Auringonkukka kääntyy Aurinkoon päin

Kuva: Jon Sullivan, public domain.

Joel Kontinen

Kalifornian yliopiston tutkijoiden tutkimuksen mukaan auringonkukat kääntyvät kohti nousevaa aurinkoa, koska lisääntynyt aamulämpö houkutteleeenemmän mehiläisiä ja auttaa kasveja lisääntymään tehokkaammin.

 Tulokset julkaistiin 9. elokuuta New Phytologist -lehdessä. "On hämmästyttävää, että ne kääntyvät itään päin", sanoi Stacey Harmer, UC Davis College of Biological Sciences -kasvibiologian professori ja paperin vanhempi tutkija. Kun auringonkukat kasvavat, niiden kukat kääntyvät edestakaisin seuratakseen aurinkoa päivän aikana. Harmerin laboratorion aiempi työ osoitti, että tätä seurantaa ohjaa kasvin sisäinen vuorokausikello. Mutta kun kukkapäät (capitula) kypsyvät ja niiden varret muuttuvat jäykiksi ja puumaisiksi, tämä liike vähenee, kunnes päät ovat kaikki suuntautuneet aamuaurinkoa kohti.

 Kun tutkijatohtori Nicky Creux muutti auringonkukkien suuntaa kääntämällä ruukkuja ympäri, hän huomasi, että itään päin olevat kukkapäät houkuttelivat paljon enemmän mehiläisiä, etenkin aamulla, kuin länteen suunnatut kukat. Useissa kokeissa Creux, Harmer ja kollegat havaitsivat, että itään päin olevat päät olivat aamulla merkittävästi lämpimämpiä kuin länteen päin olevat kukkapäät.

 Tämä lämpö tuo energiahyötyä mehiläisten ruokailemiseen aikaisin aamulla, Harmer sanoi. Suora auringonvalo sytyttää myös kukkien terälehtiin ultraviolettimerkit, jotka näkyvät mehiläisille, mutta eivät ihmissilmille. Auringonkukka on itse asiassa yhdistelmä satoja, joskus tuhansia yksittäisiä kukkia. Nämä yksittäiset kukat kehittyvät ensin kukkapään ulkoreunasta muodostaen tyypillisiä kierrekuvioita.

 Kasvien suuntautuminen vaikutti myös kukkien kehitykseen ja lisääntymiseen. Itäsuuntaiset kasvit tuottivat yleensä suurempia ja raskaampia siemeniä. Ne myös vapauttivat siitepölyä aikaisemmin aamulla samaan aikaan, kun mehiläiset vierailivat. Näitä vaikutuksia näytti kontrolloivan kukkapään lämpötila. Kun tutkijat käyttivät kannettavaa lämmitintä lämmittämään länteen päin olevia päitä, ne pystyivät saamaan samanlaisia ​​tuloksia verrattuna itään suuntautuviin kukkapäihin. Lopuksi Evan Brown, perustutkinto -opiskelija, jota valvoo Ben Blackman kokeita Virginian yliopistossa, otti steriilejä uroskasveja, jotka pystyivät tuottamaan siemeniä, mutta eivät siitepölyä, ja ympäröi ne normaaleilla kasveilla, jotka olivat itään tai länteen päin. Käyttämällä genotyyppiä tutkijat pystyivät erottamaan, olivatko urossteriilejä kasveja pölyttäneet itään tai länteen päin olevat kasvit. Ryhmä havaitsi, että itään päin olevien kasvien siitepöly oli hedelmöittänyt enemmän kukkia kuin länteen päin suunnatut kukat.

Lähde: 

Fell, Andy. 2021.Why Sunflowers Face East UC Davis 10, 8. 

Ihminen voi suunnistaa Maan magneettikentän avulla

Linnut voivat suunnistaa Maan magneettikentän avulla. Nyt näyttää siltä, että ihmiset pystyvät siihen kanssa.




Joel Kontinen


Linnut, mehiläiset, madot, banaanikärpäset, sudet ja kalat: kaikilla näillä on kyky suunnistaa Maan magneettikentän avulla. Nyt näyttää siltä, että voisimme myös tehdä niin.

Joseph Kirschvink (California Institute of Technology) ja kollegat totesivat, että läheisten magneettikenttien suuntien muuttaminen aiheutti tilapäisiä muutoksia ihmisen aivojen toiminnassa.

Kun osallistujat istuvat vielä pimeässä huoneessa aivotoiminta kirjattiin käyttäen aivosähkökäyrää (EEG), kun taas magneettikenttien luomiseksi käytettiin sähkömagneettisia keloja.

Koe jäljitteli magneettikentän muutoksia, joihin olemme joutuneet, kun siirrymme todellisessa maailmassa, sanoo Kirschvink.

Tulokset julkaistiin eNeurossa.

Mutta ihmisellä on myös ominaisuuksia, joita ei ole eläimillä – esimerkiksi on leuka.

Yksi darvinismin ongelmista on siinä, että kaikilla piirteillä pitäisi olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio.

Leualla ei sitä ole.

Jos uskomme Luojaan tai vaikka vain jonkinasteiseen suunnitteluun, ongelma häipyy. Suunnittelija voi tarkoituksellisesti lisätä olioihin piirteitä, jotka korostavat niiden kauneutta ja lisäävät elämän laatua ja sopusuhtaisuutta.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Meidän luovat kykymme erottavat meidät eläimistä. Pystymme esimerkiksi käyttämään vivahteikasta kieltä, luomaan hienoa musiikkia ja tekemään upeaa taidetta.

Luomakunta on täynnä ällistyttävää kauneutta ja ylisuunnittelua.


Ne kertovat meille luomisesta.


Lähde:

Lu, Donna. 2019. Our brains might sense Earth's magnetic field just like birds do. New Scientist. (18.3.).
,

Evolutionistit kiistelevät, miksi kadotimme apinamaisen otsamme

Evolutionistit pohtivat, miksi meillä ei silmien yläpuolella ole tällaista kohoumaa. Kuva: Richard Lydekker, Public domain.




Joel Kontinen

Ihmisellä on melko suora otsa, kun taas simpansseilla ja muilla isoilla apinoilla on silmien yllä luun muodostama kohouma, joka latinaksi tunnetaan nimellä Arcus superciliaris.

Tästä koituu ongelma evoluutiolle: miksi ihminen kadotti apinamaisen otsansa? Tuore Nature Ecology & Evolution -lehdessä julkaistu naturalistinen ehdotus olettaa, että pystymme näin paremmin viestimään kulmakarvoillamme.

Ehdotus on jo ehtinyt saada kritiikkiä evoluutioyhteisössä.

Evolutionistin ongelma piilee siinä, että hän kieltäytyy uskomasta, että ihminen on varta vasten suunniteltu ja että kaikella on tarkoituksensa.

Ihmisellä on paljon ominaisuuksia, joita ei voida selittää evoluutiolla: esimerkiksi vain meillä on leuka.

Voinemme pitää itseämme viimeisteltyinä taideteoksia.

Ihminen ja monet muut olennot on ylisuunniteltu.

Meillä ja useilla eläimillä sekä myös kasveilla on ominaispiirteitä, joilla ei ole eloonjäämistä edistävää funktiota, vaan ne kertovat luomisesta.

Tällainen ylisuunnittelu ilmenee kaikkialla luomakunnassa.

Lähde:

Warren, Matt. 2018. Humans may have developed flat foreheads to communicate with eyebrows.Science (10.4.).

Merisiilit murskaavat graniittia superhampaillaan – ja haastavat uskon vuosimiljooniin

Merisiili Strongylocentrotus purpuratus haastaa darvinistisia käsityksiä. Kuva: Taollan82, CC-BY-3.0.

Joel Kontinen

Merisiili on yllättävän kaunis joskin vaarallinen otus. Sen rakenteessa on hyödynnetty Fibonaccin lukujonoa, mikä tekee siitä symmetrisen viehättävän.

Evolutionistit uskovat, että merisiilit humpsahtivat planeetallemme ordovikikauden puolivälissä eli osapuilleen ”450 miljoonaa vuotta” sitten, eivätkä ne ole vielä ehtineet muuttua.

Tuoreen tutkimuksen mukaan merisiili Strongylocentrotus purpuratus pystyy kaivamaan itselleen kotikolon kovaan kallioon. Laboratoriotestien mukaan se kykenee kaivertamaan 45 kuutiosentin kolon jopa graniittiin pelkillä hampaillaan.

Michael Russell (Villanova University, Pennsylvania) ja kollegat myös arvioivat tässä PLoS ONE:ssa julkaistussa tutkimuksessa, että merisiilit tuottavat yllättävän paljon sedimenttiä vuosittain, ehkä jopa 200 tonnia hehtaaria kohti, mikä vastaan monien jokien mereen kuljettamaa määrää.

Myös tämä viittaa siihen, että maapallo ei voi olla niin vanha kuin mitä useimmat koulukirjat meille kertovat.

Lähde:

Supriya, Lakshmi. 2018. Sea urchins can drill holes in solid rock with just their teeth. New Scientist (21.2.).

Voimmeko tietää, onko Jumala olemassa? New Scientist kysyy

Kierteisgalaksin kierteet noudattavat Fibonaccin lukujonoa. Kuva: ESA/Hubble & NASA.




Joel Kontinen

Tuore New Scientist pohtii perimmäisiä kysymyksiä, esimerkiksi elämän tarkoitusta, vapaata tahtoa, tietoisuutta, moraalia ja Jumalan olemassaoloa.

Lehti pyrkii tapansa mukaan tarjoamaan darvinistisen vastauksen näihin ongelmiin, jotka ovat ongelmia vain darvinistille.

Toimittaja Graham Lawton lähtee selvittämään arvoitusta kertomalla vitsin jumalahiukkasesta eli Higgsin bosonista, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Sen löytäminen maksoi 13 miljardia dollaria, ja urakkaan kului 14 vuotta, mutta lopulta kiitos koitti.

Lawtonin mukaan emme silti voi olla varmoja Jumalan olemassaolosta.

Hän sanoo, että monet ovat nähneet luonnon kauneuden ja monimutkaisuuden osoituksena Luojasta.

Tämä ei ole ihme, koska kaikkialla (myös meissä) ilmenevä kultainen leikkaus kertoo luomisesta.

Kultainen leikkaus on lukuarvoltaan 1,618, mikä vastaa osapuilleen lukemaa, joka saadaan, kun Fibonaccin lukujonon mikä tahansa isompi luku jaetaan sitä edeltävällä luvulla.

Jumalan teot ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.

Lawtonin mukaan luonnonvalinta pystyy vuosimiljoonien kuluessa ratkaisemaan palauttamattoman tai redusoimattoman monimutkaisuuden (engl. irreducible complexity, IC) ongelman, mutta jotkin nanokoneet ovat niin hienoja, että niitä ei evoluution keinoin selitetä.

Yleisen ilmoituksen eli luonnossa näkyvän ilmoituksen lisäksi Jumalan olemassaolon voi päätellä myös Hänen Sanastaan. Monet etenkin Jeesuksen syntymää, elämää ja kuolemaa koskevat ennustukset ovat toteutuneet hämmästyttävän yksityiskohtaisesti.

Lisäksi Jumala toimii myös meidän aikanamme. Tämä käy ilmi esimerkiksi lukuisista ihmeistä, joita ateistitkaan eivät pysty kiistämään.

Lähde:

Lawton, Graham. 2016. Metaphysics special: Can we ever know if God exists? New Scientist (31.8.).

Auringonkukan sisäinen kello kertoo luomisesta

Auringonkukka tietää, paljonko kello on. Kuva: Jon Sullivan, public domain.





Joel Kontinen


Evolutionisti voi uskoa, että kaikki oleva on viime kädessä seurausta sattumasta, mutta luomakunta kertoo täysin toisenlaisesta todellisuudesta.

Luonnossa on häkellyttävää symmetriaa, jota darvinismin sokea kelloseppä ei pysty tuottamaan.

Kultainen leikkaus ja Fibonnaccin lukujono viittaavat siihen, että kaiken takana on kauneutta arvostava Luoja.

Tuore tutkimus kertoo, että nuoret auringonkukat tietävät, paljonko kello on. Ne seuraavat aurinkoa koko päivän, ja niiden lehdet ovat kymmenen prosenttia suuremmat kuin auringonkukkien, joiden ei anneta seurata aurinkoa.

Kasvien yllättävät taidot ovat ennenkin ällistyttäneet tutkijoita. Mimosa tietää, koska sitä uhataan. Jotkin kasvit turvautuvat viekkauteen estääkseen tuholaisia syömästä niitä.

Kasvit osaavat myös suojautua auringon ultraviolettisäteilyltä: älykkäät kasvit valmistavat itselleen ison aurinkosuojakertoimen.

Kasvit osaavat myös hyödyntää e-tekniikkaa: Kasvin oma sähköposti välittää viestejä lehdiltä juurille koordinoidakseen hiilen ja typen saannin, ja puilla on oma suojattu Internet.

Lisäksi puut osaavat rakentaa uusiutuvia ekologisia aurinkopaneeleita.

Ehkä yllättävintä on se, että ihmisten ja eläinten tavoin myös puut nukkuvat.


Lähde:

Benson, Emily. 2016. Mystery of why some sunflowers track the sun across skies solved. New Scientist (4.8.).

Zikavirus – kaunis mutta petollinen

Kaunis mutta petollinen. Zikavirus näyttää tältä. Kuva: Manuel Almagro Rivas, Creative Commons (CC BY-SA 4.0).





Joel Kontinen

Kaksi tutkimusryhmää on äskettäin mallintanut zikaviruksen. Sekä Visual Science että RCSB Protein Data B julkaisivat oman mallinsa tästä vauvoissa mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä aiheuttavasta kiusankappaleesta.

Ebolan tavoin myös zikavirus kertoo meille, että emme enää elä alun täydellisessä maailmassa.

Mutta siitä huolimatta voimme nähdä kaiken Suunnittelijan työn jälkiä maailmassa. Se ilmenee kauneutena, informaationa ja matematiikkana, jota luomakunta on tulvillaan.

Myös zikavirus on yllättävän kaunis.

Kauneus liittyy läheisesti lukuun 1,618, joka kuvaa kultaista leikkausta. Jos jaamme janan kahteen osaan siten, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan, saamme tämän luvun. Sitä kuvaillaan kreikan kielen symbolilla Φ (fii).

Kultainen leikkaus näkyy esimerkiksi männynkävyssä, sudenkorennon siivissä, auringonkukan terälehdessä, kierteisgalakseissa, aurinkokuntamme planeettojen etäisyyksissä, kudun sarvien muodossa, elefanttien syöksyhampaiden kaarevuudessa, helmiveneiden ja ammoniittien kuoren muodossa, merisiilissä, DNA:n rakenteessa ja alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä.

Kultainen leikkaus voidaan matemaattisesti ilmaista likimain myös Fibonaccin lukujonona, jossa jokainen uusi luku on aina kahden edellisen summa, esimerkiksi 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89 eli

Fn = F n-1 + F n-2.

"Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanaan", sanotaan Saarnaajan kirjassa.


Lähteet:

Ceurstemont, Sandrine 2016. This is what the Zika virus looks like close up – probably. New Scientist (30.3.).

Sironi, D. et al. 2016. The cryo-EM structure of Zika Virus. RCSB Protein Data Bank (30.3.).

Kaunis mutta petollisen piikikäs: Merisiili on ”400 miljoonaa vuotta” vanha elävä fossiili

Merisiili. Kuva: Nick Hobgood Creative Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Olen astunut elävän fossiilin päälle, ja se teki kipeää. Merisiili piileskeli Mombasan rantahiekassa niin, ettei siitä näkynyt mitään. Kun hölkkäsin paljain jaloin veden ääressä, astuin fossiilin päälle.

Piikit työntyivät syvälle jalkapohjaan. Se lenkki jäi äkkiä kesken.

Merisiili on yllättävän kaunis. Sen rakenteessa on hyödynnetty Fibonaccin lukujonoa, mikä tekee siitä symmetrisen viehättävän.

Tiesitkö, että kultainen leikkaus ei luontokappaleiden lisäksi ilmene yksinomaan Ateenan Parthenonissa ja Leonardo da Vincin maalauksissa vaan myös meissä?

Etäisyys jaloista napaan ja navasta päälakeen noudattaa tätä kaavaa eli lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Meissä navan yläpuolisen osuuden pituuden suhde sen alapuoliseen osuuteen on sama kuin alapuolisen osuuden suhde kokonaispituuteemme.

Meidät on tehty ajatteleviksi ja toimiviksi taideteoksiksi.

Evolutionisti uskoo, että merisiilit humpsahtivat planeetallemme ordovikikauden puolivälissä eli noin ”450 miljoonaa vuotta” sitten.

Merieläimet ovat vastustaneet evoluutiota ällistyttävän sitkeästi. Meidän päivinämme elävistä pikkuotuksista merisienet ilmaantuivat jo ennen kambrikautta. Kampamaneetit uiskentelivat merissä jo ”500 miljoonaa vuotta”, ja meritähdet eivät ole muuttuneet ”200 miljoonaan” vuoteen.

Isommat veden elävät ovat niin ikään olleet nihkeitä muuttumaan. Varsieväkala Latimeria chalumnae uiskenteli jo dinosaurusten aikana ja hait ja merikilpikonnat jo ennen niitä.

Elävät fossiilit haastavat sekä evoluution että vuosimiljoonat ja tukevat vahvasti Genesiksen lajiensa mukaan -periaatetta.

Viikon aforismi: ”Tiede opetti meille, miten kertakaikkisen mitättömiä me olemme”

Kierteisgalaksin kierteet noudattavat Fibonaccin lukujonoa. Kuva: ESA/Hubble & NASA.




Joel Kontinen

Jos joku erehtyy luulemaan itsestään liikoja, hänen kannattanee tutustua New Scientistin uusimpaan numeroon, jonka mukaan me kaikki olemme kertakaikkisen mitättömiä.

Naturalistiset tieteentulkinnat voivat olla näin inspiroivia. Michael Slezak kertoo meille, että olemme vain apinalaji, joka elää pienehköllä planeetalla. Lisäksi kotiplaneettamme kiertää tähteä galaksissa, joka on vain yksi universumin miljardien joukossa.

Slezak tosin mainitsee hienosäädön, josta tiede meitä myös opettaa. Moni varmaan huomasi sen TV7:n ohjelmasta Luominen vai evoluutio - suuri keskusteluilta, jonka kaksi osaa voit katsoa täältä.

Luonnonvakiot ja esimerkiksi veden, hapen ja hiilen ominaisuudet mahdollistavat elämän. Selviä merkkiä suunnittelusta näkyy myös esimerkiksi DNA:ssa ja solujen nanokoneissa ja älykkäässä viestinnässä.

Mutta New Scientist ei vahingossakaan näe Jumalan tekoja luonnossa, vaikka ne ilmenevät selvästi kaikkialla universumissa auringonkukan terälehdestä sudenkorennon siipiin, ammoniittien kuoresta ja männynkävystä kierteisgalakseihin.

”All kinds of everything remind me of you”, lauloi irlantilainen euroviisuvoittaja Dana vuonna 1970. Jo paljon aikaisemmin Vanhan testamentin Saarnaaja sanoi: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti.”

Mikään meidän maailmassamme ei näytä merkityksettömältä.


Lähde:

Slezak, Michael. 2015. The human universe: Was the cosmos made for us? New Scientist 3019 (30.4.).