Kuva: Dawn Monrose/Alamy
Joel Kontinen
Viime vuosikymmeninä on käynyt selväksi, että mehiläiset
pystyvät monimutkaisempaan käyttäytymiseen kuin aiemmin luultiin, kuten
laskemiseen ja rytmitajun osoittamiseen. Mutta sen selvittäminen, onko niillä
tunteidemme kaltaisia sisäisiä
tiloja, on vaikeampaa. Ensinnäkin hyönteisillä ei ole nisäkkäiden joustavaa
kasvolihasta, jota käytämme tunteidemme ilmaisemiseen.
"Miten voimme saada mitään käyttäytymistietoja näistä
hyönteisistä, joilla on kova ruumis ja kasvonaamio", kysyy Andrew Barron
Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa. "Onko mehiläisillä
minkäänlaista sisäistä tilaa?"
Tutkijat vähensivät sokerin pitoisuutta ja sekoittivat sen
pieneen määrään suolaa, mikä johti kielen ulkonemien dramaattiseen
vähenemiseen. Sitten he altistavat mehiläiset 40 °C:n lämpötiloille niiden
kuivaamiseksi, minkä jälkeen, kun mehiläisille tarjottiin suolaisia pisaroita, mehiläiset työnsivät
kielensä toistuvasti esiin.
”Jos vain ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa juuri nyt,
ajattelisit luultavasti: ’No, se maistuu itse asiassa aika pahalta’”, Barron
sanoo. ”Mutta jos olisit juuri palannut pitkältä juoksulenkiltä ja ojentaisin
sinulle elektrolyyttijuomaa, ajattelisit: ’Se on fantastista’. Se johtuu siitä,
että sisäinen tilasi on muuttunut, ja tuo sisäinen tila muuttaa arviointiasi
asioista – juuri sitä me luulemme näkevämme mehiläisillä.”
Tutkijat halusivat selvittää, mitä tapahtuisi, jos he
puuttuisivat kemiaan, joka nisäkkäillä tukee ruokahalua ja ruoan nauttimista.
Kun kimalaisia hoidettiin
dopamiinilla, joka nisäkkäillä vaikuttaa ruoan etsimisen motivaatioon, niiden
kielen ulkonemat eivät lisääntyneet, mikä viittaa siihen, että vaikka niillä
oli suurempi halu, niiden nautinnon ”kertomus” – kielen ulkonemat – eivät
muuttuneet.
Vaikka mehiläiset ovat pieniä, näyttää siltä, että niillä ei ole nisäkkäiden
tunteita, vaan niillä on mehiläisen tunteita.
Lähde:
Kirjoittanut James Woodford 2026 Bumblebee facial movements give clues to their inner lives | New Scientist 6.7.
Tekstit
