lauantai 22. syyskuuta 2018

Kreationistien Eurooppa-konferenssi.


Tämän arkin rakentaja kävi myös Eurooppa-konferenssissa. Kuva:Ceinturion, CC BY-SA 30.




Joen Kontinen

Konferenssi pidettiin Lontoossa viime perjantaina ja lauantaina. Osallistjia oli 20 valtiosta ja puhujiakin aika monesta maasta: Brittien lisäksi oli myös norjalaisia, tanskalainen ja myös meidän Pekka Reinikainen, joka puhui luomisesta ja evoluutiosta ja osoitti, että evoluutiota ei voinut luoda tällaista.

Lisäksi teologit Brian Edwards ja Florin Mocanu puhuivat Jumalasta ja teologiasta.

Näiden lisäksi Nooan arkin rakentaja Johan Huibers kertoi innostavasti, miten hän sai arkin vesille aluksi Hollannin vesillä ja sittemmin myös USA:ssa.

Professori Steve Taylor puhui pehmeistä kudoksista, proteiinesta ja C-14:ssa dinosauruksien ja muiden vahojen eläinten jäämistöissä.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Kanadasta löydetyissä 50 tuhatta vuotta vanhoissa otuksissa on vaikka mitä jäljellä

Ensin Siperiasta löytyi hevonen. Kuva: Michil Yakovlev/SVFU/The Siberian Times.




Joel Kontinen


Kanadasta on löydetty muumioitunut peuran vasa läheltä vulkaanista tuhkaa. Se on arvioitu 80 tuhatta vuotta vanhaksi. Turvan etuosa oli ehjä, samoin kuin torson pää, etukaviot, niiden pinta, lihakset ja nahka.

Toinen otus, joka oli sudenpentu, oli täydellisesti ehjä, niin että sen pää, häntä, tassut, iho ja nahka olivat tunnistettavissa. Molemmat eläimet on radiohiilimenetelmällä arvioitu yli 50 000 vuoden ikäiseksi.

Tässä jutussa vuodet eivät olleet Raamatun vuosia.

Liitä:

Schembri,Frankie. 2018. Fifty-thousand-year-old wolf pup still has paws, skin, and hair. Science .( 17. 9.).


tiistai 18. syyskuuta 2018

Pekka Simojoki ”Miksi kaikki ihmisoikeudet puuttuvat kaikkein heikoimmilta eli syntymättömiltä lapsilta?”

Pekka Simojoki. Motopark, CC BY-SA 3.0.




Joel Kontinen

Pekka Simojoki lähtee blogissaan valokuvasta, jonka joku mies seisoi vanhan miehet rinnalla – hänen lääkärinsä, joka sai äitini harkitsemaan, oliko abortti ainoa mahdollisuus.

Siinä tapauksessa abortti ei ollut ainoa mahdollisuus.

Tiedän, että jos aborttiin liittyen edustaa väärää mielipidettä tai kysyy vääriä kysymyksiä, saa leiman otsaansa tai suoraan turpiinsa, sillä Suomessa näyttää tänään olevan tästä asiasta vain yksi ainoa totuus tai sallittu mielipide. Sen on saanut kokea viime aikoina myös ulkoministeri Timo Soini. Haluan kaiken uhalla kuitenkin kysyä yhden väärän kysymyksen.

Me elämme aikaa, joka puhuu yhdenvertaisuudesta, ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta… Miksi kaikki ihmisoikeudet puuttuvat niiltä kaikkein pienimmiltä ja heikoimmilta, jotka eivät mitenkään voi itseään puolustaa eli syntymättömiltä lapsilta?

Joka vuosi Suomessa noin 10 000 lasta menettää mahdollisuuden elää. Minusta se on humaanin ja sivistyneen yhteiskunnan pimeä puoli.”

PZ Myers kirjoitti blogissaan abortista. Hän sanoo kannattavansa abortteja ja haluavansa rohkaista useampia tekemään abortin.

Milloin ihmisestä tulee ihminen?

Saako lääkäri enää kuunnella omaatuntoaan.

Gianna Jessen on esimerkki siitä, miten voi käydä abortoitavalle vauvalla.

Nythän joissain piireissä suositaan vastasyntyneiden suurmaasta.

Lähde:

Pekka Simojoki. 2018. Kolumni: Miksi kaikki ihmisoikeudet puuttuvat kaikkein heikoimmilta eli syntymättömiltä lapsilta? Kotimaa (16.9.)

maanantai 17. syyskuuta 2018

Ei happea, ei ongelmia ulkoavaruuden elämän etsijöille


Kuva: NASA Ames, JPL-Caltechand T. Pyle.




Joel Kontinen

Ensi kuun Scientific Americanissa on taas juttu hapesta – tai sen puutteesta.

Noin 20 prosenttia ilmasta, jota hengität, on happea. Mutta Pohjois- Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa on saatu selville, että sitä oli hyvin vähän, kun elämä alkoi maapallolla.

Planeetan kaasukehän hapen runsaus on Noah Planavskyn mukaan merkki siitä, että sillä voi olla elämää. Planaysky, joka on heinäkuussa ilmestyneen Proceedings of the National Academy of Sciences USA tutkimuksen johtaja, sanoo, että tällaiset planeetat ajatellaan kuolleiksi planeetoiksi, vaikka niissä saattaa olla elämää.

Planaysky ja kollegat ovatkin puuhastelleen ceriumin kanssa. Ceriumista voi tulla happea.

Mutta elämän saatiin tarvitaan muutakin kuin happea. Astrobiology Magazinesissä kysyttiin äskettäin, mistä maa sai rikkinsä.

Rikki onkin ulkoavaruuden etsijöiden ongelma.
Ilman sitä meillä ei olisi elämää.

Lähde:

Joel, Lucas. 2018. The Search for ET May Be Missing Life on Low-Oxygen worlds. Microbes thrived on ancient Earth, even with very little of the life-giving gas. Scientific American (lokakuu).


lauantai 15. syyskuuta 2018

Liskot määräävät itse ihonvärinsä.


Koiraslisko viisi päivää sen jälkeen, kun se on otettu Pisgahin laavasta (vasemmalla). Ja sama lisko (oikealla) kun sitä on pidetty neljä kuukautta pehmeällä hiekalla. Kuva: Corl et al., Current Biology, 2018.



Joel Kontinen

Mojaven liskoilla on väritys, joka hyvin sopii niiden autiomaan elinympäristöön. Mutta Pisgalla laavakentällä huomaa hyvin erilaisen liskojen populaation: yhtä tumman kuin ne kivet, joiden päällä ne elävät.

Tämä ei ole evoluution uusi aluevaltaus. Kaksi variaatiota ovat yhtä elinkelpoisia keskenään.

“Miten eläimet valtaavat uuden elintilan, joka on erilainen, kuin mitä evoluutio on niille antanut? Vaaleammat liskot laavalla näyttäisivät herkullisilta pedoille, joten ne selviävät elossa saatuaan sopivammat värit.”

”Yksi ratkaisu saattaisi olla, että useimmat eläimen ominaisuuksista eivät ole määrättyjä, vaan ne voivat muuttua niiden elinaikana. Tätä kutsutaan Baldwinin ominaisuudeksi, nimitetty James Baldwinin mukaan, joka laati siitä tutkielman vuonna 1896.”

Baldwin ansoiksi lasketaan myös geneettiset muutokset ja luonnonvalinta,

Nyt on saatu tukea siihen, että myös nämä Mojaven liskot muuttavat väriään. Liskojen väritys voi muuttua helpostikin.


Source:

University of California. 2018. Adaptable lizards illustrate key evolutionary process proposed a century ago. Science Daily (6.9.).

torstai 13. syyskuuta 2018

DNA:n jakso teki meistä maratoonareita



Paula Radcliffe at 2007 NYC, Marathon. kuva: Ed Costello, CC BY-SA 2.0.





Joel Kontinen


Elizabet Pennisi tietää uuden ajatuksen siitä, miksi meistä tuli ihmisiä. Hän siteeraa Sciencessa tutkimusta, joka teki meistä maailman valloittajia.

Hän kiinnittää huomiota DNA:n jaksoon, joka sai meidän esi-isämme maratoonareiksi – antoi meille kestävyyden vallata maata, väistellä petoja ja voittaa maailman.

Noin 20 vuotta siten Ajit Varki ja kollegat kaivoivat yhden geneettisen eron ihmisten ja simpanssien välillä, geenin, jota kutsutaan nimellä CMP-Neu5Ac Hydroxylase (CMAH). Tämä geeni auttaa rakentamaan sokerimolekyylin kädellisille. Joillain kädellisillä on tämä molekyyli, jota kutsutaan sialiseksi hapoksi, joka sopii hyvin solun pinnalle.

Mutta ihmisillä on hajallinen versio CMAH;sta, joten se ei tuota tätä sokeria kehossamme.

Äskettäin, the Proceedings of the Royal Society B:ssa kerrottiin, että CMaHin geeneillä varustettu hiiri juoksi 12 prosenttia lujempaa ja 20 prosenttia pidempään kuin muut hiiret.

Pennisi myös varoittaa yleistämästä liikaa:

“Hiiret eivät ole ihmisiä taikka kädellisiä”, sanoo Jason Kamilar, biologinen antropologi, joka ei ollut osallistunut uuteen työhön."

Evoluution pitäisi rakentaa eikä hajottaa.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth, 2018. This broken gene may have turned our ancestors into marathoners—and helped humans conquer the world Science (11.9.).

tiistai 11. syyskuuta 2018

“ Itsetajunta … on satunnaisen evoluution tuote, simulaatio, joka on aivojen tuottamus – vai onko?

Kuva: Matthias Kleine, CC BY-SA 3.0.






Joel Kontinen


"Me emme ole ainutlaatuisia -– monet oläinlajit voivat tunnistaa itsensä.

“Itsetajunta … on satunnaisen evoluution tuote, simulaatio, joka on aivojen tuottamus ." New Scientist (NS) sanoo näin pääkirjoituksessaan.

Lehti sanoo myös, että tietyt eläinlajit eli elefantit, ja delfiinit kykenevät tunnistamaan itsensä.

Mutta äskettäin japanilaiset kertoivat, että myös puhdistajakalat voivat tunnistaa itsensä.

NS myös varoittaa, että ihmisten ei pitäisi pitää itseään ainutlaatuisina. Se sanoo, että tekoäly (AI) saattaa
huiputtaa meitä.

Lähde:

We’re not unique – lots of species can recognise themselves, 2018. New Scientist (8.9.).