sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Useimmat tieteelliset tutkimukset ovat virheellisiä, New Scientist valittaa

Näin tiedettä pitäisi tehdä, mutta silloinkin virheitä voi pujahtaa joukkoon missä tahansa kohdassa. Kuva: ArchonMagnus, CCBY-SA 4.0.



Joel Kontinen

Tiedemiehet ja -naiset ovat tuottaneet roppakaupalla tutkimuksia, jotka eivät monesti ole arvausta luotettavampia.

Tutkimustulokset ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet roskakoppaan, kun kollegat eivät ole kyenneet toistamaan tutkimuksen tuloksia omissa hankkeissaan.

Nyt USA.n tilastotieteen yhdistys American Statistical Association (ASA) pyrkii palauttamaan kuotettavuuden takaisin tieteellisiin tutkimuksiin.

Yksi oleellinen hämmennystä aiheuttava seikka on kokeellisten tutkimusten tilastollista todennäköisyyttä ilmaiseva p-arvo (jota monet haluaisivat pienentää).

Monet olettavat, että alle viiden p-arvo kertoo siitä, että 95 prosentin todennäköisyydellä kyseessä on todellinen vaikutus (esim. tjonkin erveystieteen menetelmän vaikutusta tutkittaessa).

Ongelma piilee siinä, että tilastollisesti merkittävä p-arvo saattaa joskus johtua silkasta sattumasta, jolloin tutkimus ei ole mitannut oikein sitä, mitä piti mitata.

Oikeastaan kaikki evoluutioita ja elämän syntyä luotaavat tutkimukset ovat vieläkin hatarammalla pohjalla, koska niissä tehdään joukko olettamuksia, joita ei voida todentaa.

Lähde:

Matthews, Robert. 2017. Most science papers turn out to be wrong. It’s time to fix that. New Scientist (9.10.).(Jutun lukeminen saattaa edellyttää rekisteröitymistä New Scientistin verkkopalveluun).
.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Kasvien äkämät falsifioivat darvinismin, saksalaistutkija sanoo

Kuva: De Sousa, V.; Couri, M., CC BY 4.0.






Joel Kontinen

Äkämät ovat enimmäkseen hyönteisten aiheuttamia kasvien kasvuhäiriöitä, joita ei hyvälläkään tahdolla voi luonnehtia kauniiksi.

Hyönteiset hyötyvät niistä ja saavat niiden avulla kasvista ravintoa poikasilleen.

Kasvit eivät hyödy näistä hyönteisistä, mutta ne silti antavat suojan äkämiä muodostaville hyönteisille ja karkottavat muut ötökät.

Tällainen yksipuolinen apu ei sovi darvinistiseen ajatteluun. Kasvi kun ei hyödy näistä hyönteisistä lainkaan.

Äkämät sitä vastoin heikentävät kasvin kasvua.

Jotkin kasvit jopa rakentavat anatomisia muodostelmia suojaksi näille ötököille. Tämä käytännössä falsifioi darvinismin.

Saksalaistutkija Wolf-Ekkehard Lönnig kirjoitti äskettäin laajan tutkimuksen äkämistä. Hän päätyi siihen, että darvinistiset prosessit eivät pysty selittämään niiden alkuperää.

Tohtori Lönnig osoittaa, että luonnonvalinta ei riitä selitykselle ilmiölle, jossa yksi laji voisi toimia toisen hyväksi hyötymällä siitä lainkaan.

Hänen mukaansa luonnonvainta ja mikromutaatiot eivät pysty kehittämään äkämiä. Ne eivät ole voineet kehittyä pikkuhiljaa evoluution kuluessa.

Hän tarjoaa selitykseksi älykästä suunnittelua.

Lönnig ei sinänsä puhu luomisesta, mutta luomispersektiivistä katsottuna luominen ja sitä seurannut syntiinlankeemus selittänevät luonnon kummajaiset paljon paremmin kuin kehitysoppi, jonka parasta ennen -päivä meni jo ajat sitten.

Lähde:

Lönnig, Wolf-Ekkehard. 2017. Plant Galls and Evolutio: How More than Twelve Thousand Ugly Facts are Slaying a Beautiful Hypothesis: Darwinism. (7.9.).

torstai 12. lokakuuta 2017

”35 miljoonaa” vuotta vanhan salamanterin elimet säilyneet ällistyttävän hyvin

Kuva: PLoS Biol 2/8/2004: e266. CC BY 2.5.





Joel Kontinen

Tutkijat ovat havainneet jo 1870-luvulla löydetystä salamanterin fossiilista yllättäviä piirteitä uusimmilla tähystysmenetelmillä.

Heidän mukaansa salamanteri on säilynyt liki täydellisesti. Sen lihakset, keuhkot, ruoansulatuselimet, hermot ja rauhaset ovat säilyneet niin hyvin, että eläin olisi voinut olla melkein elävä. Jopa vatsan sisältö oli tunnistettavissa.

Evolutionistien olisi syytä miettiä pitkään ja hartaasti, voivatko eläimen elimet säilyä oletetut 35 miljoonaa vuotta vai pitäisikö vuosimiljooniin suhtautua hiukan kriittisemmin.

Lähde:

Phys.org. 2017. Ancient petrified salamander reveals its last meal. (3.10.).

tiistai 10. lokakuuta 2017

Parta askarruttaa darvinisteja

Genghis Khan. Kuvan lähde: Dschingis Khan und seine Erben (esittelykatalogi, München 2005, s. 304, public domain.





Joel Kontinen

Ihmisen karvoitus eroaa melkoisesti eläinten turkista. Ihminen ei silti ole kovinkaan karvaton, vaan valtaosa karvoistamme on miltei näkymättömiä.

Miehille voi kasvaa parta, joka on darvinistinen mysteeri. Apinoille sitä ei kasva.

Me eroamme monin tavoin eläimistä. Meillä on esimerkiksi leuka, jota yhdelläkään eläimellä ei ole, ja olemme ainoa laji, jolla on silmänvalkuainen.

Museot yrittävät hämärtää ihmisen ja apinan eron piirtämällä apinoille, etenkin Lucylle, silmänvalkuaisen.

New Scientistin uutuuskirja How to be Human ei yrityksistä huolimatta pysty selvittämään, miksi ihmisen karvoitus eroaa niin paljon eläinten turkista.

Lähde:

New Scientist. 2017. How to be Human: The reason we are so scarily hairy (7.10.).

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Etelä-Amerikan värikkäät yöperhoset haastavat Darwinin ajattelua

Adelowalkeria tristygma. Kuva: Charlesjsharp, CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Yöperhosten pitäisi evoluutiomaailmassa olla mitäänsanomattoman harmaita. Ne eivät sitä tiedä ja haastavat samalla Charles Darwinin teoriat luonnonvalinnasta ja seksuaalisesta valinnasta.

Luonnonvalinta olisi tuskin suosinut yöllä lentäviä riemunkirjavia pikkuotuksia. Värikkyys ei edistä niiden eloonjääntiä.

Seksuaalinen valinta on ehkä vieläkin huonompi selitys – etenkin, jos yöt ovat pimeitä.

Äskettäin Live Science esitteli emeritusprofessori Emmet Gowinin kuvaaman yöperhoskokoelman Mariposas Nocturnas: Moths of Central and South America, a Study in Beauty and Diversity (Princeton University Press, 2017), jossa on toinen toistaan värikkäämpiä yöperhosia.

Todellisessa maailmassa jopa hämähäkit ja syvänmeren oliot voivat olla häkellyttävän kauniita.

Kaikkialla näkyvä kauneus osoittaa, että me elämme suuren Taiteilijan luomassa maailmassa.

Lähde:

Weisberger, Mindy. 2917. Meet the Colorful Nocturnal Moths of 'Mariposas Nocturnas' (Photos). Live Science (28.7.).

perjantai 6. lokakuuta 2017

“Emme voi tietää, elämmekö tietokonesimulaatiossa”, New Scientist kertoo


Näyttääkö tämä tietokonesimulaatiolta? Kuva: NASA, ESA, H. Teplitz and M. Rafelski (IPAC/Caltech), A. Koekemoer (STScI), R. Windhorst (Arizona State University) ja Z. Levay (STScI), public domain.




Joel Kontinen

Oxfordin yliopiston filosofian professori Niklas (Nick) Boström on vuodesta 2002 lähtien leikitellyt ajatuksella, että maailmankaikkeus on jättimäinen tietokonesimulaatio.

Boström tarvitsee ideaansa tietokoneen, jonka massa on planeetan kokoinen ja joka pystyy tekemään 10 potenssiin 42 laskutoimitusta sekunnissa.

Tällainen supertietokone pystyisi Boströmin mukaan simuloimaan ihmiskunnan koko henkisen historian käyttämällä sekunnin ajan alle miljoonasosan prosessointitehostaan.

Tietotekniikkaguru Elon Musk omaksui tämän näkemyksen ja laskeskeli, että on vain yksi mahdollisuus miljardista, että emme elä tietokonesimulaatiossa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että 1) universumissa on äärettömän pitkälle kehittyneitä älykkäitä olentoja, jotka ovat kiinnostuneita historiastamme ja 2) meillä ei ole ensinkään vapaata tahtoa.

Koko rakennelma on hyvin kiistanalainen, koska sille ei ole mitään tieteellistä tai muutakaan näyttöä.

Kun ihmiset lakkaavat uskomasta Jumalaan, he alkavat uskoa mitä kummallisempia asioita, esimerkiksi satuolentoihin, multiversumiin ja omiin jumalallisiin kykyihinsä.

Lähde:

Woodward, Aylin. 2017. We can’t ever know whether or not our universe is a simulation. New Scientist (6.10.).


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Keinoälyguru Anthony Levandowski haluaa luoda digitaalisen jumalan


Kismet on viestimään ohjelmoitu robotti, joka on kaukana kaikkivaltiaasta. Kuva: Polimerek, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Ihmiset ovat liki poikkeuksetta uskonnollisia. Jos he eivät palvo elävää Jumalaa, he palvovat jotain muuta.

Jopa ateistit kaipaavat jonkinlaisia uskonnollisia menoja, koska heillä on oma ateistikirkkonsa (globaalisti toimiva First Church of Atheism).

Äskettäin kävi ilmi, että yllättävän monet jumalankieltäjät eivät usko täysin jumalattomaan maailmaan.

Heidän on vaikea selittää etenkin tietoisuuden syntyä täysin naturalisesti.

Toisaalta kuulemme myös täysin epäloogisia selityksiä. Esimerkiksi Elon Musk on ehdottanut, että elämme tietokonesimulaatiossa.

Ihmisen ikivanha pyrkimys tulla Jumalan kaltaiseksi näkyy etenkin transhumanistien hankkeissa.

Monet ovat nostaneet tieteen jalustalle ja toivovat voivansa kukistaa jopa kuoleman turvautumalla kryoniikkaan käytännössä syväjäähdyttämällä kuolleen.

He arvelevat voivansa herättää vainajan eloon, kunhan lääketiede edistyy niin pitkälle, että kuolemaan johtaneeseen tautiin on keksitty lääke.

Näin tieteisusko syrjäyttää Jumalan heidän maailmankuvassaan.

Toiset taas luottavat keinoälyyn. Monet, esimerkiksi Stephen Hawking ja Elon Musk, pitävät sitä potentiaalisena uhkana ihmiskunnalle, mutta keinoälyguru Anthony Levandowski on toista mieltä.

Levandowski unelmoi digitaalisesta superälystä, joka olisi hyväntahtoinen ja toimisi ihmisen parhaaksi – ja jota voitaisiin palvoa jumalana.

Kuulostaa kummalta. Keinoäly pystyy tekemään vain sen, mitä se on ohjelmoitu tekemään.

Maailmaa se ei pysty luomaan, koska koko universumi on jo luotu.

Lähde:

Cascio, Cascio. 2017. Build an AI god? Beware the downsides of this weird tech plan. New Scientist (3.10.).