Konvergentti evoluutio ei selitä evoluution mahdottomuutta

 

Kuva: Maya Faccio at The Weir Lab at the University of Toronto at Scarborough.

Joel Kontinen

Evoluution kannattajat joutuvat monesti selittämään, miksi täysin erilaiset eläinlajit muistuttavat joiltain piirteiltään toisiaan. Ilmiön nimi on konvergentti evoluutio, ja se on hyvin yleinen eläinkunnassa.

 Toisinaan evolutionistit joutuvat kiertelemään ja kaartelemaan, kun he pyrkivät sulkemaan silmänsä selviltä faktoilta ja välttämään sanaa suunnittelu. Siitä huolimatta fiksut ratkaisut kertovat aina nerokkaasta suunnittelusta.  Evoluution sokea kelloseppä ei sellaiseen pysty.

 Science julkaisi hiljattain esseen sisarlajeista. Anderson ja Weir käyttivät ominaisuustietoja yli 1000 sisareläimistä, ”mukaan lukien linnut, nisäkkäät ja sammakkoeläimet, mallintaakseen ominaisuuksien eroja ajan myötä.”

 Mutta konvergenttisen evoluution kaavaa ei löytynyt.  

 Lähde: 

Lopez,  Bianca. 2022, Similar but separate species.  Science 16. 12.  

Ihmiset saattavat olla ainoa älykäs laji maailmankaikkeudessa

Kuva: Shutterstock, fair use doctrine.



Joel Kontinen

Jos maanpallon elämä on kiinni evoluutiosta, niin sitä ei ole tapahtunut. Näin kirjoittaa Bathin yliopiston profess0ri Nick Longrich. Vaikka maailmankaikkeus on todella laaja, ja linnunradassa on yli 100 miljoonaa tähteä, ja vaikka universumi on todella laaja, niin evoluutiota ei brittikirjoittajan mukaan ole tapahtunut.

Missä kaikki ovat? Tämä on Fermin paradoksi.

Voimme vain kertoa, mitä maapallolla tapahtui sen yli 4,5 miljoona vuoden kuluessa. Näyttää siltä, että elämän syntyminen, fotosynteesi, ja elämän ovat erittäin epätavallisia.

Evolutionistit uskovat, että evoluution aikana tietyn piirteet toistuvat eri eläimissä. Konvergenttia evoluutiota tapahtuu useissa lajeissa, esimerkiksi Australian eläimet ovat siitä kuuluisia.

Näemme konvergenssia myös etenkin silmissä. Monilla eläimillä on silmät, eikä vain ihmisillä. Esimerkiksi seksi kehittyi vain kerran.

Lisäksi kaikki nämä riippuivat toisistaan. Ihmiset eivät voineet kehittyä ennen kuin kalat kehittivät luita, jotka antoivat heidän ryömiä maalle. Luut eivät voineet kehittyä, ennen kuin monimutkaisia eläimiä ilmestyi. Monimutkaiset eläimet tarvitsivat monimutkaisia soluja ja monimutkaiset solut tarvitsivat happea, joka oli valmistettu fotosynteesillä. Mikään näistä ei tapahdu ilman elämän kehitystä, joka on yksittäinen tapahtuma yksittäisten tapahtumien joukossa. Kirjoittajan mielestä kaikki organismit ovat peräisin yhdestä esi-isästä; niin pitkälle kuin voimme arvata.

Nämä vei runsaasti aikaa, ja voi olla evoluution selitys sille, miksi eläimet eivät kehity muualla.

Vain Jumala pystyi luomaan kaiken olevan.

Lähde:

Longrich, Nick. 2009. Humans May Be the Only Intelligent Life in the Universe, If Evolution Has Anything to Say. Live Science (23.10).

Evolutionistin pulma: onko kehitys satunnaista vai päämäärähakuista?

Vesinokkaeläin eroaa monin piirtein muista eläimistä, mutta toisin kuin ihminen, sitä ei ole luotu Jumalan kuvaksi.





Joel Kontinen

Miten ennustettavaa evoluutio on?

Harvardin yliopiston evoluutiobiologi Jonanthan Losos kertoo uutuuskirjassaan Improbable Destinies, että pari tunnetuimmista evoluutiotutkijoista on täysin eri mieltä tästä evoluution pulmasta.

Harvardin yliopiston jo edesmennyt marxilainen tutkija Stephen Jay Gould vannoi satunnaisuuden nimeen, kun taas teististä evoluutiota kannattava Cambridgen yliopiston palaeontologi Simon Conway Morris näkee kehityksessä päämäärähakuisuutta.

Morris vetoaa monesti konvergenttiin evoluutioon, joka hänen mielestään viittaa determinismiin eli jonkinlaiseen päämäärähakuisuuteen.

Losos myöntää, että eläinmaailmassa ilmenee paljon konvergenttisuutta eli samankaltaisia piirteitä eläimissä, jotka eivät ole lähestä sukua toisilleen.

Toisaalta Richard Lenskin kuuluisat bakteerikokeet viittaavat Lososin mielestä siihen, että oletettu evoluutio voi olla varsin arvaamatonta.

Gould puolestaa uskoo, että jos evoluutio alkaisi uudestaan alusta, se tuottaisi täysin erilaisen eläimistön kuin mitä me nyt näemme.

Losos päättelee, että evoluutio ei ole aivan sattumanvarainen eikä myöskään täysin päämäärähakuinen. Tuloksena on toisinaan täysin ainutlaatuisia olentoja, kuten esimerkiksi ihminen ja vesinokkaeläin.

Darvinistina hän kiistää ihmisen ja eläimen eron, joka on täysin ilmeinen. Vain ihminen pystyy miettimään perimmäisiä kysymyksiä.

Vesinokkaeläin ei sitä tee.


Lähde:

Cobb, Matthew.2017. s evolution about chance or fate? Well, it depends New Scientist (18.10.).

Liitukauden mosasaurukset jäävät orvoiksi

Kuva: FunkMonk, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Mosasaurukset olivat vesieläimiä, joiden oletetaan eläneen myöhään liitukaudella (eli osapuilleen 95–66 miljoonaa evoluutiovuotta sitten).

Evolutionistit uskovat, että valaiden, kalaliskojen ja joutsenliskojen tavoin ne kehittyivät maaeläimistä.

Ongelmana on todisteiden puute.

Uusi PLOS ONE:ssa julkaistu tutkimus pyrkii korjaamaan tämän puutteen. Tutkijat myöntävät, että aiemmat yritykset eivät ole onnistuneet tarjoamaan sukuselvitystä mosasauruksista.

Kukaan ei tiedä, mistä ne ovat tulleet eli niiden oletetut esi-isät ovat kateissa.

Nyt tutkijat tunnustavat, että olisi pitänyt kokeilla eri menetelmiä, esimerkiksi evoluutiopuun oksien pituutta ja muutosten oletettua nopeutta.

Heidän oma analyysinsa tuotti lähinnä selityksiä, kun heidän menetelmänsä tulokset eivät läheskään aina vastanneet odotuksia.

Mosasaurukset ovat siis edelleenkin orpoja.

Odotettavissa on spekulaatioita konvergentista evoluutiosta.

Myös merieläimet tuottavat ongelmia evolutionisteille, koska ne ovat toisinaan säilyneet liian hyvin.

Lähde:

Simões, Tiago R et al. 2017. Mosasauroid phylogeny under multiple phylogenetic methods provides new insights on the evolution of aquatic adaptations in the group. PLOS ONE (3.5.).

Manaatit, karhukaiset ja konvergentti evoluutio

Manaatti. Kuva: U.S. Geological Survey, public domain.




Joel Kontinen

Evoluution kannattajat joutuvat monesti selittämään, miksi täysin erilaiset eläinlajit muistuttavat joiltain piirteiltään toisiaan.

Ilmiön nimi on konvergentti evoluutio, ja se on hyvin yleinen eläinkunnassa.

Evolutionisti uskoo, että vedessä asustava manaatti kehittyi maalla elävästä nisäkkäästä yli ”60 miljoonaa vuotta” sitten.

Manaatti voi kasvaa neljän metrin pituiseksi ja painaa 590 kiloa. Se pystyy uimaan yllättävän vikkelästi, yli 24 kilometriä tunnissa, jos sen on paettava nopeasti.

Ulkomuodoltaan manaatti muistuttaa jossain määrin karhukaista, jolle voi pituutta kertyä korkeintaan 1,5 mm.

Darvinistien mukaan manaatti on sukua elefantille, vaikka ei näytäkään siltä.

Karhukainen. Kuva: E. Schokraie, U. Warnken, A. Hotz-Wagenblatt, MA. Grohme, S. Hengherr, et al. Comparative proteome analysis of Milnesium tardigradum in early embryonic state versus adults in active and anhydrobiotic state. PLoS ONE 7(9): e45682 (2012). Creative Commons (CC BY 2.5).

Karhukainen on eläinkunnan extreme-mestari. Yleensä se viihtyy kosteikoissa, mutta se tulee toimeen miltei missä vain. Se on uhmannut evoluutiota jo oletetulta kambrikaudelta saakka.

Manaatilla ja karhukaisella on myös muita eroja kuin koko: manaatilla on räpylät ja pyrstö, kun taas karhukainen on joutunut pärjäämään ilman niitä.

Molemmat eläimet kertovat meille hienosta suunnittelusta, johon vain Jumala pystyy.

Lähde:

Bradford, Alina. 2017. Manatees: Facts About Sea Cows. Live Science (31.3.).

Evoluutio unohti vesieläinten nokan “300 miljoonaksi vuodeksi”

Amazonindelfiini (Inia geoffrensis). Kuva: Nortondefeis, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).

Gaviaali eli gangesingaviaali (Gavialis gangeticus). Kuva: Jonathan Zander, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Evolutionistit uskovat, että amazonindelfiinin ja gaviaalin tiet erosivat lähes “300 miljoonaa vuotta” sitten. Mutta kun katsoo niiden nokkaa, luulisi niitä liki lähisukulaisiksi.

Äskettäin Science raportoi alun perin Proceedings of the Royal Society B:ssä julkaistun vertailevan tutkimuksen tuloksia. Näiden vesieläinten kallo ja kuono muistuttavat toisiaan hätkähdyttävästi.

Evoluutio on täynnä tällaisia kummajaisuuksia.

Ilmiön darvinistinen selitys on konvergentti evoluutio: Darwinin kovia kokeneen elämänpuun eri oksilla kököttelevät eläimet sattuivat kehittämään samat ominaispiirteet toisistaan riippumatta.

Mutta kun tällaista tapahtuu kymmeniä kertoja, selitys on mitä kummallisin.

Lepakot ja delfiinit käyttävät kaikuluotausta, jättipandalla ja punapandalla on samanlainen valepeukalo, ja jotkin kalat osaavat lintujen tavoin laulaa.

Lisäksi pingviinit ja meriperhoset oikeastaan lentävät vedessä.

Tällaiset piirteet kertovat evoluution asemesta taitavasta suunnittelusta. Jumalan ei tarvinnut noudattaa darvinistisia kaavoja ja odotuksia luodessaan monivivahteikkaan eläinkunnan.


Lähde:

Perkins, Sid. 2017. Can you spot the similarities? Science (7.3.).

Punarinnat kävelevät merenpohjassa

Nämä punarinnat (Trigidae) tuskin muistuttavat kaimojaan. Kuva Daiju Azuma, Creative Commons (CC BY-SA 2.5).






Joel Kontinen

Niitä kutsutaan meren punarinnoiksi (sea robins), mutta ne eivät osaa lentää eivätkä kaikesta päätellen suunnistaa niin tarkasti kuin lentävät punarinnat.

Ne osaavat sen sijaan kävellä – tai ainakin hoiperrella – veden pohjalla.

Ne ovat kaloja vaikka eivät ahvenilta näytäkään.

NOAA:n Okeanos Explorer -laivan pienoissukellusvene kuvailee parhaillaan Amerikan Samoan syviä vesiä. Se on löytänyt häkellyttävän kauniita eliöitä, esimerkiksi UFO:a muistuttavan meduusan.

Äskettäin se löysi myös tämän oudosti käyttäytyvän punarinnan, joka ei kuitenkaan ole evolutionistien kipeästi kaipaama välimuoto.

He ovat pitäneet varsieväkala Latimeriaa ja Tiktaalikia välimuotoina, mutta kumpikaan ei ole kestänyt kriittistä tarkastelua.

Evolutionistit uskovat, että kalat tai niitä muistuttavat vesieläimet astuivat kuivalle maalle yli kolmekymmentä eri kertaa.

Todisteet tästä puuttuvat yhä.

Kävelevät kalat eivät auta evoluutiota, koska ne eivät ole välimuotoja ja koska ne eivät edes selviytyisi hengissä kuivalla maalla.

Ne kertovat pikemminkin Genesiksestä tutusta lajiensa mukaan -periaatteesta.


Lähde:

Deamer, Kacey. 2017. Deep-Sea Stroll: This Fish 'Walks' on the Ocean Floor. Live Science (1.3.).

Tammihiiren pikkuserkku sotkee evoluution luokituksia: käyttänee lepakon tavoin kaikuluotausta

Kaikuluotaaja? Kuva: H. Osadnik, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Tutkijat arvelevat, että Vietnamissa elävä tammihiiren pikkuserkku käyttää kaikuluotainta kiivetessään yöllä puissa. Se olisi ensimmäinen puissa viihtyvä eläin, joka käyttää lepakoiden ja delfiinien suosimaa menetelmää.

Evolutionisti ei usko, että lepakko ja tammihiiri olisivat kovin läheisiä sukulaisia, joten heidän on taas kerran turvauduttava konvergenttiin evoluutioon eli oletukseen, että sama piirre kehittyi erikseen kahdessa lajissa, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen.

Äskettäin tiedejulkaisut raportoivat tästä ilmiöstä. joka näkyy esimerkiksi jättipandassa ja punapandassa.

Toisinaan evolutionistit joutuvat kiertelemään ja kaartelemaan, kun he pyrkivät sulkemaan silmänsä selviltä faktoilta ja välttämään sanaa suunnittelu.

Siitä huolimatta fiksut ratkaisut kertovat aina nerokkaasta suunnittelusta. Evoluution sokea kelloseppä ei sellaiseen pysty.


Lähde:

Ceurstemont, Sandrine. 2017. Dormouse might be first tree-climbing mammal shown to echolocate. New Scientist (15.2.).

Pandan valepeukalo ihmetyttää: kehittyi kahdessa eri pandalajissa erikseen – näin evolutionisti uskoo

Minä syön nyt bambua. Kuva: Matthew Field, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Konvergentti evoluutio on se selitys, jonka evolutionisti nostaa esiin, jos eri lajien oletettu kehityshistoria ei vastaa darvinistisia odotuksia vaan lajeissa ilmenee sama piirre.

Isopanda (Ailuropoda melanoleuca ja punapanda (Ailurus fulgens) eivät ole kovin läheistä sukua toisilleen, mutta niillä molemmilla on ylimääräinen, peukaloa muistuttava elin, jolla on hyvä pitää kiinni bambunversosta.

Vaikka uusi Proceedings of the National Academy of Sciences -ehdessä julkaistu tutkimus näkee pandoissa samoja mutaatioita, pääpaino on adaptaatiossa eikä umpimähkäisissä muutoksissa.
Molemmat pandat syövät bambua ja tarvitsevat ”peukalon”, jolla sitä voi pidellä.

Konvergentti evoluutio ei selitä ilmiötä tyydyttävästi, koska evoluution sokea kelloseppä ei pysty ennakoimaan tulevaa kehitystä.

On selvää, että nämä eläimet on suunniteltu hyödyntämään bambua.

Lähde:

Qui, Jane. 2017. How the panda’s ‘thumb’ evolved twice. Nature News (16.1..)

Kävelevä kala ei auta evoluutiota: se kuivuisi maalla

Chaunax pictus. Kuva: NOAA, public domain.





Joel Kontinen

Viime viikkoina on verkossa kohistu syvällä meren pohjassa kävelevästä kalasta.

NOAA:n Okeanos Explorer -laivan pienoissukellusvene kuvasi tätä sammakkomaista pikkuruisilla jaloilla tepastelevaa eliötä jo vuosisadan alussa, mutta uusi video on nostanut sen taas otsikoihin.

Syvä meri on kiehtova maailma, jonka eliöt voivat näyttää joko jokseenkin tutuilta tai yllättävän kummallisilta. Ne ovat monesti häkellyttävän kauniita.

Darwin ei pysty niitä selittämään.

Genesiksestä tuttu lajiensa mukaan -periaate näkyy myös syvissä vesissä.

Evolutionistit uskovat, että kalat tai niitä muistuttavat vesieläimet astuivat kuivalle maalle yli kolmekymmentä eri kertaa. Mutta kukaan ei nyt väitä, että kohukala Chaunax pictus olisi evoluution kipeästi kaipaama välimuoto.

Se ei ole ainoa kala, joka harrastaa kävelyä meren pohjassa. Mutta sekään ei selviäisi hengissä kuivalla maalla.

Liejuryömijät (Oxudercinae) hengittävät ihollaan. Ne voivat elää vähän aikaa maalla, mutta niiden täytyy välillä palata veteen, jotta ne eivät kuivuisi.

Tästä koituu evoluution este. Kalat on luotu elämään vedessä. Ne eivät pärjäisi maalla.

Tästä huolimatta evolutionistit ovat olleet näkevinään kaloja, jotka pyrkivät pois vedestä.

Varsieväkala Latimeria chalumnaen piti kuolla sukuputtoon ”70 miljonaa vuotta” sitten, mutta se löydettiin elävänä Intian valtamerestä vuonna 1938. Sitten tuli Tiktaalik, mutta sillekin on käynyt köpelösti.

Kalat eivät pysty evoluution konstein nousemaan vedestä kuivalle maalle.

Lähde:

Raver, Grace. 2016. Scientists captured a video of a deep-sea fish with 'feet'. Tech Insider (12.5.).

Delfiinin muinaisen sukulaisen kaikuluotain upottaa valaiden evoluution

Jo muinaisella valaalla oli tällainen kaikuluotain. Kuva: Emoscopes, Creative Commons (CC BY-SA 2.5).



Joel Kontinen

Tuore Current Biology esittelee meille muinaisen delfiinin sukulaisen Echovenator sandersin (’kaikumetsästäjän’), joka jo hyödynsi kaikuluotainta saalistaessaan.

Tutkijat päättelivät tämän mitattuaan ja analysoituaan ”27 miljoonaa vuotta” vanhan fossiilin sisäkorvan kokoa ja rakennetta.

Löytö haastaa valaiden evoluution, koska nyt aikaa muutoksille jää hyvin vähän edes evoluutiovuosina.

Valaan oletettu evoluutio on muutenkin äärimmäisen ongelmallista.

Darvinisti uskoo, että valaat kehittyivät maaeläimistä ja keksivät vesielämän evoluution kuluessa.

Varhaisin vedessä viihtynyt valas oli vain ”3 miljoonaa vuotta” nuorempi kuin sen oletettu maalla elänyt esi-isä.

Niiden sukupuussa patsastelee myös esimerkiksi ”52 miljoonaa vuotta” vanha Pakicetus inachus, jolla oli neljä jalkaa. Se eli maalla ja muistutti sikaa.

Valas tarvitsee esi-isää. Sikakin kelpaa evolutionistille, jos muita ehdokkaita ei ole saatavilla.

Nykyisin delfiinit ja lepakot suunnistavat ja pyydystävät saaliita kaikuluotaimen avulla.

Tämä on ongelma, koska ne eivät ole läheistä sukua toisilleen ja darvinisti joutuu turvautumaan konvergenttiin evoluutioon.

Tutkijat arvelevat, että Echovenator kuuli nykydelfiinien tavoin ultraääniä – niin korkeita ääniä, että ihminen ei niitä kuule.

Näyttää siltä, että Jumala loi delfiinien sukulaiselle juuri ne ominaisuudet, joita se tarvitsi selviytyäkseen vetisessä maailmassaan.

Lähde:

Phys.org. 2016. Echo hunter: Researchers name new fossil whale with high frequency hearing. (4.8.).

Dinosauruksen pikkuruisten yläraajojen suunnittelu hämmentää evolutionisteja

Gualicho shinyae. Valkoiset osat on löydetty, harmaat päätelty. Kuva: J. González, Creative Commons (CC BY 4.0).




Joel Kontinen

Argentiinasta löydetty dinosauruksen fossiili tuo lisää päänvaivaa evolutionisteille. Gualicho shinyae muistutti Allosaurusta, mutta sillä oli Tyrannosaurus rexin pikkuruiset yläraajat, vaikka se eli eri mantereella kuin kuuluisa hirmu T. rex.

Jotkut tutkijat ovat kuvailleet tätä 7–8 metrin pituista hirmuliskoa mosaiikkimaiseksi eli eläimeksi, jossa on kahden tai useamman lajin piirteitä.

Mosaiikeista ei nykyäänkään ole puutetta: esimerkiksi vesinokkaeläin, nokkasiili, muurahaiskäpy ja maasika sotkevat evoluutioajattelua.

Lisäksi napasiiseli (Spermophilus parryii) ja muut kylmäveriset nisäkkäät sekä miltei lämminverinen kala Lampris guttatus hämmentävät keitosta vielä lisää ja saavat sen läikkymään yli.

Kun kaksi eri eläinlajia eivät ole läheistä sukua toisilleen, mutta niissä siitä huolimatta ilmenee samanlaisia rakenteita tai muita ominaisuuksia, darvinisti vetoaa hanakasti konvergenttiin evoluutioon.

Tutkimattomia ovat evoluution tiet, hän tuumaa ja levittelee käsiään.

Tutkijat uskovat Gualicho shinyaen eläneen ”68 miljoonaa vuotta” sitten.

New Scientistin reportteri uskoo, että Gualicho shinyaen pikkuruiset yläraajat kehittyivät jotain tarkoitusta varten.

Evoluutiolla ei pitäisi olla mitään tarkoitusta eikä mitään päämäärää. Teleologinen eli päämäärähakuinen ajattelu on darvinistisessa yhteisössä periaatteessa harhaoppia.

Sopeudu vallitseviin oloihin, kuuluu evoluution päiväkäsky.

Mutta toisin kuin evolutionisti toivoisi, kaikki eläimet näyttävät suunnitelluilta.

Lähde:

Gabbatiss, Josh. 2016. T. rex lookalike suggests that tiny arms developed for a purpose. New Scientist (13.7.).

Evolutionistien elämän puuta joudutaan taas muuttamaan

Kuka onkaan uusi sukulaiseni?

Joel Kontinen

Charles Darwin käytti käsitettä elämänpuu (tree of life) kirjassaan Lajien synty (1859) selittääkseen kaikkien elämänmuotojen sukulaisuuden. Sittemmin käsite on kehittynyt huomattavasti, mutta sitä ei ole vieläkään tyystin hylätty.

Käsite sisältyy myös uuden kattavan lintututkimuksen nimeen: the Early Bird Assembling the Tree-of-Life Research Project.

The Field Museumin viisi vuotta kestäneessä tutkimushankkeessa kerättiin kaikkien elossa olevien lintujen pääryhmien DNA:ta. Tutkimustulokset julkaistiin Science-tiedelehdessä 27. 6. 2008 ja populaariversio ScienceDailyssä.

Tutkimustulokset olivat ällistyttäviä. ScienceDailyn mukaan “kymmenien lintujen nimet täytyy muuttaa ja biologian oppikirjat ja lintuoppaat täytyy päivittää.” Toisin kuin odotettiin, esimerkiksi muuttohaukka ei ole läheistä sukua haukalle eikä kotkalle.

Field Museumin tutkija Sushma Reddy, yksi tutkimuksen pääarkkitehdeistä, sanoi: “Ulkonäkö voi pettää. Linnut, jotka muistuttavat ulkonäöltään toisiaan tai käyttäytyvät samalla tavalla, eivät välttämättä ole sukua toisilleen … suuri osa lintujen luokituksista ja perinteinen käsitys lintujen evolutionarisista suhteista on väärää.”

Darvinistinen elämänpuu perustuu suurelta osin olettamukseen, että lajit, jotka muistuttavat toisiaan, ovat läheistä sukua toisilleen. Jotkin aiemmat havainnot ovat jo kyseenalaistaneet tämän uskomuksen. Tohtori Carl Wieland, Australian Creation Ministries International (CMI) -järjestön toiminnanjohtaja, on esimerkiksi osoittanut, että Tasmanian susi (Thylacinus cynocephalus) on pussieläin vaikka se näyttikin sudelta, joka on istukallinen. Australiassa ja Uudella Guinealla elävä Petaurus on pussieläin, joka vain näyttää lento-oravalta.

Uusdarvinistinen selitys on konvergenttinen evoluutio eli eri lajien oletetaan kehittäneen samat ominaisuudet toisistaan riippumatta. Tämän uskomuksen perimmäinen syy lienee halu estää evoluutioteoria kuolemasta sukupuuttoon.

Loogisempi selitys olisi yhteinen suunnitelma - hyvän insinööritaidon käyttö eri lajien muodostumisessa.

Uusi lintututkimus viittaa siihen, että Darwinin elämänpuu on sukupuuton partaalla. Vain radikaali uudelleenjärjestely voi pitää sen elävien kirjoissa.

Lisätietoa:

Linnut ovat viime aikoina olleet usein otsikoissa. Jotkin vanhat uskomukset on jouduttu hylkäämän.



Lähteet:

Huge Genome-scale Phylogenetic Study Of Birds Rewrites Evolutionary Tree-of-life. ScienceDaily 27 June 2008 http://www.sciencedaily.com/releases/2008/06/080626141117.htm

Wieland, Carl. 2004. Dynamic Life: Changes in Living Things. (DVD). Answers in Genesis.