sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Hei Dawkinsin setä, taisit olla väärässä!



Joel Kontinen

Joskus vauvat voivat kertoa syvällisiä totuuksia. Näin on käynyt uudessa tutkimuksessa, jossa alle puheikäiset näyttäisivät romuuttavan myytin meemistä eli tietynlaisen käyttäytymisen kultturisesta välittymisestä.

Darvinistisen kertomuksen mukaan elämä on olemassaolon taistelua, jossa vahvemmat polkevat heikommat maahan. Yksikään evolutionisti ei ole kyennyt selittämään vakuuttavasti, miksi maailmassa on kaikesta huolimatta paljon epäitsekkyyttä.

Richard Dawkins julkaisi kirjansa The Selfish Gene[1]vuonna 1976. Hän piti organismeja eloonjäämiskoneina. Dawkins myös otti käyttöön termin meemi, jolla hän tarkoitti kulttuurin välityksen tai jäljittelyn yksikköä. Vaikka Dawkins ei väittänytkään, että geenit sinänsä voisivat olla moraalisia, joko itsekkäitä tai epäitsekkäitä, hänen perusteesinsä mukaan geenit menestyvät, koska ne pohjimmiltaan ajavat omaa etuaan. Kun sovellamme tätä ajatusta meemien tasolla, voinemme päätellä, että orgnismit ovat pohjimmiltaan itsekkäitä.

Onneksi vauvat eivät ole lukeneet Dawkinsia. Yalen yliopistossa tehty uusi tutkimus horjuttaa uskoa sekä darvinismiin että dawkinismiin. Luontainen itsekkyys osoittautuu sen valossa pelkäksi myytiksi. Kukaan ei ole vielä ehtinyt opettaa kuuden kuukauden ikäisille vauvoille moraalin perusteita. Tutkimus viitannee siihen, itsekkyysmeemiä ei siis näyttäisi olevan olemassakaan.[2]

Jatko-opiskelijan Kiley Hamlinin johtama tutkimus[3] osoittaa, että jo vauvoilla näyttää olevan luontainen taipumus suosia niitä, jotka auttavat muita. Tutkimuksessa käytettiin värikkäitä puisia palikoita, joihin oli liimattu isot pyöreät silmät. Lapsille näytettiin, kuinka palikka yritti kiivetä ylös jyrkkää mäkeä. Toiset palikat joko auttoivat niitä työntämällä niitä mäkeä ylös ja toiset taas estivät niitä työntämällä niitä mäkeä alas. Kun kuuden kuukauden ikäiset lapset myöhemmin näkivät joko ”hyvät” tai ”pahat” palikat, he miltei poikkeuksetta halusivat koskettaa ”hyvää" palikkaa.

Psalmissa 8:3 sanotaan, että totuus tulee julki lasten ja imeväisten suusta. Hamlinin tutkimuksen valossa voisimme lisätä, että totuus tulee julki jo silloin, kun vauvat eivät vielä osaa pukea tuntemuksiaan sanoiksi.






Viitteet:
[1] Darwins, Richard. 1976. The Selfish Gene. Oxford: Oxford University Press. Art House julkaisi teoksen suomeksi nimellä Geenin itsekkyys vuonna 1993, suom. Kimmo Pietilä.
[2] Dawkinistit voivat tietenkin olettaa, että myös altruismi perustuu pohjimmiltaan itsekkyyteen mutta tämä olisi pikemminkin filosofinen kuin tieteellinen päätelmä.
[3] Hopkin, Michael. 2007. Babies can spot nice and nasty characters. Nature News 21.11. http://www.nature.com/news/2007/071121/full/news.2007.278.html, Hamlin, J. K. , Wynn, K. & Bloom, P. et al. 2007. Social evaluation by preverbal infants. Nature 450, 557-559.