Tälle skenaariolle ei ole sijaa “skeptisessä” ajattelussa. Kuva Wikipediasta.
Joel Kontinen
Skeptikko Michael Shermer on viime aikoina tutustunut henkilöihin, jotka eivät jaa hänen näkemystään perimmäisistä kysymyksistä. Helmikuun alussa hän kävi katsastamassa Nooan arkkia ja kuun loppupuolella hän väitteli Hugh Rossin ja Fazale Ranan kanssa Pohjois-Floridan yliopistossa Jacksonvillessä.
Astrofyysikko Ross ja biokemisti Rana ovat Reasons to Believe (RTB) – järjestön kärkimiehiä. RTB on kristillinen apologiajärjestö, joka tunnetaan yrityksestään yhdistää Raamatun totuus ja geologian oletetut vuosimiljoonat.
RTB:n progressiivinen luomismalli hyväksyy suurimman osan tieteen valtavirran tulkinnoista (alkuräjähdys, 4,6 miljardin vuoden ikäinen maapallo, esi-aadamilaiset hominidit). Ainoa poikkeus on darvinistinen käsitys ihmisen alkuperästä. RTB:n mukaan Jumala loi olemassaolevat lajit vuosimiljoonien aikana.
Freelancekirjoittaja ja psykologi Gary Whittenberger kirjoitti väittelystä raportin E-Skeptic –uutiskirjeeseen. Hän ei pitänyt Rossin ja Ranan argumentteja uskottavina. Hänen mielestään universumin hienosäätö voidaan selittää luonnollisilla syillä. Sehän on joka tapauksessa tapahtunut tosiasia.
Hän vetoaa siihen, että tietomme todellisesta maailmasta voi estää meitä näkemästä, että hienosäätö ja fysiikan vakiot, jotka tekevät elämän mahdolliseksi, ovat voineet syntyä sattumalta:
[Emme] tiedä, ovatko universumin yksittäiset fysiikat vakiot riippumattomia toistaan. Voi olla, että nämä vakiot, jos ne voisivat olla erilaisia kuin ne ovat, ovat täysin riippuvaisia toisistaan.
Millaista skeptisismiä tämä oikein on? Sitä voitaisiin kutsua silkaksi spekulaatioksi, mutta jospa emme ala jossitella.
Whittenberger ei myöskään tunnusta, että DNA:n hierarkkinen rakenne muistuttaa luonnollista kieltä ja siten viittaa suunnitteluun. Skeptikkojen näkemys muistuttaa vanhaa darvinistista selitystä: jos se kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, sen täytyy olla höyhenpukuinen T. rex.
Skeptikko Whittenberger ei huomaa omaa epäjohdonmukaisuuttaan vaan syyttää Rossia ja Ranaa siitä, että nämä
pelaavat … peliä, jossa etsitään vastaavuuksia, koska todella halutaan löytää niitä.
Tällainen tulkinta sopii oivallisesti darvinistiseen selitysperinteeseen. Miltei jokainen uusi apinamainen fossiili tulkitaan (ainakin aluksi) ihmisen esi-isäksi eli löydetään se, mitä etsitäänkin.
Useimpien skeptikkojen tavoin Whittenberger ei halua tunnustaa, että hänkin pelaa peliä, jossa hylätään kaikki, mikä vähänkin kuulostaa suunnitellulta.
Todellinen syy saattaa hyvinkin piillä siinä, että hän ei halua myöntää Suunnittelijan olemassaoloa. Jos Suunnittelija on oikeasti olemassa, olemme Hänelle vastuussa teoistamme.
Valitettavasti RTB:n luomismalli ei ole todellinen Raamattuun perustuva malli. Whittenberger syyttää perustellusti Rossia ja Ranaa siitä, että he tulkitsevat Raamattua valikoidusti saadakseen sen sopimaan selitysmalliinsa. He esimerkiksi tulkitsevat Genesiksen luomispäivät miljoonien vuosien pituisiksi ajanjaksoiksi. He eivät pidä Nooan ajan vedenpaisumusta globaalisena tuhotulvana ja väittävät, että neandertalinihminen ja muut varhaiset Homo-suvun ihmiset olivat sieluttomia apinaihmisiä.
Jostain syystä nämä “apinamiehet” hautasivat kuolleensa, jättivät jälkipolvien ihailtaviksi kalliomaalauksia, joiden tasoon harva näkytaiteilija yltää, ja valmistivat työkaluja ja soittimia. Tuorehkon tutkimuksen mukaan he myös käyttivät kenkiä.
RTB hyväksyy sekulaarin valtavirtatieteen näkemyksen fossiiliaineistosta, vaikka eläinten joukkohaudat ja vanhat fossiilit puhuvat verenvuodatuksesta ja kuolemasta jo kauan ennen Aadamin syntiä - paitsi jos hyväksymme Raamatun opetuksen kuoleman alkuperästä.
Kun Jeesus opetti rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16), hän kertoi, mihin Vanhan testamentin epäileminen johtaisi:
Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.
Loppujen lopuksi Mooses ilmaisi selvästi, kuinka kauan koko universumin luominen kesti:
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. (2. Moos. 20:11).
Toisin sanoen kompromissi ei ole oikea tapa saada skeptikko vakuuttuneeksi luomisesta.
Lisätietoa:
Jonathan Sarfatin teos Refuting Compromise (Master Books, 2004) dokumentoi progressiivisen kreationismin tieteelliset ja teologiset virheet. Kemian tohtori Sarfati työskentelee nykyisin Creation Ministries Internationalissa. Hänen uusin kirjansa By Design julkaistiin vuonna 2008.
Lähde:
Whittenberger, Gary J. 2009. “Reasons To Believe” … or Not. E-Skeptic (4. 3.).
Tekstit
