Tähtitieteilijät ovat saattaneet jo havaita "vuoden 2026 suuren komeetan" – ja se saattaa pian olla näkyvissä paljaalla silmällä.

 

Tutkijat sanovat, että he ovat saattaneet jo havaita "vuoden 2026 suuren komeetan", nimeltään C/2025 R3 (Pan-STARRS). Se saattaa loistaa yhtä kirkkaasti kuin komeetta Lemmon (kuvassa yllä), joka ohitti Maan viime vuoden lokakuussa. (Kuvan lähde: Dimitrios Katevainis, CC BY-SA 4.0)

Joel Kontinen

Lähiaikoina voi nähdä komeetan, josta tulee vuoden tapaus.

Äskettäin löydetty komeetta C/2025 R3 (PanSTARRS) lähestyy aurinkoa ja Maata. Lähimmillään se on huhtikuun lopulla ja saattaa olla näkyvissä paljaalla silmällä. Siitä voi tulla vuoden kirkkain komeetta.

Tutkijat löysivät tulevan komeetan, C/2025 R3 (PanSTARRS), 8. syyskuuta 2025 Panoramic Survey Telescope and Rapid Response System (Pan-STARRS) -teleskoopin ottamista kuvista. Pan-STARRS on pari 1,8 metrin heijastinteleskooppia, jotka sijaitsevat Havaijin Haleakalā-tulivuoren huipulla. Komeetta on tällä hetkellä noin 348 miljoonan kilometrin päässä Maasta, suunnilleen puolivälissä Jupiterin ja Marsin kiertoratojen välillä TheSkyLive.comin mukaan. Paljain silmin nähtynä se saavuttaa lähimmän pisteensä meille alle neljän kuukauden kuluttua.

C/2025 R3 on pitkäjaksoinen komeetta, mikä tarkoittaa, että sen kiertäminen Auringon ympäri kestää todennäköisesti yli 1 000 vuotta. Se on luultavasti peräisin evoluution mukaan  Oortin pilvestä –jättimäisestä komeettojen ja muiden jäisten kappaleiden säiliöstä aurinkokunnan reunalla. Tähtitieteilijät eivät ole vielä rajanneet komeetan kiertorataa, joten he eivät tiedä, kuinka kauan jääpallo kiertää kotitähtemme. Mutta vastaavat löydöt viime vuosina ovat paljastaneet komeettoja, jotka eivät ole ohittaneet Maata kymmeniin tuhansiin vuosiin.

C/2025 R3 kiitää parhaillaan kohti aurinkoa ja saavuttaa perihelin – lähimmän pisteensä kotitähteemme nähden – 20. huhtikuuta. Se on 76,3 miljoonan kilometrin päässä auringosta kohdassa, joka on jossain Merkuriuksen ja Venuksen kiertoratojen välissä.

Vain viikkoa myöhemmin, 27. huhtikuuta, komeetta lähestyy Maata lähimmillään ja on 70,8 miljoonan kilometrin päässä planeetastamme, joka on yli 180 kertaa kauempana meistä kuin Kuu. Tähtitieteilijät eivät vielä tiedä, kuinka kirkkaasti komeetta loistaa auringon ohilentonsa aikana.

Lähde:

Harry Baker 2026 Astronomers may have already spotted the 'Great Comet of 2026' — and it could soon be visible to the naked eye | Live Science 12.1.

Vuosimiljoonat – Raamattu ja tiede sanovat ei.

 

Philip Bell, Creation-järjestön Euroopan puheenjohtaja luennoi vuosimiljoonista käydessään Turussa marraskuussa 2024.

Tässä joitakin asioita hänen luennoltaan, jotka todistavat vuosimiljoonia vastaan:

Suolaa puuttuu merestä.  Jos maapallo olisi miljoonien vuosien ikäinen, meriveden pitäisi olla paljon suolaisempaa.

Kerrostumat – esimerkiksi Gran Canyonista puuttuu satoja miljoonia vuosia kerrostumien välistä.

Komeetat. Osa komeetoista voidaan nähdä Maasta usein. Kauempana Maapallolta olevia, pitkäjaksoisia komeettoja ei voida nähdä Maasta, kuin vain harvoin, kun ne kiertoradallaan tulevat Maan lähistölle.  Evolutionistien mukaan komeettojen syntysija Oortin pilvi sijaitsee noin 500 000 tai 100 000 AUn (AU on maan ja auringon välinen etäisyys) päässä auringosta. Kuitenkin esimerkiksi Carl Sagan on sanonut, että meillä ei ole mitään todisteita siitä, että Oortin pilvi on olemassa.

Pehmeät kudokset ja dna dinosauruksissa. Mary Schweitzer kumppaneineen löysi pehmeät kudokset. Hän joutui toistamaan kokeensa17 kertaa ennen kuin hän uskoi siihen. Dna ei voi säilyä fossiileissa miljoonia vuosia.

Mitä Raamattu sanoo aurinkokunnan iästä? Vanhassa Testamentissa Jumala loi kaiken kuudessa luomispäivässä, joten Raamatun mukaan evoluutiota ei tapahtunut. Uudessa testamentissa sanotaan, että Jumala loi ihmiset mieheksi ja naiseksi heti alussa. Ihminen ei siis kehittynyt eläimestä (Mark. 10:7).

Lähde:

Philip Bell, luento Raamattu puhuu -seurakunnassa 22.11.2024

Voisiko Maa päätyä Oort-pilveen?

 

Kuva: Shutterstock / Dotted Yeti

Joel Kontinen

Jos ohi kulkeva tähti tulisi lähelle aurinkokuntaa, maapallo olisi todennäköisesti kunnossa – mutta on pieni mahdollisuus, että koko maailmamme joutuisi aurinkokunnan uloimmille ulottuvuuksille Pluton ohi Oortin pilveen, törmäisi toiseen planeetalle tai jopa joutuisi vaeltavan tähden varastamaksi.

Muut aurinkokunnan planeetat voisivat kärsiä samankaltaisista kohtaloista, ja erityisesti Merkurius olisi vaarassa pudota aurinkoon.

Lähde: Leah Crane. 2023  Passing star could fling Earth out past Pluto into the Oort cloud. New Scientist. 1.12.

Evoluution mukaan myös Uranuksen kaltainen planeetta voi olla aurinkkunnassa

 Kuva: NASA. 

Joel Kontinen 

Aurinkokuntamme voi piilottaa ylimääräisen Uranuksen kokoisen planeetan. Monien planeettojen uskotaan lentävän kauemmaksi tähdestään, mutta on mahdollista, että jotkut jäävät loukkuun matkalla ulos – ja yksi voi piilotella oman aurinkokuntamme reunalla.

Aurinkokuntamme saattaa piilottaa ylimääräisen planeetan uloimmille ulottuvuuksilleen. On mahdollista, että jättiläisplaneetta on evoluution mukaan Oort-pilvessä, joka alkaa satoja miljardeja kilometrejä Plutosta ja jota on tyypillisesti pidetty komeettojen alueena.

Useimmat moniplaneettajärjestelmät, erityisesti ne, joilla on jättimäisiä maailmoja, kuten oma aurinkokuntamme, käyvät läpi niin sanotun dynaamisen epävakauden jossain vaiheessa elämänsä, jolloin evolutionistien mukaan planeetat syntyivät.

Evolutionisteilla on monta juttua komeetoista. He uskovat, että ne toivat elämän maan päälle. ja että  niillä on iso varasto jossain Oortin pilvessä.

 

Lähde:  

Crane,  Leah, 2023, Our solar system could be hiding an extra planet the size of Uranus, New Scientist 27.6.  

Komeetta, jolla on pölymöykky seuranaan

 

Kuva: Shutterstock/Ahmad Khal.

 

Joel Kontinen 

Tähtitieteilijät havaitsivat vuonna 1985 omituisen komeetan, jossa näytti olevan valtava pölypilkku, joka kulki mukana avaruudessa. Nyt on vihdoin selvitetty, mikä se on. Evolutionistien mukaan tällaisten epätavallisten esineiden ymmärtäminen voisi auttaa meitä oppimaan kuinka komeetat kehittyvät ja lopulta hajoavat. 

Yoonyoung Kim Braunschweigin teknisessä yliopistossa Saksassa tutki kollegoidensa kanssa komeetta, nimeltään Comet 108P/Ciffreo, käyttäen pohjoismaista optista teleskooppia Espanjassa ja Hubble-avaruusteleskooppia.

Komeetan ydin on pieni likainen kivi, joka on halkaisijaltaan 1 - 10 kilometriä. Se koostuu jäästä, kaasuista ja pölystä. Joidenkin komeettojen ydintä ympäröi valtava vetypilvi, joka voi olla jopa kolme miljoonaa kilometriä leveä

Evolutionisteilla on monta juttua komeetoista. He uskovat, että ne toivat elämän maanpäälle. ja että  niillä on iso varasto jossain Oortin pilvessä.

Lähde:  

Crane. Leah. 2023. A weird comet is travelling through space with a dust blob it made New Scientist 17. 2. 

NASA väittää nähneensä suurimman komeetan

 

Kuva: Nasa, Esa, Man-To Hui (Macau University Of Science

 Joel Kontinen

Vasemmalla olevassa kuvassa on komeetta 8. tammikuuta 2022. Oikealla näkyy vaippa komeetan ytimen ympärillä. Komeetta, jonka ydin on 50 kertaa normaalia suurempi, kulkee Maata kohti 34 OOO kilometriä tunnissa. NASAn Hubble-teleskooppi on määrittänyt, että komeetan jäisen ytimen massa on noin 500 biljoonaa tonnia ja se on 137 km leveä. Mutta ei hätää. Lähinnä maata se on miljardin mailin päässä Auringosta, ja se tapahtuu vasta vuonna 2031. Komeetta havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2010, mutta Hubble on vasta nyt vahvistanut sen olemassaolon. Ja se on suurempi kuin mikään tähtitieteilijöiden koskaan aiemmin näkemä komeetta.

 "Olemme aina epäilleet, että tämän komeetan täytyi olla suuri, koska se on niin kirkas niin suurella etäisyydellä", sanoi David Jewitt, planeettatieteen ja tähtitieteen professori Kalifornian yliopistosta Los Angelesista (UCLA). "Nyt vahvistamme, että se on." Nasa, joka kuvailee jäistä likapalloa behemotiksi, joka tulee tännepäin tynnyrin tavoin pyörien, on nimennyt sen Bernardinelli-Bernsteiniksi tähtitieteilijöiden Pedro Bernardinellin ja Gary Bernsteinin mukaan, jotka löysivät sen. He havaitsivat sen ensimmäisen kerran työskennellessään Cerro Tololo Inter-American Observatoriossa Chilessä yli kymmenen vuotta sitten, kun se oli kolmen miljardin mailin päässä Auringosta.

 Nasa kuvailee komeettoja jäisiksi "Lego-palikoiksi", jotka ovat evolutionistien mukaan jääneet jäljelle planeettojen rakentamisen alkuajoista. "Ne heitettiin pois aurinkokunnasta ilman seremoniaa gravitaatioflipperiottelussa massiivisten ulkoplaneettojen joukossa", lausunnossa todettiin. "Poistetut komeetat asettuivat Oortin pilveen,evolutionistien mukaan aurinkokuntaa ympäröivään laajaan kaukaisten komeettojen säiliöön”. Man-To Hui Macaon tiede- ja teknologiayliopistosta kuvaili komeettaa "hämmästyttäväksi esineeksi" ja lisäsi: "Arvasimme, että komeetta saattaa olla melko suuri, mutta tarvitsimme parhaat tiedot vahvistaaksemme tämän." Bernardinelli-Bernsteinin komeetta on seurannut kolmen miljoonan vuoden pituista elliptistä kiertorataa ja rata vie sen noin puolen valovuoden päähän Auringosta. Komeetta on nyt alle kahden miljardin mailin päässä Auringosta ja putoaa lähes kohtisuoraan aurinkokuntamme tasoon nähden.

 Lähde;

BBC NEWS 2022, Nasa scientists spy 'largest comet ever seen' 14.4. 

Suurin aurinkokunnassa koskaan nähty komeetta on halkaisijaltaan 137 kilometriä

 

Taiteilijan näkemys komeettaa Bernardinelli-Bernsteinista, miltä se saattaa näyttää ulkoisessa aurinkokunnassa.  Kuva: NOIRLab/NSF/AURA/J. da Silva.

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat laskeneet "megakomeetan" koon. Se on peräisin Oortin pilvestä, jonka evolutionistit ovat keränneet komeettojen tyyssijaksi. Pilvi on aurinkokuntaamme ympäröivästä jäisten kappaleiden ryhmästä.

Tähtitieteilijät ovat vahvistaneet, että aurinkoa kohti lentävä "megakomeetta" on suurin ulkoisesta aurinkokunnasta koskaan löydetty komeetta.

Kesäkuussa 2021 tähtitieteilijät ilmoittivat löytäneensä komeetan C/2014 UN271 (Bernardinelli-Bernstein) Uranuksen kiertoradan takaa. Sen kirkkaus viittasi siihen, että se oli valtava esine. Sen arvioitiin olevan 100-370 kilometriä halkaisijaltaan. joka on suurin komeetta näillä päin.

Komeetat välillä törmäävät Jupiteriin ja niiden on väitetty myös tuoneenelämän maailmaan.

Lähde:

 

O’Callaghan, Jonathan. Biggest comet from outer solar system ever seen is 137 kilometres wide. New Scientist 4.2. 

Iso komeetta pyyhkäisee läheltä maata

Kuva: NASA  JPL. 

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat löytäneet valtavan ja aiemmin tuntemattoman kohteen, joka saapuu aurinkokuntaamme ja joka saavuttaa Saturnuksen kiertoradan vuonna 2031. Se on mahdollisesti suurin aurinkokuntamme ulkorajoilla oleva komeetta, jonka on koskaan havaittu lähestyvän niin lähelle aurinkoa. Sen tunnetaan nimellä 2014 UN271, sen arvioidaan olevan 100–370 kilometriä halkaisijaltaan. Kohteen huomasi Dark Energy Survey (DES) -projekti.

Uusi vierailija pyyhkäisee aurinkokunnan ohi: koskaan ennen havaitsematon komeetta, joka on  kotoisin Oortin pilvestä. Tämä ulkoavaruuden kohde nimettiin juuri komeetaksi keskiviikkona (23. kesäkuuta), vain viikko sen jälkeen, kun tähtitieteilijät havaitsivat sen ensin pienenä, liikkuvana pisteenä Chileen Cerro Tololo -amerikkalaisen observatorion pimeän energian kameran arkistoissa. Komeetta tunnetaan nyt nimellä Comet C / 2014 UN271 tai Bernardinelli-Bernstein sen löytäjien, Pennsylvanian yliopiston jatko-opiskelijan Pedro Bernardinellin ja tähtitieteilijä Gary Bernsteinin mukaan. Komeetta, joka voi olla halkaisijaltaan vaikuttavat 100 kilometriä, on nyt saman etäisyyden päässä, kun maan ja auringon välinen etäisyys 20-kertaisena. Se saavuttaa kiertoradallaan auringon lähimmän pisteen 23. tammikuuta 2031, jolloin se on juuri Saturnuksen kiertoradan ulkopuolella, eli noin 10,95 kertaa maan ja auringon välisen etäisyyden päässä.

Oortin pilven ainoa tarkoitus on pitää yllä uskoa 4,6 miljardin vuoden ikäiseen aurinkokuntaan. Komeettojen alkuperää ei pystytä selittämään naturalistisesti, koska Neptunuksen takana sijaitsevan Kuiperin vyöhykkeen pikkuplaneetat ovat pyrstötähtiin verrattuina jättiläisiä, joten komeetat eivät kaikesta päätellen ole kotoisin sieltäkään.

Lähde:

 O’Callaghan, Jonathan, 2021.  An enormous ‘mega comet’ is flying into our solar system New Scientist  21.6.