Denisovalaisten työkalut kiinalaisesta luolasta paljastavat, kuinka salaperäiset ihmiset elivät

 

Kuva: Song Xing IVPP:stä

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit luulevat, että arvoituksellinen muinaisten ihmisten ryhmä, jota kutsuttiin denisovalaisiksi, kukoisti nykyisen Lounais-Kiinan alueella yli 100 000 vuotta. He elivät havumetsässä ja metsästivät suuria eläimiä, kuten peuroja.

Tämä on ensimmäinen todiste denisovalaisista tällä alueella ja yksi harvoista tunnetuista kohteista, joissa on esineitä, jotka voivat kertoa meille, miten he elivät. Ensimmäistä kertaa "voimme tuntea heidän teknologiansa ja tietää heidän toimeentulostrategiansa", sanoo Hao Li, arkeologi Tiibetin ylänkötutkimuslaitoksessa Pekingissä.

Evolutionistit otaksuvat, että denisovalaiset elivät Itä-Aasiassa viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana. Heidät tunnistettiin ensimmäisen kerran 16 vuotta sitten Denisovan luolassa olevasta sormen luusta säilyneestä DNA:sta. Sittemmin on löydetty muutamia muita denisovalaisten jäänteitä muualta Itä-Aasiasta, kuten Harbinista Pohjois-Kiinasta.

Uudet löydöt ovat peräisin Bianfun luolasta Yunnanin maakunnassa. Aluetta on louhittu voimakkaasti, mikä tuhosi suuren osan luolasta, myös sen sisäänkäynnin, mutta vuonna 2019 paikalliset työntekijät havaitsivat eläinten fossiileja ja varoittivat viranomaisia.

Genesiksen ja Paavalin kirjoitusten mukaan denisovaliset ovat Adamin ja Eevan jälkeläisiä. Vuosimiljoonat ovat keksittyjä.

Lähde:

Michael Marsh 2026 Denisovan tools from cave in China shows how mysterious humans lived | New Scientist 9.9.

Saturnuksella on suuri, outo kymmenkulmio etelänapansa ympärillä

Saturnus Hubble-avaruusteleskoopin kuvaamana 29. elokuuta 2025. Mustat nuolet osoittavat kymmenkulmion sijainnin. Kuva: NASA, ESA, A. Sanchez-Lavega (Baskimaan yliopisto, EHU)

Joel Kontinen

Avaruus on ihmeellinen, emme koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt tiedemiehet sanovat, että Saturnuksesta on löydetty geometrinen monikulmio, jossa on 10 sivua ja 10 kulmaa.

Amatööritähtitieteilijät havaitsivat piirteen ensimmäisen kerran vuonna 2024. Simon ja hänen kollegansa tutkivat sitten Hubble-avaruusteleskoopin vuosina 2023–2025 ottamia kuvia. "Vahvistimme kymmenkulmion olemassaolon ehdottoman selvästi", sanoo tiimin jäsen Agustín Sánchez-Lavega Baskimaan yliopistosta Espanjasta.

Kymmenkulmio on halkaisijaltaan noin 13 000 kilometriä, hieman Maata leveämpi. Sen uskotaan olevan seurausta suuresta ilmakehän aallosta, jonka on muokannut planeetan etelänapaa lähellä mutkittelevan voimakkaan suihkuvirran tuuli.

Sen muodostuminen saattaa liittyä lähellä olevaan suureen myrskyyn, vaikka tarkka syy onkin hieman mysteeri. "Se on hyvin monimutkainen nestedynamiikan kaltainen asia", Simon sanoo. "Se kertoo meille jotakin siitä, mitä pilvien alla tapahtuu."

Andrew Ingersoll Kalifornian teknillisestä instituutista sanoo, että löytö korostaa sitä, että Saturnus on dynaaminen ja muuttuva maailma. "On erittäin mielenkiintoista nähdä nämä piirteet", hän sanoo.

Lähde:

Jonathan O’Callaghan 2026 Saturn has a big, weird decagon around its south pole | New Scientist 2.9.

Pehmytkudos "1289 miljoonaa vuotta" vanhassa matelijassa

 

Kuva: Rage J.C. & Escuillié F. (2000) CC BY-SA 4.0

Joel Kontinen

Tutkijat eivät uskoneet, että pehmytkudos olisi säilynyt yhdessä vanhimmista matelijoista. He löysivät rusto- ja proteiinijäänteitä fossiilista, joka evoluution mukaan oli 289 miljoonaa vuotta vanha. Heidän mukaansa se on noin 100 miljoonaa vuotta vanhempi, kuin alkuperäisen proteiinin ja ruston alkuperä.

Tämä voi kuitenkin hyvinkin olla jäänteitä Nooan ajanvedenpaisumuksesta, joka tapahtui 5 000 vuotta sitten.

Lähde:

Reisz, R. et al., 2026 Mummified early Permian reptile reveals ancient amniote breathing apparatus | Nature 8 April

Voimmeko todella kääntää ilmaston lämpenemisen 1,5 celsiusasteen ylityksen jälkeen?

 

Kuva: Blossey/ImageBROKER/Shutterstock

Joel Kontinen

Kun tiedelehdet eivät puhu evoluutiosta, ne puhuvat lisääntyvästä lämmöstä:

YK:n ympäristöohjelman (UNEP) raportin mukaan maailman lämpeneminen todennäköisesti ylittää 1,5 celsiusastetta muutaman seuraavan vuoden aikana. Raportissa kuitenkin todetaan, että planeetta on vielä mahdollista jäähdyttää takaisin tälle tasolle vuosisadan loppuun mennessä. Onko se todella mahdollista? Se ei ole mahdotonta, mutta se ei todellakaan ole todennäköisin lopputulos.

"Näemme lisääntyvää ruokaturvattomuutta, lisääntyvää vesiturvattomuutta, vaikutuksia ihmisten terveyteen – sekä fyysiseen että henkiseen – ja vaaraa kodeillemme ja infrastruktuurillemme", sanoo Debra Roberts KwaZulu-Natalin yliopistosta Etelä-Afrikasta, yksi raportin kirjoittajista. "Tämä johtaa toimeentulon ja varmasti ihmishenkien menetykseen."

Mutta tämän saavuttaminen edellyttäisi lämpötilan nousun rajoittamista enintään 1,8 celsiusasteeseen, Roberts sanoo. Tämän lisäksi kaikki peruuttamattomat muutokset aiheuttavat ketjureaktiovaikutuksia, jotka vaikeuttavat sitä huomattavasti.

Tämä tarkoittaa hiilidioksidin poistumisen skaalaamista noin 100 000-kertaiseksi, sanoo Reto Knutti ETH Zürichistä Sveitsistä, joka ei ollut mukana raportin laatimisessa. Halpoja hiilen poistumisen muotoja, kuten metsien istuttamista, ei voida skaalata näin paljon, koska maata ei ole tarpeeksi. Suoraa ilmasta talteenottoa voitaisiin skaalata, mutta se on todella kallista, hän sanoo.

Konstantin Weber, myös ETH Zürichistä, huomauttaa, että ilmastomallintajien käyttämistä uusimmista päästöskenaarioista vain kaksi viittaa paluuseen 1,5 celsiusasteeseen ennen vuotta 2150. Nykypolitiikkaan perustuva skenaario ehdottaa noin 3 celsiusasteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä.

Lähde:

Michael Le Page 2026 Can we really reverse global warming after overshooting 1.5°C? | New Scientist 2.9.

Suomi oli yksi yli kymmenestä maasta, jotka keskeyttivät väliaikaisesti UNRWA:n rahoituksen

 

Kuva: Shutsterstock

 Joel Kontinen

Suomi lopettaa UNRWA:n rahoituksen, kun sen nykyinen sopimus päättyy vuoden 2026 lopussa, ilmoitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio torstaina.

Tämä tapahtui aikana, jolloin Israel vastusti Britannian ja monen muun eurooppalaisen hallituksen kantaa UNRWA:an.

Perussuomalainen Tavio sanoi, ettei hän ole hyväksynyt lisärahoitusta Yhdistyneiden Kansakuntien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työjärjestölle Suomen nykyisen nelivuotisen sopimuksen lisäksi.

"Rahoituksen taso ei laske, mutta se tarjotaan muiden kanavien, kuten Maailman ruokaohjelman, kautta", Tavio sanoi.

Suomi oli yksi yli kymmenestä maasta, jotka keskeyttivät väliaikaisesti rahoituksen UNRWA:lle vuonna 2024 sen jälkeen, kun väitettiin 12 järjestönsä työntekijän osallistuneen Hamasin 7. lokakuuta tekemiin iskuihin Israeliin. Tavio sanoi tuolloin, että YK:n toimenpiteet valvonnan vahvistamiseksi tukivat päätöstä rahoituksen palauttamisesta.

Israelin ulkoministeriö suhtautui myönteisesti Suomen päätökseen perjantaina ja viittasi väitteisiin, jotka koskevat UNRWA:n henkilöstöä ja Hamasia.

"On hyvä nähdä, että useammat maat tunnustavat kiistattoman totuuden, kun otetaan huomioon vakuuttavat todisteet UNRWA:n työntekijöiden osallistumisesta 7. lokakuuta tapahtuneeseen verilöylyyn ja UNRWA:n erottamattomista yhteyksistä Hamasiin", ministeriö sanoi X:ssä.

Suomi on myös sitoutunut kymmenen vuoden ilmapuolustusyhteistyöhön Israelilaisten kanssa.

Lähde:

Vered Weiss, World Israel News 2026 Finland cuts UNRWA funding over Hamas ties, redirects Palestinian aid | World Israel News 29.8.

Parantunut hampaiden jättämä haava löytyi ”520 miljoonaa vuotta” vanhalta huippupedolta

 

Taiteilijan piirros Amplectobelua symbrachiatasta, kambrikauden huippupetoeläimestä. Kuva:Yu Wu, Northwest University, Xi'an, Kiina

Joel Kontinen

Jokin puri yhtä kambrikauden merien suurimmista petoeläimistä. Sen osoittaa poikkeuksellinen fossiili – ja se voi hyvinkin olla kannibalismia.

Edes huippupedot eivät olleet turvassa kambrikauden merissä noin 520 miljoonaa vuotta sitten. Erikoinen fossiili näyttää parantuneen haavan, jossa yksi petoeläin puri toisen kylkeen.

"En olisi koskaan odottanut näkeväni tällaista säilyneen fossiiliaineistossa", sanoo Stephen Pates University College Londonista.

Petoeläin, jota on purtu, on nimeltään Amplectobelua symbrachiata, joka kuului kauan sitten sukupuuttoon kuolleeseen omituisten niveljalkaisten ryhmään, joka tunnetaan radiodontteina ja joka näytti hieman kalmarin ja hummerin risteytyksestä. Niillä oli päässään kaksi ilkeää, tarttuvaa lisäosaa saaliin pyydystämiseksi, ja niiden kyljestä työntyi ulos uintiläppä, jonka koko pieneni takaosaan päin.

Luodessaan maailman Jumala loi myös nämä eläimet ja ne elivät Adamin ja Evan syntiinlankeemuksen jälkeen. 

Lähde:

Michael Le Page 2026 Healed fang wound found on 520-million-year-old apex predator | New Scientist 28.8.

Mustekaloja vapautettu Adrianmerelle vieraslajien torjumiseksi

 

Kuva: Oliviero Mordenti/Bolognan yliopisto

Joel Kontinen

Atlantin siniravut ovat siirtyneet Välimerelle ja Adrianmerelle, missä ne ovat ongelma sekä ekosysteemeille että paikallisille talouksille, mutta mustekalat saattavat tarjota ratkaisun.

Noin 150 000 mustekalanpoikasta (Octopus vulgaris) on 24. elokuuta vapautettu Italian Adrianmeren rannikon vesille yhdessä Euroopan ensimmäisistä pilottikokeista, joilla testataan, voiko laji auttaa torjumaan vieraslajia, sinirapua (Callinectes sapidus), joka syö kotoperäisiä äyriäisiä ja uhkaa kalastusteollisuutta ja meriekosysteemejä.

"Hanke on sopiva huolellisesti kontrolloiduksi pilottikokeiluksi, mutta se ei ole vielä todistetusti tehokas torjuntastrategia", sanoo Rom Lipcius, meriekologi Virginian meritieteiden instituutista, joka ei ole mukana aloitteessa.

Lähde: 

Alessio Cozzolino 2026 Octopuses released into Adriatic Sea to tackle invasive crabs | New Scientist 27.8.

Super El Niño voi johtaa valtaviin hiilidioksidipäästöihin Indonesian tulipaloissa

 Palomiehet sammuttavat metsäpaloa Etelä-Sumatralla, Indonesiassa, 15. elokuuta 2026. Kuva: Kurniawan/NurPhoto/Shutterstock

Joel Kontinen

Indonesiassa maastopalot tuottavat hiilidioksidia ja johtaa kasvihuoneilmiön kasvuun.

Indonesiassa voimakkaat metsäpalot ovat todennäköisesti kiihtyneet Super El Niñon kehittymisen myötä – ja ne voivat pahentua paljon, jos tämä El Niño -tapahtuma jatkaa voimistumistaan ​​tällä hetkellä ennustetuille ennätystasolle.

 "Arvioimamme tulipalojen päästöt ovat vuodenaikaan verrattavissa aiempiin todella suuriin El Niño -vuosiin", sanoo Mark Parrington Euroopan keskipitkien aikavälien sääennusteiden keskuksesta, joka seuraa;.

Lähde;

Michael Le Page 2026 Super El Niño could lead to mega CO2 emissions from fires in Indonesia | New Scientist 21. elokuuta 

Outo gammasädesignaali voi olla tähän mennessä suorin todiste pimeästä aineesta

 

Kuva: National Science Foundation/LIGO/Sonoma State University/A. Simonnet

Joel Kontinen

Tutkijat havaitsivat kolmessa galaksijoukossa epätavallisen gammasäteilysignaalin, joka voi olla merkki pimeästä aineesta – tai jostain vielä eksoottisemmasta ilmiöstä.

Voisiko outo gammasäteiden purkaus olla merkki pimeästä aineesta? Voiko outo gammasäde osoittaa, että pimeä aine on totta. Pimeä aine on pitkän aikavälin ongelma. Joidenkin tutkijoiden mielestä sitä ole lainkaan.

Epätavallinen gammasäteilysignaali voi olla tähän mennessä suorin todiste pimeästä aineesta. Signaali voi kuitenkin olla myös seurausta kaukoputken poikkeavuudesta tai jostakin vielä oudommasta kuin pimeä aine.

Pimeä aine muodostaa suuren osan maailmankaikkeudestamme ja ohjaa esimerkiksi galaksien rykelmien muodostumista. Se on myös paljon suurempi kuin kaikki näkyvä aine, mutta tutkijat ovat vuosikymmenten ajan pohtineet, mitä se tarkalleen ottaen on.

Osa ongelmasta on se, että he eivät tällä hetkellä voi havaita pimeää ainetta suoraan. Sen sijaan he voivat vain rekisteröidä sen vaikutuksen ympäristöönsä. Suorempi tutkimuslinja olisi havaita hiukkasia, joita syntyy, kun pimeä aine törmää itseensä ja tuhoutuu, minkä joidenkin teorioiden mukaan pitäisi tapahtua. Nyt Yun-Feng Liang Guangxin yliopistosta Kiinassa ja hänen kollegansa tunnistivat gammasäteilysignaalin, joka saattaa olla tämän prosessin tulos.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Strange gamma-ray signal could be most direct evidence of dark matter yet | New Scientist 20.8.

Maailma saattaa lämmetä 25 prosenttia enemmän kuin nykyiset ennusteet antavat ymmärtää

 

Kuva: Famartin, CC BY-SA 3.0.

Joel Kontinen

Ne, jotka sanovat, että ilmasto lämpenee nykyistä vauhtia tulevaisuudessakin, saattavat yllättyä. Ilmastomallit, jotka ennustavat suurempaa lämpenemistä tietyllä hiilidioksidipitoisuudella, on pidetty epärealistisina, mutta uusi tapa arvioida malleja viittaa niiden tarkkuuteen.

"Tietyllä päästökehityspolulla odotamme lämpenemisen olevan 25 prosenttia korkeampaa", sanoo Gergana Gyuleva ETH Zürichistä Sveitsistä.

Tällä on valtavat seuraukset. Esimerkiksi Climate Action Tracker -niminen projekti ennustaa tällä hetkellä, että maapallon keskimääräinen pintalämpötila nousee 2,6 °C vuoteen 2100 mennessä, jos maat toteuttavat olemassa olevaa politiikkaa. Gyulevan tiimin tulokset viittaavat siihen, että olemme sen sijaan matkalla kohti 3,25 °C:ta.

Se, kuinka paljon maailma lämpenee, riippuu siitä, kuinka paljon enemmän hiilidioksidia päästämme ilmakehään ja miten planeetta reagoi tähän hiilidioksidiin. Eri ilmastomallit vaihtelevat siinä, kuinka paljon lämpenemistä ne ennustavat tietyllä hiilidioksidipitoisuudella. Esimerkiksi jotkut mallit viittaavat siihen, että hiilidioksidin kaksinkertaistuminen johtaa maapallon keskimääräisen pintalämpötilan nousuun noin 1,6 °C lyhyellä aikavälillä. Toiset taas viittaavat siihen, että se voi olla jopa 3 °C.

Maan ilmastossa on paljon vaihtelua. Esimerkiksi La Niña -ilmastokuvion aikana viileämpi merivesi leviää syvemmältä valtameren yli, mikä johtaa viileämpiin pintalämpötiloihin. Niinpä Gyuleva ja hänen kollegansa ovat suodattaneet historiallista ilmastoaineistoa yrittääkseen poistaa La Niñan kaltaisten ilmiöiden aiheuttaman vaihtelun vaikutuksen.

Lähde:

Michael Le Page 2026 World may warm by 25 per cent more than current projections suggest | New Scientist 19.8.

Painonnosto tekee vanhemmista naisista hoikempia, vahvempia ja liikkuvampia

 

Kuva: Yle.fi

Joel Kontinen

Kuinka yli 50-vuotiaat naiset pysyvät kunnossa? Tutkimuksen mukaan heidän tulisi nostaa painoja, jotka tekevät heistä liikkuvampia ja heille kehittyy parempi tasapaino.

50–80-vuotiaat naiset oppivat tutkimuksessa nostamaan turvallisesti maasta 50 kiloa tai enemmän, mikä tekee heistä vahvempia, hoikempia ja liikkuvampia. Löydös on yhdenmukainen kasvavan näytön kanssa siitä, että vanhemmat naiset, jotka ovat perinteisesti välttäneet raskaita painoja, voivat hyötyä niiden nostamisesta merkittävästi.

"Olemme tehneet tutkimusta siitä, miksi useimmat vanhemmat naiset eivät tee voimaharjoittelua ja jotkut ovat huolissaan loukkaantumisesta tai sydänkohtauksesta, tai he eivät ole kasvaneet kuntosalilla käymisen kulttuurin kanssa", sanoo Elissa Burton Curtinin yliopistosta Perthistä, Australiasta, joka ei ollut mukana uusimmassa tutkimuksessa. "He sanovat: 'Mitä pukisin sinne päälle? Onko siellä vain nuoria? Mitä tekisin, kun pääsen sinne?' Mutta itse asiassa se on yksi parhaista asioista, joita voit tehdä elääksesi itsenäisesti mahdollisimman pitkään."

Lähde: 

Alice Klein 2026 Weightlifting makes older women leaner, stronger and more mobile | New Scientist 17.8.

AMOCin kohtalo voi riippua siitä, kuinka nopeasti CO2 nousee

 

Atlantin meridionaalinen kiertovirtaus virtaa Pohjois-Atlantin läpi. Kuva: SpaceEnhanced-New/Alamy

Joel Kontinen

Kriittisen merivirran kohtalo voi riippua enemmän siitä, kuinka nopeasti planeettamme lämpenee, kuin siitä lämpötilasta, johon lopulta päädymme.

Maapallo voisi lämmetä yli 5 °C esiteolliseen aikaan verrattuna, mutta silti sillä olisi toimiva Atlantin meridionaalinen kiertovirtaus (AMOC), kunhan tämä lämpeneminen tapahtuu hyvin hitaasti. Mutta erittäin nopea lämpeneminen, joka on sama kuin nykyinen vauhti, voisi työntää AMOCin kohti romahdusta vain 2 °C:lla esiteolliseen aikaan verrattuna.

Planeettamme ilmasto lämpenee, asiantuntijat sanovat. Mutta lämpeneekö se 2 °C:n nopeudella esiteolliseen aikaan verrattuna? Emme tiedä vastausta.

Lähde:

Madeleine Cuff 2026 Fate of the AMOC may depend on how quickly CO2 rises  | New Scientist 13.8.

Nisäkkäiden esi-isät synnyttivät eläviä poikasia 236 miljoonaa vuotta sitten

 

Rekonstruktio Chiniquodon theotonicus -ryhmästä. Kuva: María de los Ángeles Miceli Baro

Joel Kontinen

Mitä tapahtui evoluution mukaan 90 miljoonan vuoden aikana? Ei mitään. Se on päivämäärä 238 miljoonaa vuotta sitten, jolloin nisäkkäät alkoivat synnyttää poikasiaan.

Mutta Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan kaikki nisäkkäät ovat aina saaneet jälkeläisensä nykyisellä tavalla.

Yksi kaikkien nisäkkäiden tunnusmerkeistä lukuun ottamatta nokkasiiliä ja vesinokkaeläimiä on se, että ne synnyttävät eläviä poikasia. Tämä "eläväisyys" on vastakohta useimpien muiden selkärankaisten "ovipariteetille", jossa naaraat munivat munia, jotka kuoriutuvat niiden kehon ulkopuolella.

Yksi pitkään herännyt kysymys on ollut, munivatko kynodonteina tunnetut olennot, jotka ilmestyivät noin 260 miljoonaa vuotta sitten permikauden geologisella kaudella ja ovat suoraan kaikkien nisäkkäiden esi-isiä, munivatko vai synnyttivätkö ne eläviä poikasia, sillä niiden lisääntymisestä ei ole löydetty todisteita kummastakaan. ”Sitä, olivatko nisäkkäiden esi-isät munivia vai eläviä, on pidetty mysteerinä”, sanoo Leandro Gaetano Argentiinan kansallisesta tieteellisestä ja teknisestä tutkimusneuvostosta. ”Meillä ei ollut aavistustakaan siitä, miten tai milloin yksi nykyisten nisäkkäiden useimpien erottuvimmista piirteistä, elävyys, kehittyi nisäkäslinjassa.”

Lähde:

James Woodford 2026 Mammal ancestors were giving birth to live young 236 million years ago | New Scientist13.8.

Denisovanit ovat saattaneet olla pidempiä, kuin muut muinaiset ​​ihmiset

 

Denisovalaisen miehen illustraatio. Kuva: John Bavaron Fine Art/Science Photo Library

Joel Kontinen

Olivatko denisovalaiset pidempiä kuin nykyihmiset? Uuden tutkimuksen mukaan denisovalaisten miesten keskipituus oli 180 settiä eli noin 20 senttiä nykyihmistä pidempiä. Tämä perustuu kahden denisovalaisen mittauksiin. He saattoivat olla kuitenkin muita pidempiä. 

Arvoituksellinen denisovalaisten ryhmä oli muinaisia ​​ihmisiä, jotka asuivat Aasiassa noin 30 000 vuotta sitten. Ensimmäiset fossiilit löydettiin vuonna 2010 ja niitä on löydetty vain muutamia, mikä antaa rajoitettua tietoa denisovalaisten biologiasta ja elämäntavoista.

Tokion yliopiston Yousuke Kaifu ja hänen kollegansa analysoivat kahden eri yksilön jalkojen luita, jotka kalastajat olivat nostaneet Penghu-salmen merenpohjasta Taiwanin länsipuolella.

Lähde:

James Woodford 2026 Denisovans may have dwarfed other ancient humans | New Scientist 11.8.

Merimadon leuoista löydetty kovaa mutta kevyttä ”biometallia”

 

Kuva: Steve Trewhella / Alamy

Joel Kontinen

Voiko merimadolla olla biometallia leuoissaan? Viimeaikaiset tutkimukset sanovat, että voi. Tätä ei ole tuonut esiin evoluutio, vaan älykäs suunnittelu.

Joidenkin merimatojen leuat on valmistettu poikkeuksellisen kovasta mutta kevyestä materiaalista, jota kutsutaan ”biometalliksi” ja jolla voisi olla sovelluksia tekniikassa.

Perinereis cultrifera on eräs merimadon tyyppi, jolla on pitkä, harjaksilla koristeltu ruumis. Lajin jäsenillä on myös vahvat leuat, joiden avulla ne voivat murskata kovia saaliita, kuten pieniä äyriäisiä tai muita matoja. Niiden leukojen jäänteitä on löydetty fossiiliaineistosta, joka ulottuu satojen miljoonien vuosien taakse.

Christian Hellmich TU Wienistä Itävallasta ja hänen kollegansa ovat tutkineet tämän madon leukoja lähes vuosikymmenen ajan, minkä seurauksena he ehdottavat, että ne on valmistettu uudesta materiaalista. Kunkin leuan molekyylirakenne yhdistää proteiineja ja metallien, kuten sinkin ioneja, mikä antaa sille ominaisuuksia pehmeämpien biologisten materiaalien ja metallien välillä.

"Harjasmatojen leuat ovat uskomattoman kovat mutta silti erittäin kevyet", sanoo Matthew Lehnert Kent State Universitysta Ohiosta. "Monet teollisuudenalat, autoteollisuudesta ilmailuun, etsivät uusia tapoja kehittää kovia ja kevyitä materiaaleja. Vastaukset löytyvät luonnosta!"

Jotkut darvinistit kertovat, että evoluutio on keksinyt keinon, jolla "houkutellaan metallin kaltainen mekaaninen sormenjälki proteiinin kaltaisista ainesosista, ja madon tutkiminen on tapa, jolla kysymme, mikä temppu tekee sen mahdolliseksi", sanoo Markus Buehler Massachusetts Institute of Technologysta.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Hard but lightweight ‘bio-metal’ material discovered in sea worm jaws | New Scientist 14.7.

Darwin osoitti olevansa oikeassa sääskiä pyydystävistä lihansyöjäkasveista

 

Tahmeat rauhaskarvat Saxifraga candelabrumissa pyydystävät hyönteisten saalista. Kuva:, Axin-Jian Zhang

Joel Kontinen

Yli 150 vuotta sen jälkeen, kun Charles Darwin ehdotti, että saxifrages oli kasviryhmä, joka harjoitti lihansyöntiä, tutkijat ovat keränneet huolellisesti todisteita vahvistaakseen hänen olevan oikeassa.

Mutta hän oli väärässä kaikessa muussa, esimerkiksi mutaatioissa tai ajassa, joka evoluution mukaan on kuluttava ennen kuin laji on kokonainen järjestelmä.

Jotta laji voidaan muodollisesti luokitella lihansyöjäkasviksi, sillä on oltava sopeutumia, jotka mahdollistavat sen. Kärpäsloukku (Dionaea muscipula) on lihansyöjäkasvi.

Haasteen vastaamiseksi Soltis ja hänen kollegansa tutkivat Saxifraga candelabrum -yksilöitä Wufeng-vuorelta Yunnanin maakunnasta Kiinasta – eri laji kuin Darwinin tutkimat lajit, mutta samasta suvusta. Kenttätutkimuksissa kasvitieteilijät havaitsivat, että Saxifraga-kynttelikkökasvit pystyivät pyydystämään pieniä hyönteisiä tahmean eritteen peittämillä karvoilla. Suuremmat hyönteiset – ne, jotka olivat kasveille hyödyllisempiä pölytyksen kannalta – eivät jääneet eritteen ansaan.

Kypsissä kasveissa oli keskimäärin yli 70 hyönteistä kiinni, pääasiassa erilaisia ​​sääskilajeja, mikä viittasi mahdolliseen lihansyöjätapaan, kertoo tutkimusryhmän jäsen Hang Sun Kiinan tiedeakatemiasta.

Lähde:

James Woodford 2026 Darwin proved right about gnat-trapping carnivorous plant | New Scientist 4.8.

Upea fossiili säilyttää muinaisen merimatelijan sisäelimet

 

Austronaga minutan fossiili, triaskauden meripetoeläin. Kuva: Wei Wang

Joel Kontinen

Kuinka kauan pehmeät kudokset säilyvät merieläimessä? Ei ainakaan niin kauan, kun evolutionistit odottavat.

Pieni, pitkäkaulainen meripetoeläin, joka eli 245 miljoona avuotta sitten, on vanhin koskaan löydetty matelija, jolla on ehjä ruoansulatusjärjestelmä.

Upeasti säilynyt fossiili, joka sisältää lähes koko luuston sekä mahalaukun, maksan ja suoliston, löydettiin Yunnanin maakunnasta Kiinasta vuonna 2023, ja sen nimi on Austronaga minuta.

Vaikka fossiili on korkealaatuinen, Austronagan sisäelimet ovat säilyneet vain kahdessa kerroksessa. Tämä on toisin kuin 380 miljoonaa vuotta vanhassa panssaroidun kalan fossiilissa, jonka Long ja hänen kollegansa kuvasivat vuonna 2022 ja jonka katsotaan sisältävän vanhimmat tunnetut selkärankaisten elimet.

Lähde:

James Woodford 2026 Spectacular fossil preserves internal organs of ancient marine reptile | New Scientist 29.7.

Asteroidi-isku aiheutti maailmanlaajuisen myrskyn, joka poltti dinosaurukset

 

Kuva: Roger Harris/Science Photo Library

Joel Kontinen

Evolutionistien mukaan Maan noin 66 miljoonaa vuotta sitten tuhonnut asteroidi loi maanlaajuisen räjähdyksen, joka tuotti lämpöä, joka on tarpeeksi voimakas grillaamaan elämää maalla.

Tuho ei kuitenkaan alkanut niin myöhään, se tapahtui jo Nooan ajan vedenpaisumuksessa. Evolutionisteilla on vain vuosiluvut väärin.

Näin evoluutionistit kertovat iskusta: Niin kutsuttu Chicxulub-asteroidi, joka oli 10-15 kilometriä leveä, putosi nykyiselle Meksikonlahdelle liitukauden lopussa.

Brandon Johnson Purduen yliopistosta Indianassa ja hänen kollegansa analysoivat laboratoriossa geologisia havaintoja ja törmäyssimulaatioita, jotka osoittivat, että isku höyrysti noin viisi kertaa enemmän materiaalia kuin aiemmin uskottiin.

Uusi tutkimus viittaa siihen, että törmäyksen jälkimainingeissa kiviaineksen höyrypilvi sinkoutui kymmenien tuhansien kilometrien päähän avaruuteen ja levisi korkealle koko planeetan yläpuolelle.

Vain sekunteja myöhemmin höyrypilvi laajeni käsittämään suuren osan Maan ilmakehästä avaruuteen asti, tuottaen sekä pölyä että lasimaisia metallihelmiä, joita kutsutaan sferuleiksi, jotka tiivistyivät höyrystä.

Tutkimuksen mukaan tämä valtava höyrypilvi muuttui lopulta 1,6 biljoonaksi tonniksi pölyä, joka peitti planeetan ja lukitsi lämmön sisäänsä. Samaan aikaan raskaammat sferulit paiskautuivat takaisin ilmakehään.

"Kun tämä materiaali palaa ilmakehään tulevina tunteina, kitka hidastuu ja lämmittää sferuleja, mikä luo noin tunnin mittaisen lämpösäteilypulssin", Johnson sanoo.

"Liitukauden elämään kohdistui vuoden lämpösäteily 17-kertaisena, joka on ihmisille 100-prosenttisesti tappava", sanoo Johnson. "Se kykenee tappamaan jopa paksunahkaiset dinosaurukset."

Lähde:

James Woodford 2026 Asteroid strike caused global firestorm that incinerated the dinosaurs | New Scientist 28.7.

Ihmisten teurastamat villamammutit olivat enimmäkseen naaraspuolisia

 

Kuva: Leonello Calvetti/Science Photo Library.

Joel Kontinen

Miksi ihmiset tappoivat yksinomaan naaraspuolisia villimammutteja jääkaudella? Kukaan ei ole varma.  Ne saattoivat olla pienempiä ja ei niin ketteriä.

Evoluution kannattajat sanovat, että jääkausia oli useita, mutta geologiset todisteet sanovat, että niitä oli vain yksi.

Mammutin jäännösten geneettiset testit ovat löytäneet jyrkän kontrastin sukupuolisuhteessa paikoissa, joissa eläimet kuolivat luonnollisesti, ja niiden välillä, jotka liittyvät ihmisiin, mikä antaa vihjeitä esi-isiemme metsästystavoista.

Kaksikymmentä–kolmekymmentä vuosituhatta sitten muinaiset ihmiset ja raadonsyöjät metsästivät enimmäkseen naarasmammutteja, satojen fossiilien DNA:n analyysi on paljastanut.

"Ihmiset eivät vain leikkineet – he tiesivät mitä tekivät", sanoo David Díez del Molino Paleogenetiikan keskuksesta Tukholmasta, Ruotsista. "Heillä oli luultavasti strukturoitu tapa olla vuorovaikutuksessa mammuttien kanssa, jota emme voi oikein ymmärtää."

Monissa arkeologisissa kohteissa on kymmenien tai jopa satojen villamammuttien (Mammuthus primigenius) jäänteitä, joiden lähettyvillä on yleensä todisteita muinaisesta ihmisen ruoanlaitosta. Joissakin tapauksissa tutkijat ovat löytäneet viiltoja, parantumattomia luunmurtumia ja upotettuja kivikärkiä mammutin luista.

Lähde:

Christa Lesté-Lasserre  2026 Woolly mammoths butchered by humans were mostly female | New Scientist 30.7.

Poikkeuksellinen kalansyöjäfossiili osoittaa sen viimeiseksi ateriaksi pterosauruksen

 

Taiteilijan näkemys Platypterygius australis -kalasta ja sen viimeisestä ateriasta. Kuva: Dr Peter Trusler

Joel Kontinen

Miekkavalaan kokoisen kalansyöjäfossiilin jäännökset sisältävät todisteita siitä, mitä se söi – ennen kuin vielä suurempi meripeto söi sen.

Evolutionistien mukaan noin 100 miljoonaa vuotta sitten meressä elävän kalansyöjäauruksen viimeinen ateria oli odottamaton olento – taivaita hallinnut pterosaur. Pian sen jälkeen kalansyöjä kohtasi oman loppunsa, kun massiivinen pliosaur repi sen kappaleiksi.

Lihansyönti ei alkanut alussa. Se alkoi sen jälkeen, kun Genesiksen mukaan Adam ja Eeva söivät kiellettyä hedelmää.

Tämä on tarina, jonka paleontologien mukaan Australian takamailla löydetty harvinainen fossiili kertoo, ja se tarjoaa ensimmäisen todisteen siitä, että ikthyosaurukset, suuret meren matelijat, söivät pterosauruksia, varhaisimpia tunnettuja lentäviä selkärankaisia.

Lähde:

James Urquhart 2026 Extraordinary ichthyosaur fossil shows its last meal was a pterosaur | New Scientist 29.7.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet tähän mennessä parhaan esimerkin valtavasta vaeltavasta mustasta aukosta

 

Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. kuva: Shutterstock/VisualMediaHub

Joel Kontinen

Mitä ovat massiiviset mustat aukot? Ne saattavat olla massiivisia kappaleita maailmankaikkeudessa. Jotkut tiedemiehet sanovat nähneensä valtavan mustan aukon.

Jokaisella massiivisella galaksilla, jonka tähtitieteilijät ovat koskaan nähneet, on supermassiivinen musta aukko keskellään. Joillakin kuitenkin pitäisi olla niin sanottuja vaeltavia supermassiivisia mustia aukkoja lähempänä niiden reunaa, ja tutkijat ovat juuri havainneet äärimmäisimmän koskaan löydetyn esimerkin.

Nimensä mukaisesti mustat aukot eivät lähetä valoa, joten Robert Stein Marylandin yliopistosta ja hänen tiiminsä havaitsivat tämän vasta, kun se nielaisi tähden niin sanotussa vuorovesihäiriötapahtumassa eli TDE:ssä. Koneoppimisalgoritmi tunnisti valopurkauksen mahdolliseksi TDE:ksi Kalifornian Zwicky Transient Facilityn (ZTF) datassa, ja tutkijat suorittivat seurantahavaintoja useilla muilla teleskoopeilla vahvistaakseen sen.

Lähde: 

Leah Crane 2026 We’ve found the best example yet of an enormous wandering black hole | New Scientist 27.7.

Nyt tiedetään, miten musta aukko voi sinkoutua maailmankaikkeuden halki

 

Hubble-avaruusteleskoopin kuva mahdollisesta karkaavasta mustasta aukosta. Kuva: NASA, ESA, Pieter Van Dokkum (Yale), Joseph Depasquale (Stsci)

Joel Kontinen

Mustat aukot voivat olla kiehtovia. Tutkimukset osoittavat, että kaksi supermassiivista mustaa aukkoa voivat luoda toisen todella suuren mustan aukon.

Kahden supermassiivisen mustan aukon törmäys yhteen voi luoda toisen supermassiivisen mustan aukon, joka pomppaa takaisin niin suurilla nopeuksilla, että se sinkoutuu ulos galaksistaan. Vaikka tämä tapahtuisi vain harvinaisissa tapauksissa, se tarjoaa selityksen äskettäiselle mahdolliselle havainnolle tällaisesta karkaavasta mustasta aukosta.

Vuonna 2023 tutkijat huomasivat ohuen, viivamaisen muodon kuvassa, jonka Hubble-avaruusteleskooppi otti noin 7,5 miljardin valovuoden päässä Maasta sijaitsevasta avaruusalueesta. Lisäanalyysien, mukaan lukien James Webb -avaruusteleskoopin (JWST) kuvien ja viivan valon tutkimuksen, perusteella Yalen yliopiston Pieter van Dokkum ja hänen kollegansa päättelivät, että viiva oli seurausta ennennäkemättömästä kosmisesta tapahtumasta – supermassiivisesta mustasta aukosta, joka lensi ulos galaksista yliäänennopeudella ja jätti jälkeensä ketjun nuoria tähtiä.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 We now know how a black hole can be flung across the universe | New Scientist 24.7. 

Nauru avaa suurlähetystön Jerusalemiin

 

Kuva: Shutterstock

Joel Kontinen

Yhä useammat maat ovat avanneet suurlähetystönsä Jerusalemiin. Viimeisin on Nauru. Saarivaltio on yksi maailman pienimmistä maista, ja sen väkiluku on noin 12 000.

Australian koillispuolella sijaitsevan pienen saarivaltion päätös tehtiin Israelin ulkoministeri Gideon Sa’arin ja Naurun varapresidentin ja ulkoasiain-, kauppa- ja oikeusministeri Lionel Aingimean tapaamisen jälkeen Fidžillä viime kuussa.

Nauru on jättänyt kirjallisen lausunnon Israelin tukemiseksi oikeudenkäynnissä, joka on nostettu Israelia vastaan ​​Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa Gazan sodan vuoksi.

Kahdeksalla maalla on tällä hetkellä suurlähetystöt Israelin pääkaupungissa: Yhdysvalloilla, Guatemalalla, Hondurasilla, Kosovolla, Paraguaylla, Papua-Uudella-Guinealla, Fidžillä ja Somalimaalla.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös siirtää Amerikan suurlähetystö Jerusalemiin hänen ensimmäisen kautensa aikana loi pohjan muiden maiden päätökselle. Myös Argentiinan ja Kolumbian johtajat ovat luvanneet siirtää suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Lähde: 

Etgar Lefkovits, JNS 2026 Nauru to open embassy in Jerusalem | World Israel News 22.7.

Voiko tietoisuus olla kvanttimaista? Tiedemiehillä saattaa nyt olla vastaus

 

Kuva: Quality Stock / Alamy

Joel Kontinen

Tietoisuuden kvanttiluonteesta on keskusteltu pitkään. Jotkut sanovat, että se on kvanttimaista. Ei tiedetä varmasti.

Kiistanalainen ajatus tietoisuuden kvanttiperäisestä alkuperästä on kohdannut uuden haasteen, kun matemaattinen analyysi näyttää osoittavan, että jo pitkään tunnettu fysiikan laki tekee sen mahdottomaksi.

Mikä fysikaalinen prosessi tekee meistä tietoisia ja voisimmeko havaita ja analysoida sitä, on yksi modernin tieteen suurista avoimista kysymyksistä. 1990-luvulla matemaatikko Roger Penrose ja anestesialääkäri Stuart Hameroff ehdottivat, että klassinen fysiikka ei pysty selittämään tietoisuutta yksinään ja että sen on siksi synnyttävä kvanttimaailmassa. Ajatus otettiin vastaan ​​skeptisesti ja se on edelleen kiistanalainen, mutta yritykset tuoda kvanttisuus tietoisuuden selityksiin ovat jatkuneet siitä lähtien.

Lähde:

Karmela Padavic-Callaghan 2026 Can consciousness be quantum? We may now have an answer | New Scientist 15.7.

Metsästäjä-keräilijät toivat kaloja vuoristojärveen 7000 vuotta sitten

 

Norjan Tesse-järven paljastunut pohja, josta arkeologit löysivät muinaisia ​​katajaloukkuja. Kuva: Magne Samdal, Oslon yliopiston kulttuurihistoriallinen museo

Joel Kontinen

Norjassa tehdyn tutkimuksen mukaan metsästäjä-keräilijät toivat kaloja ruokavalioonsa noin 7000 vuotta sitten.

Tämä on ainoa mahdollinen selitys sille, miten kalat ovat voineet asuttaa erillisiä vuoristojärviä, jotka olivat olleet kilometrien paksuisen jääpeitteen peitossa kymmeniä tuhansia vuosia, sanoo Axel Mjærum Oslon yliopistosta Norjasta.

Mjærum ja hänen kollegansa tutkivat osittain hautautuneita monimutkaisten katajanloukkujen jäänteitä, jotka löydettiin vuonna 2022, kun järven pintaa laskettiin.

Radiohiiliajoitus osoitti, että vanhin katajaloukku oli peräisin noin vuodelta 4950 eKr. Yhdistämällä löydetyn puun Keski-Skandinavian vuoristosta saatavilla olevaan männyn lustokronologiaan, tutkimusryhmä pystyi myös ajoittamaan tarkasti joitakin nuorempia jäänteitä. 

Radiohiiliajoitus voi antaa epäselviä päivämääriä joillekin ei-niin-kaukaisille ajankohdille.

Lähde:

James Woodford 2026 Hunter-gatherers introduced fish to a mountain lake 7000 years ago | New Scientist 20.7.

Tähtitieteilijät löysivät ensimmäisen kerran kivisen, lauhkean planeetan ilmakehän

 

Taiteilijan näkemys eksoplaneetta LHS 1140 b:stä. Kuva: Melissa Weiss / Astrofysiikan keskus / Harvard & Smithsonian

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat aiemmin löytäneet ilmakehää vain erittäin suurien tai uskomattoman kuumien eksoplaneettojen ympäriltä, mutta nyt he ovat löytäneet sellaisen, joka ympäröi maailmaa, joka saattaa hyvinkin olla oikea elämälle.

Tiedemiehet ovat löytäneet eksoplaneetan, jolla on siedettävä ilmasto ja kallioita. Se kiertää M-kääpiötähteä noin 50 valovuoden päässä meistä. Eksoplaneetan nimi on 114ob ja se muistuttaa maata.

Tutkijat ovat etsineet ilmakehän peittämiä planeettoja M-kääpiöiden ympäriltä vuosikymmeniä, koska ne ovat galaksin yleisin tähtityyppi, mutta tähän mennessä tuloksetta – jotkut tutkijat olivat jopa olettaneet, että näiden pienten tähtien ympärillä olevat planeetat eivät ehkä pystyisi säilyttämään ilmakehää.

Lähde:

Leah Crane2026 We’ve found a rocky, temperate planet’s atmosphere for the first time | New Scientist 16.7.

Miksi Greta Thunberg vihaa Israelia?

 

Kuva: X (Screenshot)

Joel Kontinen

Miksi Greta Thunberg vihaa Israelia? Hän vihasi alussa ympäristön saastuttajia mutta nyt hän raivoaa vain Israelia vastaan.

Ruotsalainen aktivisti Greta Thunberg osallistui mielenosoitukseen Berliinissä lauantaina yllään T-paita, jossa oli iskulause "Yalla Intifada", mikä herätti kritiikkiä lauseen yhdistämisestä palestiinalaisten terrori-iskujen aaltoon, jossa kuoli yli 1 000 israelilaista.

Thunberg liittyi mielenosoittajien joukkoon saksalaisen puolustusvalmistaja Rheinmetallin uuden ammustehtaan ulkopuolella Berliinin Weddingin kaupunginosassa.

Berliinin aseiden tuotannon vastainen liitto järjesti mielenosoituksen samaan aikaan, kun Rheinmetall muuntaa tehtaan tuotantolinjoja siviiliautojen osista 155 mm:n tykistökranaattien teräskoteloiksi.

Vaikka mielenosoitus keskittyi aseiden tuotannon vastustamiseen, Thunbergin vaatetus viittasi intifadoihin, ajanjaksoihin, joita leimasivat tappavat terrori-iskut israelilaisia ​​vastaan.

Ensimmäinen intifada, joka kesti vuosina 1987–1993, vaati noin 200 israelilaisen kuoleman.

Toinen intifada alkoi vuonna 2000 ja jatkui vuoteen 2005, surmaten itsemurhapommituksissa, ampumisissa ja muissa iskuissa 1 010 israelilaista, joista suurin osa oli juutalaisia ​​siviilejä.

Lähde:

Shat Rosen 2026 Greta Thunberg Wears ‘Yalla Intifada’ Shirt at Berlin Protest Against Weapons Production | United with Israel  15.7.

Kimalaisten "kasvojen" liikkeet antavat vihjeitä niiden sisäisestä elämästä

 

Kuva: Dawn Monrose/Alamy

Joel Kontinen

Viime vuosikymmeninä on käynyt selväksi, että mehiläiset pystyvät monimutkaisempaan käyttäytymiseen kuin aiemmin luultiin, kuten laskemiseen ja rytmitajun osoittamiseen. Mutta sen selvittäminen, onko niillä tunteidemme kaltaisia ​​sisäisiä tiloja, on vaikeampaa. Ensinnäkin hyönteisillä ei ole nisäkkäiden joustavaa kasvolihasta, jota käytämme tunteidemme ilmaisemiseen.

"Miten voimme saada mitään käyttäytymistietoja näistä hyönteisistä, joilla on kova ruumis ja kasvonaamio", kysyy Andrew Barron Macquarien yliopistosta Sydneyssä, Australiassa. "Onko mehiläisillä minkäänlaista sisäistä tilaa?"

Tutkijat vähensivät sokerin pitoisuutta ja sekoittivat sen pieneen määrään suolaa, mikä johti kielen ulkonemien dramaattiseen vähenemiseen. Sitten he altistavat mehiläiset 40 °C:n lämpötiloille niiden kuivaamiseksi, minkä jälkeen, kun mehiläisille tarjottiin suolaisia ​​pisaroita, mehiläiset työnsivät kielensä toistuvasti esiin.

”Jos vain ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa juuri nyt, ajattelisit luultavasti: ’No, se maistuu itse asiassa aika pahalta’”, Barron sanoo. ”Mutta jos olisit juuri palannut pitkältä juoksulenkiltä ja ojentaisin sinulle elektrolyyttijuomaa, ajattelisit: ’Se on fantastista’. Se johtuu siitä, että sisäinen tilasi on muuttunut, ja tuo sisäinen tila muuttaa arviointiasi asioista – juuri sitä me luulemme näkevämme mehiläisillä.”

Tutkijat halusivat selvittää, mitä tapahtuisi, jos he puuttuisivat kemiaan, joka nisäkkäillä tukee ruokahalua ja ruoan nauttimista.

Kun kimalaisia ​​hoidettiin dopamiinilla, joka nisäkkäillä vaikuttaa ruoan etsimisen motivaatioon, niiden kielen ulkonemat eivät lisääntyneet, mikä viittaa siihen, että vaikka niillä oli suurempi halu, niiden nautinnon ”kertomus” – kielen ulkonemat – eivät muuttuneet.

Vaikka mehiläiset ovat pieniä, näyttää siltä, ​​että niillä ei ole nisäkkäiden tunteita, vaan niillä on mehiläisen tunteita.

Lähde:

Kirjoittanut James Woodford 2026 Bumblebee facial movements give clues to their inner lives | New Scientist 6.7.

 

Esineet viittaavat kulttuurivaihtoon neandertalilaisten ja ihmisten välillä

 

Kuva: S.Plailly/E.Daynes/ScienCe Photo Library.

Joel Kontinen

Nykyihmiset ja neandertalilaiset vaihtoivat keskenään  työkaluja ja muita objekteja yhtenään. Tämä käy ilmi japanilaisten julkaisemasta tutkimuksesta.

Tämä on vastoin sitä, mitä evolutionistit meille opettavat. He uskovat, että neandertalilaiset olivat melkein apinaihmisiä, mutta tiede on opettanut, että neandertalilaiset ja nykyihmiset ovat meikein samaa rotua.

Noin 59 000 vuotta sitten Homo sapiens muutti Turkin rannikkoluolaan, joka oli aiemmin neandertalilaisten koti. Luolasta löydetyt työkalut ja rihkamat pysyivät kuitenkin huomattavan yhtenäisinä, mikä viittaa siihen, että näillä muinaisilla homininilajeilla oli yhteinen aineellinen kulttuuri.

Turkin Välimeren rannikolla sijaitseva Üçağızlı II -luola on 56 neliömetrin kokoinen tila, suunnilleen kaupungin yksiön kokoinen.

Naoki Morimoto Kioton yliopistosta Japanista ja hänen kollegansa suorittivat ensimmäiset täydelliset arkeologiset kaivaukset kohteessa vuonna 2020. Hampaiden ja leukojen jäänteet paljastivat, että neandertalilaiset asuttivat luolaa 77 000–59 000 vuotta sitten ja lajimme, Homo sapiens, 59 000–47 000 vuotta sitten.

Vuodet ovat evolutionistien arvioita.

Lähde:

James Woodford 2026 Artefacts hint at cultural exchange between Neanderthals and humans | New Scientist 6.7.

Ihmisen aivot ovat saattaneet kasvaa ilman erityistä syytä

 

Neandertalin (vas.) ja Homo sapiensin kallot olivat suurempia kuin aikaisempien hominiinien kallot

Kuva: Pascal Goetgheluck/Science Photo Library

Joel Kontinen

Miksi ihmiset aivot ovat niin suuret? Evoluutio ei anna siihen vastauksia. Ne ovat isommat kuin evoluution meille tarjoamat vaihtoehdot.  Vuosimiljoonat eivät sitä selitä. Ihmisillä on juuri sen kokoiset aivot kuin ne ovat olleet alusta, Genesiksestä asti.

Epätavallisen suuret aivomme ovat yksi lajimme määrittelevistä piirteistä. Fossiilisten kallojen uuden analyysin mukaan ei ole todisteita siitä, että evoluutio olisi suosinut voimakkaasti suuria aivoja 2 miljoonaa vuotta ihmisen evoluution aikana.

”Aivojen koko todellakin kasvaa ajan myötä, ja kasvojen koko todellakin pienenee ajan myötä”, sanoo Katerina Harvati Tübingenin yliopistosta Saksasta. Tämä ei kuitenkaan näytä johtuneen luonnonvalinnasta.

Lähde:

Michael Marshall 2026 Human brains may have got bigger for no particular reason | New Scientist 6.7.

Orangutangi-emot näyttävät suunnittelevan leikkitreffejä jälkeläisilleen

 

Kuva: Kuvandrey Gudkov / Alamy

Joel Kontinen

Isot apinat huolehtivat jälkeläisistään niin kuin muutkin eläimet. Ne arvostavat leikkejä ja emot leikkivät pikkuisten kanssa.

Orangutangi-emot näyttävät tekevän matkoja toisten emojen alueelle samanikäisten jälkeläisten kanssa, jotta poikaset voivat leikkiä yhdessä.

Leikki on välttämätöntä, jotta poikaset oppivat, vahvistavat sosiaalisia ja motorisia taitoja ja oppivat tärkeitä käyttäytymismalleja. Silti orangutangit ovat yksinäinen laji: emot synnyttävät yhden poikasen, jota he kasvattavat yksin kuudesta seitsemään vuotta. Poikaset seurustelevat yhdessä, kun ne saavat mahdollisuuden, mutta kuinka usein tämä tapahtuu ja miten se tapahtuu, on huonosti ymmärretty.

Lähde:

Chris Simms 2026 Orangutan mothers seem to plan playdates for their offspring | New Scientist 3.7.

Maailman nopein hämähäkki ylittää 3,5 metriä sekunnissa

 

 

Kuva: Christofer Clemente/University of the Sunshine Coast

Joel Kontinen

Jotkin hämähäkit ovat nopeita. Australiasta on löydetty hämähäkki, joka voi saavuttaa 3,5 metriä sekunnissa.

Queenslandista, Australiasta löydetty metsästyshämähäkki on kruunattu maailman nopeimmaksi hämähäkiksi, jonka huippunopeus on lähes 3,6 metriä sekunnissa.

Entinen ennätys oli Marokosta, jossa marokkolainen flic-flac-hämähäkki (Cebrennus rechenbergi), voi säikähtäessään saavuttaa 1,7 metrin nopeuden sekunnissa pyörimällä. Jotkut asiantuntijat pitävät tätä kuitenkin virheellisenä.

Yleisesti ottaen suuremmat hämähäkit olivat yleensä nopeampia, mutta jotkut ovat paljon nopeampia kuin niiden kokoon nähden odotetaan. Suurin yllätys oli oranssi menninkäinen (Oonops pulcher), joka painaa vain 0,1 milligrammaa, mutta liikkui yli 20 senttimetriä sekunnissa. ”Mikään ei olisi voinut valmistaa minua siihen, miten se käytännössä teleporttasi areenan poikki”, Kuchibhotla sanoo.

Lähde: 

James Woodford 2026 The world's fastest spider tops 3.5 metres per second | New Scientist 30.6.

Jotkut viimeisistä neandertalinihmisistä olivat yllättävän monimuotoisia geneettisesti

 

Kuva: Auricio Anton/Science Photo Library

Joel Kontinen

Luoteis-Euroopan neandertalinihmisten geneettinen analyysi paljastaa, että tämä populaatio oli yllättävän geneettisesti monimuotoinen, mikä vihjaa siihen, että sisäsiittoisuus ei johtanut lajin kuolemaan.

Uusi tutkimus osoittaa, että neandertalinihmiset olivat melko monimuotoisia ja että sisäsiittoisuus ei ollut merkittävä syy heidän kuolemaansa, jonka evoluutionistit sanovat tapahtuneen noin 40 000 vuotta sitten.

Jotkut Luoteis-Euroopan viimeisistä elossa olevista neandertalinihmisistä ovat saattaneet elää geneettisesti monimuotoisissa, hyvin toisiinsa yhteydessä olevissa ryhmissä.

Neandertalinihmisten (Homo neanderthalensis) geneettisiä tutkimuksia on rajoittanut sellaisten yksilöiden puute, jotka olisivat säilyneet riittävän hyvin DNA-analyysin mahdollistamiseksi. Saatavilla on vain neljä korkealaatuista genomia – kolme neandertalinihmisten maantieteellisen levinneisyysalueen reunalta Siperiasta – vaikka heikompilaatuisia näytteitä on enemmän. Tämä tarkoittaa, että genetiikka ei ole pystynyt kertomaan meille paljoakaan heidän yhteisöjensä sosiaalisesta rakenteesta, mutta olemassa oleva genominen tieto viittasi siihen, että neandertalinihmisten vähentyessä heistä tuli sisäsiittoisia, mikä on saattanut vaikuttaa heidän ryhmiensä kuolemaan.

Lähde

Chris Simms 2026 Some of the last Neanderthals were surprisingly genetically diverse | New Scientist 24.6.

Mahdolliset merkit muinaisesta elämästä Marsissa sisältävät runsaasti monimutkaista hiiltä

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/MSSS.

Joel Kontinen

Evolutionistit haluavat löytää merkkejä elämästä Marsista, joko nyt tai menneisyydessä, koska he uskovat, että elämä alkoi darvinistisilla menetelmillä Maassa ja myös Marsissa.

NASAn Perseverance-mönkijä on löytänyt monimutkaisia ​​hiiliyhdisteitä Marsin kraatterista, joka oli aiemmin osoittanut kiehtovia mahdollisia merkkejä muinaisesta elämästä. Maapallolla nämä yhdisteet yhdistetään tyypillisesti kuolleisiin organismeihin, mutta tutkijoiden mukaan on liian aikaista tehdä samaa johtopäätöstä, koska näitä yhdisteitä löytyy myös elottomista ympäristöistä, kuten meteoriiteista.

Vaikka ei-biologisia lähteitä ei voitu sulkea pois, merkinnät ovat eräitä parhaista ehdokkaista, joita meillä on mahdolliselle muinaiselle elämälle Marsissa. Mutta tiedemiehillä ei ollut kattavaa tietoa näiden kuvioiden kemiallisesta koostumuksesta tai siitä, kuinka laajalle levinneet ne olivat Bright Angel -muodostelmassa.

Perseverance-luotain kantaa kuitenkin mukanaan mittaustyökaluja, jotka voivat tarjota enemmän kemiallista kontekstia kohtaamistaan ​​kivistä, kuten SHERLOC-instrumentti, joka käyttää ultraviolettilaserista heijastunutta valoa alkuaineiden ja yhdisteiden tunnistamiseen kivinäytteestä.

Nyt Ashley Murphy Planetary Science Institutessa Tucsonissa, Arizonassa, ja hänen kollegansa ovat käyttäneet SHERLOCia tunnistaakseen suuria, monimutkaisia ​​hiiltä sisältäviä molekyylejä, joita kutsutaan makromolekyyliseksi hiileksi, merkittyjen kivien pinnalla Bright Angel -muodostelmassa sekä erillisessä kivessä samassa muodostumassa noin 100 metrin päässä.

Murphy ja hänen kollegansa havaitsivat myös, että yhdisteet liittyivät karbonaatti- ja sulfaattimineraaleihin, jotka muodostuvat yleensä vesipitoisissa ympäristöissä, mikä on toinen elämän kannalta tärkeä ainesosa. "Se antaa meille tietoa geologisesta kontekstista, jossa näitä orgaanisia aineita löytyy", sanoo Dartnell.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 Possible signs of ancient life on Mars are rich in complex carbon | New Scientist 24.6.

Muinaisen ihmisen DNA:ta löydettiin luolataiteesta ensimmäistä kertaa

Kuva: ABAMIA ARKEOS-ALBERTO MARTÍNEZ VILLA

Joel Kontinen

Säilyykö DNA tuhansia vuosia vanhoissa kallotaiteissa? Ne eivät ole niin vanhoja kuin dinosaurusten DNA.

Muinainen ihmisen DNA voi selviytyä luolan seinillä ja kalliotaiteessa tuhansia vuosia. Asia on todettu Espanjassa ja Portugalissa, kun tutkittiin luolia. Tämä avaa uusia tapoja ymmärtää esihistoriallisia ihmisiä ja vastata kysymyksiin siitä, maalasivatko neandertalilaiset myös luolan seinille.

"Se on uuden aikakauden alku", sanoo Genevieve von Petzinger Witwatersrandin yliopistosta Johannesburgista Etelä-Afrikasta. "Tämä antaa meille mahdollisuuden tavata todellisia taiteilijoita, yksilöitä, jotka tekivät tämän taiteen. Se on poikkeuksellista."

Lähde:

Alison George 2026 Ancient human DNA found on cave art for the first time | New Scientist 26.6.