90 vuotta Scopesin apinaoikeudenkäynnin jälkeen: evoluution todisteet yhä huteria

Daytonin apinaoikeudenkäynnissä sijaisopettaja John Scopes määrättiin maksamaan 100 dollarin sakko, koska hän oli rikkonut Tennesseen osavaltion lakia.




Joel Kontinen

Harvoista amerikkalaisista oikeudenkäynneistä on tehty laulu.

Daytonin apinaoikeudenkäynti on poikkeus. Siitä tulee tänään 21.7. kuluneeksi 90 vuotta. Tuomari Nurmio ja jotkut muut suomalaiset kevyen musiikin esittäjät ovat levyttäneet sitä ylistävän laulun.

Mutta oliko asia sen arvoinen? Evolutionistit ovat itse ehtineet kumota kaikki ne todisteet, joilla vuonna 1925 perusteltiin, että ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista.

Tuolloin fossiililöydöistä tunnetuimmat ovat Nebraskan ihminen eli Hesperopithecus haroldcookii, jonka olemassaolo perustui yhteen sian hampaaseen, ja Piltdownin ihminen eli Eoanthropus dawson, joka puolestaan on tieteen historian suurimpia huijauksia.

Sijaisopettaja John Scopes käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology -kirjaa, joka esimerkiksi kertoo, että ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Oikeus tuomitsi Scopes maksamaan 100 dollarin sakon, koska hän oli rikkonut Tennesseen osavaltion lakia.

Monen tietämys apinaoikeudenkäynnistä perustunee Inherit the Wind -elokuvaan, joka pyrki esittämään evoluution vastustajat mahdollisimman huonossa valossa.

Scopes ei todellisuudessa opettanut evoluutiota. Hän ei edes ollut biologian opettaja, vaan toimi sairastuneen biologian opettajan sijaisena kahden viikon ajan. Koko oikeudenkäynti oli American Civil Liberties Union (ACLU) -järjestön juoni, jolla oli tarkoitus haastaa Tennesseen osavaltion lakeja ja tehdä evoluutiota tunnetuksi.

Scopesin puolustusasianajaja Clarence Darrow oli kaikkea muuta kuin objektiivinen totuuden puolustaja. Hän solvasi tuomaria oikeudenkäynnin aikana ja neuvoi sekä Scopesia että tämän oppilaita valehtelemaan, että Scopes oli opettanut evoluutiota. Scopes itse tunnusti tämän myöhemmin avoimesti.

Nyt, 90 vuotta myöhemmin, darvinistit yrittävät tukahduttaa keskustelun evoluutiosta ja sensuroida ja syrjiä tai jopa vainota niitä, jotka rohkenevat livetä darvinistisesta ruodusta.

Evolutionisti Jerry Coynen sankarit – John Scopes ja Nelson Mandela

Nelson Mandela (ylimpänä). Kuva: South Africa The Good News / www.sagoodnews.co.za. Alimpana vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnistä tunnettu John Scopes. Kuva: Watson Davis, Smithsonian Institution.


Joel Kontinen

Voiko ihminen ihailla kahta vastakkaista asiaa? Ilmeisesti voi, jos hän on ateisti. Darvinistisen evoluution tunnetuimpiin puolustajiin lukeutuva Jerry Coyne ihastelee John Scopesia, liikunnanopettajaa, joka tuli tunnetuksi vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnistä, ja kuvautti itsensä tämän haudalla.

Hiljattain Coyne sanoi myös ihailevansa Nelson Mandelaa.

Scopes käytti opetuksessaan oppikirjana Hunterin Civic Biologyä, joka oli avoimen rasistinen ja markkinoi valkoisen ”rodun” ylemmyyttä. Sen mukaan ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Lisäksi Hunterin kirja mainosti rodunjalostuksen ylevyyttä.

Nelson Mandelan ajattelu erosi muutamalla valovuodella Scopesin ajan evolutionistien näkemyksistä.


Lähde:

Why Evolution Is True.

Alleged: Uusi filmi vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnistä

Joel Kontinen

Vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnin Hollywood-versio Inherit the Wind (1960) onnistui sotkemaan miltei kaikki tapaukseen liittyvät yksityiskohdat. Se pyrki kuvaamaan evoluution ja luomisen välistä kiistaa tieteen ja vanhentuneiden uskonnollisten käsitysten kamppailuksi.

Inherit the Wind vääristi oikeudenkäynnin kulkua räikeästi. Tänä syksynä julkaistava uusi filmi Alleged paikkaa edeltäjänsä virheitä. Vaikka kehyskertomus on romantiikalla höystetty draama, Alleged ei kaihda kertoa asioita niin kuin ne oikeasti tapahtuivat ilman, että kaikki olisi tulkittu uudelleen darvinistisesta perspektiivistä.

Tommy Hinesin ohjaamassa ja Fred Footen kirjoittamassa filmissä Brian Dennehy näyttelee John Scopesin puolustusasianajajaa Clarence Darrow'ta ja Fred Thompson syyttäjää William Jennings Bryaniä.

Alleged esimerkiksi vihjaa, että yhteen hampaaseen perustunut käsitys Nebraskan ihmisestä oli varsin hutera, niin kuin kaikki muukin, mitä vuonna 1925 käytettiin evoluution tukena.

Voit lukea apinaoikeudenkäynnin taustaa tästä ja tästä.

Lähde:

Mostafavi, Beata. 2010. Trailer of 'Alleged' film gives sneak peek into movie about Scopes Monkey Trial; includes local cameo and scenes from Crossroads Village. Flint Journal (13.8).

Apinaoikeudenkäynti Lontoossa

Vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnin parodiaa esitellään Lontoon Old Vicissä. Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta.




Joel Kontinen

Inherit the Wind on Jerome Lawrencen ja Robert E. Leen vuonna 1955 kirjoittama oikeusdraama, joka vääristelee oleellisesti vuoden 1925 Daytonin apinaoikeudenkäynnin kulkua.

Tuolloin John Scopes-nimistä sijaisopettajaa syytettiin Tennesseen osavaltion lakien rikkomisesta. Oikeudenkäynnin tarkoitus oli selvittää, oliko hän sanonut ihmisen polveutuvan apinoista.

Parhaillaan Lontoon Old Vicissä esitettävä näyttämöversio perustuu tähän vuoden 1955 produktioon.

Selostaessaan näytelmää New Scientistin toimittaja Celeste Biever jättää kertomatta oleellisen eli sen, että Inherit the Wind on pyrkimys kirjoittaa historia uudelleen. Vaikka John Scopesia, joka draamassa on nimetty Bertram Catesiksi, syytettiin evoluution opettamisesta, hän itse myöntää, että koko juttu oli huijausta eikä hän edes päässyt biologian tunneillaan sinne asti.

Oikeudenkäynti oli American Civil Liberties Union (ACLU) –järjestön juoni, jolla oli tarkoitus haastaa Tennesseen osavaltion lakeja ja tehdä evoluutiota tunnetuksi.

Biever käyttää näytelmää verukkeena käydä älykkään suunnittelun ja varsinkin Michael Behen kimppuun sen sijaan, että pohtisi sen tarkoitushakuisuutta.

Scopesin puolustusasianajaja Clarence Darrow, josta elokuvassa ja näytelmäversiossa käytetään nimeä Henry Drummond, oli kaikkea muuta kuin objektiivinen totuuden puolustaja. Hän solvasi tuomaria oikeudenkäynnin aikana ja neuvoi sekä Scopesia että tämän oppilaita valehtelemaan, että Scopes oli opettanut evoluutiota.

Syyttäjä William Jennings Bryan, josta filmissä ja näytelmäversiossa käytetään nimeä Matthew Harrison Brady, ei suinkaan ollut yksinkertainen fundamentalisti, jollaisena Inherit the Wind hänet kuvaa. Bryan oli aikansa pidetyimpiä puhujia ja politiikkoja. Hän toimi Woodrow Wilsonin presidenttikaudella ulkoministerinä ja oli itse ollut kolmasti demokraattien presidenttiehdokas.

Oleellista on myös se, että toimittaja Biever vaikenee täysin niistä todisteista, joilla evolutionistit yrittivät tuohon aikaan (vuonna 1925) saada ihmiset vakuuttumaan apinallisesta alkuperästään. Fossiililöydöistä tunnetuimmat ovat Nebraskan ihminen eli Hesperopithecus haroldcookii, jonka olemassaolo perustui yhteen hampaaseen, ja Piltdownin ihminen eli Eoanthropus dawson, joka puolestaan on tieteen historian suurimpia huijauksia.

Sijaisopettaja John Scopes käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology –kirjaa, joka esimerkiksi kertoo, että ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Evoluution "totuudet" ovat muuttuneet jonkin verran Daytonin päivistä.

Lähteet:

Biever, Celeste. 2009. 'Monkey trial' drama is more than a defence of evolution. New Scientist (19.10.) http://www.newscientist.com/article/dn17998-monkey-trial-drama-is-more-than-a-defence-of-evolution.html?full=true

Excerpts from Hunter's Civic Biology (1914). http://www.law.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/scopes/hunt196.htm

Menton, David. 2003. Inherently Wind: A Hollywood History of the Scopes Trial. Answers in Genesis DVD.