Darwinin arvostelu tekee kipeää – taas kerran

Charles Darwinia ei ilmeisesti saisi vieläkään arvostella. Kuva Wikipediasta.





Joel Kontinen


Kirjoitin eilen James Leestä, pyssymiehestä, joka otti panttivankeja Discovery Channelin päämajassa ja jonka poliisi ampui ennen kuin hän ehti saada vahinkoa aikaan. Paholaisen asianajaja –blogia kirjoittava Juha Leinivaara julkaisi melko pian oman tulkintansa asiasta.

Leinivaara hämmästeli, kun toin Leen tapauksesta julki yksityiskohtia, joista esimerkiksi Helsingin Sanomat vaikenee visusti. Hesari mainitsi Leen saaneen vaikutteita mm. Al Goren ajatuksista, mutta Leen 11-kohtainen ohjelmajulistus, jonka Leinivaara haastoi minut lukemaan – ja jonka silmäilin lävitse jo ennen kuin kirjoitin alkuperäisen juttuni ja luin nyt uudelleen alusta loppuun– ei mainitse Al Gorea lainkaan.

Lee sen sijaan mainitsee Darwinin kahdesti, ensin kohdassa 1 ja myöhemmin kohdassa 7. Leen teksti ei ole mitään mieltä ylentävää luettavaa. Hän vihasi uskontoja ja kulttuuria ja piti ihmisiä parasiitteinä.

Leen ajatuksissa ei ole mitään, mikä millään tavoin muuttaisi eilistä kirjoitustani. Vaikka Lee kaikesta päätellen oli henkisesti tasapainoton, hän joka tapauksessa ymmärsi, mitä darvinismi tarkoittaa.

Evolutionisti Daniel Dennett kirjoitti kirjan, jolle hän antoi nimen Darwin’s Dangerous Idea. Näyttäisi siltä, että Lee otti tämän vaarallisen idean ainakin jossain määrin todesta. Voinemme toki kysyä, onko Leen vaatimuksissa mitään logiikkaa tai darvinismiin perustuvassa ajattelussa johdonmukaisuutta.

Darvinismin mukaan kaikki on sattuman tulosta. Ihmisen elämällä ei ole mitään todellista tarkoitusta. ”Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!” kuvaa varsin hyvin tällaista ajattelua.

Tähän vaaralliseen ideaan on tehokas vastalääke, jonka nimi on evankeliumi.

Evankeliumi pitää kaikkia ihmisiä arvokkaina: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Darwinia ja Malthusia ihannoivan pyssymiehen kävi huonosti

Joel Kontinen

Ideoilla on seurauksia, ja huonoilla ideoilla on huonoja seurauksia. Media kertoi meille äskettäin James Leestä, joka marssi vaatimuksineen tiedeohjelmistaan tunnetun Discovery Channelin päämajaan ja otti panttivankeja.



Lee pitää ihmisiä kaiken pahan alkuina ja juurina, parasiitteinä, jotka turmelevat maapallon. Hän vaati tiedekanavaa esittämään enemmän evoluutio-ohjelmia: ” Puhukaa evoluutiosta. Puhukaa Malthusista ja Darwinista, kunnes typerät ihmiset tajuavat, mistä on kysymys!”

Leen kävi huonosti. Poliisi ampui hänet, ennen kuin hän ehti vahingoittaa panttivankejaan.

Valtamedia on ollut varsin vaitonainen Leen evoluutiokytkennästä ja painottanut hänen muita äärinäkemyksiään. Darwinia ei kuitenkaan pitäisi suojella totuuden kustannuksella.

Kommentoidessaan tapausta David Klinghoffer kirjoittaa:

“Tarkoitukseni ei tietenkään ole väittää, että darvinismi tekee ihmisistä hulluja tai mitään sellaista vaan yksinkertaisesti osoittaa, niin kuin olen ennenkin tehnyt, että darvinistinen teoria kummasti viehättää joitain ihmisiä, jotka ovat joko sekopäisiä tai pahoja tai molempia. Tämä totuus tukahdutetaan kerta toisensa jälkeen, mutta se pysyy totena.”

Klinghoffer luettelee joukon viime vuosien tapauksia, joissa Charles Darwinin opin omaksuneet yksilöt syyllistyivät äärimmäisen epätoivoisiin tekoihin. Hän mainitsee Holocaust Memorial Museumin ampujan James von Brunnin, Columbine high schoolin ampujan Eric Harrisin ja Jokelan koulusurmaaja Pekka-Eric Auvisen. Hän myös mainitsee historian henkilöitä, esimerkiksi Josef Mengelen, jotka saivat vaikutteita darvinismista.

Johtuisivatko epätoivoiset teot siitä, että Darwin ei juurikaan anna ihmisille toivoa?


Lähde:

Klinghoffer, David. 2010. James J. Lee, Hostage-taker and Darwinist. Evolution News & Views. (1.9.)