Joel Kontinen
”Kreationisteja ei edes kiinnosta ottaa asioista selvää. Evoluutiota on tutkittu niin paljon ja todisteita on kertynyt niin valtava määrä, ettei evoluutiota voi sanoa enää teoriaksi vaan luonnonlaiksi”, näin evoluutiobiologi ja evoluutiopsykologi Markus J. Rantala luonnehtii maailmankatsomustaan ja sen haasteita Aamulehdessä.
Rantalan näkemys on aika kummallinen. Darvinistista evoluutiota on vaikea kritikoida, jos ei tiedä, mitä kritikoi. Monet evoluutiokriitikot tietävät evoluutiosta enemmän kuin kehitysopin kannattajat.
Evolutionisteilla on paha taipumus käyttää termejä hyvin löyhästi. Kun samalla sanalla (evoluutio) viitataan sekä sirkun nokan mikroskooppisen pieniin muutoksiin ja kaikkien elävien olentojen kehittymiseen samasta yksisoluisesta kantamuodosta, avautuu hyvät mahdollisuudet johtaa suurta yleisöä harhaan.
Rantala jatkaa:
”On parempi, että rakennetaan maailmankuva todisteisiin vedoten kuin monta tuhatta vuotta vanhan kansansadun pohjalta. Tieteen tehtävä on selittää objektiivista todellisuutta. Se ei ole mikään maailmankatsomus.”
Jos Rantala pitää Raamattua kansansatuna, niin hänellä on pahoja aukkoja tiedoissaan. Raamattu ei ala sanoin Olipa kerran, vaan se kertoo tiettynä aikana ja tietyssä paikassa eläneiden historiallisten henkilöiden elämänvaiheista.
Todellisuudessa tieteellinen maailmankatsomus on yhtä harhaanjohtava käsitys kuin pimeä keskiaika.
Historiantuntijat myöntävät, että keskiaika ei koskaan ollut pimeä. Ihmiset eivät tuolloinkaan pitäneet maapalloa litteänä, ja yliopistolaitos ja monet huomattavat keksinnöt näkivät päivänvalon nimenomaan keskiajalla.
Valitettavasti nykyisin skeptikot ovat orwellimäiseen tyyliin omineet käsitteen tieteellinen maailmankuva itselleen.
Osuvampi termi olisi ateistinen maailmankuva. Se perustuu suurin osin spekulaatioihin.
Lähde:
Kuusela, Anna. 2014. Mistä tunnet sä huuhaan? Aamulehti 26.10., Ihmiset B7.
Tekstit
