan kaupunkiin. Sinne on rakennettu uusi köysirata.

Genesiksen mukaan ihmiset kehittivät korkeakulttuuria jo historian aamunkoitteessa.

Monet löydöt viittaavat siihen, että Mooses oli oikeassa kuvaillessaan Aadamin ja Eevan jälkeläisten maailmaa.

Jo neandertalilaisilla oli maanalainen mini-Stonehenge, brittien esi-isällä Stonehenge, kreikkalaisilla Antikytheran kone (2000 vuotta vanha mekaaninen tietokone), ja esimerkiksi Catalhöyuk ja Göbekli Tepe romuttavat evoluution käsityksen muinaishistoriasta täysin.

Lähde:

Thompson, Nigel. 2017. Lost city of Kuelap at 10,000ft in Peru's remote Andes opened up to tourists by new cable car. Daily Mirror (23.4.).

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Evoluutio ei selitä kaljurotan ällistyttäviä kykyjä

Kaljurotta (Heterocephalus glaber) ei välttämättä ole kaunis, mutta sitkeyttä siltä ei puutu. Kuva: Roman Klementschitz, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Uskomaton (incredible) alkaa olla tiedejulkaisujen vakioilmaisuja. Monet eläimet ovat paljon ihmeellisempiä kuin mitä kehitysopilla turrutetut lukijat olisivat osanneet aavistaa.

Viime viikkoina lehdet ovat esitelleet meille esimerkiksi hirvittävän Moolokin (Moloch horridus), joka uhmaa painovoimaa ja imee autiomaasta kosteutta ihollaan, pikkuruisen planktonin, joka saalistaa riistaa konekiväärin tapaisella aseella, etanan, joka lassoaa saaliinsa ja karhukaisen, joka pystyy elämään liki missä tahansa, jopa avaruuden painottomuudessa ja täysin jäätyneenä.

Tällä kertaa ihmetellään kaljurottaa (Heterocephalus glaber). Tämä Etelä-Etiopiassa, Somaliassa ja Pohjois-Keniassa elävä pikkujyrsijä ei juuri koskaan sairastu tai kärsi kivusta.

Tuore Sciencessä julkaistu tutkimus kertoo, että kaljurotta selviää myös oloissa, jossa on vain viisi prosenttia happea. (Ilmakehän happipitoisuus on 21 prosenttia.) Tutkijat keskeyttivät kokeen viiden tunnin kuluttua, kun mitään ei tapahtunut.

Seuraavaksi tutkijat laittoivat ne kammioon, jossa oli vain typpeä. Ne selvisivät 18 minuuttia, lakkasivat sitten hengittämästä mutta niiden sydän jatkoi työtään. Ne toipuivat täysin, kun pääsivät pois kammiosta.

New Scientist kuvaa kaljurottaa supersankariksi. Evoluutio ei pikkujyrsijän kykyjä pysty selittämään.

Lähde:

Le Page, Michael. The incredible naked mole rat can survive with hardly any oxygen. New Scientist (20.4.).

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ankeriaat suunnistavat 6 000 kilometriä kotirantaansa maan magneettikentän avulla



Kuva: Gervais et Boulart, Public Domain.




Joel Kontinen

Jos ihmiset pystyisivät muuttamaan ihonväriään, eläinten suunnistustaidot voisivat saada tehokkaampien GPS-laitteiden suunnittelijat näyttämään vihreiltä kateudesta.

Australialainen yöperhonen Agrotis infusa lentää täysin pimeässä tuhat kilometriä kotiluolaansa. Sama puolikesy punarinta löytää tiensä joka huhtikuussa samalle pihalle käyttämällä kvanttiteknologiaa suunnistaessaan.

Tuore Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus viittaa siihen, että pienet ankeriaat pystyvät suunnistamaan maan magneettikentän avulla 6 000 kilometriä Atlantin halki vanhempiensa kotirantaan.

Evoluutio ei tätä selitä.

Ankerias on elävä fossiili, joka evolutionistien mukaan ui maailman merissä jo ”200 miljoonaa vuotta” sitten.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2017. Young European eels may use magnetic fields to guide them home. Science (13.4.).



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Uusateistien ärhäkäs strategia on epäonnistunut, New Scientist myöntää

Evoluutiota? Ateistien tunnus on kehittynyt viime aikoina. Kuva: Steve Rainwater, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Ateistit kernaasti selittävät, että heidän ideologiansa ei ole uskonto. Mutta heidän uusin symbolinsa jäljittelee varhaisten kristittyjen kalamerkkiä.

Aluksi kalan sisällä luki Darwin. Nyt symbolista on tullut virtaviivaisempi, ja kehitysopin isähahmo on saanut väistyä.

Varhaiskristittyjen kalasymboli Efesoksen raunioissa. ΙΧΘΥΣ (ikhthýs) tulee kreikan kielen sanoista Ίησοῦς Χριστός, Θεοῦ Υἱός, Σωτήρ, ’Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja’.

Pääkirjoituksessaan New Scientist myöntää, että Richard Dawkinsin ja muiden uusateistien ärhäkkä strategia on epäonnistunut.

Se sai jumalankieltäjät innostumaan, mutta samalla se vieroitti monet muut, jotka oivalsivat, että uusateismi on yhtä dogmaattista kuin uskonnot ja siis toimii ikään kuin se olisi uskonto.

Jumalharhassa (The God Delusion) Dawkins pyrki osoittamaan, että uskonto on kaiken pahan alku ja juuri.

Monet jumalankieltäjät jäljittelivät tätä näkemystä, mutta nyt myös jotkut ateisteiksi tunnustautuvat tutkijat myöntävät, että uskonnolla on ollut yhteiskuntaa suojaava rooli ihmiskunnan alkuvaiheissa.

Militantit ateistit eivät usko, että uskonnolla enää olisi näin hyvä vaikutus.

Tutkimukset kertovat jotain vallan muuta, joten keskustelu jatkuu.

Jopa Richard Dawkins on joutunut myöntämään, että kristinusko on inspiroinut useita kaikkein aikojen parhaista hengentuotteista.

Ateistien tupaan tuiskii lisää lunta:

Uskontojen väkivaltaisuutta on monesti liioiteltu.

Ateistit mielellään niputtavat kaikki uskonnot yhteen, vaikka olemme viime vuosina nähneet, miten kristinusko eroaa etenkin islamista.

Monet tutkijat myöntävät, että kristinuskon vaikutus on pohjimmiltaan ollut hyvä.

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta sai kristityt perustamaan kouluja, sairaaloita ja orpokoteja.

Lähetyskentillä kristinuskon vaikutus on ollut hyvin dynaaminen, ja se on poistanut tiedon puutteesta johtuvia epäkohtia.

Monet huomattavat orjakaupan vastustajat olivat tunnustavia kristittyjä.

William Wilberforce (1759–1833) oli kristitty kansanedustaja ja aktivisti, joka taisteli orjakauppaa vastaan vuosikymmenien ajan, kunnes se kiellettiin lailla Brittiläisessä imperiumissa vuonna 1833.

Tunnettu lähetyslääkäri ja tutkimusmatkailija David Livingstone (1813–1873) puolestaan vastusti Afrikassa rehottavaa orjakauppaa.

Modernin tieteen uranuurtajat, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä.

Ateismin hedelmiä ei hyvällä tahdollakaan voi luonnehtia hyviksi.

Lähde:

Unholy? Atheists should embrace the science of religion. New Scientist -lehden pääkirjoitus 15. 4. 2017 (julkaistu verkossa 11.4.).

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Enceladus: NASA löysi vetyä ja hiilidioksidia mutta ei elämää


Enceladus näyttää nuorelta. Kuva: NASA/JPL-Caltech.




Joel Kontinen

NASA:n Cassini-luotain on löytänyt hiilidioksidia ja vetyä Saturnuksen kuusta Enceladuksesta. Tämä on saanut naturalistit innostumaan ja spekuloimaan kuun elinkelpoisuudesta.

Mustien savuttajien lähistöllä on elämää Maassa, joten he uskovat, että sitä voisi olla myös Enceladuksella.

Ongelmaksi nousee se, että Saturnuksen kuut eivät kierrä isäntäplaneettaansa elinkelpoisella vyöhykkeellä eli kultakutrivyöhykkeellä, mutta tämä ei estä spekulaatioita.

Aiemmin NASA ilmoitti, että elämää voi olla myös Jupiterin kuussa.

Enceladus on aika veikeä kuu. Sen pitäisi olla miltei yhtä vanha kuin aurinkokuntamme ("4,5 miljardia vuotta"), mutta se näyttää paljon nuoremmalta.

NASA:n tutkija Chris McKay myöntää, että elämälle otolliset olosuhteet eivät välttämättä tarkoita sitä, että Enceladuksella olisi elämää, koska kukaan ei tiedä, miten elämä syntyy.

Tiedämme, että elämä ei synny mustissa savuttajissa ja että yksikään elämänsyntyteoria ei selitä elämän syntyä.

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä.

Elämä syntyy vain elävästä, ja siihen tarvitaan synnyttäjää. ”Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä”, sanotaan Johanneksen evankeliumissa (1:3).

Lähde:

Crane, Leah. 2017. Cassini finds final ingredient for alien life in Enceladus’s sea. New Scientist (13 April).