Malaria, suunnittelu ja vuosimiljoonat

Kesti yli puoli vuosisataa ennen kuin tiedemiehet alkoivat uskoa, että moskiitot levittävät malariaa. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vaikka malaria voidaan nykyisin jo varsin hyvin estää, tämän potentiaalisesti tappavan taudin vastainen taistelu ei aluksi ottanut onnistuakseen. Syy piili tiedemiesten haluttomuudessa tunnustaa, että Anopheles- moskiitot levittävät malariaa.

Patologit kuvittelivat, että tauti aiheutuu maaperässä ja ilmassa elävästä mikrobista. Vuonna 1881 ranskalainen nobelisti Charles Laveran tunnisti malariaparasiitin ja sen tien ihmisen vereen, mutta kesti 1930-luvulle saakka ennen kuin tiedemiehet suostuivat myöntämään, että hän oli oikeassa.

Ei ole vaikea löytää yhteyksiä meidän aikaamme. Luonnontieteet ovat keskittyneet puolustamaan darvinistista evoluutiota ja hylkäävät kaikki löydöt, jotka haastavat hallitsevan paradigman.

Niinpä evolutionisteilla on kova työ selittää esimerkiksi miljoonien vuosien ikäisiksi oletetuista timanteista löytynyt radiohiili, dinosaurusten pehmeät kudokset sekä solun yhä selvemmäksi käyvä nanotason suunnittelu.

Toisin sanoen: darvinistien kognitiivinen dissonanssi lisääntyy lisääntymistään.


Lähde:


Coll-Seck, Awa-Marie. 2010. Who controls malaria control? Nature 466: 7203, 186-187. (8.7.)

Onko malarian leviäminen ympäristöliikkeen syytä?

Anopheles gambiae levittää malariaa. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Valtamedia esittää monet asiat mustavalkoisina. Hiilidioksidi on pahaa, ainakin silloin, kun sitä on liikaa ilmakehässä. Vihreä on hyvä ja fossiiliset polttoaineet ovat pahasta.

Mutta todellisessa elämässä asiat ovat harvoin näin yksinkertaisia. Viime lauantaina (25.4.) vietetty maailman malariapäivä oli meille muistutus siitä, että yhdestä kolmeen miljoonaa ihmistä vuodessa yhä menehtyy tautiin, lähinnä kehitysmaissa.

Malaria on Anopheles-suvun moskiittojen levittämä ja Plasmodium-suvun loisten aiheuttama voimakas trooppinen kuumetauti.

Kun olin kahdentoista ja asuin Keniassa Viktoriajärven rannalla, sain niin pahan malarian, etten toivoisi enää koskaan saavani tautia uudestaan.

Mitä tekemistä malarialla on ympäristöliikkeen kanssa? Enemmän kuin aavistammekaan. Taistelu malarian leviämistä vastaan oli miltei voitettu, mutta sitten Rachel Carsonin vuonna 1962 julkaistu vaikutusvaltainen kirja Äänetön kevät (Silent Spring) leimasi tuholaismyrkyt ja varsinkin DDT:n pahaksi.

DDT oli kuitenkin pitänyt malariaa levittävät moskiitot kurissa. Pian malaria alkoi taas yleistyä.

Carson oli huolissaan tuholaismyrkkyjen vaikutuksesta lintuihin. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että tuholaismyrkyillä oli myös hyvin positiivisia vaikutuksia. Ne säästivät miljoonien ihmisten hengen.

Malarian leviäminen muistuttaa meitä kriittisen ajattelun tarpeesta. Ei kaikki mikä näyttää vihreältä ole välttämättä hyväksi.