Heikki Räisäsen humanistinen evankeliumi ei tarjoa toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä

Heikki Räisäsen teologia sai Timo Eskolan kirjoittamaan tämän kirjan.


Joel Kontinen

Apostoli Paavali tuskin tunnistaisi Heikki Räisäsen versiota kristinuskosta, josta ihmeiden lisäksi puuttuu myös Raamatun inspiraatio.

Suomen Kuvalehti julkaisi äskettäin Räisäsestä artikkelin, jonka nettiversio jakaantui kolmeen osaan. Nettijuttujen otsikot kertovat jo oleellisemman Räisäsen ajattelusta. Vai mitä sanotte ilmauksista teologian kauhukakara, Suomen kiistellyin teologi ja Mitä tapahtuu, kun kuolet?

Räisänen haluaa omien sanojensa mukaan lähestyä asioita ”kriittisellä otteella ja avoimin mielin”. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että hänelle Raamattu on vain inhimillinen kirja siinä missä muutkin antiikin ajan teokset. Bultmannilaiseen tapaan hän näkee myyttejä siellä ja myyttejä täällä, mutta evankeliumi ja ihmeet pysyttelevät piilossa.

Heikki Räisänen valikoi tarkasti, mihin hän suhtautuu kriittisesti ja mihin ei. Niinpä häneltä jää huomaamatta tutkimus, joka tukee Raamatun historiallista paikkansapitävyyttä.

Darvinistisen evoluution hän kyllä hyväksyy maailmanselitysmallikseen, ja hänen mielestään ”avartuminen suhteessa homoseksuaalien lähimmäisten kohtaamiseen” on hyvä asia. (Kriittisesti ajateltuna tämä tarkoittaa synnin hyväksymistä.)

Räisäsen humanistinen evankeliumi ei tarjoa toivoa kuoleman jälkeisestä elämästä. Hänen mielestään kuolema on kaiken loppu.

Ei ihme, että Timo Eskola kirjoitti Heikki Räisäsen ja tämän seuraajien teologiasta kirjan Ateistit alttarilla (2005). HR:n teologia ei oleellisesti eroa sekulaarista humanismista.

Lähteet:


Mäkisalo, Martti. 2012. ”Teologian kauhukakara” Heikki Räisänen nyt: Mitä Raamattu on saanut aikaan? Suomen Kuvalehti.fi (26.9.)

Mäkisalo, Martti. 2012. Miksi Suomen kiistellyin teologi Heikki Räisänen ei eronnut pappisvirasta? Suomen Kuvalehti.fi (27.9.)

Mäkisalo, Martti. 2012. Heikki Räisänen: Mitä tapahtuu, kun kuolet? Suomen Kuvalehti.fi (28.9.)

Aikamme teologisia harhoja

Dosentti Timo Eskola hämmästelee, miksi jotkut papit kiistävät kristinuskon perustotuuksia.



Joel Kontinen


Dosentti Timo Eskola ihmetteli vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassaan Ateistit alttarilla, miksi papit kiistävät kristinuskon perusoppeja, esimerkiksi Jeesuksen jumaluuden, neitseestäsyntymisen, syntien sovituksen ja ruumiin ylösnousemuksen.

Hiljattain Hervannan kirkkoherran Juhani Räsäsen saarnasta tehtiin kantelu Tampereen tuomiokapituliin. Myös Räsänen hämmästeli, miksi kristinoppi ei enää miellytä niitä, jotka ovat sitoutuneet julistamaan ja opettamaan sitä.

Heinäkuussa pitämässään saarnassa Räsänen ihmetteli, miksi osa piispoista ”sanoutuu irti uskontunnustuksesta”:

”Suurimpia aikamme ja kirkkomme harhoja on aivan ilmeisesti homoteologia, joka on voimalla soluttautumassa kirkkoomme – tämänkin teologian tausta on eksegetiikassa, joka on luopunut Raamatusta ja Jumalan sanasta”.

Kirkkoherra Räsänen mainitsi saarnassaan Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksen emeritusprofessori Heikki Räisäsen, jonka suhtautuminen raamatuntutkimukseen on synnyttänyt nykyisen Raamatun arvovaltaa vähättelevän suuntauksen evankelisluterilaisen kirkon papistossa.

Räisäsen linja kumpuaa etenkin valistusajan saksalaisesta teologiasta, jossa esimerkiksi Jeesuksen tekemät ihmeet selitetään naturalistisesti.

Aamulehden mielipidekirjoituksessa eläkkeellä oleva kirkkoherra, teologian tohtori Erkki Ranta puolusti Juhani Räsästä. Rannan mukaan ”Helsingin edustaman (sic) eksegetiikan linja on äärilaidalla jopa koko kristikunnassa”.

Ranta hämmästelee sitä, että eräs kirkon tutkija on valmis hyväksymään Dan Brownin romaaneista tunnettuja, gnostilaisuudesta ja muista muinaisista harhaopeista peräisin olevia näkemyksiä:

”Tutkijan mielestä Jeesus oli aivan tavallinen juutalainen rakennusmiehen poika, joka ei ollut edes erityisen lahjakas. Hän oli samoin tavoin syntiin lankeava kuin muutkin. Hän oli sulhanen Kaanaan häissä, morsiamena ilmeisesti Magdalan Maria. Hän ei ollut edes kristitty!

Tämä väite on eriskummallisuudessaan omassa luokassaan.”

Näin on. Väite on täysin vastoin sitä, mitä Uusi testamentti opettaa Jeesuksesta. Mutta kun totuus hylätään, alkaa tarinointi, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Toisin kuin Heikki Räisänen olettaa, evankeliumit perustuvat vankasti historian tapahtumiin. Ne eivät ole alkukristittyjen sepittämiä taruja. Apostoli Paavali painotti sitä, että jos Kristus ei noussut kuolleista, meidän uskomme on täysin turha:

”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” (1. Kor. 15: 14).

Uskomme ei ole turha. Monet silminnäkijät todistivat, että Jeesus nousi kuolleista.


Lähteet:

Heinänen, Liisa. 2010. Hervannan kirkkoherran saarnasta kantelu. Aamulehti 21.10., A4.

Ranta, Erkki. 2010. Kirkkoa jäytää syvä raamattukriisi. Aamulehti 22.10., B20.

Jeesus ja Vanha testamentti

Carl Heinrich Bloch: Vuorisaarna. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Luin eilen John Wenhamin esseen Our Lord’s View of the Old Testament. Wenham (1913-1996) oli anglikaanipappi, jonka teologiset näkemykset olivat enimmäkseen konservatiivisia. Ne eroavat jyrkästi esimerkiksi Heikki Räisäsen teologiasta.

Wenhamin mukaan Jeesus arvosti Vanhaa testamenttia suuresti. Hän lainaa useita jakeita, jotka kertovat Raamatun auktoriteetista:

”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut” (Matt. 5:18).

” Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa” (Luuk. 16:17).

”Eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi” (Joh. 10:35).

Wenhamin mukaan ”Kristukselle Vanha testamentti oli totta, auktoritatiivista, inspiroitua. Hänestä Vanhan testamentin Jumala oli elävä Jumala ja Vanhan testamentin opetus elävän Jumalan opetusta. Hänestä se, mitä Kirjoitukset sanoivat, Jumala sanoi.”

Voisiko asian ilmaista yhtään selvemmin?

Lähde:

Wenham. John W. 1953. Our Lord’s View of the Old Testament. http://www.the-highway.com/Scripture_Wenham.html