Aamulehden tiedetoimitus peruu puheitaan – vihdoinkin

Ida eli Darwinius masillae. Kuvan lähde: Franzen JL, Gingerich PD, Habersetzer J, Hurum JH, von Koenigswald W & Smith BH (2009). Complete Primate Skeleton from the Middle Eocene of Messel in Germany: Morphology and Paleobiology. PLoS ONE 4(5): e5723. doi:10.1371/journal.pone.0005723.



Joel Kontinen

Aamulehti on harvoin perunut tiedeuutisiaan tai edes niiden tulkintoja. Mutta nyt on sekin tapahtunut. Isotäti-Idan juttu sai jopa Vesa Vanhalakan pitkään uinuneen kriittisyyden heräämään ainakin hetkeksi.

Vanhalakka kertailee kolumnissaan Idan esittelyä New Yorkin luonnonhistoriallisessa museossa pari viikkoa sitten. Hän ei enää spekuloi Darwinius masillaen ihmismäisillä piirteillä vaan pahoittelee valtoimeksi yltänyttä kohua.

Ryöpytyksen kohteeksi joutuu Ida-fossiilin omistaja, norjalainen paleontologi Jörn Hurum, joka kotvan paistatteli parrasvaloissa Isotädin kanssa:

Mopo taisi karata pahemman kerran julkisuudenkipeän tutkijan käsistä. Tiedemaailmassa Hurumin toiminta on saanut ansaitsemansa tuomion.

Lopuksi Vanhalakka pohtii, mitä kohusta seuraa:

Kreationistit eli luomisopin kannattajat sen sijaan kiittävät. He saivat käyttöönsä uuden aseen, jolla kampanjoida evoluutiota vastaan. Jopa Hurum myöntää, että tämä on ongelmallista. Mutta tehty mikä tehty.

Ensi kerralla Vanhalakka voisi tarkastella Lucya hieman kriittisemmin. Sitten voisi vuorossa olla vaikkapa Tiktaalik.

Jäämme odottamaan.


Lähde:

Vanhalakka, Vesa. 2009. Ida-fossiilin hypetys suututtaa. Aamulehti 2.6., B22.

Science ja Nature epäilevät isotäti-Idaa

Isotäti-Ida taitaakin olla vain puoliapinoiden isoäiti. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Johtavat tiedejulkaisut Science ja Nature suhtautuvat harvinaisen kriittisesti hiljattain julkisuudessa paistatelleeseen isotäti-Idaan.

Saksasta löytynyt puoliapinan fossiili on säilynyt hämmästyttävän hyvin. Ida sai Charles Darwinin juhlavuoden kunniaksi nimen Darwinius masillae. Masillae taas tule fossiilin löytöpaikasta Messelistä.

Populaarilehdistö mainosti vanhan puoliapinan jäänteitä ihmisen ja apinan väliseksi puuttuvaksi renkaaksi. Esimerkiksi BBC:n verkkosivuilla Idaa kutsuttiin varhaisemmaksi esi-äidiksemme (our earliest ancestor).

Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka oli näkevinään Idassa ihmismäisiä piirteitä.

Monet johtavat evoluutiotutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei Idalla ole juuri mitään tekemistä ihmisen alkuperan tai kehityksen kanssa. Nature ja Science jopa varoittavat, että kohusta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, kun huomataan, ettei Ida olekaan kauan kateissa ollut puuttuva rengas vaan nykyisten puoliapinoiden lähisukulainen.

Idasta oli jo tekeillä dokumenttifilmi ja kirja ennen kuin siitä julkaistiin tutkimus PLoS ONE:ssa. Nature arveli pääkirjoituksessaan, että kiire vaikutti kriittisyyden puutteeseen. Vaikka Idaa ei alkuperäisessä tutkimuksessa nostettukaan ihmisen esiäidiksi, kirjan ja dokumenttifilmin sana linkki (link) antoi puoliapinasta väärän kuvan. Populaarilehdistö taas ei ennenkään ole varsinaisesti kaihtanut julkisuutta.

Näyttänee siltä, että Ida on tuomittu jäämään puoliapinaksi. Mediakohu ei pysty sitä muuksi muuttamaan.










Lähteet:

Gibbons, Ann. 2009.Celebrity Fossil Primate: Missing Link or Weak Link? Science 324: 5931, 1124-1125. (29.5)

Nature. 2009. Media frenzy. (pääkirjoitus). Nature 459: 7246, 484 (28.5. 2009). http://www.nature.com/nature/journal/v459/n7246/full/459484a.html

Paljon hälyä Isoäiti-Idasta

Onni on löytää pitkään kadoksissa ollut isoäiti! Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen


Kohu Ida-nimisen puoliapinan fossiilista tuo mieleen reilun kahden vuoden takaisen mediasirkuksen, jonka kohteena oli Jeesuksen perhehaudan oletettu löytyminen. Tuolloinkin löytö vietiin ensin mediaan ennen kuin sitä alettiin tutkia perusteellisemmin. Kohu laantuikin melko pian. Todisteet osoittautuivat äärimmäisen hatariksi.

Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa (American Museum of Natural History) esitellystä fossiilista toki julkaistiin myös tieteellinen tutkimus PLoS ONE –lehdessä, mutta asiantuntijat kritikoivat juttua. He pitivät sitä liian pintapuolisena. Jotkut rohkenivat epäillä, ettei esimerkiksi Science tai Nature olisi julkaissut tällaista tutkimusta. Myös New Scientist epäili, ettei kohussa ollut tarpeeksi villoja.


Joskus, kun tekeillä on kirja ja TV-dokumentti, raha näyttää olevan tärkeämpi kriteeri kuin huolellinen tutkimus.

Metrin pituinen Ida nimettiin Charles Darwinin juhlavuoden kunniaksi sopivasti Darwinius masillaeksi. Harrastelijakeräilijä löysi fossiilin jo vuonna 1983 Messelistä Saksasta. Mutta vasta kun Oslon luonnonhistoriallisen museon paleontologi Jörn Hurum sai Idan maalliset jäännökset käsiinsä, alkoi spekulaatioiden aika.

Esimerkiksi Israelissa monien muinaislöytöjen aitoutta epäillään, jos ne ovat peräisin vapailta markkinoilta eli harrastelijoiden kokoelmista. Tämä ei toki riitä tekemään niistä väärennyksiä, mutta kysymyksiä se herättää.

47 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioitu Ida on sikäli erikoinen, että siitä on tallella 95 prosenttia. Esimerkiksi Lucystä (Australopithecus afarensis) on jäljellä 40 prosenttia. Lisäksi isoäidin vatsalaukun sisältö on säilynyt.

Ida muistuttaa Madagaskarilla edelleenkin eläviä makeja, joskaan sillä ei ollut ”hammaskampaa” jolla nykymakit sukivat turkkiaan, eikä pitkää sukimiskynttä.

Vaikka Aamulehden tiedetoimittaja Vesa Vanhalakka on näkevinään ihmismäisiä piirteitä Idassa, maailmankatsomuksella voi olla paljonkin tekemistä tämän tulkinnan kanssa. Mielikuvitusta saa käyttää jo aika paljon ennen kuin puoliapinan ominaisuuksista tulee ihmisen piirteitä. Koirassakin voi olla ihmismäisiä piirteitä, mutta nekään eivät tee hauvoista sukulaisiamme.

Ida-isoäidin maallisten jäännösten epätavallisen hyvä säilyminen viittaa katastrofiin. Kreationistisesta perspektiivistä katsottuna Ida saattoi hyvinkin hukkua Nooan ajan tuhotulvassa yhdessä toisen isoäidin eli Lucyn kanssa.



Lähteet:

Beard, Chris. 2009. Why Ida fossil is not the missing link. New Scientist. 21.5. http://www.newscientist.com/article/dn17173-why-ida-fossil-is-not-the-missing-link.html

Vanhalakka, Vesa. 2009. Onko tässä ihmisen ja apinan välinen puuttuva rengas? Aamulehti 21.5, A5.