Kuva: Isabella Caricola; Assaf E. ja muut. PLOS One (2020). CC BY 4.0.
Joel Kontinen
Evolutionistien mielestä muinaiset ihmiset käsittelivät kiviä melkein 2 miljoonan vuoden ajan nyrkinkokoisiksi palloiksi, mutta arkeologit olivat epävarmoja miksi.
Nyt he tietävät: Muinaiset ihmiset käyttivät niitä työkaluina päästäkseen käsiksi maukkaaseen eläinten luuytimeen, toteaa uusi tutkimus.
Toisin sanoen, jos luu olisi tölkki keittoa, nämä muinaiset kivipallot olivat kuin muinaiset tölkkien avaajat.
No, tämä tapahtui tulen keksimisen jälkeen. Tapauksessa kummittelee vuosilmiljoonista , joista ei koskaan voi olla varmoja, kun esimerkiksi dinosaurksista ja timanteista on löydetty hiili-14.toista, jota ei missään tapauksessa saisi olla yli 100 000 vuotta vanhoissa fossiileissa.
Life Science kertoo, että löytö on huomattava; arkeologit ovat miettineet vuosikymmenien ajan tarkalleen, kuinka muinaiset ihmiset käyttivät näitä kivipalloja. "Tutkimuksemme antoi ensimmäistä kertaa näyttöä näiden arvoituksellisten muotoisten kivipallojen toiminnasta, joita ihmiset ovat tuottaneet melkein kahden miljoonan vuoden ajan", tutkimuksen johtava tutkija Ella Assaf, tutkijatohtori arkeologian ja muinaisten lähellä East Cultures Tel Avivin yliopistossa Israelissa.
Arkeologit ovat löytäneet "nämä arvoitukselliset, salaperäiset esineet" joistakin maailman vanhimmista arkeologisista kohteista Afrikassa, Euroopassa ja Aasiassa, mutta kukaan nykyaikana ei ollut selvittänyt, kuinka näitä muinaisia pyöreitä kiviä käytettiin, Assaf sanoi.
Se muuttui, kun Assaf ja hänen joukkonsa tapasivat 30 kivipallon kokoelman Qesem-luolassa Israelissa, missä ihmiset asuivat noin 400 000 - 200 000 vuotta sitten.
30 pallosta 29 oli tehty joko kalkkikivestä tai dolomiittikivestä, toisin kuin "sadat tuhannet luolasta löydetyt kivityökalut [jotka olivat] valmistettu kalkkikivistä", Assaf sanoi.
Muut Qesem-luolasta löytyvät työkalut olivat innovatiivisia, mutta "pallot edustavat hyvin vanhaa tekniikkaa", Assaf sanoi. Itse asiassa kivipallojen "löytyminen Qesemissä edustaa niiden viimeistä esiintymistä Levantissa [Välimeren itäpuolella olevat maat]", Assaf sanoi.
Kivipallojen mysteerin ratkaisemiseksi vanhempi tutkija Emanuela Cristiani, arkeologi Sapienzan yliopistossa Roomassa, ja hänen kollegansa tutkivat kivipalloja mikroskooppisesti. He löysivät kulutusjäljet ja orgaaniset jäännökset, jotka osoittavat, että "luolan asukkaat käyttivät kiviä eläinluiden murtamiseen ja ydinluun hajoittamiseen ", Assaf sanoi.
Kansainvälinen tutkijajoukko halusi kuitenkin olla varma, joten he tekivät kaksi kokeilua. Ensimmäisessä he käyttivät mukulakiviä (luonnollisesti pyöreitä kiviä, jotka olivat suurempia kuin kivipallot) luiden hajottamiseksi. Toisessa joukkue käytti työkaluja omien kivipallojensa muotoiluun ja testasi sitten luilla.
Joidenkin luiden hajottamisen jälkeen joukkue huomasi, että muotoillut kivipallot olivat huomattavasti tehokkaampia kuin luonnolliset kivet. Löytö tuki mikroskooppisten analyysien johtopäätöksiä.
"Nämä työkalut tarjoavat mukavan otteen, niillä ei ole taipumusta rikkoutua helposti. Niitä voi kiertää ja käyttää niitä toistuvasti, koska niissä on useita harjanteita", Assaf sanoi. "Nämä korkeat harjanteet auttavat hajottamaan luun" puhtaalla tavalla, ja voit ottaa luuytimen suhteellisen helposti.
Muinaiset kivipallot olivat peittyneet kiiltävällä kerroksella, jonka aiheutti altistuminen elementeille ajan myötä, Assaf sanoi. Kummallista kyllä, tämä helmenmainen kerros erottui muista luolan kivityökaluista löytyvistä kerroksista, mikä viittaa siihen, että "pallot olivat alttiina erilaiselle ympäristölle hyvin pitkän ajanjakson ajan ja luolan asukkaat keräsivät ne sitten sisälle. "
Itse asiassa näyttää siltä, että muinaiset Qesem-luolan asukkaat käyttivät näitä kiviä uudelleen, aivan kuten käytettyjen tavaroiden ostajat.
Qesem-ihmiset valitsivat nimenomaan nämä muinaiset, valmiit työkalut, jotka joku muotoili heidän puolestaan (ehkä vanhempina aikoina), luultavasti niiden erityisen pyöreän morfologian vuoksi", Assaf sanoi." Se ei ollut sattumanvarainen valinta - he toivat ne luolaan erityisesti luun murtamiseksi".
Luuytimessä on suurin eläimen rasvahappojen prosenttiosuus, joten nämä kivet "ovat voineet auttaa parantamaan ihmisen kalorien kulutusta ja sopeutumista alempana paleoliittisella ajanjaksolla" (2,7 miljoonaa - 200 000 vuotta sitten) Qesem-luolassa ja mahdollisesti sen ulkopuolella, tutkijat kirjoittivat tutkimuksessa.
Tutkimus julkaistiin verkossa 9. huhtikuuta lehdessä PLOS One
Lähde:
Geggel, Laura, 2020, Mystery of 2 million-year-old stone balls solved.
Live Science 17. 4.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiili-14. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiili-14. Näytä kaikki tekstit
lauantai 18. huhtikuuta 2020
lauantai 25. toukokuuta 2013
Eero Junkkaala: Raamattu ei kerro, milloin ja miten Jumala loi maailman

Gustave Doré: Valon luominen, public domain.
Joel Kontinen
Eero Junkkaala otti painokkaasti kantaa kansanedustaja Mika Niikon aloitteesta kipinän saaneeseen keskusteluun koulun evoluutio-opetuksesta. Junkkaala puolusti tapansa mukaan teististä evoluutiota, joka hänen mielestään on Jumalan käyttämä luomismenetelmä.
”Raamattu kertoo, kuka loi maailman ja miksi, mutta ei kerro, milloin ja miten. Nämä jälkimmäiset kysymykset jäävät ihmisten tutkittaviksi", Junkkaala sanoo.
Tämä ei pidä paikkaansa. Voimme Raamatun sukuluetteloista laskea osapuilleen luomisen ajankohdan. Jeesus sanoi Markuksen evankeliumissa (10:6), että Jumala loi ihmisen alussa (eikä siis vasta 12 miljardin vuoden kuluttua alusta). Genesis myös kertoo, miten Jumala loi.
Emme voi sivuttaa Genesiksen selvää historiallista kerrontaa vetoamalla siihen, että se on runoutta tai muuta kuvaannollista ilmausta, koska se on selvästi historiaa.
Junkkaala pitää Nooan ajan vedenpaisumusta paikallisena Lähi-idän alueen tulvana. Tämä on ongelmallista, koska siitä on jäänyt selviä merkkejä kaikkialle maailmaan, esimerkiksi Australiaan, joka ei ole kovinkaan lähellä Mesopotamiaa.
Darvinistinen evoluutio on pyrkimys selittää kaiken olemassaolo ilman Jumalaa. Teistinen evoluutio pyrkii taas lisäämään Raamattuun jotain sellaista, mitä siellä ei ole. Raamatuntulkintamallina se on läpikotaisin surkea.
Evolutionisteilla ei ole vastausta havaintoihin, jotka selvästi kumoavat darvinismin perusteita. Timanttien ja hiilen radiohiili (C-14) ja dinosaurusten fossiilien pehmeät kudokset ja radiohiili jäävät tuottamaan heille painajaisia. Ja elävät fossiilit osoittavat, että muutos ei ole läheskään niin yleistä eläinkunnassa tai edes kasvikunnassa kuin darvinistit toivoisivat.
Lähde:
Junkkaala, Eero. 2013. Kreationismia kouluihin?
seurakuntalainen. fi (21.5.)
lauantai 6. helmikuuta 2010
ICR: 40 vuotta luomistutkimusta

Joel Kontinen
Hydrauliikan professori Henry Morris perusti Institute for Creation Researchin (ICR:n) 40 vuotta sitten. ICR on pienten alkujen päivistä kasvanut varteen otettavaksi järjestöksi, joka tunnetaan sekä luomistutkimuksestaan että evoluutiokritiikistään.
ICR:n tutkija tohtori John Baumgardner on esimerkiksi saanut selville, että sekä hiilessä että timanteissa on hiili-14:ää. C-14:n puoliintumisaika on noin 5 700 vuotta, joten miljoonien vuosien ikäisiksi mainostetuissa timanteissa ei missään tapauksessa pitäisi olla lainkaan radiohiiltä.
ICR on myös julkaissut kymmeniä kirjoja ja maallikoille suunnattua Acts & Facts –lehteä. Viime vuonna järjestö oli tekemässä Galapagossaarista kertovaa dokumenttia The Mysterious Islands. ICR:llä on koulutuskeskus Dallasissa, Teksasissa. Vuonna 2008 se myi Santeessa, Kaliforniassa sijaitsevan luomismuseonsa Life and Light Foundationille.
Lähteet:
DeYoung, Don. 2005. Thousands … Not Billions. Green Forest, AZ: Master Books.
ICR:n verkkosivut
Numbers, Ronald L. 2006. The Creationists. Cambridge, MA: Harvard University Press.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Timanttien yllättävä sanoma

Kuva; Mario Sarto, CC BY-SA 3.0. Timantti voi hyvinkin olla kreationistin paras ystävä. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Itä-Suomesta löydetty timanttiesiintymä sai Aamulehden yhdistämään timantit vuosimiljardeihin. Lehden mukaan ikivanhasta (2,5 miljardia vuotta) kallioperästä voi hyvinkin löytyä timantteja niin runsaasti, että Suomeen tulee timanttibuumi.
Koto-Suomemme tarvitseekin kipeästi uutta teollisuutta. Vuosimiljardeilla ei tämän kanssa ole kuitenkaan mitään tekemistä. Timanttien todellinen sanoma kertoo, että miljardeja vuosia ei ole koskaan ollutkaan.
Kolme vuotta sitten päättynyt luomiseen uskovien tiedemiesten RATE (Radioisotopes and the Age of The Earth) -tutkimushanke tuotti kiinnostavia tutkimustuloksia.
Tutkiessaan timantteja tohtori John Baumgarder löysi niistä hiili-14:ää. C-14 on hiilen epävakaa isotooppi, jonka puoliintumisaika on 5 730 vuotta. Miljoonien vuosien ikäisiksi arvioiduissa timanteissa ei pitäisi olla lainkaan C-14:ää.
Kaikissa Baumgardein tutkimissa timanteissa oli C-14:ää selvästi havaittavia määriä. Baumgardnerin tutkimus osoittaa toisin sanoen kiistattomasti, että tutkitut timantit voivat olla enintään 55 700 vuotta vanhoja.
Jotkut skeptikot ovat olettaneet, että timanttien hiili-14 –pitoisuus johtuisi mittauslaiteen taustasäteilystä. Tämä ei voi pitää paikkaansa, koska AMS- eli kiihdytinmassaspektrometrimenetelmä ei mittaa taustasäteilyä vaan laskee atomit.
Näin ollen timantti voi hyvinkin olla kreationistin paras ystävä.
Voit lukea hiili-14:stä lisää tästä. C-14:ää selostetaan jutun loppupuolella.
Lähteet:
DeYoung, Don. 2005. Thousands… Not Billions. Green Forest, AR: Master Books.
Ekholm, Virpi. 2008. Suurten kaivosten ehtyminen toi timanttibuumin Suomeen. Aamulehti 11.7., A5.
Sarfati, Jonathan. 2006. Diamonds: a creationist’s best friend. Radiocarbon in diamonds: enemy of billions of years. Creation 28:4, 26-27. Lue tästä.
Vardiman, Larry. 2008. Diamonds May Be a Creationist’s Best Friend. Acts & Facts 37:8, 6. (June 2008) Institute for Creation Research.
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Miten vanha se rotta olikaan?

Tämä veitikka haastaa hiili-14-menetelmän. Kuva: Wikipedia
Joel Kontinen
Rotat rantautuivat Uuteen-Seelantiin varhaisten polynesialaisten mukana. Näin ainakin otaksutaan. Ajankohta onkin jo hieman kiistanalaisempi. Vuonna 1996 hiili-14:llä ajoitetut rotanluut antoivat tulokseksi 200 eKr. Useimmat antropologit uskovat siitä huolimatta, että ensimmäiset ihmiset tulivat Uuteen-Seelantiin vasta noin 1250-1300 jKr., koska saarilta ei löydy jälkiä 200-luvulta eKr. peräisin olevasta ihmisasutuksesta. Jotkut kriitikot epäilivät, että rottien hiiliajoituksessa oli täytynyt tulla virhe.
Hiljattain paleoekologi Janet Wilmshurstin johtama Landcare Researchin tutkimusryhmä ajoitti 17 näistä luista uudelleen. He saivat tulokseksi enintään 1280 jKr. Rottien syömät siemenet olivat aikaisintaan vuodelta 1290 jKr. Wilmshurst kollegoineen julkaisi tutkimuksensa Proceedings of the National Academy of Sciences –lehdessä.
Iänmääritysmenetelmiin liittyy monia olettamuksia, joista maallikot eivät yleensä tiedä mitään. Niitä on siitä huolimatta pidetty melko tarkkoina vaikka tulokset ovat ennenkin tuottaneet yllätyksiä. Nyt yli tuhannen vuoden heitto herättänee kysymyksiä myös muiden ajoitusmenetelmien luotettavuudesta.
Lähde:
Mitchell, Steve. 2008. Rodent Bones of Contention. ScienceNow Daily News. (2.6.) http://sciencenow.sciencemag.org/cgi/content/full/2008/602/2
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
