Varsieväkala saattaa elää jopa 100 vuotta

 

Tuo uskomaton ensimmäinen näyte löydettiin Etelä-Afrikan rannikolta, mutta saman lajin varsieväkala (Latimeria chalumnae) on sittemmin löytynyt Tansanian, Komorien (saariryhmä Afrikan itärannikon edustalla) ja Madagaskarin luota. 

Varsieväkala, joukko ihmiskokoisia kaloja, joiden kerran ajateltiin olevan sukupuuttoon, voi elää jopa 100 vuotta - viisi kertaa pidempään kuin aikaisemmat arviot viittaavat uuteen tutkimukseen ehdottaa. .

Tutkijat tekivät löydön analysoimalla varsieväkalojen kalkkeutuneita kasvurakenteita, jotka tunnetaan nimellä sirkuli. Kuten puiden iän voi laskea vuosirenkaista, sirkuleista voi päätellä kalojen iän.

Sirkulianalyysi osoitti myös, että varsieväkalat eli koelakantit eivät todennäköisesti saavuta sukupuolikypsyyttä, kuin vasta 55-vuotiaana ja sitten kantavat jälkeläistään huomattavan kauan - yhteensä viisi vuotta. "Kaiken kaikkiaan työ paljastaa, että koelakantti on yksi hitaimmin kasvavista ja hitaimmin lisääntyvistä eläimistä maailmassa", tutkimuksen johtava tutkija Kélig Mahé, Kanaalin ja Pohjanmeren kalastustutkimusyksiköstä Valtakuntatieteellisestä instituutista ( IFREMER) Boulogne-sur-merissä, Ranskassa, kertoi Live Sciencelle sähköpostitse.

420 miljoonan vuoden ikäinen varsieväkalapopulaatio on vanhempi kuin esimerkiksi Madagaskar, Mutta tutkijat, jotka alkoivat löytää varsieväkalojen fossiileja 1800-luvulla, ajattelivat, että tämä muinainen suku oli kuollut sukupuuttoon noin 66 miljoonaa vuotta sitten liitukauden lopussa, kun asteroidi iski maahan ja tappoi ei-dinosaurukset. Tämä käsitys muuttui vuonna 1938, kun kalastaja sai elävän varsieväkalan Etelä-Afrikan rannikolta. Nämä syvänmeren kalat ovat pysyneet mysteerinä tutkijoille. Esimerkiksi afrikkalainen varsieväkala (Latimeria chalumnae) voi kasvaa 2 metrin pituiseksi ja painaa jopa 105 kiloa.

Aiemmat tutkimukset viittasivat siihen, että nämä kalat kasvoivat valtavaan kokoonsa vain 20 vuodessa - kasvuvauhti asetti varsieväkalat nopeimmin kasvavien merikalojen joukkoon. Uuden tutkimuksen mukaan varsieväkaloilla a on alhainen aineenvaihdunta ja alhainen hedelmällisyys, kaksi tekijää, joita ei tutkijoiden mukaan yleensä havaita lajeilla, joilla on nopea kasvu..

Lähde:  

Geggel ,Laura. 2021.  This 'ancient' monster fish may live for 100 years Live Science 18,6. 

Varsieväkala, 420 miljoonaa vuotta vanha, saattaa asua Madagaskarin laatoilla

 

Joel Kontinen

Tuo uskomaton ensimmäinen näyte löydettiin Etelä-Afrikan rannikolta, mutta saman lajin varsieväkala (Latimeria chalumnae) on sittemmin löytynyt Tansanian, Komorien (saariryhmä Afrikan itärannikon edustalla) ja Madagaskarin luota. 

Uusi tarkastelu Madagaskarin kalastuksen sivusaaliista paljastaa, että ainakin 34 vahvistettua yksilöä on pyydetty ja että todennäköisemmin on nostettu monia muita, jotka eivät koskaan ole saaneet biologien tai luonnonsuojelijoiden huomiota. Vaikka populaation kokonaismäärä on edelleen mysteeri, uuden tutkimuksen tekijät epäilevät, että Madagaskar voi olla tärkeä varsieväkalojen elinympäristö ja että se voi olla jopa niiden esi-isien koti.

420 miljoonan vuoden ikäinen varsieväkalapopulaatio on vanhempi kuin Madagaskar, jolla on ollut evoluution mukaan rannikkoa 88 miljoonaa vuotta ja joka on ollut nykyisessä paikassaan noin 40 miljoonaa vuotta. Mutta varsieväkala liitetään parhaiten Komoreihin, jotka ovat evoluution mukaan vain noin 15 miljoonaa vuotta vanhoja. Tutkijoiden mielestä kalat ovat saattaneet asua Madagaskarilla pidempään ja asuttivat Komorit myöhemmin. Madagaskarilla "on pitkä rantaviiva, ja tiedämme, että sen rannikolla on kanjoneita", kertoi Live Sciencelle Mike Bruton, Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa työskentelevä ihtiologi. "Ja tiedämme, että varsieväkalat elävät kanjoneissa noin 150–500 metrin syvyydestä."

Madagaskar on myös paljon vanhempi kuin Komorit, joista eniten kirjattuja varsieväkalan saaliita tulee. Koska varsieväkalan -fossiilihistoria ulottuu 420 miljoonaan vuoteen, Bruton ja hänen kollegansa uskovat, että Madagaskarilla on ollut pidempään varsieväkaloja, kuin Komoreilla.

Pitkä historia tekee näistä varsieväkaloista kiehtovia, kertoi "The Annotated Old Fourlegs: The Updated Story of the Coelacanth" (University Press of Florida, 2018) -lehden kirjoittaja Bruton. Nämä kalat kehittyivät 180 miljoonaa vuotta ennen dinosaurusten ensimmäistä syntymistä ja selviytyivät, vaikka mantereet siirtyivät ja asteroidi pyyhkäisi suuren osan elämästä maapallolta, mukaan lukien "merihirviöt", kuten mosasaurukset. Ensin fossiileista tunnettu varsieväkala-koelakanttien uskottiin kuolleen, kunnes troolari sai yhden kidusverkkoonsa joulukuussa 1938 lähellä Etelä-Afrikkaa. Australian museon mukaan miehistöä kiehtoi suuret, oudonnäköiset kalat, joten he ilmoittivat kalasta museolle Itä-Lontoossa, Etelä-Afrikassa, jonka tutkijat toivat näytteen Etelä-Afrikan ihtyologi J.L.B. Smithille. Smith vahvisti, että olento oli varsieväkala, ja antoi sille tieteellisen nimen. (Toinen laji, Latimeria menadoensis, löydettiin vuonna 1998 Indonesian läheltä.)

Tieto Madagaskarin varsieväkaloista on aina ollut hajallaan ja järjestäytymätöntä, Bruton sanoi; saarella ei ole koskaan ollut varsieväasintuntijaa. Ottaen huomioon lupaavan elinympäristön rannikolla, tutkijat alkoivat kerätä raportteja varsieväkalasaaliista. He löysivät yhä useamman ilmoituksen ajan myötä, mahdollisesti haiden pyytämisessä käytettyjen suurisilmäisten verkkojen kasvavan suosion vuoksi. Nämä verkot, joita kutsutaan jarifa-verkkoiksi, jätetään syvään veteen ja joskus niissä käytetään syötteinä pieniä kaloja. Varsieväkalat eivät todennäköisesti havaitse verkkoja, kunnes on liian myöhäistä, koska kalat metsästävät yöllä ja useimmiten käyttämällä sähköreseptoria, joka havaitsee saaliin aiheuttamat pienet sähkökentät vedessä. Verkot eivät tuota sähkökenttiä. Varsieväkalalajien asiat pahentuvat, kun nämä verkot voidaan sijoittaa kallioisiin kanjoneihin, toisin kuin trooliverkot, joita on käytettävä suhteellisen sileällä merenpohjalla. Niistä 34 saaliista, joiden yksityiskohdat on kirjattu riittävän tarkasti, jotta kalat voidaan tunnistaa varsieväkaloiksi, kalojen paino oli 30–90 kiloa. Pituudet olivat 121–190 senttimetriä.

Lähde:

Pappas, Stephanie. 2021.  Madagascar may be a secret stronghold for 'living fossil' fish Live Science 26,5, 

Varsieväkala löytyi Marokosta.

 

.

Kuva: University of Portsmouth. Fair use doctrine.

Joel Kontinen 

Evoluutioon uskovat tiedemiehet ovat löytäneet varsieväkalan Marokosta. He uskovat, että se kuoli noin 66 miljoonaa vuotta sitten, koska silloin dinosaurukset  kuolivat sukupuuttoon.

Englantilainen Lentoliskojen kerääjä osti fossiilin, Sitä luultiin lentoliskoksi. Hån otti yhteyden David Martilliin, joka yhdessä Brazlillian paleontologist Paulo Briton kanssa osoitti, että se oli varsieväkala.  Aiemmin löydetyt muinaiset varsieväkalat asuivat joissa, ja niiden ruumiin pituus oli 3–4 metriä; mutta uusi nimeämätön laji, jonka uskotaan eläneen avomerellä, olisi ollut paljon suurempi. mutta uusi nimeämätön laji, jonka uskotaan eläneen avomerellä, olisi ollut paljon suurempi. nykyaikaiset varsieväkalat ovat pienempiä kuin molemmat, ja niiden pituus on noin 1,8 metriä. 

Lähde  

Baker, Harry. 2021. Great white-shark-sized ancient fish discovered by accident from fossilized lung | Live Science 19. 2.

Uusin apinalaji löytyi Amzonista

Kuva: Nash, Stephen.





Joel Kontinen

Hän katsoi kiikarillaan kohti puun latvoja hämmästyneenä. Puiden oksilla oli kolme pientä valkopyrstöistä Valkotupsusilkkiapinaa.

Rodrigo Costa Araújo Brasilian Amazonian tutkimuslaitoksesta oli ällistynyt ja ihastunut: useimpien muiden Amazonin Valkotupsusilkkiapinoiden hännät ovat mustia.

Tuolloin Araújo tajusi, että hän voisi olla löytänyt uuden lajin. "Ajattelin: Ne ovat erilaisia, ne ovat todella, todella erilaisia ", hän sanoo.

Araújo ja hänen kollegansa Amazonasin liittovaltion yliopistosta huomasivat ensimmäisen kerran tämän apinan Amazonin sademetsässä.

Nykyisin on löydetty useita eläimiä, lintuja ja puita, joita piti olla olemassa jo dinosaurusten kaudella.

Tunnetuin niistä on varsieväkala Latimeria chalumnae,joka evolutionistien mukaan kuoli jo 65 miljoonaa vuotta sitten mutta löydettiin elävänä vuonna 1938.

Lähde:

Baraniuk, Chris. 2019. New monkey species found in Amazon area threatened by deforestation. New Scientist (26.7.).

Nature kirjoitti varsieväkalasta, mutta ei kertonut sen olevan elävä fossiili

Nature kirjoitti varsieväkalasta, mutta ei kertonut sen olevan elävä fossiili.




Joel Kontinen

Varsieväiset (Sarcopterygii) kalojen aivokoppa oli alun perin jakautunut etu- ja posterioriseen osaan kallonsisäisellä nivelellä, ja sen kokonaisgeometriaan tuli merkittäviä muutoksia ennen sulautumista yhteen yksikköön keuhkokaloissa ja varhaisissa tetrapodeissa. Vaikka näiden muutosten kuvio on hyvin dokumentoitu, kehitysmekanismi, joka tukee aivokoppaa ja siihen liittyvien pehmytkudosten muunnelmia varsieväisten kalojen kehittymisen aikana, on edelleen huonosti ymmärretty.

Varsieväkala Coelacanth Latimeria on ainoa tunnettu selkärankainen eläin, joka säilyttää kallonsisäisen nivelen.

Huolimatta nivelen merkityksestä aivokopan kehityksen ymmärtämisessä, tämän kalan aivokopan kehittyminen ei ole tiedossa. Tutkimuksessa tutkitaan aivokoppaa ja aivojen yksilönkehitystä eli ontogeniaa Latimeria chalumnaessa käyttäen mikro-tietokonetomografiaa sekä magneettiresonanssikuvausta, joka on tehty eri ikäisille kaloille.

Tutkimuksessa kuvaillaan Latimerian aivokoppaa varhaisimmasta kehitysvaiheesta alkaen sekä tärkeimpiä muutoksia, joita aivokopan yksilönkehityksen aikana tapahtuu. Aivokuopan muutokset liittyvät aivojen suhteellisen koon äärimmäiseen vähenemiseen sekä selkäjänteen laajentumiseen. Selkäjänteen kehityksellä näyttää olevan merkittävä vaikutus ympäröiviin kallon komponentteihin, ja se voi tukea kallonsisäisen nivelen muodostumista.

Tulokset valottivat aivokopan ja sen vierekkäisten pehmytkudosten välistä vuorovaikutusta ja antoivat tietoa kehitysmekanismeista, jotka ovat todennäköisesti tukeneet aivokopan monimuotoisuuden kehittymistä varsieväisissä kaloissa.

Tässä tutkimuksessa, jossa oli 10 evoluutiobiologia, ei mainittu mitään siitä, että eläin on elävä fossiili, jonka ei tiedetty enää viihtyvän merissä, sitten kävi niin kuin varsieväkala Latimerialle vuonna 1938: löytyi elävä yksilö. Niitä on sen jälkeen löytynyt toista sataa.

Lasarus-ilmiö voi olla vaikka kuollut lintu, joka heräsi uudelleen henkiin.

Lähde:
Dutel, Hugo et al. 2019. Neurocranial development of the coelacanth and the evolution of the sarcopterygian head, Nature (17.4.)

Varsieväkala - elävä fossiili, joka elää satavuotiaaksi

Varsieväkala Latimeria chalumnae on tunnetuimpia eläviä fossiileja.




Joel Kontinen

Darvinistit uskoivat, että varsieväkala Latimeria chalumnae eli dinosaurusten kaudella ja kuoli sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Menneiden sukupolvien evolutionistit pitivät sitä maa- ja vesieläinten välimuotona.

Vuonna 1938 ensimmäinen varsieväkala löytyi Intian valtamerestä elävänä. Tämä muutti darvinistista käsitystä huomattavasti.

Sittemmin tutkijat ovat löytäneet useita satoja eläviä varsieväkaloja.

Hans Fricke kollegoineen tutki Komorien saarten vesissä eläviä varsieväkaloja 21 vuoden ajan käyttäen sukellusvenettä apunaan. Tutkijat julkaisivat tuloksensa hiljattain Marine Biology –lehdessä.

Komorien saarten lähistöllä asustelee 300-400 Latimeriaa noin 160-200 metrin syvyydessä. Tutkijat pystyivät lukuisilla sukelluksillaan tunnistamaan niistä yli 140 yksilöä. He myös panivat merkille, että vuosittain syntyi hyvin vähän varsieväkaloja ja noin 4,4 prosenttia populaatiosta kuoli. Aikuisia kaloja ilmeni osapuilleen saman verran kuolleiden tilalle.

Fricke ja kollegat päättelivät näkemänsä perusteella, että Latimeriat vanhenevat perin hitaasti ja elävät yli satavuotiaiksi.

Evolutionistit uskovat, että Latimeria ei juurikaan ole muuttunut 380 miljoonaan vuoteen. Se on tunnetuimpia eläviä fossiileja.

Darvinistisen kertomuksen mukaan 380 miljoonassa vuodessa pitäisi ehtiä tapahtua paljon enemmän.


Lähde:

Kaplan, Matt. 2011. Coelacanths Can Live Past 100, Don't Show Age? National Geographic News (7.6).