Luonnon loputon luovuus?

Naturalismi ei tunnusta yliluonnollista, esimerkiksi tällaista. Michelangelo: Aatamin luominen. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Vesa Vanhalakka selosti amerikkalaisen biologin Stuart Kauffmanin ajatuksia Aamulehdessä (3.11.). Kauffman tunnetaan itseorganisaation puolestapuhujana. Vanhalakan sanoin:

”Autokatalyysi. Loi elämän. Luojaa tai suunnittelijaa ei tarvita. Molekyylit hakeutuivat toistensa seuraan ja mutkistuivat. Eräänlainen itsesyntyminen. Kauffman puhuu luonnon loputtomasta luovuudesta.”

Tällainen näkemys ei kuitenkaan perustu tutkittuun tietoon. Fyysikko Paul Davies, joka ei tunnetusti ole kreationisti, kysyi National Geographic -lehdessä:

”Miten kemikaalijoukko voi muuttaa itsensä eläväksi olennoksi ilman ulkopuolista apua? - - Elämä on äärimmäisen epätodennäköinen tapahtuma. Ei ole mitään tunnettua aineen lakia, joka sanoo, että sen pitää organisoida itsensä elämäksi.”

Professori Davies sanoo tyytyvänsä siihen, että elämme universumissa, joka sattuu suosimaan elämää, mutta toteaa, että emme ole vielä löytäneet elämän periaatetta.

Kauffmanin teesit ovat yritys selittää, miten alun kaaoksesta syntyi maailmaa, joka näyttää hyvin organisoidulta. Järjestäytyneisyys ilmenee fysiikassa, biologiassa ja kemiassa.

Jotkut ateisteiksi tunnustautuvat tiedemiehet selittävät kaiken vain näyttävän suunnitellulta. Richard Dawkinsin määritelmä biologiasta kuvannee heidän näkemystään. Hän kirjoitti Blind Watchmaker –kirjassaan (suom. Sokea kelloseppä, 1989), että biologia on ”sellaisten mutkikkaiden asioiden tutkimista jotka näyttävät suunnitelluilta jotain tarkoitusta varten.”

Biologi Richard Lewontinin mukaan tiedemiehet sepittelevät ehdoin tahdoin perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he ”eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.”

Heidän pitää siis ehdottomasti jättää kaikki viittaukset suunnitteluun ulkopuolelle, koska muuten tieteen naturalistiselle monopolille voi käydä huonosti. Meidän ei kannata ihmetellä, miksi vain materiaan uskovat tiedemiehet vastustavat esimerkiksi älykästä suunnittelua (ID) niin kiihkeästi.


Lähteet:

Achenbach, Joel. 2000. Life Beyond Earth. National Geographic tammikuu 2000, 24-51.
http://science.nationalgeographic.com/science/space/solar-system/life-beyond-earth.html

Catchpoole, David. 2009. Dawkins and Design. Creation 31:3, 6. http://creation.com/dawkins-and-design

Lewinton, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, s. 31, (9.1.1997).

Vanhalakka, Vesa. 2009. Hirvittävän suuria ajatuksia. Aamulehti 3.11., B19.

“Evoluutio on sekä teoria että fakta”

Lucyn isot jalat ovat joidenkin mielestä fakta.



Joel Kontinen


Darvinistinen evoluutio ja ateismi kuuluvat yhteen niin kuin pipo ja hanskat. Ei siis ihme, että monet myöhempien aikojen ateistit tyrmistyvät evoluutiokritiikistä ja pyrkivät Richard Dawkinsin innoittamana mainostamaan omaa ideologiaansa.

Hiljattain About.com –nettipalvelun ateistien osaston toimittaja Austin Cline närkästyi evoluutiokritiikistä. Hän väitti, että evoluutio “on sekä teoria että fakta”. Samaan hengenvetoon hän totesi: “Tieteessä kaiken pitäisi lähteä pikemminkin työhypoteeseista kuin dogmaattisista julistuksista.”

Ilmeisesti ateistisesta perspektiivistä katsottuna “evoluutio on fakta” ei ole dogmaattinen julistus. Silti monet darvinistit ovat sitoutuneet erääseen e-kirjaimella alkavaan dogmiin.

Richard Lewontin sanoo, että tiedemiehet keksivät ehdoin tahdoin perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he ”eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.”

Toisin sanoen, jos työhypoteesi viittaa suunnittelijaan, se hylätään – ideologisista syistä. Ei ole ihme, että tohtori Henry Morris antoi viimeiseksi jääneelle kirjalleen nimen Some Call It Science (Jotkut kutsuvat sitä tieteeksi).

Darvinistinen evoluutio hyväksyy ainoastaan naturalistiset selitykset, silloinkin kun ne ovat absurdeja. Niinpä ateisti voi uskoa, että Jeesus käveli jäälautalla mutta ei sitä, että Hän teki ihmeitä.

Darvinismi ei ole pyrkimys etsiä totuutta tai edes todellista tietoa.


Lähteet:

Cline, Austin. 2009. Evolution and the Law: Textbook Disclaimers. About. com: atheism. (23. 6.)
http://atheism.about.com/library/FAQs/evo/blevo_law_disclaimers.htm?nl=1

Lewinton, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, s. 31, (9. 1. 1997).

Morris, Henry M. 2006. Some Call It Science. The Religion of Evolution. El Cayon, CA: Institute for Creation Research.

Miksi ateistit turvautuvat teologisiin argumentteihin?

Nyt minä syön bambua. Kuva Wikipediasta


Joel Kontinen

Muutama päivä sitten eräs Isossa-Britanniassa asuva ateisti, jota voinemme kutsua Beniksi, hermostui kirjoituksiini, varsinkin tähän ja tähän. Benin teesit rakentuivat kahden olettamuksen varaan: (a) evoluutio on faktaa ja (b) kaikki, jotka epäilevät evoluutiota, tekevät sen uskonnollisista syistä.

Benin palaute on varsin kiinnostavaa. Hän turvautuu teologisiin argumentteihin. Meidän ei tosin pitäisi hämmästyä tätä, koska evolutionistit aina Darwinista lähtien Gould kautta Dawkinsiin saakka käyttivät ja yhä käyttävät teologisia argumentteja puolustaessaan evoluutiota. Hiljattain New Scientist myös liittyi tähän ihanaan kuoroon.

Ben esimerkiksi kirjoitti: “ Älykkään suunnittelun käsite ei yleensä pysty selittämään, miksi näemme luonnossa niin paljon ällistyttävän huonoa suunnittelua.” Hän myös väitti, että ihmisen silmän “nurinpäin tehty johdotus” heikentää näköä ja on saanut aikaan “sokean pisteen”.

“Ällistyttävän huono suunnittelu” on vahva väite, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa sen silkaksi spekulaatioksi. Vaikka elämmekin langenneessa maailmassa, useimmat pandat näyttävät pystyvän vallan hyvin tarttumaan bambuun ”huonosti suunnitellulla” peukalollaan. Joku saattaisi vaikka kysyä, miksi ihmeessä tiedemiehet niin usein yrittävät jäljitellä esimerkiksi gekon jalkaa ja luomakunnan muita ihmeellisyyksiä.

Ihmisen silmä on todellisuudessa parempi kuin mikään kamera. Richard Dawkins väitti, että silmämme on suunniteltu huonosti, mutta silmälääkärit ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että hän erehtyi ja pahasti.

Mutta kysymys kuuluu: Miksi ateistit turvautuvat teologisiin argumentteihin puolustaessaan evoluutiota? He rikkovat juuri sitä sääntöä, jonka he itse ovat asettaneet. Richard Lewontin sanoo, että tiedemiehet keksivät ehdoin tahdoin perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he ”eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.”

“Huono suunnittelu” on argumentti, joka rikkoo tämän säännön. Sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä tieteen kanssa.

Näyttää siltä, että jotkut ateisti-darvinistit yrittävät sekä pitää mansikkakakkunsa että syödä sen jättämättä muille edes suupalaa.

Lähteet:

Catchpoole, David and Jonathan Sarfati. 2006. Creation Ministries International. Excellent Eye
Better than any camera—the eye’s response to light.

Lewinton, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, p. 31, (9 January 1997).

Afrikkalaiset kansantarinat ja darvinistiset selitykset: Liittyvätkö ne toisiinsa?

Afrikkalaisissa kansansaduissa on kertomus siitä, miksi hyeena näyttää ontuvan. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Käsite just so story (näin se on –kertomus) sai alkunsa nobelisti Rudyard Kiplingin vuonna 1902 julkaistusta tarinakokoelmasta Just So Stories for Little Children. Tarinoissa selitetään, miten esimerkiksi leopardi sai pilkkunsa ja kameli kyttyränsä.

Kipling ei itse keksinyt tätä ideaa. Vastaavanlaisia ajatuksia voidaan nähdä afrikkalaisissa kansansaduissa, joita kerrottiin nuotioilla vuosikymmeniä tai jopa satoja vuosia ennen Kiplingin aikaa. Kenian kikujuheimolla on esimerkiksi kiehtova selitys siitä, miten hyeena näyttää ontuvan liikkuessaan (sen etujalat ovat pidemmät kuin takajalat). Tarinan mukaan hyeenat matkustivat kerran ilmojen halki kotkan siivellä mutta kun kotkaa rupesi kutiamaan, ne putosivat maahan ja loukkasivat jalkansa.

Darvinistit voivat tarjota selityksiä siihen, miksi apinat laskeutuivat puusta, mutta luoheimon traditio selittää, miksi apinat alun perin päätyivät asumaan puuhun: Vanhaan aikaan apina ja elefantti olivat hyviä ystäviä, mutta heidän ystävyytensä loppui, kun elefantti alkoi epäillä, että apina oli huijannut häntä. Apina oli saanut karjamarkkinoilta ison pulskan lehmän, kun taas elefantti joutui tyytymään säälittävän laihaan lehmään. Ihmiset rupesivat pilkkaamaan elefanttia, joka suuttui ja ajoi apinan puuhun. Tarinan mukaan apinat ovat siitä lähtien asuneet puussa.

Kaikkien nykyisten evoluutiotarinoiden äiti lienee Charles Darwinin valveuni pienestä lammikosta, jossa ensimmäisen elävän solun sanotaan syntyneen. Ennen Darwinia oli Lamarck, joka keksi tarinan siitä, miten kirahvi sai pitkän kaulansa kurottautumalla akasiapuun yläoksiin kuivan kauden aikana. Tämän jo hylätyn selityksen mukaan luonto on siitä lähtien suosinut pitkäkaulaisia kirahveja.

Tämän skenaarion suurin ongelma piilee siinä, että kirahvit yleensä suosivat akasian alaoksia eivätkä yläoksia. Darvinistien näin se on -kertomukset ovat tulvillaan tällaisia ongelmia.

Harvardin yliopiston biologi Richard Lewontin kirjoitti vuonna 1997 The New York Review of Books–julkaisussa, että tiedemiehet ehdoin tahdoin keksivät perustelemattomia juttuja siitä, miten lajit kehittyivät, koska he ovat sitoutuneet materialismiin. He pitävät kannastaan kiinni, koska he ”eivät voi päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.”

Tämä on valitettavaa. Sen sijaan, että uusdarvinistiset tiedemiehet antaisivat todisteiden puhua puolestaan he pitävät kiinni a priori –sitoumuksestaan eli sulkevat suunnittelun täysin ulos pienestä maailmastaan.

Lähteet:

Lewontin, Richard. 1997. Billions and billions of demons. The New York Review of Books, s. 31 (9. 1. 1997).

Mwangi, Rose. 1970. Kikuju Folktales: Their Nature and Value. Nairobi: Kenya Literature Bureau.

Odaga, Bole Asenath. 1980. Thu Tinda! Stories From Kenya. Nairobi: Uzima.