Lasarus-lepakko elää Brasiliassa

 Kuva: Vinícius C. Cláudio.

Joel Kontinen 

Outo isokorvainen ruskealepakko (Histiotus alienus) löydettiin Brasilian metsästä vuonna 1916 ja sitten se katosi – mutta nyt se on ilmaantunut uudelleen brasilialaiselle niitylle.

Evoluution mukaan lajit elävät jonkin aikaa ja sitten ne kuolevat, Mutta Lasarus-yksilöt hämmästyttävät tutkijoita.

Yli vuosisadan kuluttua kadonnut lepakko on palannut. Brasilialaista lajia ei ollut nähty sen jälkeen, kun tutkijat kuvasivat sen ensimmäisen kerran vuonna 1916. Mutta tutkijoiden vuonna 2018 keräämä lepakko näyttää olevan mystisen lajin jäsen, ja siitä on tulossa vasta toinen tällainen yksilö. Marraskuussa 2018 Vinícius Cardoso Cláudio, silloin työskennellyt Oswaldo Cruz -säätiössä Rio de Janeirossa, ja hänen kollegansa suorittivat kenttätutkimuksen Brasilian Paranán osavaltiossa, josta he löysivät lepakon.

 Lähde:

Buehler, Jake. .2023 New Scientist  1.. 9.  , 

Kadonnut lintu löytyi Madagaskrilta

 

Kuva: John C. Mittermeier

Joel Kontinen

Harvinainen lintu, jota ei ollut nähty 24 vuoteen, elää Madagaskarin metsissä. Tutkijat löysivät kolme yksilöä.

Dusky tetrakan, pienen, maassa asuvan metsälinnun havainnot saattavat vaatia ornitologian oppikirjojen kirjoittamisen uudelleen, sillä linnut nähtiin vuoristopurojen kivisillä rannoilla – joita ei aiemmin pidetty niiden suosimana elinympäristönä.

Dusky tetraka (Xanthomixis tenebrosa), oliivilintu, jolla on keltainen kurkku, sisällytettiin vuonna 2021 käynnistetyn suojeluyhteistyön Search for Lost Birds -listalle 10 etsityimmän listan joukkoon.

Joulukuusta lähtien kaksi hyväntekeväisyysjärjestön The Peregrine Fund -tiimiä on nähnyt kolme yksilöä. Tutkimusmatkat tehtiin metsiin korkeilla vuorenrinteillä, sillä juuri siellä on Madagaskarilla suurin osa jäljellä olevista metsäalueista.

Ensimmäinen ryhmä löysi yksilön saarella Masoalan niemimaalla puron läheltä käyttämällä sumuverkkoa, hienoa verkkoa, joka ripustetaan puiden väliin, jotta linnut sotkeutuivat siihen.

 

Lähde:

Wilson, Clare. 2023.  Rare bird not seen for 24 years found alive in Madagascan forests.  New Scientist 1.  3.  

 

 

 

Nature kirjoitti varsieväkalasta, mutta ei kertonut sen olevan elävä fossiili

Nature kirjoitti varsieväkalasta, mutta ei kertonut sen olevan elävä fossiili.




Joel Kontinen

Varsieväiset (Sarcopterygii) kalojen aivokoppa oli alun perin jakautunut etu- ja posterioriseen osaan kallonsisäisellä nivelellä, ja sen kokonaisgeometriaan tuli merkittäviä muutoksia ennen sulautumista yhteen yksikköön keuhkokaloissa ja varhaisissa tetrapodeissa. Vaikka näiden muutosten kuvio on hyvin dokumentoitu, kehitysmekanismi, joka tukee aivokoppaa ja siihen liittyvien pehmytkudosten muunnelmia varsieväisten kalojen kehittymisen aikana, on edelleen huonosti ymmärretty.

Varsieväkala Coelacanth Latimeria on ainoa tunnettu selkärankainen eläin, joka säilyttää kallonsisäisen nivelen.

Huolimatta nivelen merkityksestä aivokopan kehityksen ymmärtämisessä, tämän kalan aivokopan kehittyminen ei ole tiedossa. Tutkimuksessa tutkitaan aivokoppaa ja aivojen yksilönkehitystä eli ontogeniaa Latimeria chalumnaessa käyttäen mikro-tietokonetomografiaa sekä magneettiresonanssikuvausta, joka on tehty eri ikäisille kaloille.

Tutkimuksessa kuvaillaan Latimerian aivokoppaa varhaisimmasta kehitysvaiheesta alkaen sekä tärkeimpiä muutoksia, joita aivokopan yksilönkehityksen aikana tapahtuu. Aivokuopan muutokset liittyvät aivojen suhteellisen koon äärimmäiseen vähenemiseen sekä selkäjänteen laajentumiseen. Selkäjänteen kehityksellä näyttää olevan merkittävä vaikutus ympäröiviin kallon komponentteihin, ja se voi tukea kallonsisäisen nivelen muodostumista.

Tulokset valottivat aivokopan ja sen vierekkäisten pehmytkudosten välistä vuorovaikutusta ja antoivat tietoa kehitysmekanismeista, jotka ovat todennäköisesti tukeneet aivokopan monimuotoisuuden kehittymistä varsieväisissä kaloissa.

Tässä tutkimuksessa, jossa oli 10 evoluutiobiologia, ei mainittu mitään siitä, että eläin on elävä fossiili, jonka ei tiedetty enää viihtyvän merissä, sitten kävi niin kuin varsieväkala Latimerialle vuonna 1938: löytyi elävä yksilö. Niitä on sen jälkeen löytynyt toista sataa.

Lasarus-ilmiö voi olla vaikka kuollut lintu, joka heräsi uudelleen henkiin.

Lähde:
Dutel, Hugo et al. 2019. Neurocranial development of the coelacanth and the evolution of the sarcopterygian head, Nature (17.4.)

Lasarus ilmiö: sukuputtoon kuollut lintu nousi kuolleista autiolla saarella

Image courtesy of the by Independent Digital News & Media Limited.




Joel Kontinen

Tarkoittaako evoluutio sitä, että linnut vain kasvavat ja muuttuvat?

Ei. Nyt on havaittu pieni erehdys tässä. On tapahtunut varsinainen lasarus-ilmiö.

Lasarus-ilmiö havaitaan, kun pitkään kateissa ollut eläin, vaikkapa varsieväkala, tulee esille pitkän hiljaiselo jälkeen. Miltei kaikki evoluution nykyhavainnot perustuvat tähän, esimerkiksi Wollemia nobili, jonka piti kuolla dinosauruksien aikana.

Aiemmin sukupuuttoon kuollut lintu kehittyi uudelleen, näin tiedemiehet ovat kertoneet.

Intian valtameren viimeinen selviytymätön lintulaji, joka on Aldabran raute, on itse asiassa ollut jo ennen, tutkimuksessa todettiin. Se palasi läpi iteratiivisen kehityksen prosessin, joka esiintyi kahdesti.

Tohtori Julian Hume ja hänen tiiminsä luonnontieteellisestä museosta löysivät lintujen fossiileja, jotka ajoitettiin 136 000 vuotta vanhoiksi. Ja sitten 118 000 vuoden ikäisiksi.
.
Tämä tarkoittaa sitä, että kun lintu oli kuollut sukupuuttoon, kesti vain 20 000 vuotta, jotta Aldabran raute kehittyisi uudelleen lentokykyiseksi ja sitten lentokyvyttömäksi Aldabra-rauteeksi. Sen epäillään menettäneen lentokykynsä, koska autiolla saarella ei ollut petoja.

Tämä on yksi nopeimmin tunnetuista tapauksista, kun lintu menettää lentokykynsä.

"Ei ole olemassa muuta vastaavaa tapausta.” sanoo Hume, "jossa näin nopeasti samasta lintulajista tulee lentokyvytön kahdesti."

Lähde:

Bird that went extinct comes 'back from the dead' BBC news. (10. 5).