Ota Benga: darvinistit tekivät ihmisestä apinaihmisen ja esittelivät häntä apinahäkissä

Ota Benga Bronxin eläintarhassa vuonna 1906. Tuntematon kuvaaja, Public domain.




Joel Kontinen

Ota Benga (n. 1883–1916) oli kongolaismies, joka joutui apinahäkkiin USA:ssa. Lehdet mainostivat häntä puoliksi ihmisenä ja puoleksi apinana, evoluution puuttuvana renkaana.

Kun ihminen hylkää Jumalan ja omaksuu naturalistisia uskomuksia, seuraukset voivat olla kammottavia.

Palkittu dokumenttifilmi Human Zoos kertoo Ota Bengasta, jota evolutionistit käyttivät todisteena kehitysopista.

1900-luvun alussa sekä rasismia että eugeniikkaa eli rodunjalostusta pidettiin tieteellisinä.

Teoksessaan Descent of Man and Selection in Relation to Sex (1871) Charles Darwin vihjasi, että evoluutio suosii nimenomaan valkoista rotua.

Daytonan apinaoikeudenkäynnistä (1925) tunnettu sijaisopettaja John Scopes käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology -kirjaa, joka esimerkiksi kertoo, että ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Nykyisin tiede tunnustaa, että rotuja ei ole olemassa. Raamattu kertoi sen jo 2 000 vuotta sitten: ” Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun.” (Ap. t. 17: 26).

Lähde:

Evolution News and & Science Today. 2018. Human Zoos to Premiere in South Africa and Seattle. (10.4.).

90 vuotta Scopesin apinaoikeudenkäynnin jälkeen: evoluution todisteet yhä huteria

Daytonin apinaoikeudenkäynnissä sijaisopettaja John Scopes määrättiin maksamaan 100 dollarin sakko, koska hän oli rikkonut Tennesseen osavaltion lakia.




Joel Kontinen

Harvoista amerikkalaisista oikeudenkäynneistä on tehty laulu.

Daytonin apinaoikeudenkäynti on poikkeus. Siitä tulee tänään 21.7. kuluneeksi 90 vuotta. Tuomari Nurmio ja jotkut muut suomalaiset kevyen musiikin esittäjät ovat levyttäneet sitä ylistävän laulun.

Mutta oliko asia sen arvoinen? Evolutionistit ovat itse ehtineet kumota kaikki ne todisteet, joilla vuonna 1925 perusteltiin, että ihminen on kehittynyt alemmista elämänmuodoista.

Tuolloin fossiililöydöistä tunnetuimmat ovat Nebraskan ihminen eli Hesperopithecus haroldcookii, jonka olemassaolo perustui yhteen sian hampaaseen, ja Piltdownin ihminen eli Eoanthropus dawson, joka puolestaan on tieteen historian suurimpia huijauksia.

Sijaisopettaja John Scopes käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology -kirjaa, joka esimerkiksi kertoo, että ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Oikeus tuomitsi Scopes maksamaan 100 dollarin sakon, koska hän oli rikkonut Tennesseen osavaltion lakia.

Monen tietämys apinaoikeudenkäynnistä perustunee Inherit the Wind -elokuvaan, joka pyrki esittämään evoluution vastustajat mahdollisimman huonossa valossa.

Scopes ei todellisuudessa opettanut evoluutiota. Hän ei edes ollut biologian opettaja, vaan toimi sairastuneen biologian opettajan sijaisena kahden viikon ajan. Koko oikeudenkäynti oli American Civil Liberties Union (ACLU) -järjestön juoni, jolla oli tarkoitus haastaa Tennesseen osavaltion lakeja ja tehdä evoluutiota tunnetuksi.

Scopesin puolustusasianajaja Clarence Darrow oli kaikkea muuta kuin objektiivinen totuuden puolustaja. Hän solvasi tuomaria oikeudenkäynnin aikana ja neuvoi sekä Scopesia että tämän oppilaita valehtelemaan, että Scopes oli opettanut evoluutiota. Scopes itse tunnusti tämän myöhemmin avoimesti.

Nyt, 90 vuotta myöhemmin, darvinistit yrittävät tukahduttaa keskustelun evoluutiosta ja sensuroida ja syrjiä tai jopa vainota niitä, jotka rohkenevat livetä darvinistisesta ruodusta.

Evolutionisti Jerry Coynen sankarit – John Scopes ja Nelson Mandela

Nelson Mandela (ylimpänä). Kuva: South Africa The Good News / www.sagoodnews.co.za. Alimpana vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnistä tunnettu John Scopes. Kuva: Watson Davis, Smithsonian Institution.


Joel Kontinen

Voiko ihminen ihailla kahta vastakkaista asiaa? Ilmeisesti voi, jos hän on ateisti. Darvinistisen evoluution tunnetuimpiin puolustajiin lukeutuva Jerry Coyne ihastelee John Scopesia, liikunnanopettajaa, joka tuli tunnetuksi vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnistä, ja kuvautti itsensä tämän haudalla.

Hiljattain Coyne sanoi myös ihailevansa Nelson Mandelaa.

Scopes käytti opetuksessaan oppikirjana Hunterin Civic Biologyä, joka oli avoimen rasistinen ja markkinoi valkoisen ”rodun” ylemmyyttä. Sen mukaan ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Lisäksi Hunterin kirja mainosti rodunjalostuksen ylevyyttä.

Nelson Mandelan ajattelu erosi muutamalla valovuodella Scopesin ajan evolutionistien näkemyksistä.


Lähde:

Why Evolution Is True.

Apinaoikeudenkäynti Lontoossa

Vuoden 1925 apinaoikeudenkäynnin parodiaa esitellään Lontoon Old Vicissä. Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta.




Joel Kontinen

Inherit the Wind on Jerome Lawrencen ja Robert E. Leen vuonna 1955 kirjoittama oikeusdraama, joka vääristelee oleellisesti vuoden 1925 Daytonin apinaoikeudenkäynnin kulkua.

Tuolloin John Scopes-nimistä sijaisopettajaa syytettiin Tennesseen osavaltion lakien rikkomisesta. Oikeudenkäynnin tarkoitus oli selvittää, oliko hän sanonut ihmisen polveutuvan apinoista.

Parhaillaan Lontoon Old Vicissä esitettävä näyttämöversio perustuu tähän vuoden 1955 produktioon.

Selostaessaan näytelmää New Scientistin toimittaja Celeste Biever jättää kertomatta oleellisen eli sen, että Inherit the Wind on pyrkimys kirjoittaa historia uudelleen. Vaikka John Scopesia, joka draamassa on nimetty Bertram Catesiksi, syytettiin evoluution opettamisesta, hän itse myöntää, että koko juttu oli huijausta eikä hän edes päässyt biologian tunneillaan sinne asti.

Oikeudenkäynti oli American Civil Liberties Union (ACLU) –järjestön juoni, jolla oli tarkoitus haastaa Tennesseen osavaltion lakeja ja tehdä evoluutiota tunnetuksi.

Biever käyttää näytelmää verukkeena käydä älykkään suunnittelun ja varsinkin Michael Behen kimppuun sen sijaan, että pohtisi sen tarkoitushakuisuutta.

Scopesin puolustusasianajaja Clarence Darrow, josta elokuvassa ja näytelmäversiossa käytetään nimeä Henry Drummond, oli kaikkea muuta kuin objektiivinen totuuden puolustaja. Hän solvasi tuomaria oikeudenkäynnin aikana ja neuvoi sekä Scopesia että tämän oppilaita valehtelemaan, että Scopes oli opettanut evoluutiota.

Syyttäjä William Jennings Bryan, josta filmissä ja näytelmäversiossa käytetään nimeä Matthew Harrison Brady, ei suinkaan ollut yksinkertainen fundamentalisti, jollaisena Inherit the Wind hänet kuvaa. Bryan oli aikansa pidetyimpiä puhujia ja politiikkoja. Hän toimi Woodrow Wilsonin presidenttikaudella ulkoministerinä ja oli itse ollut kolmasti demokraattien presidenttiehdokas.

Oleellista on myös se, että toimittaja Biever vaikenee täysin niistä todisteista, joilla evolutionistit yrittivät tuohon aikaan (vuonna 1925) saada ihmiset vakuuttumaan apinallisesta alkuperästään. Fossiililöydöistä tunnetuimmat ovat Nebraskan ihminen eli Hesperopithecus haroldcookii, jonka olemassaolo perustui yhteen hampaaseen, ja Piltdownin ihminen eli Eoanthropus dawson, joka puolestaan on tieteen historian suurimpia huijauksia.

Sijaisopettaja John Scopes käytti biologian tunneilla Hunterin Civil Biology –kirjaa, joka esimerkiksi kertoo, että ihmisrotuja on viisi: etiopialaiset eli neekerit, malaijit eli ruskeaihoiset, Amerikan intiaanit, mongolit ja kaukasialaiset eli Amerikan ja Euroopan vaaleaihoiset, jotka ovat kehittynein rotu.

Evoluution "totuudet" ovat muuttuneet jonkin verran Daytonin päivistä.

Lähteet:

Biever, Celeste. 2009. 'Monkey trial' drama is more than a defence of evolution. New Scientist (19.10.) http://www.newscientist.com/article/dn17998-monkey-trial-drama-is-more-than-a-defence-of-evolution.html?full=true

Excerpts from Hunter's Civic Biology (1914). http://www.law.umkc.edu/faculty/projects/ftrials/scopes/hunt196.htm

Menton, David. 2003. Inherently Wind: A Hollywood History of the Scopes Trial. Answers in Genesis DVD.

Outoja väitteitä Aamulehdessä: Evoluutio on todistettu järjen mukaan ja paljon, paljon muuta

Daytonin apinaoikeudenkäynnin yksityiskohdat menivät toimittajalta hiukan sekaisin. Kuva Answers in Genesiksen luomismuseosta.



Joel Kontinen

Charles Darwinin juhlavuosi tuottaa kiinnostavia kannanottoja. Evoluutio on ”järjen ja tieteen mukaan todistettu”, kirjoittaa toimittaja Tuulia Matilainen Aamulehdessä 23.2. Ja lisää erikoisia väitteitä on tulossa:

Akateemisessa maailmassa nykytieteen yhden kulmakiven vastustajia ei juuri ole, hän toteaa.

Matilainen on opiskellut pääaineenaan historiaa, joten ehkä meidän on annettava hänelle anteeksi, jos hän ei ole perehtynyt biotieteissä käytävään keskusteluun kovinkaan tarkasti. Rohkeimmat biologit olisivat valmiita jo kuoppaamaan koko uusdarvinistisen evoluution todisteiden puutteesta.

Toimittaja Matilainen ei kaiketi ole kuullut tästä vaan jatkaa: ”Evoluutioteoria ei kuitenkaan enää ole vain hypoteesi vaan todistettu teoria – yksi modernin biologian kiistämätön ja keskeinen prinsiippi.”

Herää kysymys: mistä lähtien teorioita on ruvettu todistamaan oikeiksi? Esimerkiksi Oxford Dictionary of Science tekee eron lakien, teorioiden ja hypoteesien välillä. Matilainen lienee sekoittanut lain ja teorian. Teoria voidaan periaatteessa vielä hylätä todisteiden puutteesta, ja näinhän jotkut biologit ja filosofit ovat jo ennustaneet evoluutiosta.

Seuraavaksi opimme, että vuonna 1925 muuan John Scopes uhmasi Tennesseen osavaltion kieltoa ja opetti evoluutiota koulussa. Tämä on kiinnostava urbaanilegenda, mutta biologian opettajan sijaisena toiminut Scopes kertoi myöhemmin itse, että hän ei opettanut evoluutiota. Koko jupakka oli evolutionistien lavastusta.

Daytonin apinaoikeudenkäynnin aikana evoluutiota perusteltiin sitä paitsi ”todisteilla”, jotka evolutionistit ovat kauan sitten jo itsekin osoittaneet vääriksi. Scopes opetti kirjasta, jonka mukaan ihmisrotuja oli viisi. Valkoinen rotu oli niistä kehittynein, näin sen ajan tiede lapsukaisia valisti.

Mutta Matilainen jatkaa tarinointiaan. USA:n ”tiedepiirit” alkoivat vaatia evoluution opettamista, kun Neuvostoliitto laukaisi sputnikin ennen kuin Yhdysvallat sai satelliittinsa avaruuteen.

Totuus ei ole aivan näin yksipuolinen. USA:n avaruusohjelman isä Wernher von Braun oli kreationisti. Hän jopa lähetti osavaltionsa koululautakunnalle kirjeen, jossa hän vaati, että luomisnäkemys pitää myös ottaa opetuksessa huomioon.

Sitten meille kerrotaan, että tieteellinen kreationismi syntyi 1980-luvulla. Todellisuudessa sen renessanssi on ajoitettavissa vuoteen 1961, jolloin tohtorit Henry Morris ja John Whitcomb julkaisivat teoksensa The Genesis Flood.

Ei siis ole yllätys, että älykkään suunnittelun määritelmäkään ei osu aivan kohdalleen.

Lopuksi meitä varoitetaan älykkäästä suunnittelusta, jonka juonet Texasin koululaitoksessa ovat susia lammasten vaatteissa ja asettavat evoluutioteorian huonoon valoon.

Texasin kouluissa on jo kahden vuosikymmenen ajan voitu tarkastella tieteellisiä teorioita kriittisesti, joten Matilainen ei taaskaan ole perillä siitä, mistä hän niin mahtipontisesti kirjoittaa.

Mutta yhdessä asiassa hän on oikeassa: evoluutio ei kestä kriittistä tarkastelua. Juuri tämän vuoksi darvinistit yrittävätkin tukahduttaa kaiken kritiikin.


Lähteet:

Isaacs, Alan & al. (toim.) 2006. A Dictionary of Science. 4. painos. Oxford: Oxford University Press.

Matilainen, Tuulia. 2009. Oppi jonka vastustus ei koskaan kuole? Aamulehti A2, 23.2.