Avaruus voi syntyä ajasta

 

Kuva: Sakkmesterke/Science Photo Library

Joel Kontinen

Tutkimus yksittäisen kvanttibitin muuttuvasta käyttäytymisestä ajan myötä on paljastanut kiehtovan samankaltaisuuden kolmiulotteisen avaruuden geometrian kanssa.

 Jotkut fyysikot kyseenalaistavat ajatuksen avaruudesta

1800-luvun fyysikot olettivat avaruuden eroavan ajasta – ja nyt kaksi tutkijaa epäilee heidän olleen oikeassa. Heidän päätelmänsä, joka tulee kubiittien käyttäytymisen tarkastelusta, kyseenalaistaa nyt vallitsevan ajatuksen, että neliulotteinen aika-avaruus on fyysisen todellisuuden perusta. Kubitti on objekti, jolla on kaksi mahdollista tilaa – esimerkiksi kaksi erilaista pyöritystä. Koska se on kvantti, kubitti voi esiintyä myös sellaisten tilojen yhdistelmissä, joita mikään tuttu esine ei koskaan voisi ottaa.

Jumala loi kaiken alussa, joten kysymys ajasta ja avaruudesta on darvinistista spekulaatiota.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2025 Space could emerge from time | New Scientist 8.4.

Onko avaruudessa ”madonreikiä”?

 

Kuva: ESO/L. Calçada

Joel Kontinen

Miltä avaruuden madonreikä näyttäisi, jos sellaisen löytäisimme? Kuinka voimme erottaa tavallisen mustan aukon tunneliin liitetystä aukosta aika-avaruuden kautta?

Voisimmeko löytää madonreiän? Meillä ei ole todisteita siitä, että madonreikiä – outoja tunneleita aika-avaruudessa – todella olisi olemassa, mutta ne ovat niin kiehtovia, että toivon niiden olevan. On olemassa uusia tutkimuksia siitä, kuinka voimme havaita ne.

Tämä tutkimus luottaa tieteiskirjallisuuteen, joka on yhteydessä darvinismiin arvinismiin.

 

Lähde:

Leah Crane 2024. What would a wormhole look like if we ever found one? | New Scientist 12. 6.

Varhaisen maan protosolut on saattaneet muodostua geysireiden paineenvaihteluissa

 

Kuva: Jevheni Chulovskyi/Shutterstock.

Joel Kontinen

Varhaisen maan kuoren simulaatiot osoittavat, että geysirien tai vuorovesivoimien aiheuttamat painesyklit ovat saattaneet synnyttää solumaisia rakenteita ja jopa hyvin yksinkertaisia proteiineja.

Geysirit olisivat voineet luoda oikeat olosuhteet solumaisten rakenteiden syntymiselle. Laboratoriokokeissa on luotu solumaisia rakenteita, jotka sisältävät hyvin yksinkertaisia proteiineja ja jopa huokosia niiden ympärillä olevassa kalvossa, joiden tarkoituksena on jäljitellä varhaisen Maankuoren olosuhteita. "Aloitamme hyvin primitiivisillä kemikaaleilla ja saamme jotain entistä monimutkaisempaa ja järjestyneempää", sanoo Christian Mayer Duisburg-Essendarvin yliopistosta Saksasta. "Uskomme, että tätä järjestelmää on erittäin mielenkiintoista tarkastella elämän alkuperän suhteen."

Mutta vain Jumala voi luoda elämää. Darvinistiset prosessit eivät voi sitä tehdä.

Lähde:

Michael Le Page 2024 Protocells on early Earth may have been formed by squeezing geysers | New Scientist 3.5. 

Miksi västäräkki heiluttaa pyrstöään

 

Kuva: Artur Mikołajewski,CC BY- SA 3.0.

Joel Kontinen

Chris Daniel Glan Conwy, Conwy, Iso-Britannia:

 ”Kävellessäni toissapäivänä vietin useita minuutteja katsellessani keltaista västäräkkiä, joka heitteli pyrstöään  jatkuvasti. Mietin tämän käytöksen tarkoitusta, sitten tulin kotiin ja avasin New Scientist -julkaisun juuri tällä kysymyksellä. Monet lintulajit liikuttavat pyrstöään joko heiluttelemalla niitä ylös ja alas kuten eurooppalaisia västäräkit tai heiluttaen niitä sivulta toiselle kuten Willie-västäräkki Australiassa. Myös monet muut linnut toimivat näin.

Pyrstön  heilutus lintu saa oansa hyönteisistä,  Se on merkki sosiaalisesta statuksesta ja osoittaa, että lintu sanoo saalistajilleen . et voi saalistaam minua.

Pyrstän heilautus ei ole darwinistinen tapa vaan se osoittaa niiden tekijän älyllistä suunnittelua,  

Lähde:

Why do wagtails constantly wag their tails? New Scientist   1.  6.  

Tuhannet kottaraiset muodostivat valtavan lusikan muotoisen parven

 

Kuva: Ronen Zvulun/ Reuters.

Kuva: Albert Keshet. 

Joel Kontinen

 Tämä ei ollut lusikkaa taivuttavan telepaatin työ, vaan luultavasti jotain paljon siistimpää: kymmeniätuhansia vaeltavia kottaraisia, jotka parveilivat taivaalla yhdessä eräänlaisessa kollektiivisesti ohjautuvassa parvessa. 

Israelissa asuva villieläinvalokuvaaja Albert Keshet näki upean kohtauksen viettäessään yli viisi tuntia kuvaten kottaraisia Jordanin laakson pohjoisosassa vuoden 2021 viimeisellä viikolla. Yhdessä vaiheessa hän näki useiden tuhansien kottaraisten nousevan lentoon, tanssivan läpi taivaan ja muodostavan erehtymättömän lusikan muodon.

Taidoillaan kottaraiset osoittavat, että on olemassaälykäs suunnittelija. Lusikassa oli kenties 100.000 lintua.

Lähteet: 

Migratory Starlings Put on Spectacular Performance Over Israeli Desert. Haaretz 2.1.2019.

Specktor, Brandon. 2022. Thousands of starlings form 'bent spoon' swarm over Israel Live Science 5.2. 

Läpinäkyvä sammakko on darvinistien ongelma

 

Kuva:  Carlos Taboada et al.: Naturally occurring fluorescence in frogs, PNAS.

Joel Kontinen

Live Science jatkoi evoluution kummallisuuksia käsittelevää artikkelia.  Jos evoluutio olisi totta, meillä ei pitäisi olla vesinokkaeläintä (Ornithorhynchus anatinus), maasikaa (Orycteropus afer) ja nokkasiiliä  (Tachyglossus aculeatus), jotka eivät kunnioita evolutionistien luokitteluja.

Luomakunta on täynnä eläimiä, jotka sopivat huonosti darvinistiseen maailmaan.

Useimpien olentojen sisäelimet ovat piilossa ihon, kudosten ja luiden suojassa. Mutta entä jos nämä kerrokset olisivat läpinäkyviä?

Katsomalla lasisammakkoa ylhäältä, ei ehkä huomaa mitään epätavallista. Mutta jos kääntää sen ylösalaisin, huomaa pienen, nopeasti sykkivän sydämen, pitkän, punaisen laskimon ja osan kiemuraisista suolista, jotka hajottavat ruokaa.

Näillä sammakkoeläimillä on erittäin ohut, läpikuultava iho. Joten miksi nämä sammakot kehittyivät läpinäkyviksi? Vaikka näiden sammakoiden ohut iho näyttää koko sisäisen anatomiansa täydellisesti, kun sammakon läpi paistaa valo, niiden siluetti ei erotu saalistajille. Tutkimus julkaistiin 9. kesäkuuta Proceedings of the National Academy of Sciences:ssä.

Nämä sammakot elävät Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsissä ja viettävät suuren osan ajastaan ​​lehtien päällä. Koska sammakoita ympäröi vehreys, niiden voimakas vihreä pintaväri on ihanteellinen naamiointiin. Samaan aikaan niiden läpinäkyvämmät jalat hämärtävät kehon ääriviivat, mikä tekee saalistajien vaikeaksi tunnistaa sammakoiden muotoa. Tämä havaittiin tutkimuksessa.

Lähde:

 Harvey, Ailsa , 2021, 6 weird animals that evolution came up with Live Science  30.6. 

 

Vesinokkaeläin, maailman omituisin nisäkäs, ei kerro evoluutiosta mitään

 

Kuva: Dr. Philip Bethge, CC BY-SA 4.0.  

Joel Kontinen

 

Kun Lontooseen saapui uutinen myyrän kaltaisesta eläimestä, jolla on räpyläjalat ja nokka kuin ankalla, monet ihmiset ajattelivat sen olevan huijaus. Oli 1700-luvun loppupuoli. Iso-Britannia oli vasta alkanut asuttaa Australiaa. Oudon olennon oli havainnut niinkin tärkeä henkilö, kuin Uuden Etelä-Walesin perustaja David Collins.

Kun eläintieteilijä George Shaw British Museumissa tutki piirrettyjä luonnoksia ja näytteitä eläimestä, hän oli skeptinen. "Se luonnollisesti herättää ajatuksen petoksesta ja keinotekoisesti tehdystä eläimestä", hän kirjoitti.

Asenne muuttui, kun uusia yksilöitä saapui. Vuonna 1799 Shaw kuvasi ensimmäisenä olentoa tieteellisesti, ja antoi sille nimen Platypus anatinus, joka tarkoittaa ”litteäjalkaista ankkaa”. Sitä kutsuttiin myöhemmin nimellä "paradoksaalinen lintukuono", ennen kuin se nimettiin virallisesti uudelleen Ornithorhynchus anatinukseksi, mikä tarkoittaa "ankkatyyppistä lintukuonoa". Nykyään useimmat ihmiset kutsuvat sitä vain vesinokkaeläimeksi.

Kesti yli 80 vuotta selvittää, kuinka tämä eläin sopii elämän puuhun. Siitä lähtien biologit ovat menneet vielä pidemmälle ja huomanneet, että sillä on joukko ominaisuuksia, jotka tarkoittavat, että se on yksi maan epätavallisimpien olentojen joukossa. Mutta se ei ole yksinkertaisesti vain outo. Nisäkkäällä, jolla on monia ominaisuuksia lintujen ja matelijoiden kanssa, vesinokkaeläimellä on darvinistien mielestä avain joidenkin perustavanlaatuisten evoluutiomysteerien avaamiseen.

Geenitieteilijät ovat nyt kartoittaneet sen koko genomin ja alkavat ymmärtää, miten se tuli niin oudoksi - ja mitä se voi kertoa meille kaikkien nisäkkäiden, myös meidän, alkuperästä. Vielä nykyäänkin osoittautuu, että vesinokkaeläimellä on kyky yllättää.

Vesinokkaeläin  on aina pysytellyt vesinokkaeläimenä. Sen evoluutio on darvinistinen mysteeri. Se eli jo dinosaurusten kaudella.

 Genesiksen malliin vesinokkaeläin se sen sijaan sopii mainiosti.

Lähde  

Sawal, Ibrahim, 2021, The platypus: What nature’s weirdest mammal says about our origins. New Scientist 5.5. 

Megachirella wachtleri: Vanhin sisilisko näytti aivan nykyliskolta

Megachirella wachtleri. Kuva: Ghedoghedo, CC BY-SA 3.0.



Joel Kontinen

Megachirella wachtleri on evolutionistien mielestä 240 miljoonaa vuotta vanha eli ”75 miljoonaa vuotta” vanhempi kuin aiempi ennätyslisko, mutta se muistuttaa suuresti nykyliskoja.

Liskot ovat muutenkin olleet laiskoja muuttumaan. Gekko ei ole muuttunut ”100 miljoonaan vuoteen”, ja tuatara on vastustanut evoluutiota ”225 miljoonaa vuotta”.

Varhaisin sisilisko oli sataprosenttisesti lisko, eikä se ollut muuttunut siksi jostain muusta eliöstä.

Nature julkaisi äskettäin Albertan yliopiston tohtorikoulutettavan Tiago Simõesin ja kollegojen tutkimuksen tästä Pohjois-Italiasta löydetystä liskosta, jota on jo ehditty kutsua kaikkien sisiliskojen äidiksi.

Jotkut uskovat, että kaikki nykyiset sisiliskot ja käärmeet ovat kehittyneet Megachirellasta, mutta pitäviä tieteellisiä todisteita ei tästä ole.

Lähde:

University of Bristol. 2018. Scientists discover world’s oldest lizard fossil. (30.5.).

Lisää naturalistista toiveajattelua: tutkijat uskovat voivansa muodostaa elämän rakennuspalikoita – säteilyttämällä

Elämää on huomattavasti vaikeampi synnyttää kuin legolinnaa. Kuva: Porfitron, CC BY 3.0.





Joel Kontinen

Tutkijat säteilyttivät elektronitykillä ohuita jäälevyjä, jotka koostuivat metaanin, ammoniakin ja hiilidioksidin perusmolekyyleistä.

Näitä pidetään elämän rakennuspalikoina, vaikka elämään tarvitaan paljon muutakin.

Mutta The Journal of Chemical Physics -lehdessä kirjoittavat tutkijat toivovat, että sopivissa oloissa, joissa tähtipölyä ja säteilyä on juuri oikea määrä, nämä molekyylit voivat muodostaa mutkikkaampia yhdisteitä, kuten esimerkiksi RNA:ta ja DNA:ta.

Tässä kokeessa tutkijat onnistuivat saaman aikaan glysiiniä, joka on yksi geneettisen koodin aminohapoista, joskin niistä pienin ja yksinkertaisin.

He luottavat siihen, että avaruudessa on aikaa yllin kyllin, joten naturalistisia ihmeitä saattaa tapahtua ja elämä tupsahtaa esiin.

Mutta elottomat kaasut tai kuolleet kalliot eivät edes miljardissa vuodessa kykene loihtimaan esiin eläviä olentoja, vaikka niitä kuinka säteilyttäisi.

Scientific Americanin kolumnisti John Horgan myöntää, että tiedemiehillä ei ole hajuakaan siitä, miten elämä syntyi.

Mutta tarinoita riittää ja elämän rakennuspalikat tupsahtavat milloin mistäkin.

Ja toisinaan jopa elämä tippuu ulkoavaruudesta.

Logiikka on tosin lentänyt ikkunasta jo ajat sitten.

Lähde:

American Institute of Physics. 2018. Molecular evolution: How the building blocks of life may form in space: New research offers evidence that humans -- and the rest of life on Earth -- may have been able to form with the right combination of star dust and radiation. Science Daily. (25.4.).

Tutkijat yrittävät nostaa jo kertaalleen kuopatun RNA-maailman haudasta

Vasarahain ribotsyymi on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Kuva: William G. Scott, CC BY-SA 3.0.





Joel Kontinen

Elämän synty on darvinistinen ongelma, jota ei saada ratkaistua. Se on niin paha dilemma, että jotkut ovat spekuloineet, että maapallon elämä tuli ulkoavaruudesta.

Tämä ei ole ratkaisu, vaan se työntää ongelman muutaman kymmenen, sadan tai tuhannen valovuoden päähän.

Äskettäin tutkijat yrittivät nostaa kovia kokeneen ja jo kertaalleen kuopatun RNA-maailman haudasta.

RNA on DNA:n tavoin nelikirjaiminen geneettistä informaatiota kuljettava säie, mutta toisin kuin DNA:ssa, siinä on vain yksi jouste. Tutkijat ovat arvelleet, että elämän oli helpompi kehittyä RNA:sta kuin DNA:sta.

Philipp Holliger ja kollegat joutuivat peukaloimaan RNA:ta, jotta he olisivat kyenneet poistamaan esteet, jotka luonnollisissa oloissa tekevät sen rakennusaineen riboosin (C5H10O5)) kahdentumisen eli replikaation mahdottomaksi silloin, kun se on laskostunut eli saanut kolmiulotteisen muotonsa.

Replikoituminen edellyttää kolmiulotteista muotoa, joka voi muodostaa ribotsyymiksi kutsutun entsyymin. Mutta koska ribotsyymi on kolmiulotteista RNA:ta, sen replikaatio estyy.

Tutkijat joutuivat siirtämään kolme sokeriosaa kerralla tavanomaisen yhden asemasta, jotta temppu onnistuisi, ja lisäksi tekemään kokeensa -7°C:ssä.

Koe muistuttaa pikemmin älykästä suunnittelua kuin evoluutiota. Kuka olisi alkuliemen aikoihin voinut vääntää termostaattia sopivan viileäksi ja peukaloida siirretyn informaation määrää?

Lähde:

Medical Research Council. 2018. Scientists crack how primordial life on Earth might have replicated itself. Science Daily (15.5.).

Wikipedia sensuroi evoluutiokriitikoita

Vuonna 1933 natsit polttivat kirjoja. Kuva: United States Holocaust Memorial Museum, Public domain. Darvinistit ovat siirtäneet sensuroinnin Wikipediaan.



Joel Kontinen

Wikipedian sensuroijat ovat viime päivinä ovat ottaneet maalitauluikseen älykkään suunnittelun kannattajia. Ensin toimittajat, joilla ei ollut minkäänlaista luonnontieteellistä taustaa, poistivat saksalaisen paleontologin ja sudenkorentotutkijan Günter Bechlyn Wikipediasivun sillä verukkeella, että hän ei ollut tarpeeksi huomattava.

Todellinen syy lienee tohtori Bechlyn evoluutiokriittisyys.

Sitten harrastelijatoimittajat poistivat Baylor Universityn emeritusprofessori Walter Bradleyn Wikipediasivulta liki kaikki tämän tieteelliset saavutukset ja jättivät jäljille vain maininnan kreationismista ja älykkään suunnittelun suosimisesta.

Näin Wikipedia toimii: yksilöt, joilla ei ole minkäänlaista luonnontieteellistä koulutusta, poistavat ja / tai muokkaavat ansioituneiden tiedemiesten Wikipediasivustoja yksinomaan sen vuoksi, että nämä suhtautuvat kriittisesti uusdarvinismiin.

Lähde:

Klinghoffer, David. 2017. You’ve Been Edited — Another ID Scholar, Walter Bradley, Gets the Wikipedia Treatment. Evolution News & Science Today (18.10.).

Darvinistinen laki suosii vahvoja ja sortaa heikkoja

Charles Darwinin ajatukset ovat vaikuttaneet usean länsimaan lainsäädäntöön.




Joel Kontinen


Charles Darwinin ajattelu heittää synkän varjon länsimaisen lainsäädännön ylle. Ennen Darwinia lait olivat muuttumattomia, mutta hänen näkemyksensä innoitti oikeuspositivismin syntyyn.

Ihminen on syrjäyttänyt Jumalan perimmäisenä lainsäätäjänä. Absoluuttista totuutta ei tämän mallin mukaan ole olemassa – tai jos onkin, niin se ei vaikuta lakiin tai sen tulkintaan.

Lain nähdään kehittyvän aivan niin kuin elävien olentojen uskotaan kehittyvän.

Niinpä käsitys avioliitosta on yhteiskunnassamme muuttunut. Monilta syntymättömiltä vauvoilta ja sairailta vanhuksilta on riistetty oikeuden, kun abortti ja eutanasia on laillistettu.

Vahvoja suositaan ja heikkoja sorretaan.

Kun ihminen hylkää Jumalan absoluuttiset normit, seuraukset eivät ole kauniita.



Lähde:

Johnson, James J.S. 2016. Evolutionary Law. Acts & Facts 25 (9), 20.

RNA-maailma ei ratkaise elämän synnyn ongelmaa

Vasarahain ribotsyymi ei ole kovinkaan yksinkertainen. Kuva: William G. Scott, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Tutkijoiden muisti voi toisinaan olla lyhyt. Viime vuonna saimme kuulla, että RNA-maailma ei pysty selittämään darvinistista muna vai kana -ongelmaa (eli sitä, että entsyymit valmistavat nukleiinihappoja, mutta entsyymit tarvitsevat siihen nukleiinihappojen geneettistä informaatiota), joten evolutionistit tunnustivat, että RNA kehittyi yhdessä proteiinien kanssa.

Aiemmin tänä vuonna uutisoitu minimaalinen solu osoitti, miten kaukana yksinkertaisesta elämä on.

Nyt Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) julkaisi tutkimuksen, joka nostaa RNA-maailman haudasta.

Hyödyntämällä biokemian hienoimpia laitteita tutkijat pystyivät 25 vuoden jälkeen valmistamaan RNA-polymeraasin eli koneen, joka kopioi RNA:ta.

Sciencen artikkelissa kerrotaan, miksi RNA:sta kohistaan: Se pystyy ”DNA:n tavoin varastoimaan informaatiota ja proteiinien tavoin toimimaan katalyyttina nopeuttaakseen kemiallisia reaktioita.”

Riboosi (C5H10O5) on RNA:n rakennusaine, ja tämä on saanut monet evolutionistit innostumaan. Mutta siitä on vielä pitkä loikka ribosomiin, vain 20 nanometrin kokoiseen koneeseen, joka rakentaa proteiineja ja jota ilman meillä ei olisi elämää.

Nanometri on metrin miljardisosa, joten koolla se ei ole pilattu.

Vuonna 2009 kolme ribosomitutkijaa sai kemian Nobelin palkinnon. Yksi heistä oli Ada Yonath, joka sanoi: ”Ribosomin arkkitehtuuri on suunniteltu nerokkaasti.”

Elämän syntyä tutkiva kemisti Steven Benner myöntää, että uusi RNA-polymeraasi ei pysty ratkaisemaan RNA-maailman ongelmia, koska se ei kykene monistamaan itseään.

Tutkijat ovat toisin sanoen yhtä kaukana elämän synnyn ratkaisusta kuin mitä he olivat kymmenen tai jopa sata vuotta sitten.

Tämä on odotettua, koska jo Louis Pasteur osoitti kokeellisesti, että elämä ei synny spontaanisti.



Lähde:

Service, Robert F. 2016. A newly made RNA strand bolsters ideas about how life on Earth began. Science (15.8.).

Ryhävalaat pelastivat hylkeen varmalta kuolemalta

Ryhävalaat suojelevat hyljettä. Kuva: John Durban/NOAA, public domain.




Joel Kontinen


Evoluution maailman pitäisi olla kiivasta eloonjäämistaistelua. Mutta joskus tapahtuu sellaista, jota darvinisti ei voi käsittää.

Niin kuin Science meille äskettäin raportoi.

Miekkavalaat ahdistelivat hyljettä, joka oli paennut jäälautalle Etelämantereen vesillä. Ne yrittivät saada sen kiinni ja synnyttivät suuren aallon, joka pyyhkäisi hylkeen veteen.

Yhtäkkiä pari ryhävalasta ui paikalle. Hylje haki niiltä turvaa, ja aalto paiskasi sen lähimmän valaan päälle.

Valas kurottautui ylös vedestä, jotta hylje olisi turvassa. Kun hylje oli putoamaisillaan, valas työnsi sen räpylällään takaisin turvaan, ja niin se pääsi toiselle jäälautalle, pois miekkavalaiden luota.

Ja niin hylje jäi eloon.

Tapauksen nähnyt meriekologi Robert Pitman oli ällistynyt. Näytti aidosti siltä, että ryhävalaat suojelivat hyljettä.

Eri eläinlajit voivat toisinaan auttaa toisiaan, mutta luulisi, että ryhävalaat eivät hyötyneet avustusoperaatiostaan.

Eläinkunnassa tapahtuu paljon sellaista, joka ei sovi evoluution maailmaan.

· Dagestanissa leijona paimentaa lampaita sen sijaan, että söisi ne.
· Irlantilaisella farmilla kissa adoptoi ankanpoikaset.
· Venäläisessä eläintarhassa vuohesta tuli tiikerin paras kaveri, ainakin siihen asti, kunnes ne rupesivat kinastelemaan.
· Petojen näköiset eläimet syövät kasveja.


Lähde:

Skokstad, Erik. 2016. Why did a humpback whale just save this seal's life? Science (22.7.).

Napasiiseli ja muut kylmäveriset nisäkkäät sotkevat darvinistista ajattelua

Napasiiseli havittelee sientä iltapalaksi. Kuva: Ianaré Sévi, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Monet kuvittelevat, että kaikki nisäkkäät ovat lämminverisiä. Eläinkunta on kuitenkin paljon monimuotoisempi. Siinä on esimerkiksi melko lämminverinen kala ja kylmäverisiä nisäkkäitä.

Evolutionistien on vaikea selittää, mistä nämä kummajaiset kehittyivät, koska darvinismin alhaalta ylös -strategia ei tuota toimivia ratkaisuja.

Kylmäveriset nisäkkäät eivät ole niin kylmäverisiä kuin vaikkapa matelijat, mutta napasiiseli (Spermophilus parryii) säilyy jäätymättä ja hengissä, vaikka sen ruumiinlämpö laskisi pakkasen puolelle.

Tutkijat ovat mitanneet yhdestä talvihorrosta viettäneestä siiselistä -2,9C. Eläin selvisi hengissä.

Hiirimaki, kotipäästäisopossumi ja kaljurotta pystyvät myös laskemaan ruumiinlämpöään reilusti.

Darvinistit voivat uskoa, että raju ruumiinlämmön lasku on adaptaatio eli sopeutuminen ympäristön oloihin, mutta kuinka monta esi-isää kuoli ennen kuin ne sopeutuivat? Samantapainen ongelma on esimerkiksi tikan iskunvaimentimessa.

Evolutionisti uskoo, että tikan esi-isälle ei ollut iskunvaimenninta, joten se olisi kuollut aivotärähdykseen ennen kuin sai siirrettyä geeninsä seuraavalle sukupolvelle.

Luomakunta on täynnä eläimiä, jotka sopivat huonosti darvinistiseen maailmaan.

Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus), maasika (Orycteropus afer) ja nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) eivät kunnioita evolutionistien luokitteluja.


Lähde:

Nicholls, Henry. 2016. Time to bust a myth: not all mammals are warm-blooded. BBC Earth (10.6.).

ISIS pelaa evoluutiopeliä ja hyödyntää mutaatioita, ainakin Live Sciencen mukaan

Terroristien uhreja muistettiin myös Moskovassa. Kuva: Stolbovsky, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

ISIS:tä kannattavat ryhmät pystyvät hyödyntämään mutaatioita ja jälleensyntymään estääkseen cyberpoliisia saamasta niitä kiinni.

Näin tieteellistä tekstiä saamme lukea Live Science -sivustolla, jossa raportoidaan uudesta tavasta selvittää, miten ISIS värvää jäseniä Internetissä.

”Huomasimme, että he [ISIS-terroristit] pelaavat eräänlaista fiksua evoluutiopeliä”, fyysikko Neil Johnson Miamin yliopistosta selittää. Hän kuuluu ryhmään, joka suunnitteli Sciencessä julkaistun tutkimuksen.

Darvinistit voivat kuvailla evoluutiota fiksuksi, mutta sitä se ei ole. Dawkinsin kelloseppä ei vieläkään ole saanut näköään takaisin vaan hapuilee yhä pimeässä.

Tšernobyl, Bhopal ja Fukushima opettivat meille, että yleensä mutaatioista ei seuraa mitään hyvää.

Itse tutkimus oli suunniteltu älykkäästi, mutta sen kuvaaminen darvinistisin termein tuntuu kaukaa haetulta.

Darwin ja evoluutio ovat monesti täysin tarpeettomia selityksiä.

Toisaalta ISIS ja darvinismi eivät ole kovin kaukana toisistaan: molemmat turvautuvat kuolemaan ja vastustavat kristinuskoa.

ISIS muistuttaa meitä syntiinlankeemuksen karmeista seurauksista.

Lähde:

Deamer, Kacey. 2016. ISIS Plays 'Evolutionary Game' to Avoid Online Shutdown. Live Science (16.6.).

Richard Dawkinsin painajainen: systeemibiologia

Systeemibiologia on biologisten verkostojen ja elävien organismien tavoin mutkikasta. Kuva: U.S. Department of Energy Genome Programs, public domain.




Joel Kontinen


Maailmasta on ripeästi tulossa jälkidarvinistinen. Tämä lisää etenkin Richard Dawkinsin ahdinkoa, koska evoluution alhaalta ylös (osista kokonaisuuteen) -strategia ei voi selittää luonnossa nähtäviä biologisia järjestelmiä.

Dawkins tunnetusti sanoi uskovansa, että biologiassa suunnittelu on vain näennäistä.

Aivoinfarktista toipuva Dawkins on muutenkin saanut jobinpostia viime aikoina. Naturen kolumnisti sanoi, että hän on jämähtänyt tieteellisessä ajattelussaan 1970-luvulle, ja The Telegraph vihjaisi hänen käyneen kovin äreäksi.

Nykytiede on edennyt varsin etäälle uusdarvinismista, jonka kannattajat ovat jääneet asemalaiturille katselemaan, miten juna jatkoi matkaa ilman heitä.

Eikä asemalla näy edes resiinaa, jolla voisi yrittää luotijunan perään.

Meissä on nanoteknologiaa, korjausmekanismeja ja monenlaista huipputeknologiaa, joten ei ole ihme, että systeemibiologiasta on tullut vireä tieteenala.

Systeemibiologiassa kokonaisuus on oleellisempi kuin osat. Toisin kuin darvinismi, se on ylhäältä alas -strategia. Siinä ei spekuloida, miten organismit ovat saattaneet kehittyä vaan katsotaan, miten ne oikeasti toimivat.

Se on holistinen eli kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kiinnitetään huomiota kokonaisuuksiin sekä myös erilaisiin biologisiin verkostoihin, jotka muodostavat kokonaisuuden.

Darvinistinen evoluutio hidasti tieteen kehitystä takertumalla surkastumiin ja roska-DNA:han.

Systeemibiologia sen sijaan edistää huippututkimusta.

Ei siis ole ihme, että siitä on tullut Dawkinsin ja muiden darvinistien painajainen.

Lähde:

Institute for Systems Biology. What is Systems Biology.

Kenguru potkii Darwinin elämänpuun nurin

Kenguru ei sovi hyvin darvinistiseen ajatteluun.



Joel Kontinen


Genetiikka voi vaarantaa darvinistisia uskomuksia.

Meidän pitäisi evolutionistien mielestä muistuttaa enemmän hiiriä kuin kenguruja. He uskovat, että ihmisillä ja hiirillä oli yhteinen kantaisä ”70 miljoonaa vuotta” sitten.

Kenguru sen sijaan loikki omille teilleen jo ”150 miljoonaa vuotta” ennen meidän päiviämme. Näin he otaksuvat.

Mutta kun australialaiset tutkijat sekvensoivat kengurun perimän, he hämmästyivät. Kävi ilmi, että ihminen (H. sapiens) muistuttaa enemmän tätä isoa pussieläintä kuin pikkunisäkkäitä.

Evolutionistit olivat syystäkin hämillään.

Toisaalta Darwinin elämänpuu on kohdannut niin kovia iskuja, että se on rojahtanut maahan jo ajat sitten:

· Esimerkiksi hiilikauden hirviö Tullimonstrum gregarium ei sovi lainkaan evoluutiopuuhun.
· Vesinokkaeläin (Ornithorhynchus anatinus) on nisäkäs, mutta sillä on ankan nokka, se munii munia ja viihtyy vedessä.
· Australiassa elävä nokkasiili (Tachyglossus aculeatus) sopii huonosti evoluution maailmaan, koska se on vesinokkaeläimen tavoin nisäkäs, mutta se sekä munii että imettää poikasensa.
· Lentokyvyttömällä kiivillä on ”primitiiviset sulat” ja luut kuin nisäkkäillä.
· Maasialla (Orycteropus afer) on aasin korvat, sian kuono ja rotan häntä.
· Kampamaneeteilla on hyvin kehittynyt hermojärjestelmä, vaikka niiltä puuttuu esimerkiksi hermosoluja rakentavat geenit.
· New Scientist siunasi Darwinin elämänpuun haudan lepoon vuonna 2009 – siis pian kengurututkimuksen julkaisemisen jälkeen.
· Tuorehkon lintututkimuksen mukaan Darwinin puu onkin pensas.
. Mikro-RNA:t soittavat kuolinkelloja darvinistisille puu-uskomuksille.

Myös kengurun pikkuserkku kalliovallabi (Petrogale penicillata) tuottaa harmaita hiuksia darvinisteille.

Lähde:

Bradford, Katie. 2008. Kangaroos 'closely related' to humans. Sydney Morning Herald (18.11.).

Cityliskojen nopea ”evoluutio” kertoo luomisesta

Anolilisko. Kuva: schizoform, Creative Commons (CC BY 2.0).





Joel Kontinen

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. Eikä kaikki muutos ole darvinistista evoluutiota, vaikka tiedelehdet niin uskottelisivat.

Äskettäin kohistiin Puerto Ricon anoliliskoista (Anolis cristatellu). Ne ovat sopeutuneet kaupunkielämään, koska niillä on tavallista pidemmät raajat, joissa on enemmän haituvia eli tartuntakarvoja kuin niiden maalaisserkuilla.

Ne ovat siitä huolimatta pysytelleet anoliliskoina.

Anolis cristatellun nopea evoluutio ei ole ollut kovinkaan nopeaa, koska Karibian liskot eivät ole juuri muuttuneet ”15–20 miljoonaan vuoteen".

Liskojen oletettu evoluutio on ollut varsin hidasta. Evolutionisti uskoo, että ainakin muutamat aikamme liskot, esimerkiksi gekot ja kameleontit, elivät jo liitukaudella osapuilleen ”100 miljoonaa vuotta” sitten.

Mooses on edelleenkin ajankohtaisempi kuin Darwin. Eläimet ja kasvit lisääntyvät lajiensa mukaan, mutta niillä on ällistyttävä kyky sopeutua uusin oloihin.

Sammakot näyttävät silti sammakoilta, katkaravut katkaravuilta ja etanat etanoilta.

Myös hybridit kertovat luomisesta.

Mutta darvinistinen evoluutio loistaa poissaolollaan.

Lähde:

Beans, Carolyn. 2016. Lizard gets to grips with city life by evolving stickier feet. New Scientist (27.4.).

Tšernobyl ei ole auttanut evoluutiota edes 30 vuodessa

Ihmiset pysyttelevät poissa Tšernobylin alueelta. Kuva: slawojar 小山, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Tänään tulee kuluneeksi 30 vuotta Tšernobylin rysäyksestä.

Yleensä radioaktiiviset päästöt synnyttävät mutaatioita, evoluution oletettua mekanismia, jota ilman edes oppikirjoissa ei mainostettaisi uusdarvinismia.

Mutaatiot eivät ole auttaneet evoluutiota Bhopalissa eivätkä Fukushimassa.

Mutaatiot ovat virheitä. Kirjoitusvirheet eivät paranna tekstiä, eivätkä DNA:n kopiointivirheet kenenkään perimää. Lisäksi DNA:n korjausmekanismit pitävät suurimman osan virheistä loitolla.

Tšernobylissä vahingot näyttävät ainakin eläinkunnassa jääneen pieniksi. Vakavat mutaatiot syntyivät heti vuonna 1986. Nykyisin pääskysissä on jonkin verran albinismia, ja myyrät saattavat kärsiä kaihista, mutta alueesta on 30 vuodessa tullut varsinainen eläinpuisto, jossa biisoni, sudet, punaketut, joutsenet, majavat ja villisiat näyttävät voivan hyvin, kun miltei kaikki ihmiset ovat pysytelleet poissa.

Mutaatiot eivät edes banaanikärpäsissä ole edistäneet evoluutiota, ja niiden vaikutus esimerkiksi zika-viruksessa ja ebolassa ei tiettävästi ole parantanut maailmaamme.

Evoluutio on muutenkin henkitoreissaan. Ison-Britannian tiedeakatemia Royal Society on kutsunut koolle tieteellisen kokouksen, jonka tarkoituksena on tarkastella uusdarvinismia kriittisesti.

Lähteet:

University of Georgia. 2016. 30 years after Chernobyl, camera study reveals wildlife abundance in Chernobyl Exclusion Zone. Science Daily (18.4.).

Wendle. John. 2016. Animals Rule Chernobyl 30 Years After Nuclear Disaster. National Geographic (18.4.).