Joel Kontinen
Komeetat voivat kärähtää auringossa hyvin pahasti. Vuonna 1965 Ikeya-Seki hajosi palasiksi kierrettyään Auringon. Vuonna 2011 Lovejoy koko saman kohtalon. Viime päivinä monet ovat jännittäneet, miten vuosisadan komeetaksi nimetylle Isonille käy.
Ison näyttää selvinneen Auringon ohituksestaan.
Monilla komeetoilla on elliptinen kiertorata, joka tuo ne hyvin lähelle Aurinkoa. Komeetta menettää huomattavan osan massastaan joka kerta, kun se lähestyy Aurinkoa. Ne siis pienenevät pienenemistään. On arvioitu, että komeetta menettää koko massansa alle 100 000 vuodessa. Tämä on vakava ongelma, joka kiusaa sekulaarista näkemystä 4,6 miljardin vuoden ikäisestä aurinkokunnasta. Jos aurinkokunta olisi niin vanha, meidän ei pitäisi lainkaan nähdä komeettoja.
Esimerkiksi Aamulehden jutussa pyritään selittämään tämä ongelma vetoamalla myyttiseen Oortin pilveen:
”Ison-komeetta on syntynyt todennäköisesti Aurinkokunnan laitamilla sijaitsevassa Oortin komeettapilvessä, josta ei toistaiseksi ole pystytty tekemään suoria havaintoja.”
Olisi ehkä reilumpaa sanoa, että Oortin pilvestä ei ole kyetty tekemään minkäänlaisia havaintoja. Koko pilven olemassaolo on uskon asia.
Oortin pilven ainoa tarkoitus on pitää yllä uskoa 4,6 miljardin vuoden ikäiseen aurinkokuntaan. Komeettojen alkuperää ei pystytä selittämään naturalistisesti, koska Neptunuksen takana sijaitsevan Kuiperin vyöhykkeen pikkuplaneetat ovat pyrstötähtiin verrattuina jättiläisiä, joten komeetat eivät kaikesta päätellen ole kotoisin sieltäkään.
Lähteet:
Suominen, Mikko. 2013. ISON yllätti tutkijat selviytymällä sittenkin. Tähdet ja avaruus (29.11.)
Timonen, Ilkka. 2013. Ison-komeetta ei hajonnut ollessaan Auringon lähellä. Aamulehti 29.11., A13.
Witze, Alexandra. 2013. Remnants suggest comet ISON still going Nature news (29.11.).
Tekstit
