Uusi Galapagos-filmi haastaa Charles Darwinin näkemykset

Joel Kontinen



Uuden Darwin-filmin traileri:






Galapagossaarilla kuvattu dokumentti The Mysterious Islands haastaa Charles Darwinin ajattelun evoluution pyhiinvaelluspaikalla.

The Mysterious Islands on Vision Forumin tuottama 90 minuutin pituinen elokuva, jossa kuljetaan Charles Darwinin jalanjäljissä Galapagossaarilla.

Upeissa maisemissa kuvatussa dokumentissa kuullaan myös luomiseen uskovien tiedemiesten näkemyksiä Darwinista, jonka juhlavuotena sekulaarit tiedejulkaisut ovat suitsuttaneet hänelle ylistystä harva se viikko.

Dokumentissa käy ilmi, että Darwin teki monia virheellisiä päätelmiä Galapagossaarten eläimistä, sijoitti ne vääriin luokkiin ja yliarvioi luonnonvalinnan mahdollisuudet.

Filmillä Institute for Creation Researchin (ICR) johtaja, geologian tohtori John Morris vertaa evoluutiota ja kristinuskoa. Ne ovat kuin toistensa vastakohtia. Ristin teologiassa Jeesus Kristus, kaiken Luoja, kuoli niiden puolesta, jotka olivat Häntä huomattavasti heikompia.

Aiemmin tänä vuonna ilmestynyttä Creation Ministries Internationalin Darwin-filmiä The Voyage That Shook The World esitetään parhaillaan monessa maassa. Elokuvassa kuullaan myös kotimaisia Darwin-skeptikkoja Matti Leisolaa ja Tapio Puolimatkaa.

Lähde:

'The Mysterious Islands': New Galapagos Film Challenges Evolution on 'Ground Zero' of Darwinism. http://www.earnedmedia.org/vfm0908.htm

Vaaleanpunainen lisko, joka jäi Darwinilta huomaamatta

Jotkin iguaanit ovat vihertäviä niin kuin tämä yksilö Gran Canariassa.



Joel Kontinen

Kun Charles Darwin vieraili Galapagossaarilla vuonna 1835, häneltä jäi huomaamatta vaaleanpunainen iguaani, joka nyt näyttää olevan sukupuuton partaalla. Harvinainen lisko on havaittu vain yhdellä saarella.

Vuonna 2008 liskojen asuinsaarella käynyt tutkijaryhmä löysi enää kymmenen vaaleanpunaista iguaania. Tutkijat arvelevat, että niitä on jäljellä vajaa sata yksilöä.

Vaaleanpunainen iguaani (rosada) löytyi Isabela-nimiseltä saarelta vuonna 1986. Iguaanit elävät tulivuoren rinteellä. Niiden ei tiedetä lisääntyvän muiden iguaanilajien kanssa.

Iguaanit ovat verrattain suuria liskoja. Suurimmat yksilöt voivat kasvaa yli kaksimetrisiksi. Niillä on selässään piikkirivistö, joka ulottuu hännänpäähän. Ne ovat ujoja kasvinsyöjiä. Säyseitä vihreitä iguaaneja (Iguana iguana) pidetään monesti lemmikkeinä.

Hiljattain Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -tiedelehdessä julkaistu tutkimus vihjaisi, että vaaleanpunaisten iguaanien löytyminen teettää taas piirtäjille töitä: Galapagossaarten iguaanien evoluutiopuu eli fylogeneettinen puu joudutaan piirtämään uudelleen.

Tämä ei ole mitään uutta. Darvinistien evoluutiopuut ja muutkin selitykset pohjautuvat monesti spekulaatioihin. Jotkut varhaiset evolutionistit käyttivät mielikuvitustaan melko vapaasti kehitellessään elämän kulkua kuvaavia puita. Saksalainen biologi Ernst Haeckel (1834-1919) esimerkiksi lisäsi puuhun olion, jota hän kutsui Moneraksi. Hän sanoi sen olevan elävän ja elottoman välimuoto. Hän myös piirsi puuhun ihmisen ja apinan välimuodon, jolle hän antoi nimen Pithecanthropus alalus.

Haeckel popularisoi darvinismia Pohjois-Euroopassa. Hänet muistetaan myös väärennetyistä sikiökuvista, jotka sadan vuoden ajan saivat monet biologian opiskelijat kuvittelemaan, että eri lajit muistuttavat suuresti toisiaan tietyissä kehitysvaiheissa. Haeckelin piirroksia on käytetty myös Suomessa lukion biologian oppikirjoissa.

Haeckelin lisäykset osoittautuivat ongelmallisiksi. Ainuttakaan niitä tukevaa fossiilia ei ole koskaan löytynyt.

Vaikka darvinistien tuoreemmat elämänpuut eivät ole yhä räikeitä, nekin perustuvat olettamuksiin. Monesti yksi ainoa fossiililöytö tuo evoluutiopuiden piirtäjien ammattikunnalle tuottavia lisätöitä, niin kuin tuoreessa Galapagossaarten vaaleanpunaisten iguaanien tapauksessa.

Ne eivät anna kovinkaan uskottavaa kuvaa evoluutiosta mutta eivät näytä estävän Charles Darwinin 200-vuotisjuhlia.

Lähteet:

Black, Richard. 2009. Pink iguana rewrites family tree. BBC News. (5.1.). http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7811875.stm

Grigg, Russell. 1996. Ernst Haeckel. Evangelist for evolution and apostle of deceit. Creation 18:2, 33–36. http://www.answersingenesis.org/creation/v18/i2/haeckel.asp