Varikset ovat häikäisseet tiedemiehiä kyvyllään laskea rääkäisyjään

 

Kuva: John Eveson/Alamy

Joel Kontinen

Varikset tietävät äännähdystensä lukumäärän. Kokeilu on paljastanut, että nämä linnut voivat laskea omat kutsuhuutonsa, mikä osoittaa numeerista taitoa, joka on aiemmin nähty ihmisillä. Eläinten lukujen ymmärtämisen tutkiminen voi auttaa tutkijoita tutkimaan ihmiskunnan numeeristen kykyjen biologista alkuperää, sanoo neurotieteilijä Giorgio Vallortigara Trenton yliopistosta Roveretossa, Italiassa.

Hän huomauttaa, että se, että pystyi tuottamaan tahallaan useita ääniä, kuten kokeen linnut tekivät, "on todella vaikuttava saavutus".

Andreas Nieder, eläinfysiologi Tübingenin yliopistosta Saksasta ja 23. toukokuuta Science1:ssä julkaistun tutkimuksen toinen kirjoittaja, sanoo, että oli hämmästyttävää nähdä, kuinka kognitiivisesti joustavia nämä varislinnut eli korvidit ovat. "Heillä on maine erittäin älykkäinä, ja he osoittivat tämän jälleen."

Tutkijat työskentelivät kolmen variksen (Corvus corone) kanssa, jotka oli jo koulutettu rääkäisemään käskystä. Seuraavien kuukausien aikana lintuja opetettiin yhdistämään visuaalisia vihjeitä - näyttöä, joka näyttää numerot 1, 2, 3 tai 4 - niiden kutsujen määrään, jonka niiden oli määrä tuottaa. Myöhemmin niille esiteltiin myös neljä kuulomerkkiä, joista jokainen liitettiin erilliseen numeroon. Kokeen aikana linnut seisoivat näytön edessä ja niille annettiin visuaalinen tai kuulomerkki. niiden odotettiin tuottavan vihjeeseen liittyvää ääntelyä ja napsauttavan kosketusnäytön Enter-näppäintä, kun ne olivat valmiit. Jos he onnistuivat, automaattinen syöttölaite toimitti palkinnoksi linnunsiemenpellettejä ja jauhomatoja. Ne olivat suurimman osan ajasta oikeassa.

 "Niiden suoritus ei ollut sattumanvaraista ja tämä oli erittäin merkittävää", Nieder sanoo. Tutkijat ymmärsivät myös, että he pystyivät ennustamaan tulevien äänien määrän ensimmäisen kutsun äänen perusteella, mikä viittaa siihen, että linnut suunnittelivat kutsujen määrän etukäteen. "Tämä osoittaa, että se on todella kognitiivinen hallittu prosessi", hän sanoo. Niin eteviä kuin ne ovatkin, varikset tekivät virheitä. 

Kutsujen äänen perusteella kirjoittajat päättelivät, että linnut pyrkivät yleensä tuottamaan oikean määrän, mutta joskus menettivät jälkensä matkan varrella. "Kun analysoimme jokaisen yksittäisen kutsun tällaisessa järjestyksessä, voimme ennustaa, änkyttääkö eläin – tuottaako enemmän ääniä kuin ilmoitimme – vai jättääkö varis väliin tietyn ääntelyn ja tuottaa vähemmän kuin olimme vihjailleet", Nieder sanoo. 

Se, mitä varikset tekevät, ei ole sitä, mitä ihmiset ymmärtävät "todelliseksi" laskemiseksi, mikä edellyttäisi symbolista numeroiden ymmärtämistä, Vallortigara huomauttaa. Mutta se voi olla tämän kyvyn evoluution edeltäjä. Hän lisää, että tämäntyyppinen tutkimus avaa oven ymmärtämään näihin kykyihin liittyviä hermomekanismeja ja ainutlaatuisia näkökohtia siitä, kuinka ihmiset ymmärtävät numeroita. Sillä on jopa vaikutuksia lukuihin liittyvien kognitiivisten häiriöiden, kuten dyskalkulian, tutkimukseen.

Lähde:

Mariana Lenharo, 2024 These crows have counting skills previously only seen in people (nature.com) 23.5.

Ovatko ihmiset väkivaltaisia

 Kuva: Sergei Uryadnikov / Alamy. 

Joel Kontinen 

Kädellislajien käyttäytymisominaisuuksien evoluutioanalyysi voi valaista kysymystä siitä, ovatko ihmiset luonteeltaan väkivaltaisia.

Bonobot, toisin kuin simpanssit, eivät yleensä ole väkivaltaisia ​​muita ryhmiä kohtaan

Ihmisten, simpanssien ja bonobojen viimeinen yhteinen esi-isä ei ollut erityisen altis väkivallalle, kertoo tutkimus, jossa yritettiin rekonstruoida apinoiden sotakäyttäytymisen kehitystä. Tutkimus ehdottaa, että tämän esi-isän ryhmien välistä vihamielisyyttä lieventävät naaraiden väliset siteet, mutta tutkijat varoittavat, että heidän päätelmänsä ovat erittäin spekulatiivisia.

Kysymyksestä, onko väkivalta olennainen osa ihmisluontoa, on keskusteltu vuosisatoja.

Kun synti tuli ihmiskuntaan Aadamin ja Eevan langetessa, myös ihmiset ja luonto kärsivät siitä.  

Lähde:

 Sagar,  Soumya, 2023, Ape family tree suggests human ancestors weren’t particularly violent, New Scientist 30.6. 

Miten evolutonistien mukaan kieli kehittyi

 

Kuva; Harriet Nobl. 

Joel Kontinen

 

Kielen taitomme tuo esiin monia mysteereitä, ei vähiten mistä kielioppi tulee ja kuinka lapset oppivat puhumaan niinvaivattomasti. Nyt tutkijat väittävät, että kaikessa on järkeä, jos ajattelet kieltä pelinä.

Varhain iltapäivällä 16. tammikuuta 1769 HMS Endeavour laski ankkurin Menestyksen lahdelle Tierra del Fuegossa. Kun kapteeni James Cook miehistöineen tuli maihin, he kohtasivat alkuperäiskansojen ryhmän, luultavasti haushin metsästäjäkeräilijät.

Kaksi Cookin joukosta astui eteenpäin. Pian myös kaksi Haushia astui eteenpäin, näytti pieniä keppejä ja heitti ne sivuun. Cookin miehet tulkitsivat tämän osoituksena rauhanomaisista aikeista. He olivat oikeassa: ryhmät vaihtoivat pian lahjoja ja jakoivat ruokaa. Vaikka heillä ei ollut yhteistä kieltä ja he tulivat täysin erilaisista maailmoista, he pystyivät kuitenkin kommunikoimaan suurella panoksella pelatun monikulttuurisen pelin kautta.

Suurin osa meistä on kohdannut omia kommunikaatiohaasteitamme, ehkä turvautunut ulkomailla osoittamiseen ja elehtimiseen. Silti jokapäiväisessä elämässä ajattelemme kieltä harvoin toisen kerran – puhumattakaan sen monista hämmentäviä mysteereistä. Miten äänet voivat välittää merkityksen? Mistä kielellisten kuvioiden monimutkaiset kerrokset tulevat? Miksi lapset oppivat kieltä niin helposti, kun taas simpanssit voivattuskin oppia sitä ollenkaan? Uskomme, että nämä kysymykset ovat jääneet vastaamatta, koska tiedemiehet ovat katsoneet kieltä täysin väärin. Kasvava tutkimusmäärä horjuttaa vallitsevia käsityksiä siitä, että ihmisillä on luontainen kielitaito, joka on jollain tavalla kytketty aivoihimme ja koodaa kielioppisääntöjä. Morten H. Christiansen ja Nick Chater kertovat uudessa kirjassaan The Language Game. He väittävät, ettei kielessä ole kyse säännöistä. Kuten Cookin kohtaaminen osoittaa, kyse on improvisaatiosta, vapaudesta ja halusta tulla ymmärretyksi, ja sitä rajoittaa vain mielikuvituksemme. Tämä radikaali idea auttaa selittämään kielen pitkäaikaisia ​​mysteereitä – sekä sitä, miten kieli kehittyi ja miksi se tekee ihmisistä erityisiä.

 

Lähde: 

 Christiansen, Morten H.and ja Nick Chater, How Language Evolved: A New Idea Suggests It’s All Just A Game New Scientist 23,3,

Mustavarikset ovat yllättävän taitavia

Joel Kontinen

Andrew Taubman Queens Park, New South Wales, Australia sanoo:: Melkein joka päivä australialainen mustavaris pudottaa kovan leivänkuoren lintukylpyläämme. Se tulee takaisin noin 20 minuutin kuluttua hakemaan ja syömään sen, kun se on pehmeä. 

  David Stott Macclesfield, Cheshire, Iso-Britannia: Monta vuotta sitten meillä oli töissä myynnissä mobiilipalvelu, jossa myytiin kahvia ja paahtoleipää. Pohjakerroksen toimistostani oli näkymä ruohoalueelle, ja keittiö oli vastapäätä. Joka päivä noin klo 10.30 keittiön yläpuolella olevalle katolle alkoi kerääntyä varislintuja. Sitten kun kahvitarjoilu päättyi, tarjoilijat heittivät myymättömän paahtoleivän ulos ikkunasta. Varislinnut syöksyivät, nappasivat paahtoleipää, repivät sen paloiksi ja hautasivat sen. En kuitenkaan koskaan nähnyt niiden palaavan hakemaan saaliistaan.

Nicola Clayton Cambridgen yliopisto, Iso-Britannia: Mustavarikset ja muut varislinnut, kuten varikset ja korpit, ovat äärimmäisen älykkäitä, ja niiden älylliset kyvyt ovat saman tasoisia kuin simpansseilla. Se, mikä erottaa ne muista lintulajeista, on se, että ne osaavat kuvitella tulevaisuutta ja suunnitella sitä. Niillä on myös itsehillintää, ja he voivat ajatella, mitä ne hyötyvät tulevaisuudessa nykyiseen verrattuna. Tämä on yksi syy siihen, miksi ne saattavat haudata leivänpalasia. Ruoan tallentaminen on tavallista raakoja, ja yksi laji, kalifornialainen pensasnärhi voi toimia petollisesti, jos toinen lintu katsoo sen hautaavan ruokaa ja teeskennellä siirtävänsä kätkönsä uuteen paikkaan. 

 Lisäksi vain ne linnut, jotka ovat olleet varkaita aiemmin, tekevät niin, mikä viittaa siihen, että varas tunnistaa toisen varkaan ja että käytös ei ole vakio tai yksinkertaisesti yrityksen ja erehdyksen kautta oppimisen tuotetta. Varislinnuilla on joukko muitakin kognitiivisia kykyjä: ne ovat hyviä ongelmanratkaisussa ja muistitehtävissä ja osaavat jopa käyttää työkaluja. Ison-Britannian moottoritien huoltoasemalla olevien varislintujen on havaittu käyttävän roskakorisuojuksia työkaluna, kun ne tekevät yhteistyötä pareittain nostaakseen vuorauksen ylös roskakorista samanaikaisesti päästäkseen käsiksi ruokaan – prosessi, joka vaatii vähintään 20 vetoa. Tästä syystä kutsun varislintuja "siivellisiksi mieliksi". 

 Lähde: 

 Is it normal behaviour for rooks to bury bread rather than eat it?New Scientist 27.1.

Science pistää apinat miltei samalle tasolle kuin ihmiset.

Kuva, Bernard DUPONT, CC BY-SA 2.0.



Joel Kontinen

Kun Jane Goodall todisti ensimmäisen kerran simpanssien käyttävän tikkuja termiittien pyydystykseen. Hän tyrmäsi ajatuksen, että vain ihmiset käyttävät työkaluja. Nyt uusi tutkimus on osoittanut, että simpanssiryhmät käyttävät omia työtapojaan, joita ne siirtävät seuraaville sukupolville, New Scientist raportoi.

Tutkijat käyttivät piilokameroita seuratessaan 10 simpanssiyhteisön kalastusta 8 vuoden ajan. Aivan kuten ihmiset mukauttavat työkalujaan - esimerkiksi syömäpuikkoja käytetään eri tavalla eri osissa Aasiaa.

Tutkijat havaitsivat 38 erilaista tekijää, jotka voivat vaihdella simpanssiryhmien välillä, mukaan lukien sauvan joustavuus, kalastuksessa käytettävät asennot ja sitä, käyttivätkö ne yhtä tai molempia käsiään sauvaa ohjattaessa. Jokaisessa tapauksessa saman ryhmän yksilöt käyttivät todennäköisemmin samanlaisia tekniikoita, ryhmä raportoi tällä viikolla Nature Human Behavior -lehdessä. Ryhmän mukaan havainnot tuovat esiin vielä yhden tapauksen, jossa simpanssiryhmät peilaavat omaamme.

Tämä on evolutionistin kirjoittama juttu. Muun muassa varislinnut ja kakadut päivittävät simpanssit kekseliäisyydessä.

Lähde:

Heidt, Amanda 2020. Watch an example of chimpanzee ‘culture,’ as one fishes for termites. Science 28.5.

Simpanssin työmuisti on laaja mutta ei niin laaja kuin kakadulla

Kuva: Richard Lydekker, public domain.



Joel Kontinen

Tutkijat ovat havainneet, että simpanssin työmuisti on melkein yhtä hyvä kuin ihmisellä. Tämä kävi ilmi, niille tehdystä laatikkoleikistä.

Me käytämme lyhytkestoista muistia päivittäin. sen avulla voimme selvittää ostosten kulut. Entä simpanssi?

”Max Planck -instituutin evoluutioantropologian osaston, St. Andrewsin yliopiston ja Wienin eläinlääketieteellisen yliopiston yhteinen tutkimus selvitti tätä.

Kokeessa simpanssit etsivät ruokaa useista pienistä laatikoista, joiden läpi ei voinut nähdä. Simpanssit näkivät ensin, kuinka niihin piilotettiin ruokaa.

Sitten apinat saivat etsiä ruokia osoittamalla näitä laatikoita yksitellen. Jos apinan valitsema laatikko sisälsi ruokaa, simpanssi sai laatikon sisältämän ruokapalkinnon. Jokaisen simpanssin valinnan jälkeen laatikot peitettiin 15 sekunnin ajaksi.

Jos simpanssi halusi kaiken laatikoiden sisältämän ruuan, oli sen parasta muistaa, mistä laatikosta se oli jo etsinyt ruokaa.

Sitten tutkijat lisäsivät tehtävän vaikeutta. Laatikoiden määrää lisättiin kunkin simpanssin kykyjen mukaan. Lisäksi laatikoiden paikkoja sekoitettiin hakujen välillä.”

Samanlainen koe on tehty myös linnuilla. Niiden piti muistaa, millä avaimilla pääsi tietyn esteen ylitse.

Esimerkiksi kakadut ja varikset päihittivät apinat, jotka evolutionistien mukaan ovat sukulaisiamme.

Elefantilla saattaa olla vielä terävämpi muisti kuin simpanssilla.


Lähde:

Paukku, Timo. 2019. Simpanssin työmuisti on yhtä hyvä kuin ihmisellä, laatikkoleikki paljasti. Helsingin Sanomat (25.7.).

Evolutionisti vertaa simpanssin ja ihmisen geenistön samankaltaisuutta

Kuva: Richard Lydekker, public domain.



Joel Kontinen

Richard Buggs, joka on Lontoon yliopiston evolutionistin genomiikan professori, uskoo kaiken saavan alkunsa yksisoluisesta.

Hän on tutkinut ihmisen ja simpanssin geneettistä samankaltaisuutta, koska ei ole uskonut siihen, että ero on vain 1 prosentin luokkaa.

Tutkimuksessaan hän on päätynyt siihen, että ihmisen genomissa nukleotidit, jotka täysin vastaavat simpanssin nukleotideihin, ovat 84,38 prosenttia. Eroa on siis 100 – 84,38 eli 15,62%.

Buggs on myös todennut, että ihmisen geeneistä 4,06% ei ole vastinetta simpanssissa. Vastaavasti geeneistä 5,18% oli vain simpanssien genomissa.

Buggs ei ollenkaan kannata Bio Logoksen ehdotusta, jonka mukaan meillä on useita esi-isiä, vaan uskoo, että ihmiskunnalla on ollut vain yksi esi-isä.

Lähde:

Similar are the Human and Chimpanzee Genomes

Etevät kakadut päihittävät simpanssit kekseliäisyydessä

Kakadu päihittää simpanssin nokkeluudessa.





Joel Kontinen

Simpanssien pitäisi evoluution mukaan olla eläimistä fiksuimpia. Vaikka nykyisin tiedetään, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on moninkertaisesti suurempi kuin mitä vielä kymmenisen vuotta sitten uskottiin, darvinistiset uskomukset ovat jatkaneet omaa elämäänsä.

Evolutionistit ovat näkevinään isoissa apinoissa inhimillisiä ominaisuuksia, viitteitä jonkinlaisesta kielitaidosta, uskonnosta ja moraalista, mutta monien muiden eläinten yllättävät taidot haastavat heidän uskomuksiaan.

Tuore Biology Letters -tiedelehdessä julkaistu tutkimus viittaa vahvasti siihen, että kakadut päihittävät simpanssit kekseliäisyydessä.

Figaro-niminen kakadu pääsi uutisiin jo vuonna 2012, kun eläintieteilijä Alice Auersperg (Wienin yliopiston kognitiivisen biologian laitos) kollegoineen julkaisi siitä tutkimuksen.

Figarolla oli häkissään puunkappale, joka oli liian paksu, jotta se olisi voinut yltää häkin ulkopuolelle jätettyyn pähkinään.

Sinnikäs kakadu ei antanut periksi vaan jyrsi nokallaan puusta kalikan, jonka se sai pujoteltua häkin verkon lävitse, ja näin se sai pähkinän.

Kaikki eivät uskoneet, että Figaro olisi tarkoituksellisesti tehnyt itselleen työkalun.

Jotkut otaksuivat, että se oli suutuspäissään käynyt puukalikan kimppuun ja vahingossa saanut itselleen ohuen kepin, jolla se ylettyi pähkinään.

Auersperg kollegoineen päätti selvittää, osaavatko kakadut valmistaa työkaluja erilaisista materiaaleista. He antoivat neljälle uroskakadulle (myös Figarolle) häkkiin vuoron perään oksan, jossa oli lehtiä, puukalikan ja pahvinpalan.

Kunkin kakadun piti kymmenessä minuutissa valmistaa annetusta materiaalista työkalu, jolla se saisi cashewpähkinän.

Kaikki kakadut saivat hetkessä sekä oksasta että puukalikasta työkalun, jonka avulla ne saivat pähkinän. Lisäksi Figaro ja yksi muu kakadu onnistuivat leikkaamaan pahvista ohuen kappaleen ja vetämään sillä pähkinän häkkiin.

Ne eivät hosuneet umpimähkään vaan leikkasivat pahvista nokallaan – järjestelmällisesti ja suoraan – työkalun, jolla ne kiskoivat cashewpähkinän luokseen.

Myös varikset päihittävät simpanssit etevyydellään (lue lisää täältä, täältä ja täältä).

Jumala on antanut kaikille eläimille, niin suurille kuin pienille, älykkyyttä, jotta ne pärjäisivät syntiin langenneessa maailmassa.

Lähde:

Barras, Colin. 2016. Creative cockatoos skilfully make tools from different materials. New Scientist (16.11.).

Evoluution selitys epäonnistuu: muovautuvammat aivot takaavat, että ihminen oppii simpanssia paremmin

Kuva: Delphine Bruyere, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).



Joel Kontinen

Evolutionisteilla eivät ongelmat näytä loppuvan kovinkaan pian. He ovat jo vuosikaudet ihmetelleet, miksi ihminen päihittää simpanssin henkisillä kyvyillään mennen tullen.

Simpanssit tuskin pohtivat, miksi ihminen on niitä älykkäämpi ja kekseliäämpi, mutta uusi Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä julkaistu vertaileva aivotutkimus tarkastelee juuri tätä eroa.

Magneettikuvaukset (MRI) osoittivat, että ihmisellä on paljon muovautuvammat aivot. Vaikka simpanssikin voi oppia ulkoisista ärsykkeistä, sen aivot eivät ole yhtä joustavat kuin ihmisellä.

Ihminen pystyy oppimaan paljon joustavammin ympäristöstään ja sopeutumaan siihen.

Luomisperspektiivistä katsottuna tämä on odotettua. Vain ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, jonka yksi ominaispiirre on luovuus.

Evolutionistit ovat pyrkineet kuvailemaan simpanssit mahdollisimman ihmismäisinä. He ovat pohtineet, onko niillä sielua, yrittäneet turhaan risteyttää niitä ihmisen kanssa ja määritellä ne persooniksi.

Mutta ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on niin suuri, että vertailevat tutkimukset ovat todellisuudessa turhia.

Lähde:

Schultz, David. 2015. Humans can outlearn chimps thanks to more flexible brain genetics. Science (16.11.).

Jerry Coyne: ”Olemme apinoita”, Jonathan Marks: ”Emme ole.” – Evolutionistit tukkanuottasilla

Jerry Coyne näkee tässä lähisukulaisen.





Joel Kontinen

Vuonna 1968 saksalais-hollantilainen pilapiirtäjä Fritz Behrendt esitti näkemyksensä kommunistien sovusta Tšekkoslovakian miehityksen aikoina: Yksinäinen mies katselee suurta julistetta, jossa aatteen miehistä esimerkiksi Marx, Lenin, Stalin ja Breznev katsovat tuimasti eteensä. Kommunistit yhtykää! lukee miesten päitten alla kissankorkuisin kirjaimin.

Julisteen takana, piilossa katseilta, toverit käyvät toistensa kimppuun niin antaumuksellisesti, että ilmaa on tulvillaan paperisilppua.

Jotain tällaista tapahtuu tavan takaa myös evoluutiomaailmassa. Anglosaksisissa maissa tämä keskustelu voi olla vivahteikkaampaa kuin suomessa, koska niissä tehdään ero sanojen ape ('iso hännätön apina') ja monkey ('apina') välillä.

Äskettäin professori Jerry Coyne läksytti kollegaansa antropologi Jonathan Marksia siitä, että tämä ei pidä ihmistä apinana (ape).

Coynen mukaan sekä ihminen että isot apinat kuuluvat samaan heimoon, joka on Hominidae. Vaikka Marks uskoo kehittyneensä apinankaltaisesta esi-isästä, hän ei suostu luonnehtimaan ihmisiä apinoiksi, koska nykyisin (isot) apinat ovat niitä, joita käymme tuijottamassa eläintarhassa.

Marksin mukaan hän ei ole apina, vaikka hänen esi-isänsä olivatkin ja vaikka geneettisesti muistutamme simpansseja – tosin huomattavasti vähemmän kuin mitä hän otaksuu.

Orjan jälkeläinen ei Marksin mielestä ole orja. Antropologian professori ei myöskään ole kala, vaikka hän uskoo, että niitäkin on hänen sukupuussaan.

Coyne ei sen sijaan välitä poliittisesta korrektiudesta vaan kutsuu niin itseään kuin Marksia apinaksi.

Mutta koska Coyne ei usko vapaaseen tahtoon, miten ihmeessä hän voi yrittää vaikuttaa siihen, mitä muut tekevät tai sanovat?

Kristinuskon käsitys ihmisestä eroaa näiden herrojen näkemyksestä varsin paljon. Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen, joten meidän ei tarvitse spekuloida, mitä eläimiä sukupuustamme löytyy.


Lähde:

Coyne, Jerry. 2015. Wrongheaded anthropologist claims that humans aren’t apes. Why Evolution Is True (2.11.).

Etäinen sukulaisemme - banaani?

Joel Kontinen


Aina vähän väliä joku nostaa esiin vanhan väitteen, jonka mukaan simpanssit ovat miltei ihmisiä, vaikka useat tutkimukset kertovat vallan muuta. (Lue lisää täältä ja täältä.)

Lienee hyvä muistaa, mitä professori Steve Jones, joka ei ole luomisen ystävä, sanoi kymmenisen vuotta sitten:

“DNA:stamme noin 50% on yhteistä banaanien kanssa, mutta se ei tee meistä puoliksi banaaneja vyötärön yläpuolelta tai edes alapuolelta.”

Ihmisessä on vieläkin vähemmän apinaa.

Lähde:

Steve Jonesin haastattelu ABC radion The Science Show’ssä 12.1. 2002.

Simpanssi: lähellä mutta yllättävän kaukana

Evolutionisti näkee simpanssissa sukulaisen, kreationisti taas vain apinalajin. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen


Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Petter Portin puolusti taas tapansa mukaan darvinistista evoluutiota Aamulehden alakerrassa. Valitettavasti hänen tekstinsä on sekoitus faktoja ja fiktiota eli tyypillistä darvinistista tarinointia.

”Vain yksi prosentti geeneistämme on pelkästään omalle lajillemme ominaisia. Voisiko enää saada parempaa vakuutta yhteenkuuluvuudestamme muun luonnon kanssa, ja tarvitaanko vielä pätevämpää todistetta evoluutioteorian puolesta?” hän kysyy.

Yhden prosentin erosta on tullut mantra, jota toistellaan aina sopivan tilaisuuden tullen, mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Genetiikan tohtori Jeffrey Tomkins on osoittanut, että ihmisen ja simpanssin genomien vertailussa ei suinkaan verrata koko perimää, vaan osa kaikkein kriittisimmästä sekvenssistä jää sen ulkopuolelle. Lisäksi vertailu kohdistuu yksinomaan samankaltaiseen DNA-sekvenssin osaan.

Tohtori Tomkins toteaakin, että ihmisen ja simpanssin genomien 98-99 prosentin samankaltaisuus on täysin harhaanjohtava olettamus. Simpanssin genomi on 10-12 prosenttia suurempi kuin ihmisen, ja suuri osa genomeista ei vastaa lainkaan toisiaan eli niiden yhteenkuuluvuus on tasan nolla prosenttia.

Proceedings of the National Academy of Sciences julkaisi vuonna 2002 tutkimuksen, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin arvioitu geneettinen samankaltaisuus on vain 95 prosenttia.

Mutta tutkimuksista huolimatta darvinistinen satuilu näyttää voivan hyvin, ainakin populaarilehtien sivuilla.


Lähteet:

Portin, Petter. 2010. Simpanssi ei ole meistä kaukana. Aamulehti 26.7., A2.

Tomkins, Jeffrey. 2009. Human-Chimp Similarities: Common Ancestry or Flawed Research? Acts & Facts 38:6, 12-13 (kesäkuu 2009).

Uusi tutkimus: Simpanssin ja ihmisen Y-kromosomit ”eroavat hirvittävästi” toisistaan

Ihmisen ja simpanssin geneettistä samankaltaisuutta on pitkään pidetty todisteena evoluutiosta. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Simpanssin (Pan troglodytes) ja ihmisen Y-kromosomit ”eroavat hirvittävästi" [horrendously] toisistaan. Näin David Page, Whitehead Institute for Biomedical Researchin tutkija, ilmaisi asian. Page on johtanut simpanssin genomin sekvensointia.

Page kollegoineen julkaisi tutkimuksen simpanssin ja ihmisen Y-kromosomien eroista Naturen verkkoversiossa 13.1.

Tulokset saavat darvinistien selitykset ihmisen ja simpanssin genomien samankaltaisuudesta näyttämään perin oudoilta. Tutkijat huomasivat, että simpanssin Y-kromosomissa on vain 2/3 ihmisen vastaavista geeneistä tai geeniperheistä ja 47% proteiineja koodaavista elementeistä.

Simpanssit ovat siis olleet äärimmäisen huolimattomia.

30 prosentilla simpanssin Y-kromosomista ei ole lainkaan vastinetta ihmisen vastaavassa kromosomissa. Lisäksi 30 prosenttia ihmisen Y-kromosomista ei vastaa ollenkaan simpanssin Y-kromosomia.

Luonnontieteelliset museot ja oppikirjat ovat pitkään mainostaneet ihmisen ja simpanssin geneettistä samankaltaisuutta. Populaarikirjallisuudessa puhutaan monesti 1-2 prosentin eroista. Tämä johtuu siitä, että verrattavat osat on valittu tarkasti.

Uusi tutkimus synnyttänee joukon valittuja selityksiä. Jo nyt sanotaan, että evoluution on täytynyt muuttaa simpansseja todella nopeasti.

Eroilla voi olla huomattavasti parempi selitys: genomit ovat alun alkaenkin olleet hyvin erilaisia. Genesiksestä tuttu lajiensa mukaan on edelleenkin varsin varteenotettava selitys.

Lähde:

Buchen, Lizzie. 2010. The fickle Y chromosome. Chimp genome reveals rapid rate of change. Nature News (13.1.)
http://www.nature.com/news/2010/100113/full/463149a.html

Pekka Reinikainen: ihminen ei ole voinut kehittyä apinan kaltaisesta esi-isästä

Joel Kontinen

Lääkäri Pekka Reinikainen kertoo reilun kahden minuutin videossa luomisesta, ihmisen ja simpanssin eroista, rappeutumisesta sekä Haldanen dilemmasta eli näkemyksestä, jonka mukaan korkeammilla selkärankaisilla voi tapahtua vain yksi hyödyllinen substituutio 300 sukupolvessa:



Bristolin yliopiston professori Stuart Burgess on myös verrannut ihmisiä ja apinoita. Hän on esimerkiksi osoittanut, että apinoilla on noin 26 kasvolihasta, kun ihmisillä niitä on osapuilleen 50. Lisäksi apina kykenee niiden avulla tuottamaan jopa neljä erilaista ilmettä, joista yksikään ei ole erityisen kaunis. Ihminen pystyy kymmeneentuhanteen ilmeeseen. Osa niistä voi olla hyvinkin kauniita.

Ihmisen ja apinoiden samankaltaisuus on toisin sanoen darvinistinen myytti, jolla on hyvin vähän jos lainkaan tekemistä todellisuuden kanssa.

Kerro, kerro kuvastin, ken on kaikkein viisahin

Varis päihitti simpanssin älykkyyskokeessa. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Tiedejulkaisut ja luonnontieteen museot nostavat simpanssit miltei ihmisten tasolle. Eläinaktivistit vaativat niille ihmisoikeuksia . Oikeaoppisen darvinistisen ajattelun mukaan simpanssien pitäisi olla eläimistä viisaimpia.

Mutta nyt näyttää siltä, että simpansseja älykkäämpiä eläimiä on lähempänä meitä kuin kuvittelemmekaan. Frankfurt am Mainin Goethe-yliopiston tutkijat Helmut Priorin johdolla laittoivat erivärisiä tarroja viiden harakan kaulaan. He antoivat sen jälkeen lintujen katsoa itseään peilistä.

Harakat kiskoivat oitis kaikki muut kuin mustat tarrat irti joko nokallaan tai jaloillaan. Mutta ne antoivat muistien tarrojen olla paikallaan.

Ennen tätä vain elefantit, delfiinit ja jotkin apinat olivat tunnistaneet itsensä peilistä.

Varikset puolestaan menestyvät älykkyyskokeissa simpansseja paremmin. Auklandin yliopistossa Alex Taylorin johtama tutkimusryhmä laittoi kuusi Uudenkaledonian varista etsimään herkkupalaa isosta akryylimuoviputkesta, jonka alaosassa oli kaksi reikää. Tutkijat peittivät toisen rei’istä useimmissa kokeissa. He jättivät toisen reiän auki. Varisten piti raahata herkkupala kepin avulla ulos putkesta. Jos ne valitsivat väärän reitin eli sen, joka johti avonaisen reiän ylitse, ruoka olisi tippunut eivätkä ne olisi saaneet sitä ulos.

Kolme varista onnistui saamaan ruoan pois putkesta joka kerta.

Seuraavaksi tutkijat vaikeuttivat koetta. He antoivat variksille puisen pöydän, joka oli jaettu kahteen osaan. Herkkupala oli kunkin osan päädyssä, mutta toisessa se oli suorakaiteen muotoisen luukun takana. Saadakseen herkkupalan varisten piti valita pääty, jossa ei ollut luukkua. Kaikki edellisen kokeen läpäisseet varikset onnistuivat saamaan herkut suuhunsa.

Simpanssit ja muut isot apinat eivät ole onnistuneet vastaavissa kokeissa. Varis siis päihittää ne älykkyystestissä.

Vaikka koetulos hämmentää darvinisteja, luomismalli olettaa, että eläimet ovat riittävän älykkäitä selviytyäkseen.

P.S. Aiemmin papukaija oli oppinut enemmän sanoja kuin simpanssit ja elefantti menestynyt niitä paremmin laskutehtävissä.


Lähteet:

Motluk, Alison. 2008. Mirror test shows magpies aren't so bird-brained. New Scientist (19.8.).
http://www.newscientist.com/article/dn14552-mirror-test-shows-magpies-arent-so-birdbrained.html.

Young, Emma. 2008. Crows make monkeys out of chimps in mental test. New Scientist (17.9.). http://www.newscientist.com/article/dn14745-crows-make-monkeys-out-of-chimps-in-mental-test.html

Älä loukkaa kiinanruususi tunteita!

Kohtele minua eettisesti.



Joel Kontinen

Kasvit ovat luonnostaan arvokkaita, ja meidän tulisi sen vuoksi suhtautua niihin eettisesti. Tämä käy ilmi Sveitsin liittovaltion ei-inhimillisen bioteknologian komitean kartoitustutkimuksesta The Dignity of Living Beings With Regard to Plants. Moral Consideration of Plants for Their Own Sake.

Tutkimus sai tämänvuotisen Ig Nobel –rauhanpalkinnon. Ignobelit jaetaan Harvardin yliopistossa joka vuosi samoihin aikoihin kuin oikeatkin nobelit. Kymmenen eri alan palkinnot ovat parodia Alfred Nobelin muistoksi jaettavista tunnustuksista.

Ignobelit voivat olla varsin yllättäviä. Vuonna 2005 kirjallisuuspalkinto myönnettiin nigerialaisille internetyrittäjille, jotka lähettivät sähköpostitse uskomattoman liikuttavia kertomuksia kaikkialle maailmaan.

Urs Thurnherr otti sveitsiläiskomitean edustajana tämänvuotisen rauhanpalkinnon vastaan. Juhlapuheessaan hän kysyi yleisöltä, oliko kukaan unohtanut kastella kukkiaan. Ja jos kukka kuoli, synnyttikö se rauhattomuutta? Kasvien loukkaamisesta tulisi siis seurata omantunnon tuskia.

Eläinaktivistit ovat jo pitkään yrittäneet häivyttää ihmisten ja eläinten välisiä eroja. Vuonna 2007 he pääsivät Itävallassa otsikoihin, kun he koettivat lakiteitse tehdä simpanssista juridisen henkilön. He antoivat 26-vuotiaalle simpanssille nimen Matthew Hiasl Pan, mutta tämäkään ei saanut korkeinta oikeutta julistamaan Matthew-raukkaa henkilöksi. Tänä vuonna simpanssit kuitenkin saivat rajalliset ihmisoikeudet Espanjassa.

Eläinaktivistit ja Ig Noble komitea eivät ole ainoita, jotka yrittävät nostaa simpanssit ja petuniat ihmisen tasolle. Myös oppikirjat ja luonnontieteen museot korostavat ihmisen ja apinoiden yhtäläisyyksiä – yleensä varsin harhaanjohtavasti.

Jos ihmisten, eläinten ja kasvien rajaa vielä vähän häivytetään, joutunemme piakkoin kohtelemaan reilun kaupan banaaneja eettisesti jättämällä ne syömättä.

Voinemme nähdä evoluutiokytkennän tämänvuotisen Ig Nobelin rauhanpalkinnon takana. Evoluutiossa kaikkien elävien olentojen oletetaan kehittyneen samasta yksisoluisesta oliosta. Herää tietenkin kysymys, missä mielessä kasvit ovat eläviä ja tuntevia olentoja.


Lähteet:

Improbable Research. 2008. Winners of the Ig® Nobel Prize. http://improbable.com/ig/ig-pastwinners.html

Nadis, Steve. 2008. An Ig Nobel diary. Nature News (3.10.) http://www.nature.com/news/2008/081003/full/news.2008.1150.html#B2

Swiss Federal Ethics Committee on Non-Human Biotechnology The Dignity of Living Beings With Regard to Plants. Moral Consideration of Plants for Their Own Sake. http://www.ekah.admin.ch/uploads/media/e-Broschure-Wurde-Pflanze-2008.pdf

Elefantti ratkaisi laskutehtäviä

Elefantit ovat hyviä matematiikassa. Kuva Wikipediasta.

Joel Kontinen

Ashya-niminen aasiannorsu tietää, että 3 + 4 on enemmän kuin 1 + 5. Tokion yliopiston tutkija Naoko Irie julkaisi tutkimuksensa tulokset the International Society for Behavioral Ecologyn vuosikokouksessa Ithacassa New Yorkissa.

NewScientist.com –verkkopalvelu raportoi hiljattain tuloksista. Elefantti tiesi, että kun ämpäriin, jossa on kolme omenaa, kaadettiin neljä omenaa, siinä oli enemmän omenia kuin ämpärissä, jossa oli yksi omena ja jonne kaadettiin viisi omenaa lisää.

Tulos ei ollut sattuma. Irie tarkkaili neljää elefanttia ja huomasi, että ne valitsivat ämpärin, jossa oli enemmän omenia, keskimäärin 74 prosentilla yrityksistään.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että useat eläinlajit osaavat laskea. Esimerkiksi papukaijat pystyvät ratkaisemaan yksinkertaisia yhtälöitä, ainakin kun niitä hieman koulutetaan.

Elefanteilla on varsin suuret aivot. Irie arvelee, että tämä ominaispiirre sekä niiden “evolutionaarinen sukulaisuus muiden ‘etevien’ eläinten kanssa” voi selittää niiden matemaattiset kyvyt.

Luonnontieteen museot ja tiedejulkaisut yleensä kuvaavat simpansseja muita eläimiä etevimmiksi. Tämä johtuu evolutionistien oletuksesta: he pitävät ihmisiä ja simpansseja lähisukulaisina. Vuonna 1969 Science –tiedelehti kertoi Washoe-nimisestä simpanssista, joka ymmärsi yli sata viittomakielen “sanaa”.

Tästä alkoi evolutionistien hanke, jonka tarkoituksena oli todistaa, ettei ihminen ollut ainoa laji, joka pystyi käyttämään kieltä kommunikoidessaan. 1970-luvun lopulla Nim Chimpsky-niminen simpanssi oppi 125 viittomaa. Simpanssin nimi oli parodia kielitieteilijä Noam Chomskyn nimestä. Chomskyn mukaan ihmisen ja apinoiden kielellisten kykyjen välillä on ammottava kuilu.

Apinat eivät kuitenkaan kyenneet oppimaan enempää sanoja. Mutta Alex-niminen papukaija, joka kuoli vuonna 2007, pystyi käyttämään yli 150 sanaa. Tämä oli valtaisa yllätys evolutionisteille. Pieniaivoisen linnun ei olisi pitänyt olla apinoita etevämpi sanankäyttäjä.

Kaiken lisäksi hiljattain tehty tutkimus osoitti, että harakat kykenevät tunnistamaan itsensä peilistä, joten tässäkin suhteessa ne ovat yhtä eteviä kuin simpanssit.

Elefanttien tiedetään olevan älykkäitä eläimiä, joilla on erinomainen muisti. Ne jopa surevat kuolleita lajitovereitaan. Nyt Alex-papukaijan ja harakoiden kanssa ne haastavat uusdarvinistisen dogmin siitä, että apinat ovat muita eläimiä etevämpiä.


Elefantit päihittävät simpanssit myös maalaustaiteessa. Katso video tästä.


Lähteet:

Callaway, Ewen. 2008. Add elephants to the growing menagerie of animals that can count. NewScientist.com news service. (20. 8.). http://www.newscientist.com/article/dn14569

Wynne, Clive. 2007. Aping Language. A skeptical analysis of the evidence for nonhuman primate language. E-Skeptic (31.10.) www.skeptic.com/eskeptic/07-10-31.html

Itävallan korkein oikeus: Simpanssi ei ole ihminen

Onko meillä muitakin eroja kuin nimi? Kuva:Answers in Genesis



Joel Kontinen

Itävallan korkein oikeus on tyrmännyt eläinaktivistien haaveet julistaa Matthew Hiasl Pan -niminen simpanssi henkilöksi. Simpanssiparka vangittiin Sierra Leonessa vuonna 1982 ja salakuljetettiin Itävaltaan. Nyt sen hoitokoti on tehnyt konkurssin, ja simpanssin eläkepäivistä huolestuneet aktivistit haluavat oikeuden nimittävän sen henkilöksi, jotta sille voidaan määrätä holhooja.

Eläinaktivistit aikoivat valittaa oikeuden päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Mutta tuomioistuinkaan ei pysty tekemään sitä, mikä evoluutioltakin on jäänyt tekemättä – tekemään apinasta ihmisen.

Evoluutionistit tietenkin kiistävät uskovansa siihen, että ihminen kehittyi apinasta ja painottavat, että näillä on yhteinen kantamuoto. Mutta kysymys kuuluukin: kumpaa oletettu kantamuoto enemmän muistuttaa: apinaa vai ihmistä?




Lähde:
Chimps Are Not People, Austrian Court Rules, Group Says. National Geographic News. 15.1.2008.
http://news.nationalgeographic.com/news/2008/01/080115-AP-chimp.html

Aiempi juttu:
Simpansseille ihmisoikeudet

Eläinaktivistit: simpanseille ihmisoikeudet!

Kuva: Wikipedia

Joel Kontinen

The Sound of Music on 1930-luvun lopun Itävaltaan sijoittuva elokuva. Filmin alussa on kohtaus, jossa von Trappien kotiopettaja Maria (Julie Andrews) kauhistuu, kun leskeksi jäänyt kapteeni von Trapp (Christopher Plummer) aikoo viheltää hänelle. Mariasta tuntuu kuin kapteeni kohtelisi häntä eläimenä.

Nykypäivän evolutionistit ovat kääntäneet tämän asetelman päälaelleen. He vaativat, että eläimiä tulisi kohdella niin kuin ne olisivat ihmisiä.

Itävallan oikeuslaitoksessa kiistellään siitä, voidaanko simpanssia pitää juridisena henkilönä. 26-vuotiaalle simpanssille on annettu nimi Matthew Hiasl Pan. Eläinaktivistit vaativat, että sille pitäisi asettaa holhooja, jotta sen eläkepäivät turvattaisiin. Juttu on menossa korkeimpaan oikeuteen.

Selostaessaan tätä oikeusdraamaa Aamulehdessä Vesa Vanhalakka sanoo, että simpanssien geeneistä yli 98 prosenttia on samoja kuin ihmisillä. Vanhalakka ei kaikesta päätellen muista tai ole perehtynyt esimerkiksi R. J. Brittenen vuonna 2002 Proceedings of the National Academy of Science – lehdessä (99:13633-13635) julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin tutkitut geeninäytteet eroavat toisistaan 5 prosenttia.

Genomien vertailutapa ratkaisee tuloksen, mutta jo yhden prosentin ero on niin suuri, ettei aika ihmisen ja simpansssin oletetusta kantamuodosta riittäisi läheskään niin moniin mutaatioihin kuin lajien eriytyminen vaatisi.

Evolutionistit eivät ilmeisesti suhtaudu vakavasti Haldanen dilemmaan. Jo vuonna 1957 geneetikko J.B.S. Haldane laski, että korkeammilla selkärankaisilla voi tapahtua vain 1 hyödyllinen substituutio 300 sukupolvessa. Täten 10 miljoonassa vuodessa, jonka kuluessa ihmisten ja simpansssien olisi pitänyt eriytyä toisistaan, on voinut tapahtua korkeintaan 1667 hyödyllistä substituutioita. Tämä ei alkuunkaan riitä tekemään apinaihmisestä ihmisiä ja apinoita.

Ehkäpä Itävallan eläinaktivistien pitäisi perehtyä ihmisten ja apinoiden eroihin. Apinasta ei tehdä ihmistä ihanneoloissa edes 10 miljoonassa vuodessa. Ihmiset ovat ihmisiä ja eläimet pysyvät eläiminä. Tätä eroa ei tuomioistuinkaan voi muuttaa.


Lähteet:

Dewitt, David. 2003. Greater than 98% Chimp/human DNA similarity? Not any more. TJ. 17(1):8–10 (huhtikuu 2003).

ReMine, Walter. 2007. Haldane’s dilemma. http://saintpaulscience.com/Haldane.htm

Vanhalakka, Vesa. 2007. Meidän apinoiden on pidettävä yhtä. Aamulehti (30.12.) A2.