Kalmarifossili nimettiin Joe Bideniksi

 

Kuva: K. Whalen

Joel Kontinen

American Museum of Natural Historyn ja Yalen tutkijoiden johtama uusi tutkimus osoittaa, että mustekaloja ja vampyyrikalmareita sisältävän eläinryhmän kaikkein vanhimmilla esivanhemmilla ei ollut kahdeksan vaan 10 lonkeroa. Yksityiskohdat julkaistaan ​​tänään Nature Communications -lehdessä.

Vampyrojalkaiset ovat pehmeärunkoisia pääjalkaisia, joille on tyypillisesti tunnusomaista kahdeksan lonkeroa ja sisäinen kitiinikuori tai evien tuki. Koska niiltä puuttuu kovia rakenteita, vampyrojalkaiset eivät ole fossiiliaineistossa laajasti edustettuina. Uusi tutkimus perustuu poikkeuksellisen hyvin säilyneeseen vampyrojalkaisen fossiiliin Royal Ontario Museumin kokoelmissa.

Se löydettiin alun perin Montanan alueelta ja lahjoitettiin ROMille vuonna 1988. Whalen ja Neil Landman, museon paleontologiaosaston emerituskuraattori, tunnistivat fossiilinäytteen täysin uudeksi suvuksi ja lajiksi, jonka ikä on evolutionistien mukaan noin 328miljoonaa vuotta, mikä teki siitä vanhimman tunnetun vampyrojalkaisen ja laajentaa ryhmän fossiilihistoriaa noin 82 miljoonalla vuodella.

Uudessa tutkimuksessa he kuvaavat myös sen 10 lonkeroa, joissa kaikissa on säilynyt imukupit, mikä vahvistaa aiempia tieteellisiä väitteitä, joiden mukaan vampyropodien yhteisellä esi-isällä oli myös 10 lonkeroa. "Lonkeroiden määrä on yksi määrittelevistä ominaisuuksista, joka erottaa 10-lonkeroisen kalmari- ja seepialinjan (Decabrachia) kahdeksanlonkeroisesta mustekala- ja vampyrokalmarilinjasta (Vampyropoda). Whalen sanoi: "Kaikilla aiemmin raportoiduilla fossiilisilla vampyrojalkaisilla, jotka säilyttävät lisukkeita, on kuitenkin vain 8 käsivartta, joten tämä fossiili on luultavasti ensimmäinen vahvistus ajatukselle, että kaikilla pääjalkaisilla oli evolutionistien mukaan esi-isiltään kymmenen lonkeroa." Kaksi pääjalkaisen lonkerosta näyttää olleen pitkänomainen verrattuna muihin kahdeksaan, ja sen torpedon muotoinen runko muistuttaa nykypäivän kalmareita. Fossiilille annettiin nimi Syllipsimopodi bideni. Suvun nimi on johdettu kreikan sanasta "syllípsimos", joka tarkoittaa "tarvittavaa" ja "pódi" tarkoittaa "jalkaa", koska tämä on vanhin tunnettu pääjalkainen, jossa on kehittynyt imukupit, jolloin lonkerot, jotka ovat nilviäisten jalan muunnelmia, voivat tarttua paremmin saaliiseen ja muihin esineisiin. Lajin nimi on kunnianosoitus äskettäin presidentiksi vihitylle (paperin julkaisemisen aikaan) Yhdysvaltain 46. presidentti Joseph R. Bidenille.

En tiedä, onko vanhus sopiva ilmaus Joe Bidenille, jolla on tapana unohtaa asioita.

 "Syllipsimopodi on saattanut täyttää markkinaraon, joka muistuttaa enemmän olemassa olevia kalmareita, keskitason vedessä eläviä petoeläimiä", Landman sanoi. "Ei ole mahdotonta, että se olisi käyttänyt tikkuja kuormitettuja lonkeroitaan poimiakseen pieniä ammonoideja kuoristaan ​​tai uskaltanut enemmän rannikolle saalistaakseen käsijalkaisia, simpukoita tai muita kuorittuja merieläimiä." Iän, hahmojen ja fylogeneettisen sijainnin perusteella fossiili haastaa vallitsevat argumentit vampyrojalkaisten alkuperää kohtaan, ja kirjoittajat ehdottavat uutta mallia koleoidisten (sisäkuoristen pääjalkaisten) evoluutiolle.

Lahde:

American Museum of Natural History. 2O22, New species of extinct vampire-squid-like cephalopod is the first of its kind with 10 functional arms: Description of exceptionally preserved fossil pushes back age of Vampyropoda by nearly 82 million years. Science Daily. 8. 3.   

Mitä kalafossiili teki dinosaurusten seassa?

 

Kuva: George F. Sternberg, CC BY-SA 3.0.

Joel Kontinen

Argentiinan Patagoniasta on löydetty jättimäinen, 70 miljoonaa vuotta vanha kalan fossiili samasta joukkohaudasta dinosaurusten kanssa, tutkijaryhmä kertoi.

 Argentiinalaiset paleontologit "löysivät yli kuusi metriä pitkän petokalan jäänteet", tutkijat sanoivat lausunnossaan. Löytö julkaistiin tieteellisessä lehdessä Alcheringa: An Australasian Journal of Palaeontology.

 Kalat "uivat Patagonian meressä liitukauden lopussa, jolloin lämpötila siellä oli paljon lauhkeampi kuin nyt", lausunnossa todettiin. "Tämän lihansyöjäeläimen, jolla on terävät hampaat ja pelottava ulkonäkö, fossiilit löydettiin Colhue Huapial -järven läheisyydestä" noin 1 400 kilometriä pääkaupungista Buenos Airesista etelään.

 Tämä fossiili kuului Xiphactinus-sukuun, joka kuuluu Maan historian suurimpiin petokaloihin. "Sen vartalo oli huomattavan hoikka ja päättyi valtavaan päähän, jossa oli suuret leuat ja useita senttejä pitkät neulanterävät hampaat."

 Fossiileja tästä lajista on löydetty myös muualta maailmasta, "joista joissakin on jopa säilynyt mahan sisältö", sanoi Julieta de Pasqua, yksi tutkimuksen kirjoittajista. Aiemmin Xiphactinus oli löydetty vain pohjoiselta pallonpuoliskolta, vaikka yksi esimerkki löydettiin hiljattain Venezuelassa. Patagonian alue on yksi tärkeimmistä dinosaurusten ja esihistoriallisten lajien fossiilien joukkohaudoista.

Mutta mikä tuo dinosaurukset ja kalat yhteen samassa joukkohaudassa? Vastaus on Nooan ajan vedenpaisumus, joka sekoitti evoluution vuosikerrokset ja toi ne yhteen.   

Lähde:

2020. Fossil of giant 70m year-old fish found in Argentina Geologypage 16.7.

”35 miljoonaa” vuotta vanhan salamanterin elimet säilyneet ällistyttävän hyvin

Kuva: PLoS Biol 2/8/2004: e266. CC BY 2.5.





Joel Kontinen

Tutkijat ovat havainneet jo 1870-luvulla löydetystä salamanterin fossiilista yllättäviä piirteitä uusimmilla tähystysmenetelmillä.

Heidän mukaansa salamanteri on säilynyt liki täydellisesti. Sen lihakset, keuhkot, ruoansulatuselimet, hermot ja rauhaset ovat säilyneet niin hyvin, että eläin olisi voinut olla melkein elävä. Jopa vatsan sisältö oli tunnistettavissa.

Evolutionistien olisi syytä miettiä pitkään ja hartaasti, voivatko eläimen elimet säilyä oletetut 35 miljoonaa vuotta vai pitäisikö vuosimiljooniin suhtautua hiukan kriittisemmin.

Lähde:

Phys.org. 2017. Ancient petrified salamander reveals its last meal. (3.10.).