Mahdolliset merkit muinaisesta elämästä Marsissa sisältävät runsaasti monimutkaista hiiltä

 

Kuva: NASA/JPL-Caltech/MSSS.

Joel Kontinen

Evolutionistit haluavat löytää merkkejä elämästä Marsista, joko nyt tai menneisyydessä, koska he uskovat, että elämä alkoi darvinistisilla menetelmillä Maassa ja myös Marsissa.

NASAn Perseverance-mönkijä on löytänyt monimutkaisia ​​hiiliyhdisteitä Marsin kraatterista, joka oli aiemmin osoittanut kiehtovia mahdollisia merkkejä muinaisesta elämästä. Maapallolla nämä yhdisteet yhdistetään tyypillisesti kuolleisiin organismeihin, mutta tutkijoiden mukaan on liian aikaista tehdä samaa johtopäätöstä, koska näitä yhdisteitä löytyy myös elottomista ympäristöistä, kuten meteoriiteista.

Vaikka ei-biologisia lähteitä ei voitu sulkea pois, merkinnät ovat eräitä parhaista ehdokkaista, joita meillä on mahdolliselle muinaiselle elämälle Marsissa. Mutta tiedemiehillä ei ollut kattavaa tietoa näiden kuvioiden kemiallisesta koostumuksesta tai siitä, kuinka laajalle levinneet ne olivat Bright Angel -muodostelmassa.

Perseverance-luotain kantaa kuitenkin mukanaan mittaustyökaluja, jotka voivat tarjota enemmän kemiallista kontekstia kohtaamistaan ​​kivistä, kuten SHERLOC-instrumentti, joka käyttää ultraviolettilaserista heijastunutta valoa alkuaineiden ja yhdisteiden tunnistamiseen kivinäytteestä.

Nyt Ashley Murphy Planetary Science Institutessa Tucsonissa, Arizonassa, ja hänen kollegansa ovat käyttäneet SHERLOCia tunnistaakseen suuria, monimutkaisia ​​hiiltä sisältäviä molekyylejä, joita kutsutaan makromolekyyliseksi hiileksi, merkittyjen kivien pinnalla Bright Angel -muodostelmassa sekä erillisessä kivessä samassa muodostumassa noin 100 metrin päässä.

Murphy ja hänen kollegansa havaitsivat myös, että yhdisteet liittyivät karbonaatti- ja sulfaattimineraaleihin, jotka muodostuvat yleensä vesipitoisissa ympäristöissä, mikä on toinen elämän kannalta tärkeä ainesosa. "Se antaa meille tietoa geologisesta kontekstista, jossa näitä orgaanisia aineita löytyy", sanoo Dartnell.

Lähde:

Alex Wilkins 2026 Possible signs of ancient life on Mars are rich in complex carbon | New Scientist 24.6.

Marsin painovoima voi auttaa hallitsemaan Maan jääkausien kiertokulkua

 

Kuva: NASA/JPL/Malin Space Science Systems 

Joel Kontinen

Evoluutio ja ympäristön ilmasto liittyvät nykyisen yhteen, ainakin tiedejulkaisuissa. nyt he väittävät, että Mars vaikuttaa Maan ilmastoon.

Maahan verrattuna Mars on pieni, mutta sillä näyttää olevan ylisuuri vaikutus planeettamme ilmastosykleihin. Samankaltaiset pienet planeetat voisivat vaikuttaa aurinkokuntamme ulkopuolisten maailmojen ilmastoon, mikä on alettava ottaa huomioon arvioidessamme niiden potentiaalista elinkelpoisuutta.

Stephen Kane Kalifornian yliopistosta Riversidesta ja hänen kollegansa löysivät tämän ilmiön simuloimalla Marsin vaikutusta Maan kiertoradaan, jos sillä olisi eri massa, satakertaisesta todelliseen massaan verrattuna siihen, että se katoaisi kokonaan. ”Tulin tähän itse asiassa skeptisestä näkökulmasta, koska minulla oli vaikeuksia uskoa, että Marsilla, jonka massa on vain kymmenesosa Maan massasta, voisi olla niin syvällinen vaikutus Maan sykleihin. Siksi tämä tutkimus motivoi meitä kääntämään Marsin massan nuppia ja katsomaan, mitä tapahtuu”, Kane sanoo.

 Lähde:

Leah Crane 2026 Mars's gravity may help control Earth’s cycle of ice ages | New Scientist 26.1.

Tähtitieteilijät ovat saattaneet nähdä vilaukselta todisteita kaikkien aikojen suurimmista tähdistä

 

Taiteilijan näkemys populaatio III:n tähtikentästä 100 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Kuva: NOIRLab/NSF/AURA/J. da Silva/Spaceengine/M. Zamani

Joel Kontinen

Evolutionistien käsitys maailman synnystä ei pidä paikkaansa.

Kaukainen maailmankaikkeus saattaa olla täynnä supermassiivisia tähtiä, joiden massa on 1000–10 000 kertaa auringon massainen, mikä voisi ratkaista kosmisen mysteerin erittäin suurten mustien aukkojen alkuperästä.

James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) antaa tähtitieteilijöille mahdollisuuden tutkia kaukaisia ​​galakseja varhaisen maailmankaikkeuden perällä ensimmäistä kertaa. Joillakin näistä on kemiallisia allekirjoituksia, jotka näyttävät viittaavan eksoottisiin supermassiivisiin tähtiin, joiden massa on jopa 10 000 kertaa auringon massainen.

Nämä jättiläiset ovat omituisia, koska lähimaailmankaikkeuden tähdillä näyttää olevan synnynnäinen kokorajoitus. "Kaikki galaksien evoluutiomallimme... perustuvat siihen tosiasiaan, että tähdet eivät voi olla yli 120 auringon massaa", sanoo Devesh Nandal Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksesta Massachusettsissa. "On tietysti ollut teoreettisia ideoita, jotka tutkivat tähtiä... massiivisempia kuin tuo, mutta ei ole koskaan ollut todellista havaintoa, johon voitaisiin viitata."

Lähde:

Leah Crane 2025 Astronomers may have glimpsed evidence of the biggest stars ever seen | New Scientist 21.11.2025

Outo meteoriitti voi olla jäänne kadonneesta planeetasta, jota ei enää ole

 

Kuva: Steve Jurvetson/CC BY 2.0

Joel Kontinen

Luoteis-Afrikasta vuonna 2023 löydetty meteoriitti ei tullut suurelta asteroidilta tai mistään tunnetuista aurinkokunnan planeetoista – mutta se on saattanut muodostua kauan sitten tuhoutuneelle planeetalle

Meteoriitit, jotka eivät sovi siististi tunnettuihin luokkiin, voivat olla jäänteitä kadonneesta Merkuriuksen kaltaisesta maailmasta, joka tuhoutui aurinkokunnan historian varhaisessa vaiheessa.

Useimmat asteroidit, jotka putoavat Maahan meteoriitteina, voidaan ryhmitellä ja niillä on yhteinen alkuperä. Monet ovat peräisin suuremmista asteroideista, kuusta tai Marsista. Mutta noin 0,2 prosenttia meteoriiteista on poikkeavia, jotka vastustavat kaikkea järkevää luokittelua.

Tämä on evolutionistin käsitys maailman synnystä. Jumala loi kaiken sanallaan, niin kuin Geneiksessä kerrotaan eikä siihen kuulunut kadonnutta planeettaa.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 Weird meteorite may be relic of lost planet that no longer exists | New Scientist 18.3.

Marsin kvartsikiteet voivat säilyttää merkkejä muinaisesta elämästä

 Kuva: NASA/JPL-Caltech/ASU

Joel Kontinen

NASAn Perseverance-mönkijä löysi Marsista suuria erittäin puhtaita kvartsikiteitä, joiden täytyi muodostua kuuman veden ja elämän vaikutuksesta. Puhtaita kvartsikiteitä on havaittu Marsissa ensimmäistä kertaa, samoin kuin esimerkiksi opaalia. Tutkijat sanovat, että nämä kiteet, sen lisäksi, että ne ovat todisteita aikaisemmasta hydrotermisesta toiminnasta, voivat sisältää hyvin säilyneitä merkkejä muinaisesta marsilaisesta elämästä.  Siitä lähtien, kun NASA:n Perseverance-mönkijä saapui Marsiin vuonna 2020, se on tutkinut Jezeron kraatterin pohjaa, valtavaa muinaista järveä, joka on todennäköisesti muodostunut asteroidin törmäyksestä. Viime vuonna mönkijä alkoi kiivetä kraatterin reunalle,

Evolutionistit luulevat, että Mars oli Maan kaltainen alussa, mutta vain maa on tarkoitettu ihmisten asumiseen.

Lähde;

Alex Wilkins 2025 Quartz crystals on Mars could preserve signs of ancient life | New Scientist 13.3.

Kuinka meteoriitit kirjoittavat uudelleen aurinkokunnan oletettua historiaa

 Kuva: Shutterstock/Swill Klitch.

Joel Kontinen

 On olemassa monia teorioita siitä, kuinka varhaisen aurinkokunnan dynamiikka johti kosmiseen naapurustoon, jossa nyt asumme, mutta tietokonesimulaatioiden lisäksi suoraa näyttöä niiden tueksi on vaikea saada – silloin meteoriitit tulevat esiin.

”Ei ole parempaa paikkaa aloittaa selittäminen, mikä minua meteoriiteissa niin kiehtoo, kuin Winston Churchillin kalalampi. Churchill asui monta vuotta upeassa vanhassa talossa nimeltä Chartwell, joka sattuu olemaan lähellä oletettua kotiani. Kiinteistö ja sen elegantti tontti ovat nyt avoinna yleisölle, joten vien usein lapseni sinne lenkille.”

Mutta kalalampi ei kerro aurinkokunnan syntyä. Evolutionistit uskovat, että aurinkokunnan alkuvaiheessa meteoriitit vaikuttivat Maahan ja sen syntyyn.

Lähde:

Joshua Howgego 2025 How meteorites are rewriting the history of the solar system | New Scientist10.2.

Asuttavat planeetat olisivat voineet syntyä universumin aamunkoitossa

 Kuva: Darryl Fonseka/Alamy

Joel Kontinen

Maailmat, joissa on nestemäistä vettä, saattoivat muodostua vain 200 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen aikaisimpien supernovien jäännöksistä

Varhaisen universumin olosuhteet ovat saattaneet mahdollistaa veden sisältävien kiviplaneettojen muodostumisen paljon odotettua aikaisemmin, mikä on mahdollistanut myös elämän alkamisen aikaisemmin.

Varhaista universumia tutkivat evoluutiota kannattavat astrofyysikot ajattelevat, että planeettojen muodostuminen ei alkanut tosissaan ennen kuin supernovat olivat vapauttaneet tarpeeksi raskaita elementtejä muodostamaan planetesimaaleja, kiviplaneettojen rakennuspalikoita.

Aurinkomme ja sen planeetat syntyivät, kun maailmankaikkeus oli noin 9 miljardia vuotta vanha, ja vanhin tunnettu planeetta kehittyi 1 miljardin vuoden kuluttua maailmankaikkeuden elämästä tähtien ympärille.

Tämä tutkimus ei ota huomioon Genesiksen ilmoitusta, että Jumala loi kaiken alussa ilman vuosimiljoonia.

Lähde:

Jonathan O'Callaghan 2025 Habitable planets could have formed at the dawn of the universe | New Scientist 27.1.

Eksoplaneetalla tuulet puhaltavat 33 000 kilometriä tunnissa

 

 Kuva: ESO/L. Calçada

Joel Kontinen

Yli 500 valovuoden päässä Maasta sijaitsevan jättimäisen kaasueksoplaneetan WASP-127b:n havainnot viittaavat siihen, että sillä on ilmiömäisen korkea tuulennopeus.

Valtavalla eksoplaneetalla puhaltelee tuuli sen päiväntasaajan ympärillä lähes 30 kertaa maapallon äänen nopeudella. Lisa Nortmann Göttingenin yliopistosta Saksasta ja hänen kollegansa käyttivät Euroopan eteläisen observatorion erittäin suurta teleskooppia Chilessä tarkkaillakseen WASP-127b:tä, jättimäistä kaasueksoplaneettaa yli 500 valovuoden päässä Maasta.

Se on hieman suurempi kuin Jupiter, mutta on yksi vähiten tiheistä planeetoista, joista tiedämme. Tiimi odotti näkevänsä valosignaalin planeetan ilmakehästä, jolla oli yksi erillinen huippu, mutta sen sijaan löysi kaksi erillistä huippua. "Olin hieman hämmentynyt", sanoo Nortmann. "Mutta hieman huolellisemmalla data-analyysillä kävi selväksi, että signaalia on kaksi. Olin aika innoissani – ensimmäinen ajatukseni oli heti, että sen täytyy olla jonkinlainen superpyörivä tuuli. Tutkijat päättelivät, että kaksi huippua tulivat nopeista tuulista planeetan päiväntasaajaa ympäröivässä suihkussa, jolloin puolet tuulesta liikkui Maata kohti ja toinen puoli poistui siitä. Tuuli, joka näyttää koostuvan vedestä ja hiilimonoksidista, näyttää liikkuvan 33 000 kilometriä tunnissa, mikä tekee siitä nopeimman tuulen, joka on koskaan mitattu planeetalla.

Maa on tehty asuttavaksi, mutta eksoplaneetoilla voi olla kurjat oltavat.

Lähde:

Alex Wilkins 2025 An alien planet has winds that blow at 33,000 kilometres per hour | New Scientist 21.1.

Marsilla voi olla kiinteä sisäydin, kuten maapallolla

 

Kuva: Shutterstock/AlexLMX

Joel Kontinen

NASAn InSight-laskeutujalla mitattu uusi analyysi marsjäristyksistä osoittaa, että Marsilla on kiinteä sisäydin – mutta muiden tutkijoiden mukaan todisteet ovat heikkoja.

Marsin ytimen rakenne voisi ratkaista joitain Punaisen planeetan mysteereitä Marsin nestemäisessä ulkoytimessä voi olla kiinteä sisäydin planeetan seismisen aktiivisuuden uuden analyysin mukaan. Tämä voisi auttaa ratkaisemaan useita Marsin geologiaa koskevia arvoituksia – mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita. "Se on iso uutinen, jos se on totta", sanoo Simon Stähler ETH Zurichista Sveitsistä, joka ei ollut mukana tutkimuksessa. "Seismologiset todisteet siitä ovat melko heikkoja."

Jumala loi sekä Maan että Marsin samalla kertaa, mutta vain Maa pystyy elättämään ihmisiä.  

Lähde:

James Dinneen 2025 Mars may have a solid inner core like Earth does | New Scientist 13.1.

Asteroidi paloi dramaattisesti maan ilmakehässä

 

Kuva: LenskLR/YouTube

Joel Kontinen

Tähtitieteilijät ovat havainneet halkaisijaltaan 70 senttimetrin asteroidin, jonka on määrä osua ilmakehään Pohjois-Siperian yläpuolella 3.12.2024 klo 16.15 GMT ja näkyä tulipallona taivaalla.

Siperian yllä tapahtui dramaattinen mutta vaaraton spektaakkeli, kun asteroidi paloi ilmakehässä. Avaruuskivi valaisi taivaan noin klo 23.15 paikallista aikaa (16.15 GMT) Pohjois-Siperian yläpuolella, Euroopan avaruusjärjestön (ESA) hälytyksen mukaan.

Alan Fitzsimmons Queen's University Belfastissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sanoo, että tämän kokoinen esine ei aiheuta vaaraa maassa oleville, mutta varhainen varoitus on myönteinen merkki siitä, että kykymme havaita nämä kivet ennen kuin ne iskevät Maahan kasvaa. "Asteroidi on pieni, mutta näkymä on silti melko upea", Fitzsimmons sanoo. "Tapahtumapaikalla on pimeää ja taivaalla on satojen kilometrien päässä erittäin vaikuttava, erittäin kirkas tulipallo."

Useita tämän kokoisia esineitä iskee Maahan joka vuosi, ja nyt pystymme havaitsemaan ne yhä paremmin entistä aikaisemmin. Ensimmäinen havaittiin vuonna 2008. Seuraava oli kuusi vuotta myöhemmin, mutta havaintojen tahti kiihtyy: C0WEPC5, kuten nykyinen asteroidi on nimetty, on neljäs ennustettu isku Maahan tänä vuonna.

Lähde:

Matthew Sparkes 2024 A small asteroid hit Earth and burned up over Siberia | New Scientist 3.12.

Elämä Marsissa saattaa selviytyä syvällä maan alla

 

Kuva: NASA/JPL/USGS

Joel Kontinen

Punaisen planeetan Acidalia Planitia -alueella saattaa olla mahdollisuus metaania röyhtäilevien bakteerien esiintymiselle pinnan alla

Tietty alue Marsissa on tunnistettu mahdolliseksi sijainniksi nykyiselle elämälle – eliöt elävät kaukana pinnan alla. Andrea Butturini Barcelonan yliopistosta ja hänen kollegansa tutkivat mahdollisia paikkoja Marsissa, joissa voisi olla eläviä organismeja, keskittyen alueisiin, joilla saattaa olla oikea määrä vettä, lämpöä ja energiaa elämän olemassaoloon.  

Tiedemiehet luulevat, että Mars on rakennettu samalla tavalla kuin Maa:  että sieltä myös löytyy maanalaista elämää, mutta vain Maa on valmistettu ihmisiä varten, joten todennäköisesti elämää löytyy vain maapallolta.

Lähde:

Jonathan O’Callaghan 2024 Life on Mars could be surviving in an area deep underground | New Scientist 29.11.

Oudolla kaksoistähtijärjestelmällä on kolme Maan kokoista eksoplaneettaa

 

Kuva: M. Kornmesser/ESO

Joel Kontinen

Binääritähtijärjestelmien eksoplaneetat kiertävät yleensä molempia tähtiä, mutta tähtitieteilijät ovat nyt havainneet kolme planeettaa, jotka kiertävät yhtä tai toista tähteä parina.

Tähtipari, jossa on kolme planeettaa kiertoradalla yhden tai toisen tähden ympärillä, on ensimmäinen tällainen löydetty järjestelmä. Binäärinä tunnetut tähtiparit näyttävät olevan galaksissa yleisempiä kuin aurinkomme kaltaiset yksittäiset tähdet. Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeettoja monien näiden binäärien ympäriltä mutta ne kiertävät enimmäkseen kaukana tähdistä itsestään ja kiertävät molempien tähtien ympärillä samanaikaisesti.

Nämä planeetat taitavat olla vain 12 valovuoden päästä meistä ja ainakin yksi niistä saattaa olla elinkelpoisella vyöhykkeellä.

Maan kaltaisuus ei tee eksoplaneetoista asumiskelpoisia. Ne tarvitsevat ​​muun muassa kuuta.

Lähde:

Alex Wilkins 2024 Strange binary star system has three Earth-sized exoplanets | New Scientist 19.9.

Marsin pilvikartta paljastaa ilmakehän, joka poikkeaa omastamme

 

Kuva: ESA/DLR/FU Berlin/A. Cowart

Joel Kontinen

Euroopan avaruusjärjestön Mars Express -avaruusaluksen ottamista kuvista tutkijat ovat luoneet Marsin pilvikartan ymmärtääkseen paremmin Punaisen planeetan ilmastoa. Täydellisin luettelo Marsista löydetyistä pilvistä on paljastanut joukon ilmakehän ilmiöitä, joita ei ole nähty maan päällä.

Marsin ilmakehä on ohut ja koostuu pääasiassa hiilidioksidista. Kun se tiivistyy kylmissä lämpötiloissa ja sekoittuu pölyn ja vesihöyryn kanssa, se voi luoda silmiinpistäviä pilvikuvioita.

Maapallo on tarkoitettu ihmisten asumukseksi, niin kuin Raamattu sen ilmoittaa, mutta Mars ei.

Lähde:

 Alex Wilkins 2024. Cloud atlas of Mars reveals an atmosphere unlike our own | New Scientist 10.9.

Outoja meteoriitteja on jäljitetty Marsin lähdekraattereille

 

Punaisen planeetan pinnalta miljoonia vuosia sitten puhalletut Mars-kivet on jäljitetty kraattereihin, joista ne ovat peräisin, mikä voisi muuttaa käsityksen Marsin tulivuoresta ja mahdollisesta evoluutiosta.

Kuusi Marsin meteoriittia on jäljitetty kraattereihin, joista ne sinkoutuivat Marsiin miljoonia vuosia sitten. Näiden vieraiden kivien alkuperäisten lähteiden löytäminen antaa mahdollisuuden sijoittaa ne kontekstiin, mikä antaa oivalluksia Punaisen planeetan historiasta. "Kaikkien Marsin meteoriittien törmäyspaikkojen tunnistaminen on ollut haastava tavoite jo pitkään", sanoo Hap McSween Tennesseen yliopistosta Knoxvillestä, joka ei ollut mukana tässä työssä."

Kun kivi törmää Marsiin tai toiselle planeetalle, se aiheuttaa roskia, joista osa voi kellua pois avaruuden halki ja lopulta osua Maahan meteoriittina. Anthony Lagain Curtinin yliopistosta Australiasta ja hänen kollegansa käyttivät hienostunutta mallia, joka vastaa sitä, mitä tiedetään Marsin kraatterien ja kuuden planeetan pinnalta irronneen meteoriitin iästä.

"Marsissa on noin 80 000 kraatteria, jotka ovat suurempia kuin 3 kilometriä, eli noin 80 000 kraatteria, jotka saattavat olla näiden meteoriittien lähde", Lagain sanoo. Tutkijoiden malli rajasi tämän noin 20 mahdolliseen lähteeseen. Sitten he tutkivat kivien rakennetta saadakseen selville, kuinka paljon voimaa niihin yhtäkkiä oli kohdistettu, kun ne räjähtivät avaruuteen, syöttäen sen toiseen kraatterimalliin. Tämä johti heidät meteoriittien alkuperäisiin lähteisiin ja siihen, kuinka syvälle ne todennäköisesti hautautuivat ennen iskuja, jotka lähettivät ne Maahan. Meteoriitit ovat kaikki magmaisia ​​kiviä, mikä tarkoittaa, että ne ovat jähmettyneen laavan paloja. Pete Mouginis-Mark Havaijin yliopistosta Mānoassa sanoo, että vaikka on kysymyksiä siitä, vastaavatko näiden kraattereiden laavavirtojen ominaisuudet täysin meteoriitteja, jos nämä kraatterit ovat todella kivien lähteitä, voidaan oppia paljon Marsin vulkaanisesta toiminnasta.

Erityisesti kaksi meteoriiteista, jotka näyttävät tulleen samasta kraatterista, viittaavat siihen, että alue oli vulkaanisesti aktiivinen pidempään kuin aiemmin uskottiin todennäköiseksi. "Meidän on mietittävä uudelleen, minkä uskomme olevan Marsin tulivuorten sisäinen "putkijärjestelmä" ja kuinka ne voivat pysyä sulana näin pitkiä aikoja", Mouginis-Mark sanoo. Maapallolla tunnetaan vain noin 200 Marsin meteoriittia, ja ne ovat ainoat Marsin kivet, joita tutkijat voivat tutkia yksityiskohtaisesti. NASAn suunniteltu tehtävä tuoda näytteitä suoraan Marsista kohtaa vakavia ongelmia, jotka voivat johtaa sen merkittävään viivästymiseen, joten nämä kivet saattavat olla ainoa mahdollisuus tutkia Marsin materiaalia huippuluokan laboratorioissa pitkään. "Täällä meillä on kuusi Marsin meteoriittia, jotka tulevat viidestä paikasta, joten se on kuin viisi näytteen paluulentoa, jotka saat ilmaiseksi", Lagain sanoo. Näiden näytteiden tutkiminen edelleen voisi paitsi opettaa Marsin mahdollisesta evoluutiosta, myös auttaa ohjaamaan tulevaa tutkimusta pinnan mielenkiintoisimpiin kohtiin.

Evolutionistit uskovat, että Maa ja Mars tulivat samasta planeetasta vuosimiljoonia sitten, Tästä ei ole todisteita, vaikka nyt tiedemiehet sanovat, että punaisesta planeetasta kimmonnut meteori oli mahdollisesti sieltä kotoisin.  

Leah Crane 2024 Strange meteorites have been traced to their source craters on Mars | New Scientist 16.8.

 

Kosminen pöly on saattanut olla ratkaisevaa elämän alkuvaiheessa maapallolla

 

Kuva: NASA/Preston Dyches.  

 Joel Kontinen

Kosminen pöly on saattanut toimittaa elämälle tärkeitä elementtejä varhaiseen Maahan. Planeettamme on suhteellisen köyhä useissa elämän kemian kannalta välttämättömissä alkuaineissa, mutta avaruudesta jatkuvasti ajelehtivassa pölyssä on niitä enemmän, ja tämä pöly on voinut kerääntyä nuoren Maapallon jäätikköalueille.

 "Tämä on ollut jonkinlainen ajatus, mutta ihmiset olivat hylänneet sen useista syistä, joista suurin oli se, että pölyä ei ollut tarpeeksi missään paikassa", sanoo Craig Walton Cambridgen yliopistosta. Kosminen pöly sisältää yleensä runsaasti sellaisia alkuaineita, kuten fosforia ja rikkiä, joita ei ole suhteellisen paljon saatavilla maapallolla, ja sitä putoaa jatkuvasti ohuena kerroksena kaikkialla maailmassa.

Aiemmin tutkijat, jotka etsivät tällaisten alkuaineiden alkuperää maapallolla, keskittyivät suurelta osin suurempiin esineisiin, jotka pystyisivät kuljettamaan niitä kerralla enemmän, mutta tällainen kuljetusmekanismi voisi kamppailla ylläpitääkseen prebioottista kemiaa tarpeeksi kauan elämän syntyä varten, Walton sanoo. "Meteoriitteja on pitkään pidetty fantastisena näiden alkuaineiden lähteenä, mutta meteoriitit toimittavat ne satunnaisesti", hän sanoo.

Mutta vain luomisessa tuli elämä Maahan.

Lähde

Leah Crane, 2924, Cosmic dust may have been crucial to the beginnings of life on Earth (msn.com) 19. helmikuuta

Evolutionistit luulevat, että Marsin kokoinen planeetta on aurinkokuntamme takana

 

Kuva: Euroopan eteläinen observatorio

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit ajattelevat, että planeettojen evoluutiomallin mukaan toisesta tähtijärjestelmästä varastettu Marsin kokoinen planeetta saattaa olla piiloutuneena oman planeettamme reunoihin.

Vaikka tällaisen planeetan olemassaolo on vielä tarkistettava, se tarjoaisi tavan vierailla eksoplaneetalla ilman, että joutuisi matkustamaan valtavia etäisyyksiä tähtien välillä.

Tämä skenaario on evolutionistien käsitys asiasta. Mutta se perustuu olettamuksiin, joita ei voida verifioida.

Lähde: Becky Ferreira 2023.  Stolen planet could be hiding on the edge of our solar system | New Scientist 15.12. 

Voisiko Maa päätyä Oort-pilveen?

 

Kuva: Shutterstock / Dotted Yeti

Joel Kontinen

Jos ohi kulkeva tähti tulisi lähelle aurinkokuntaa, maapallo olisi todennäköisesti kunnossa – mutta on pieni mahdollisuus, että koko maailmamme joutuisi aurinkokunnan uloimmille ulottuvuuksille Pluton ohi Oortin pilveen, törmäisi toiseen planeetalle tai jopa joutuisi vaeltavan tähden varastamaksi.

Muut aurinkokunnan planeetat voisivat kärsiä samankaltaisista kohtaloista, ja erityisesti Merkurius olisi vaarassa pudota aurinkoon.

Lähde: Leah Crane. 2023  Passing star could fling Earth out past Pluto into the Oort cloud. New Scientist. 1.12.

Elämän etsiminen Marsista ei ole Maan elämän kannalta oleellista

 

Kuva: Simone Rotella

Joel Kontinen

Elämän etsiminen Marsista ei ole riskin arvoista. Mars Sample Return pyrkii hakemaan näytteitä Marsin kivestä ja maaperästä elämänmerkkien etsimiseksi – mutta uudelleenarviointi on tarpeen maapallon bioturvallisuuden varmistamiseksi, Paul Marks sanoo.

NASAn Mars Sample Return (MSR) -hankkeen tavoitteena on tuoda 500 grammaa Marsin kiveä ja maaperää Maahan vuonna 2033, jotta voitaisiin etsiä merkkejä olemassa olevista tai sukupuuttoon kuolleista elämänmuodoista, mutta monet budjetin ylitykset ja teknologiavirheet ovat saaneet hankkeen elinkelpoisuuden kyseenalaiseksi. Ei sillä, että MSR tarvitsee tällaisia ongelmia herättääkseen kiistoja, sillä se on kaikin puolin hankala käsite. Miksi? On olemassa riski, että se saattaa toimittaa maapallolle sen ulkopuolisia organismeja, joita mikrobiologit eivät ymmärrä tai osaa käsitellä.

Lähde:

Paul Marks, 2023, Searching for life on Mars isn’t worth the risk to Earth. New Scientist 1.11.

Kysymyksiä, joita pelkään: Kuinka universumi sai alkunsa ja mikä on aika-avaruus?

 

Kuva:  NASA, ESA, CSA, STScI; J. DePasquale, A. Koekemoer, A. Pagan (STScI), . 

Joel Kontinen

On kaksi kysymystä, joita jokseenkin pelkään, kun tiedotan tieteestä yleisölle. Ja valitettavasti ne ovat melko yleisiä, koska ne kiinnostavat kaikkia, myös minua.

Ensimmäinen on: "Mitä oli ennen maailmankaikkeuden alkua?" Toinen: "Mikä on aika-avaruus?" Saatat ajatella, että todella nauttisin mahdollisuudesta vastata sellaisiin kyselyihin, koska ne ovat minun kaltaisteni teoreettisten kosmologien toiminnan ydin. Se on kirjaimellisesti työnkuvassa, jonka kerron usein ihmisille yrittäväni ymmärtää aika-avaruuden alkuperää ja kehitystä ja kaikkea sen sisällä.

Kysymyksiin voisi vastata Genesiksen sanoilla, alussa ei ollut mitään, sitten Jumala loi taivaan ja maan, Sitä tuli aika-avaruus.  

Lähde:

Prescod-Weinstein, Chanda., 2023.  Questions I dread: How did the universe begin, and what is space-time? New Scientist 24. 5.

 

Uranuksesta uusi kuva

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI/J. DePasquale (STScI).

Joel Kontinen

James Webbin avaruusteleskooppi (JWST) on kuvannut Uranuksen. Kuvat näyttävät Uranuksen ja sen pölyiset renkaat upeilla yksityiskohdilla.

Uranuksen ympärillä olevia renkaita on vaikea nähdä useimmilla kaukoputkilla. Kivistä ja pölystä muodostuvat renkaat ovat niin tummia, että ne heijastavat vähän auringon valoa – vain kaksi kaukoputkea on kuvannut ne suoraan, yksi Voyager 2 -avaruusaluksella ohilennolla vuonna 1986 ja maan päällä Havaijissa sijaitsevassa Keckin observatoriossa vuonna 1986.

Mutta JWST:n infrapuna-anturit, jotka vangisivat Uranuksen kahdella eri aallonpituudella, ovat tarpeeksi herkkiä poimimaan ne. Tässä kuvassa näkyy vain 11 rengasta, vaikka kaksi muuta tunnettua rengasta kauempana olivat liian himmeitä näkyäkseen.

JWST tekee parhaillaan tarkempia seurantatoimia, joissa tähtitieteilijät toivovat näkevänsä entistä enemmän Uranuksen ilmakehän piirteitä ja sen kaksi viimeistä rengasta.

 Uranuksen kuvantaminen infrapunasäteilyssä näyttää myös osia sen pinnasta ja myrskyisästä ilmakehästä, joita ei aiemmin voitu nähdä, kuten kirkkaan täplän Uranuksen pohjoisnapakannen keskellä, joka muodostuu, kun se osoittaa aurinkoa kohti Uranuksen kesällä ja on oikealla keskellä tässä kuvassa, samoin kuin pilvi korkin reunaa kohti ja toinen planeetan vasemmalla puolella, joka liittyy sen ilmakehän rajuihin myrskyihin.

 Nämä myrskyt ja napakorkki johtuvat siitä, että Uranus pyörii kyljellään, suorassa kulmassa kiertorataan nähden auringon ympäri, mikä asettaa sen pitkäaikaiseen auringonvaloon ja pimeyteen. Koska se on niin kaukana auringosta, sen kiertäminen kestää 84 vuotta, mikä tarkoittaa, että tämän kuvan kirkkaan valkoinen pohjoisnapa oli pimeässä, kun Voyager 2 vieraili sillä 1980-luvulla.

"Kuinka hämmästyttävää on nähdä Uranus sellaisina yksityiskohdin, mikä on ollut mahdollista vain Voyager 2:n vieraillessa siinä", sanoo Michael Merrifield Nottinghamin yliopistosta. "Toisin kuin Voyagerin ohilento, voimme seurata sen ulkonäköä ajan mittaan nähdäksemme, mikä vaikutus sen oudolla kaatuneella pyörimisellä voi olla sen sääolosuhteisiin."

Vaikka Uranus on niin erilainen kuin Maa, sillä on kuitenkin kuita, jotka kiertävät sitä samaan tapaan kuin Kuu kiertää Maata. Jumalan luomistyö osoittautuu sitä monimutkaisemmaksi, mitä enemmän sitä tutkitaan. 

 Lähde: 

Wilkins Alex, 2023, Breathtaking JWST image of Uranus shows rings, clouds and a polar cap. New Scientist 6.4.