Rekonstruoitu kallo antaa yllättäviä vihjeitä arvoituksellisesta esi-isästämme

 

Yunxian 2 -kallo litistyi, mutta se on nyt rekonstruoitu ja näyttää olevan varhainen denisovalainen. Kuva:Gary Todd (CC0)

Joel Kontinen

Lajimme yhteinen esi-isä, neandertalilaiset ja denisovalaiset, saattaa olla paljon vanhempi kuin evoluution uskovat tiedemiehet ovat luulleet – mikä voi muuttaa täysin käsitystä ihmiskunnan evoluutiosta.

Evoluution mukaan lajimme alkuperä saattaa olla paljon kauempana ajassa kuin on luultu, ja sama voi päteä sukupuuttoon kuolleisiin neandertalilais- ja denisovalaisserkkuihimme. Uuden fossiilijäänteiden analyysin mukaan näiden kolmen ryhmän yhteinen esi-isä eli yli miljoona vuotta sitten – yli kaksi kertaa aiemmin uskottua vanhempi.

"Se tarkoittaa, että meiltä puuttuu valtava osa näiden sukulinjojen varhaisesta tarinasta, jos olemme oikeassa näiden muinaisten haarautumiskohtien suhteen", sanoo Chris Stringer Lontoon luonnonhistoriallisesta museosta.

Lähde: 

Michael Marshall 2025 Reconstructed skull gives surprising clues to our enigmatic Ancestor X | New Scientist 25.9.

Ryppyinen "pussi" ilman peräaukkoa ei luultavasti ole ihmisen varhaisin esi-isä. (Onneksi!)

 

Kuva: Philip Donoghue et al

Joel Kontinen

Evolutionistit ovat pelänneet, että heidän esi-isänsä, joka eli 500 miljoonaa vuotta sitten, oli ryppyinen pussi, mutta nyt he he eivät enää ole sitä mieltä

Saccorhytus on läheisempää sukua penismadoille ja muta-lohikäärmeille.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että muinainen olento, joka näyttää "vihaiselta kätyriltä" ilman peräaukkoa, on läheisempää sukua penismadoille ja muta-lohikäärmeille kuin ihmisille.

500 miljoonaa vuotta vanha Saccorhytus coronarius yhdistettiin aiemmin deuterostomeihin kutsuttuun eläinryhmään, joka tuotti selkärankaisia ja ihmisiä, mikä viittaa siihen, että se oli varhaisin tunnettu esi-isämme. Mutta uusi tutkimusryhmä on päättänyt, että se on ekdysotsoalainen, ryhmä, johon kuuluu hyönteisiä ja meriselkärangattomia, kuten penismatoja (priapulideja) ja muta-lohikäärmeitä (Kinorhyncha), ja joka erosi ihmisten yhteisestä esi-isästä paljon myöhemmin evoluutiohistoriassa.

Tutkijoiden mukaan uusimmat löydökset tekevät tärkeän muutoksen evoluutiopuuhun ja ymmärrykseemme siitä, miten elämä kehittyi. Tutkimuksen toinen kirjoittaja, Philip Donoghue, paleobiologian professori Bristolin yliopistosta Isosta-Britanniasta, kertoi WordsSideKick.comille, että tiimi oli aina ollut varma, että S. coronarius tarvitsi uudelleenluokittelua, mutta vitsaili ajatuksesta, että se olisi helpotus joillekin hänen kollegoilleen"Olen varma, että jotkut ihmiset olivat helpottuneita siitä, ettemme ole polveutuneet ryppyisistä pallopusseista", hän sanoi.

Lähde: 

Patrick Pester 2022 Wrinkly 'sac' with no anus probably isn't humans' earliest ancestor. (Thank goodness!) | Live Science 18. 8 

Science tunnustaa: Fossiilien vähyys on saanut taiteilijat kuvaamaan ihmisten esi-isät apinamaisiksi

Oletettujen esi-isiemme apinamaisuus perustuu ennakko-olettamuksiin. Apina ei tee tällaisia soittimia.




Joel Kontinen

Tiedejulkaisut ja luonnonhistorialliset museot monesti kuvaavat ihmisen oletetut esi-isät karvaisiksi apinamaisiksi otuksiksi . Tuore Science tunnustaa, että tämä johtuu fossiilien vähyydestä. Taiteilijat eivät yksinkertaisesti ole tienneet, miltä esi-isämme näyttivät. Niinpä tuloksena oli monesti puoleksi apinan ja puoleksi ihmisen näköisiä olentoja.

Viime vuosien löydöt ovat kuitenkin saaneet taiteilijat tarkistamaan näkemyksiään.

Eniten evoluutiota on tapahtunut neandertalinihmisen kuvaamisessa. Varhaisimmat mallit esittivät hänet hyvin apinamaisena.

Mutta monet fossiililöydöt ovat osoittaneet, että apinamaisuus on ollut seuraus taiteilijoiden uskosta darvinistiseen evoluutioon. Neandertalinihminen teki soittimia, valmisti tehokkaita aseita ja hautasi vainajat. Nämä eivät ole apinan ominaisuuksia.

Sciencen jutun kirjoittaja Michael Balter arvelee, että taiteilijoiden näkemys esi-isistämme on vaikuttanut myös tiedemiesten käsityksiin. Ja niin pieni piiri pyörii täyden ympyrän. Kaikki onkin perustunut ennakko-oletuksiin ja osin myös haluun levittää evoluution ilosanomaa niille, jotka eivät vielä ole vakuuttuneita sen todellisuudesta (eli valtaosalle maapallon väestöstä).

Science -lehden tunnustus on paikallaan – vaikka se tuleekin kovin myöhään.

Lähteet:

Balter, Michael. 2009. Bringing Hominins Back to Life. Science 325:5937, 136-139. (10.7. 2009)

Science Podcast 10. 7. 2009
http://www.sciencemag.org/content/vol325/issue5937/images/data/136/DC1/136.mp3