Näytetään tekstit, joissa on tunniste systeemibiologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste systeemibiologia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. lokakuuta 2016

Pikkuruisessa hiivasolussa on 60 miljoonaa proteiinimolekyyliä – ja ne vetävät yhtä köyttä


Schizosaccharomyces pombe. Kuva: David O Morgan.



Joel Kontinen

Pieni ei aina ole yksinkertainen. Nature raportoi hiljattain massaspektrometritutkimuksesta, jolla selvitettiin halkiohiivan (Schizosaccharomyces pombe proteiineja ja niiden yhteistyötä.

Ruedi Aebersold ja Matthias Mann saivat selville, että yhdessä hiivasolussa tapahtuu liki kummia: 60 miljoonaa proteiinimolekyyliä toimii dynaamisesti yhdessä.

Tutkijoiden systeemibiologinen lähestymistapa kertoo älykkäästä suunnittelusta.

Darvinistinen alhaalta ylös -suunnittelu ei saa tällaista yhteispeliä aikaan.

Lähde:

Aebersold, Ruedi ja Matthias Mann. 2016. Mass-spectrometric exploration of proteome structure and function. Nature 537, 347–355.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Richard Dawkinsin painajainen: systeemibiologia


Systeemibiologia on biologisten verkostojen ja elävien organismien tavoin mutkikasta. Kuva: U.S. Department of Energy Genome Programs, public domain.




Joel Kontinen


Maailmasta on ripeästi tulossa jälkidarvinistinen. Tämä lisää etenkin Richard Dawkinsin ahdinkoa, koska evoluution alhaalta ylös (osista kokonaisuuteen) -strategia ei voi selittää luonnossa nähtäviä biologisia järjestelmiä.

Dawkins tunnetusti sanoi uskovansa, että biologiassa suunnittelu on vain näennäistä.

Aivoinfarktista toipuva Dawkins on muutenkin saanut jobinpostia viime aikoina. Naturen kolumnisti sanoi, että hän on jämähtänyt tieteellisessä ajattelussaan 1970-luvulle, ja The Telegraph vihjaisi hänen käyneen kovin äreäksi.

Nykytiede on edennyt varsin etäälle uusdarvinismista, jonka kannattajat ovat jääneet asemalaiturille katselemaan, miten juna jatkoi matkaa ilman heitä.

Eikä asemalla näy edes resiinaa, jolla voisi yrittää luotijunan perään.

Meissä on nanoteknologiaa, korjausmekanismeja ja monenlaista huipputeknologiaa, joten ei ole ihme, että systeemibiologiasta on tullut vireä tieteenala.

Systeemibiologiassa kokonaisuus on oleellisempi kuin osat. Toisin kuin darvinismi, se on ylhäältä alas -strategia. Siinä ei spekuloida, miten organismit ovat saattaneet kehittyä vaan katsotaan, miten ne oikeasti toimivat.

Se on holistinen eli kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kiinnitetään huomiota kokonaisuuksiin sekä myös erilaisiin biologisiin verkostoihin, jotka muodostavat kokonaisuuden.

Darvinistinen evoluutio hidasti tieteen kehitystä takertumalla surkastumiin ja roska-DNA:han.

Systeemibiologia sen sijaan edistää huippututkimusta.

Ei siis ole ihme, että siitä on tullut Dawkinsin ja muiden darvinistien painajainen.

Lähde:

Institute for Systems Biology. What is Systems Biology.