perjantai 9. joulukuuta 2016

Uusi darvinistinen tarina: ihmisen esi-isä kadotti häntänsä kahdesti



Evolutionisti uskoo, että ihmisen esi-isä on hukannut häntänsä. Seepra ei vielä ole ehtinyt.



Joel Kontinen

Joskus darvinistisista tarinoista puuttuu pää ja häntä tai joskus vain häntä, niin kuin tuoreimmassa viritelmässä.

Current Biology pohtii, miksi me emme koiran tavoin heiluta häntämme, vaikka meidän oletetuilla esi-isillämme oli häntäluun jatkeena muutakin kuin ilmaa.

Lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmisen varhaisilla esi-isillä oli häntä, mutta he (tai ehkä pikemminkin ne) hukkasivat ne kaksi eri kertaa.

Ensimmäinen ”esi-isä” oli ”350 miljoonaa vuotta” sitten elänyt kala, jolla lapsuudessaan oli sekä suomupeitteinen pyrstö että sen päällä kasvava pyrstöevä.

(Englannin kielen sana tail voi tarkoittaa sekä häntää että pyrstöä.)

Nykykaloilla pyrstö ja pyrstöevä kasvavat erillään.

Darvinisti uskoo, että noustuaan maihin kalat kadottivat pyrstöevänsä mutta säilyttivät pyrstönsä, josta kehittyi esimerkiksi koiran tai apinan häntä.

Toisen kerran esi-isämme kadotti häntänsä, kun hän erehtyi muinaisella savannilla nousemaan kahdelle jalalle.

Fossiilit eivät tue tällaista satuilua, mutta evolutionistit eivät ennenkään ole tarvinneet uskolleen vankkoja todisteita.

Heille usko on luja luottamus fossiileihin, jotka edelleenkin puuttuvat ja joita tuskin koskaan on edes ollut olemassa.

Lähde:

Viegas, Jen. How Humans Lost Their Tail, Twice. Live Science (6.12.).

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Vesinokkaeläimen myrkystä diabeteslääkettä

Kuva: Dr. Philip Bethge, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).



Joel Kontinen

Evolutionisteille vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on mysteeri.

Vesinokkaeläin eli jo dinosaurusten kaudella, ja muiden mosaiikkimaisten eläinten tavoin se uhmaa darvinistista evoluutiota.

Tämä vikkelä kosteikkoeläin on siinäkin mielessä erikoinen, että nokkasiilin (Tachyglossus aculeatus) tavoin se voi puolustautua myrkyllä. Koirailla on takaraajoissa rauhasia, joiden myrkky sisältää myös GLP-1-nimistä hormonia.

Se edistää insuliinin vapautumista, joten tutkijat toivovat voivansa valmistaa seosta synteettisesti ja käyttää sitä lääkkeenä kakkostyypin diabeteksen hoidossa.

Evoluution kannattajat ovat monesti väittäneet, että hyvä Jumala ei ole voinut luoda myrkyllisiä eläimiä.

Mutta he eivät usko syntiinlankeemukseen, joka toi kuoleman, kärsimyksen ja pahuuden maailmaan.

Siitä huolimatta Jumala pitää huolta myös eläimistä ja auttaa niitä selviytymään monesti vaarallisissa oloissa.

Hyvin pienet muutokset voivat tehdä jostain seoksesta myrkyllisen.

On loogista uskoa, että syntiinlankeemuksessa aiheutui epigeneettisiä muutoksia, jotka saivat jotkin eläimet tuottamaan myrkkyä.

Lähde:

BBC news. 2016. Platypus venom paves way to possible diabetes treatment (30.11.).

maanantai 5. joulukuuta 2016

Israelilaiset keksivät varhaisimmat aakkoset 3800 vuotta sitten, uusi tutkimus päättelee

Tuoreen tutkimuksen mukaan muinaiset israelilaiset kehittivät tällaisista hieroglyfeistä varhaisimmat aakkoset, joissa oli 22 kirjainta. Kuva: Jon Bodsworth.




Joel Kontinen

Juutalaiset saattoivat keksiä aakkoset jo silloin, kun muut Lähi-idän kansat vielä tyytyivät hieroglyfeihin.

Arkeologi ja epigrafian tutkija Douglas Petrovich (Wilfrid Laurier University) esitteli tuoreen löytönsä American Schools of Oriental Research -järjestön vuosikokouksessa 17.11.

Tutkiessaan 3800 vuotta vanhoja kiveen hakattuja tekstejä egyptiläisessä museossa Petrovich huomasi tekstissä sanan heprealaiset. Löytö sai hänet tutkimaan kirjoituksia tarkemmin.
Hän arvelee, että heprealaiset pelkistivät egyptiläisten mutkikkaan kirjoitusjärjestelmän varhaisimmiksi aakkosiksi.

Petrovich pystyi myös tunnistamaan teksteistä nimet Joosef, Asenat ja Manasse, jotka ovat meille tuttuja 1. Mooseksen kirjasta.

Löytö tukee Vanhan testamentin historiallisuutta. Se vahvistaa Genesiksen loppulukujen historiallisuuden. Heprealaiset olivat Egyptissä juuri silloin, kun Raamattu sanoo heidän olleen siellä eli osapuilleen 1876–1442 eKr.

Joosefin nimi esiintyy myös faraoiden ajan kolikoissa.

Jotkut skeptikot ovat otaksuneet, että Mooses ei ole voinut kirjoittaa Pentateukkia (eli Vanhan testamentin viittä ensimmäistä kirjaa), koska heidän mielestään juutalaiset eivät tuolloin osanneet kirjoittaa.

Väite on siepattu tuulesta. Arkeologit ovat löytäneet useita vanhoja hepreankielisiä tekstejä. Juutalaiset osasivat kirjoittaa jo varsin varhain.

Arkeologiasta on tullut Raamattuun uskovien ystävä. Monet löydöt tukevat Vanhan testamentin historiallista luotettavuutta (Lue lisää esimerkiksi tästä, tästä, tästä ja tästä).

Lähde:

Bower, Bruce. 2016. Oldest alphabet identified as Hebrew. Science News (19.11.).

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Evoluution muna vai kana -ongelma merenpohjassa: pikkuäyriäiset vai merenpohjat kukat?

Kuva: Ria Tan, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Meren elämä on hämmästyttävämpää kuin mitä vielä äskettäin oletimme.

Tutkijat olivat olettaneet, että aallot tai virtaukset pölyttävät merenpohjan kasvit – joissa voi olla valokuvauksellisen kauniita kukkia – mutta äskettäin meksikolaiset tutkijat huomasivat, että pikkuruiset äyriäiset ovat omaksuneet mehiläisen roolin ja käyvät pölyttämässä kasvit.

Symbioosi toimii siis myös meren pohjassa.

Tämä viittaa vahvasti siihen, että sekin ekosysteemi on suunniteltu kokonaisuutena. Äyriäiset saavat ravintonsa kukkien medestä. Ja ilman äyriäisiä merenpohjan elämä saattaisi kuolla.

Evoluutiolle tämä merkitsee uutta muna vai kana -ongelmaa. Niistä ei kehitysopissa ole puutetta.

Lähde:

Benson, Emily. 2016. Bees of the sea: Tiny crustaceans pollinate underwater plants. New Scientist (2.12.).

perjantai 2. joulukuuta 2016

Lentävä lohikäärme kertoo nerokkaasta suunnittelusta


Draco sumatranus. Kuva: Biophilia curiosus, Creative Commons (CC BY 3.0).




Joel Kontinen

Meidän on vaikea välttyä kuulemasta lohikäärmeistä vaikka emme edes lukisi Harry Pottereita. Niihin törmää legendojen ja mytologian lisäksi vaikkapa kiinalaisessa horoskoopissa, jossa on esimerkiksi rotan, apinan ja hevosen lisäksi myös lohikäärme.

Australian Kurandassa pieni museo esittelee lohikäärmeen munia. Museo ei tosin paljasta, millaisen otuksen fossiloituneita jälkeläisiä ne ovat.

Lohikäärme elää myös eläinten nimissä:

Komodonvaraani (Varanus komodoensis) on aikamme suurin lisko. Sen englanninkielinen nimi on Komodo dragon eli Komodonlohikäärme, ja se muistuttaa jossain määrin dinosauruksia.

Lohikäärme on päässyt myös hiukan pienemmän liskon nimeen: Kaakkois-Aasian metsiköissä elävä Draco sumatranus eli Sumatran lohikäärme pystyy liitämään puusta toiseen siivekettä tai purjetta muistuttavan ihopoimunsa avulla.

Tämä pikkulohikäärme kasvaa vain yhdeksän sentin pituiseksi, joskin sen häntä lisää pituutta toisen mokoman. Se pystyy levittämään purjeensa eturaajoillaan niin vikkelästi, että sitä on vaikea kuvata, ja myös ohjaamaan liitoaan.

Kuvaillessaan liitoliskon taitoja New Scientist turvautuu aukkojen evoluutioon ja spekuloi, että sen raajat kehittyivät juuri tätä tarkoitusta varten – ikään kuin sokea kelloseppä olisi nähnyt, mitä se tekee.

Draco sumatranus kertoo meille nerokkaasta suunnittelusta, aivan kuten sitä vielä pienempi pommikiitäjä, jolla myös on lohikäärmeen ominaisuus: se puhaltaa 100-asteista kaasua ahdistajiensa niskaan.

Lähde:

Holmes, Bob. 2016. Dragon lizards fly by grabbing their fold-up wings with ‘hands’. New Scientist (1.12.).


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Harvardin avaruustieteilijä: Ihmiskunnalla on erikoisasema universumissa

Linnunrata: Kuva: ESO, Creative Commons (CC BY 4.0).




Joel Kontinen

Monet evoluutioon turvautuvat skeptikot, esimerkiksi Carl Sagan ja Stephen Hawking, pitävät ihmistä kosmisen sattuman seurauksena.

He uskovat, että kun aikaa on riittävän monta miljardia vuotta, tähtipölystä ja elottomasta kaasusta muodostuu viimein olento, joka pohtii, mistä hän on tullut ja minne hän on menossa.

Sattumaan luottaminen on kuitenkin kiistanalaista.

Harvardin yliopiston avaruustieteen lehtori, astrofyysikko Howard A Smith kirjoitti kiitospäivän jälkimainingeissa Washington Postissa, että meidän tulisi olla kiitollisia myös erikoisasemastamme.

Hän kumoaa kirjoituksessaan Saganin ja Hawkingin näkemykset ihmisen mitättömyydestä ja painottaa, että emme pääse karkuun antrooppista periaatetta.

Maailmankaikkeus ei alkuunkaan näytä siltä, että se olisi syntynyt sattumalta, vaan luonnon neljä perusvoimaa – painovoima, sähkömagneettinen voima, heikko ydinvoima ja vahva ydinvoima – on hienosäädetty tekemään elämän mahdolliseksi ja myös takaamaan sen jatkuvuuden.

Smithin mukaan tämä ei voi olla sattumien summa, koska vain pienoinen muutos missä tahansa perusvoimassa merkitsisi sitä, että universumi ei olisi edes syntynyt.

Vaikka hän uskoo alkuräjähdykseen (big bang), hän näkee sitä seuranneessa kosmisessa inflaatiossa merkkejä teleologiasta eli tarkoitushakuisuudesta.

Hän on ateistifilosofi Thomas Nagelin kanssa samaa mieltä siitä, että naturalistiset prosessit eivät yksinään pysty selittämään universumin hienosääntöä vaan siinä näkyy älykäs suunnittelu.

Edes usko multiversumeihin eli moniin rinnakkaisiin maailmankaikkeuksiin ei pelasta ateistista ajattelua luonnon suvereenisuudesta.

Myös eksoplaneetat eli muita tähtiä kiertävät planeetat kertovat maapallon ainutlaatuisuudesta ja haastavat naturalistisia teorioita.

Ja elämän naturalistinen synty on edelleenkin täysin mahdotonta.

Me siis olemme ainutlaatuisia ja siitä meidän on syytä olla kiitollisia.

Lähde:

Smith, Howard A. 2016. Humanity is cosmically special. Here’s how we know. The Washington Post (25.11.).



maanantai 28. marraskuuta 2016

Moraalin alkuperä on darvinistille ongelma


Auguste Rodin: Ajattelija (public domain).




Joel Kontinen

Voiko järkeen luottaminen olla moraalinen kysymys? Joukko psykologeja tnäyttää ajattelevan näin. He julkaisivat äskettäin PLOS ONE:ssa raportin, jossa he vertailivat kahdeksaa tutkimusta ja pyrkivät pisteyttämään asteen, jolla ihmiset rationalisoivat moraalisuuden.

Esitellessään tutkimusta Phys.orgissa Brian Flood todistelee, että evoluutioteoria on niitä yhteiskunnallisia uskomuksia, joissa toinen osapuoli turvautuu loogiseen päättelyyn ja tieteellisiin todisteisiin ja toinen osapuoli ei tee niin.

Moraali ja logiikka ovat immateriaaleja eli aineettomia ominaisuuksia, eikä niitä siten edes pitäisi olla olemassa puhtaasti naturalistisessa /materiaalisessa maailmassa, joten evoluution vetoaminen tuntuu oudolta.

Tutkimus pyrkii irrottamaan moraalin uskosta Jumalaan ja markkinoi sen sijalle sekulaarisia moraalisia arvoja.

Flood onnistuu myös yhdistämään USA:n äskeiset presidenttivaalit moraalisuuteen, joskaan ei sillä tavoin kuin olisimme odottaneet.

Darvinistinen logiikka olisi suosinut Hillary Clintonia, vaikka hän salllisi abortin vielä vauvan synnyinhetkellä.

Oikeus elämään ei siis näyttäisi perustuvan darvinistiseen moraaliin, joka on antanut meille
sotia, kärsimystä, verisiä vallankumouksia, kansanmurhia, holokausteja, abortteja ja eutanasiaa.

Järjen palvonta johtaa lopulta kaaokseen riippumatta siitä, millä verukkeella sitä yritetään pönkittää.

Evoluutioon perustuva maailmankuva ei sitä paitsi edes ole looginen. Se turvautuu liiaksi toiveajatteluun ja haluun pitää Jumala kaiken ulkopuolella.

Mutta Hänen kätensä jäljet näkyvät kaikkialla universumissa, myös meissä.


Lähde:

Flood, Brian. 2016. Reliance on reason, evidence as a moral issue measured in study. Phys.org (21.11.).