Joel Kontinen
Mikä teki meistä ihmisiä? Fossiilit määrittelevät
uudelleen evoluution alkuperämme Neandertalilaisista Australopithecus- ja
Paranthropus-lajeihin, mitä enemmän olemme oppineet muinaisista hominineista,
sitä vaikeammaksi on tullut ihmisen määritteleminen.
Onko se siinä, miten elämme, nauramme ja rakastamme? Tai
ehkä se johtuu siitä, että evolutionistit ovat etsineet sitä väärästä paikasta?
Syvällä meissä jokaisessa täytyy olla jotain, mikä tekee meistä selvästi
ihmisiä. Ongelmana on, että vuosisatojen etsinnän jälkeen emme ole vieläkään
löytäneet sitä.
Ehkä se johtuu siitä, että evolutionistit olivat etsineet väärästä paikasta. Siitä lähtien, kun tutkijat alkoivat kaivaa esiin muinaisia hominiiniluita ja kiviesineitä, heidän työssään on ollut houkutteleva lupaus tunnistaa hetki kauan sitten, jolloin esi-isämme muuttivat ihmisiksi.
Kaksi tämän tehtävän tärkeimmistä fossiililöydöistä juhlivat merkittäviä virstanpylväitä tänä vuonna. On kulunut 100 vuotta siitä, kun Etelä-Afrikassa paljastui ensimmäinen ”melkein ihminen” Australopithecus-fossiili, joka kumosi vakiintuneen ajattelun alkuperäpaikastamme.
Ja on kulunut 50 vuotta siitä, kun niistä kaikista kuuluisin Australopithecus - Lucy, joka tunnetaan myös "ihmiskunnan isoäitinä" - nousi pölyiseltä kukkulanrinteeltä Etiopiassa. Molemmat fossiilit saivat tutkijat uskomaan, että voimme todella tunnistaa ihmiskunnan alkuräjähdyksen: ajan, jolloin dramaattinen evoluutiopulssi näki ihmissukumme, Homon, ilmaantumisen.
Mutta nykyään ihmiskunnan syntymästä on tullut paljon
monimutkaisempi. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tehtyjen löytöjen sarja
viittaa siihen, että sukumme kynnystä on vaikeampi havaita kuin luulimme. Joten
miksi joskus näytti siltä, että Lucy ja hänen kaltaisensa antoivat meidän
määritellä ihmiskunnan ja paikantaa sen syntymisen? Miksi olemme nyt niin
kaukana siitä, mitä ihminen tarkalleen ottaen on?
Lähde:
Colin Barras 2024 What made us human? The fossils redefining our evolutionary origins | New Scientist 31.7.
Tekstit
