Jeesus kantaa ristiään. El Greco 1580. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän itse sanoi.
Matteus 28:6
Jeesuksen historiallisuudesta on vankat todisteet. Raamatun ulkopuolisista kirjoittajista Josefus (37–100), Tacitus (55–117), Suestonius (69–140), Plinius nuorempi (n. 61–113) ja Lukianos (125–190) joko mainitsevat Hänet nimeltä tai viittaavat ristiinnaulitsemiseen. Kristinuskon vastustajatkaan eivät kyenneet kiistämään sitä, että Hän oli todellinen henkilö.
Jeesuksen ylösnousemus ei ole myytti eikä legenda. Legenda on pyhimystarina tai -taru, jonka totuudenmukaisuudesta ei voida olla varmoja. Legenda Pietarin ja Kristuksen kohtaamisesta Roomassa innoitti puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin luomaan maailmankuulun romaaninsa Quo Vadis. Sen sijaan Kristuksen ja Pietarin kohtaaminen Tiberiaanjärvellä (Joh. 21) on historiallinen tapahtuma, ja tämän vuoksi se on sisällytetty Uuteen testamenttiin. Uudesta testamentista on jätetty kaikki legendaarinen aineisto pois. Luukas kirjoittaakin evankeliuminsa esipuheessa, että hän on tutkinut lähteensä ja aineistonsa tarkkaan.
Esimerkiksi marsalkka Mannerheimista ja presidentti Kekkosesta voidaan kertoa paljon legendaarisia juttuja, mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä, että he olivat historiallisia henkilöitä. Jeesuksen elämää on tutkittu niin tarkoin, ettei nykyisin kukaan vakavasti otettava Uuden testamentin tutkija epäile hänen historiallisuuttaan. Hänen ylösnousemuksestaan on vankemmat todisteet kuin esimerkiksi siitä, että Aleksanteri Suuri on edes elänyt.
Raamatun kertomusten objektiivisuus on vahvimpia todisteita sen luotettavuudesta. Siinä kerrotaan myös suurempien uskonsankarien epäonnistumisista: Nooa juopui, Daavid teki aviorikoksen, Pietari kielsi Kristuksen ja opetuslapset eivät aluksi uskoneet ylösnousemukseen. Legenda ei kerro tällaista.
Ylösnousemus muutti opetuslapset niin perusteellisesti, että viikko sen jälkeen he alkoivat viettää sunnuntaita, ylösnousemuspäivää, jumalanpalveluspäivänä lauantain asemesta. Tämä oli todellinen ihme: ensimmäiset kristityt olivat kaikki juutalaisia, jotka aluksi noudattivat tarkasti oman uskontonsa ja kulttuurinsa säädöksiä.
Käsitys Raamatun kertomusten myyttisyydestä perustuu joidenkin raamatuntutkijoiden äärimmäisen subjektiivisiin näkemyksiin, esimerkiksi Julius Wellhausenin (1844–1918) lähdekritiikkiteoriaan ja Rudolf Bultmannin (1884–1976) käsitykseen Raamatun kirjoittajien myyttisestä maailmankuvasta. Nämä ovat hyvin kiistanalaisia teorioita. Monet heidän väitteistään on osoitettu vääriksi jo vuosikymmeniä sitten.
E. B. Tylor (1832–1917) väitti, että uskonto on kehittynyt alun polyteismistä (monijumalaisuudesta) monoteismiksi (yhden Jumalan palvomiseksi), mutta hänen näkemyksensä on kumottu noin sata vuotta sitten eivätkä kulttuuriantropologit enää suhtaudu siihen vakavasti.
Sigmund Freudin (1856–1918) teoria uskonnon alkuperästä on taas niin mielikuvituksellinen, ettei sitä ole koskaan pidettykään uskottavana.
Raamatussa on syvällisiä mysteerejä, esimerkiksi Jumalan kolminaisuus, mutta ne eivät tee tyhjäksi sen luotettavuutta.
Hän on totisesti noussut ylös!
Tekstit
