Miksi linnut selvisivät asteroidin törmäyksessä

Ichthyornis.Kuva: El fosilmaníaco, CC BY-SA 4.0.

Joel Kontinen

Evolutioon mukaan linnut selvisivät elossa 66 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta asteroidin törmäyksestä.

Se tappoi noin 80 % kaikista eläinlajeista. Mutta mystisesti jotkut dinosaurukset selvisivät: eli evolutionistien mukaan linnut.

Mutta miksi jotkut lintujen sukulinjat säilyivät, kun taas toiset menehtyivät? Uusi tutkimus hyvin säilyneestä muinaisesta linnun kallosta viittaa siihen, että katastrofista selvinneillä lintulajeilla oli isommat aivot eli etuaivot - aivojen etuosa.

Vaikka ei olekaan selvää, kuinka suuret etuaivot auttoivat lintuja selviytymään. Etuaivot ovat vastuussa monista prosesseista. "Se johtui todennäköisesti käyttäytymisen plastisuudesta - linnut, joilla on isommat etuaivot, saattoivat luultavasti muuttaa omaa käyttäytymistään riittävän nopeasti pysyäkseen mukana ympäristönsä nopeasta muutoksesta", kertoi tutkimuksen johtava tutkija Chris Torres, National Science Foundationin tutkijatohtori Ohion yliopiston Heritage College of Osteopathic Medicine -yliopistosta. Aiheeseen liittyvä teksti on verkossa 30. heinäkuuta Science Advances -lehdessä, ja se esiteltiin 2. marraskuuta Selkärankaisten paleontologian seuran vuosikonferenssissa, joka oli tänä vuonna virtuaalinen COVID-19-pandemian vuoksi.

Evoluution mukaan lintujen luut ovat herkkiä ja fossiiloituvat harvoin hyvin tai kolmiulotteisesti, mikä tarkoittaa, että tutkijat tuskin koskaan pääsevät kunnolla näkemään muinaisten lintujen aivokoteloa, kallon sisäosaa, jossa aivot sijaitsevat. Mutta muutama vuosi sitten tutkijat löysivät Kansasissa hyvin säilyneen, osittain 3D-fossiilin Ichthyorniksen, muinaisen hampaisen linnun, joka eli liitukauden aikana, kivimuodostelmasta, jonka ikä on 87–82 miljoonaa vuotta. 

"Sillä on lähes täydellinen kallo, joka on uskomattoman harvinainen sekä tälle tietylle lajille (Ichthyornis) että fossiilisille linnuille yleensä", sanoi Torres, joka teki tutkimuksen tohtoriopiskelijana Texasin yliopiston integratiivisen biologian laitoksella Austinissa. "Tämä uusi fossiili on säilyttänyt suurimman osan kallon muodostavista luista ja tarjoaa meille ensimmäiset täydelliset rakenteet monista luista." Torres ja hänen kollegansa käyttivät röntgentietokonetomografiaa (CT) rekonstruoidakseen digitaalisesti Ichthyorniksen pään luuston ja aivojen rakenteen. Aivojen muodon analyysi paljasti, että muinaisilla linnuilla, kuten Ichthyornis, oli "vanhanaikaiset" aivot; sen aivot muistuttivat evoluution mukaan enemmän dinosaurusten kuin elävien lintujen aivoja. Elävillä linnuilla on "valtavat etuaivot suhteessa muihin aivoihinsa", Torres sanoi. Nykypäivän lintujen etuaivot ovat suuret verrattuna muinaisten lintujen ja dinosaurusten etuaivoihin, jotka elivät juuri ennen liitukauden lopullista massasukupuuttoa. Ottaen huomioon, että Ichthyorniksella, elävien lintujen hyvin läheisellä sukulaisella, ei edelleenkään ollut suuria etuaivoja kuten elävillä linnuilla, "voimme päätellä, että nuo suuret aivot kehittyivät elävien lintujen esi-isissä", Torres kirjoitti sähköpostissa.

Tämä kumoaa evolutionistien oman arvion. Genesiksen mukaan mitään asteroidin iskua tuohon aikaan ei tapahtunut.  

Mutta krokotiilit, gekot ja tuatara selvisivät myös asteroidin iskusta. 

 Lähde: 

 Geggel Laura. 2021.  How did birds survive the dinosaur-killing asteroid? Live Science 4.11. 

 

Aamulehti spekuloi dinosaurusten joukkotuholla

Dinosaurusten kuoleminen sukupuuttoon on pitkään askarruttanut evolutionisteja.



Joel Kontinen

Ainakin vielä kesällä 2007 Lontoon Natural History Museumin dinosaurusosastolla oli yksi seinämä varattu lukuisille spekulaatioille dinosaurusten joukkotuhon syistä.

Konsensusta ei juurikaan ole löytynyt, vaikka asteroidin iskeytymistä maahan on pidetty todennäköisimpänä syynä siitä lähtien, kun Luiz Alvarez kollegoineen löysi liitukauden ja paleoseenikauden väliseltä rajalta yllättävän suuria iridiumpitoisuuksia 1980-luvun alussa.

Asteroiditeoria ei ole läheskään ongelmaton.

Lisää ongelmia evolutionisteille koituu siitä, että he uskovat, että esimerkiksi tuatara (Sphendon punctatus) eli dinosaurusten kaudella 200 miljoonaa vuotta sitten.

Tuotara elää edelleenkin Uudessa Seelannissa.

Myös krokotiili ja varsieväkala Latimeria chalumnae selvisivät jysäyksestä hengissä.

Valittuja selityksiä voi toki aina välillä esittää, mutta yksikään niistä ei loista uskottavuudellaan.


Lähde:

Remes, Mika. 2010. Asteroidi todella tappoli dinot. Aamulehti 11.8., B19.

Dinosaurus, joka ei kuollut sukupuuttoon

Tuatara. Kuva: Wikipedia


Joel Kontinen

Tuatara (Sphendon punctatus) on erikoinen matelija, joka elää vain Uudessa-Seelannissa. Sitä kutsutaan monesti eläväksi dinosaurukseksi. Tuatara on vastustanut menestyksekkäästi sekä sukupuuttoon kuolemista että muutosta. Tautara on Sphehodontia-lahkon ainoa elossa oleva matelija. Evolutionistit uskovat, että se eli varhaisten dinosaurusten kanssa samaan aikaan triaskaudella noin 200 miljoonaa vuotta sitten.

Hiljattain tutkijat huomasivat yllättävän piirteen tuatarassa. David Lambert kollegoineen Allan Wilson Centre for Molecular Ecology and Evolutionissa analysoi DNA sekvenssiä, jonka he löysivät 8000 vuotta vanhoiksi arvioiduissa tuataran luissa.

Lambertin ryhmä julkaisi löytönsä Trends in Genetics –lehdessä. EurekAlertin ja LiveSciencen mukaan heidän löytönsä olivat ällistyttäviä. “Tuataralla molekyylitason evoluutionopeus oli suurempi kuin mitä koskaan on mitattu”, professori Lambert sanoo EurekAlertin mukaan.

Lambertin tutkimus viittaa siihen, että tuataran evoluutio on nopeampaa kuin esimerkiksi luolakarhun, leijonan, härän tai hevosen.

Miten siis eläin, joka ei ikäkausiin ole osoittanut minkäänlaista muutosta, voi muuttua nopeammin kuin monet muut eläimet? Professori Lambert sanoo: “Molekyylitason evoluutio ei ollut sidoksessa morfologiseen evoluutioon.” Toisin sanoen: sisäinen muutos eli molekyylitason muutos ei korreloi sen kanssa, mitä näemme ulkopuolella.

Evoluutioteoria joka tapauksessa ennusti, että hidas ulkoinen muutos tai muutoksen puute korreloisi molekyylitasolla hitaaseen muutokseen tai muutoksen puutokseen. Sen sijaan, että elävä dinosaurus tukisi uusdarvinistista molekyylistä mieheen –evoluutiota, tämäkin elävä fossiili osoittaa, että teoriassa on vakavia puutteita.

Muiden elävien fossiilien, esimerkiksi krokotiilin, sotilasmuurahaisen, torakan, varsieväkalan ja mollukkiravun tavoin tuatara vastustaa sitkeästi sellaista muutosta, jota uusdarvinistinen evoluutio epätoivoisesti tarvitsisi.

Jotkin eläinlajit ovat muuttuneet ällistyttävästi historian saatossa. Koira (Canis lupus familiaris), joka von Linnèn luokittelun mukaan kuuluu samaan lajiin kuin susi (Canis lupus), näyttää olevan hyvin muutoskykyinen. Kääpiöpinserin ei arvelisi kuuluvan samaan lajiin tanskandoggin kanssa.

Mutta koiranjalostus ei saa aikaan sellaista muutosta, jota uusdarvinismi tarvitsisi. Koirat pysyvät muutoksista huolimatta koirina.

Eikä myöskään se DNA:n muutos, joka on mitattu tuatarassa. Kerran tuatara, aina tuatara.

Lue mollukkiravusta lisää tästä.

Iänmääritysmenetelmistä: tästä.

Lähteet:

Fastest Evolving Creature is 'Living Dinosaur'. LiveScience 26 March 2008. http://www.livescience.com/animals/080326-fastest-tuatara.html

Tuatara, the fastest evolving animal. New DNA research has questioned previous notions about the evolution of the tuatara. EurekAlert 20 March 2008. http://www.eurekalert.org/pub_releases/2008-03/cp-ttf032008.php