Tiedemiehet tekivät laiskiaisesta ja sen sikiöstä rekonstruktion

Kuva: Jorge Gonzalez

Joel Kontinen

Tiedemiehet löysivät raskaana olevan laiskiaisen fossiilin, jonka sisällä on sikiö.

Brasilialaisesta luolasta löydetty merkittävä näyte laiskiaisen sikiöstä emänsä sisältä tarjoaa harvinaisen kuvan sukupuuttoon kuolleen nisäkkään kehitysbiologiaan.

Brasiliasta löydetyistä fossiileista tehty rekonstruktio raskaana olevasta laiskiaisesta ja sen sikiöstä.

Cástor Cartelle Minas Geraisin katolisesta yliopistosta Brasiliasta oli tutkinut laajaa brasilialaista luolaa kahden tunnin ajan, kun hän löysi Nothrotherium maquinense -lajin olevan laiskiaisen fossiilin. Kaivaessaan tätä fossiilia Cartelle sanoo hämmästyneensä, kun pieni luu putosi hänen käsiinsä.

Lähde:

Timmons,  Jeanne, 2023. F.ossil of pregnant ground sloth discovered with fetus inside.  New Scientist.  14.7.

Yksi laiskiassuku löydettiin

 

Kuva: Suelen Sanches.

Joel Kontinen 

Evoluution mukaan lajit häviävät ja uusia tulee tilalle.

 Äskettäin tunnistetulla laiskiasella on pää kuin kookospähkinällä.  Harjalaiskiaisten uskottiin olevan yksi laji, mutta geneettinen ja fyysinen analyysi viittaa siihen, että niitä on itse asiassa kaksi.

 Maailmassa on yksi laiskiaissuku enemmän kuin aiemmin uskottiin.

 Harjalaiskiaiset elävät pienessä metsävyöhykkeessä Brasiliassa, ja analyysi viittaa nyt siihen, että etelässä olevat laiskiaiset ovat eri lajeja kuin pohjoisempana löydetyt. Kolmivarpaisten laiskiasten ajateltiin perinteisesti jakautuvan neljään lajiin. Yhdellä – harjalaiskiaisella (Bradypus torquatus) on karkea, ruskea karva ja sen pää muistuttaa kuorittua kookosta. Mutta oli vihjeitä siitä, että kaikki harjalaiskiaiset eivät olleet samanlaisia, Daniel Cassali sanoo.

 Lähde:

Buehler,  Jake. 2022. Newly recognised species of sloth has a head like a coconut New Scientist 28.9. 

Evoluutio stasis tarkoittaa ei-evoluutiota

Kuva: Stefan Laube, public domain.




Joel Kontinen


Selkärankaisten eläinten nikamien lukumäärän ero on äärimmäisen vähäistä nisäkkäissä, jotka eivät paetessaan juokse tai hypi –esimerkiksi niissä, jotka liikkuvat puissa, kuten apinat ja laiskiaiset. Tähän tulokseen antropologien ryhmä on päätynyt.

Työ keskittyy pyrkimykseen ymmärtää paremmin, miksi nisäkkäiden tietyt ominaisuudet pysyvät ajan kuluessa samanlaisina - ilmiö, joka tunnetaan evoluution stasiksena.

Evoluution stasis tarkoittaa evoluution ei-evoluutiota.

Huolimatta monimuotoisuuden kehittymisestä on olemassa monia samanlaisuuksia laajalla evolutiivisella etäisyydellä olevilla organismeilla. Erityisen huomionarvoista on nisäkkäiden kaulan (niskan) ja selän (rintakehän ja lannerangan) nikamien lukumäärä.

Lähes kaikilla nisäkkäillä on sama määrä kaulan nikamia, riippumatta siitä, kuinka pitkä tai lyhyt kaula niillä on - ihmiset, kirahvit, hiiret, valaat ja vesinokkaeläimet: kaikilla on täsmälleen seitsemän kohdunkaulan nikamaa New Yorkin yliopiston tohtorikoulutettava Jeff Spearin mukaan.

Tutkimuksessaan antropologit laskivat tuhansien yksilöiden nikamia lähes 300 nisäkäslajilta. Tutkijat vertasivat sitten niskan ja selän nikamien lukumäärän vaihtelua sellaisiin ominaisuuksiin kuin nopeus, elinympäristö, liikkuminen, selkärangan liikkuvuus, asento ja raajan käyttö.

Analyysit eivät näyttäneet osoittavan yhteyttä nikamien lukumäärän ja juoksunopeuden välillä. Pikemminkin tämä yhteys löytyi pääasiassa eläimistä, jotka oli mukautettu puusta riippuvaan ja muuhun ihmismäiseen käyttäytymiseen, jossa raajat pidetään jännittyneinä hitaalla kiipeämisellä ja riippumalla.

Laiskiainen on Luojan mestariteos.


Lähde:

New York University. 2019. Evolutionary backing found in analysis of mammalian vertebrae. Science Daily. (13 May).