Artemis II -astronautit ovat lentäneet kuun ympäri

 

Kuun lähipuoli näkyy oikealla, ja se voidaan tunnistaa pinnan peittävistä tummista täplistä. Vasemmalla alkaa se kaukainen puoli, jota emme näe maapallolta. Kuva: NASA

Joel Kontinen

Artemis 2 on lentänyt kauemmaksi maasta kuin mikään muu avaruusalus.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vuoden 1972 jälkeen ihmiset kiersivät kuun. Neljä USAn astronauttia oli mukana, kun he ylittivät 400 171 kilometriä maasta, mikä oli enemmän kuin Apollo 13 saavutus.

Ohilennon aikana astronautit vuorottelivat tarkkaillen ja valokuvaten kuuta Orionin ikkunoista sekä matkustamon välillä, jossa he pysyivät yhteydessä Houstonissa, Texasissa sijaitsevaan lennonjohtoon. Miehistön jäseniä ovat NASAn astronautit Reid Wiseman, Christina Koch ja Victor Glover sekä Kanadan avaruusjärjestön astronautti Jeremy Hansen.

Kuuta kiertäessään miehistö pääsi tarkastelemaan alueita, joita ihmissilmä ei ole koskaan aiemmin nähnyt suoraan. He viettivät suuren osan ajastaan ​​tarkkaillen Terminaattoria, päivän ja yön rajaa, jossa näkyvät varjot korostavat maastoa jyrkästi. "Terminaattorissa on niin paljon taikaa – valon saarekkeet, laaksot, jotka näyttävät mustilta aukoilta, [joihin] astuessasi putoaisit suoraan kuun keskelle, se on visuaalisesti niin kiehtovaa", Glover sanoi.

Katsoessaan topografiaa läheltä astronautit kertoivat myös, että heihin teki vaikutuksen kuvitellessaan, millaista olisi kävellä kuun pinnalla. ”Totuus on, että kuu on todellakin oma kappaleensa maailmankaikkeudessa – se ei ole vain ohikulkeva kuva taivaalla, se on todellinen paikka”, Koch sanoi.

Lähde:

Leah Crane 2026 The Artemis II astronauts have flown around the moon | New Scientist 7.4.

Uranuksen kiertoradalla löydetty uusi kuu on sen pienin

 

Kuva: NASA, ESA, CSA, STScI, M. El Mou

Joel Kontinen

Meidän aurinkokuntamme on saanut yhden kuun lisää.

James Webb -avaruusteleskooppi on löytänyt pienen ja himmeän uuden kuun Uranuksen kiertoradalla. Löydön myötä planeetan kuumäärä on nyt 29, ja tiedemiehet sanovat, että lisääkin todennäköisesti löydetään.

Uuden kuun löysi Maryame El Moutamidin johtama tutkimusryhmä Southwest Research Institutessa Coloradossa käyttämällä kymmentä pitkän valotusajan infrapunakuvaa, jotka NASAn James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) otti 2. helmikuuta tänä vuonna.

Vasta löydetyn kuun nimi tarvitsee Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin (IAU) hyväksynnän. IAU on johtava viranomainen tähtitieteellisten kohteiden virallisten nimien ja nimitysten antamisessa. SETI-instituutin Mark Showalter, joka oli osa tutkimusryhmää ja on itse tunnustautunut teatterifani, sanoo, että keskusteluja on käyty, mutta loppukiriä ei ole vielä tehty.

Showalterin mukaan niin pienen ja himmeän kuun havaitseminen oli vaikea tehtävä. "Se on pieni kohde aivan hyvin, hyvin kirkkaan kohteen vieressä. Se on kuin tuijottaisi auton ajovaloja ja yrittäisi katsoa kärpästä", hän sanoo.

Lähde: 

Matthew Sparkes 2025 New moon discovered orbiting Uranus is its smallest one | New Scientist 19.8.

Evolutionisteilla uusi käsitys kuun muodostumisesta

 

Kuva:  Mark Garlick/Science Photo Library, 

Joel Kontinen

Uusi simulaatio paljastaa vaihtoehtoisen evolutionistisenselityksen kuun muodostumiselle.

Evolutionistit uskovat Kuun syntyneen Maan ja Marsinkokoisen kohteen, nimeltä Theia, välisen törmäyksen seurauksena. Mutta nyt Jacob Kegerreis Durhamin yliopiston laskennallisen kosmologian instituutista ja hänen kollegansa ovat käyttäneet tähän mennessä yksityiskohtaisimpia supertietokonesimulaatioita mallintaakseen törmäyskappaleiden törmäysskenaarioita vaihtelevilla parametreilla, kuten kulmalla, nopeudella ja kierroksilla akselinsa ympäri.

Nämä simulaatiot osoittavat jättimäisen iskun, joka asettaa kuun kaltaisen kappaleen välittömästi kiertoradalle Maan ympäri, toisin kuin aiemmissa malleissa, jotka osoittavat, että kuu muodostuu vähitellen keräämällä roskia Maan törmäyksestä Theian kanssa. "Tämä avaa kokonaan uusia mahdollisia lähtöpaikkoja kuun kehitykselle", Kegerreis sanoo.

Mutta Theiasta ei ole minkäänlaisia todisteita.

Lähde;   

Stock,  David. 2022.Detailed simulation reveals new explanation for the moon's formation New Scientist 5.10. 

Kuussa on vettä

 

Kuva: Xinhua / Alamy Stock Photo. 

Joel Kontinen

Kiinan Chang’e 5 -lento laskeutui kuuhun vuonna 2020 ja se lähetti takaisin näytteitä pölystä ja kivistä, joiden on todettu sisältävän vettä – mutta ei kovin paljon.

Chang’e 5 laskeutui kuuhun 1. joulukuuta 2020 ja otti näytteitä kuun maaperästä ja kivistä. Kaksi päivää myöhemmin se nousi Kuusta ja toi näytteet takaisin Maahan noin kahden viikon kuluttua. Jianjun Liu ja Bin Liu Kiinan tiedeakatemiasta ja heidän kollegansa ovat nyt analysoineet nämä näytteet ja löytäneet merkkejä vedestä, joka on sitoutunut materiaalin mineraalirakenteeseen. Laskuri itse näki vihjeitä tästä vedestä, mutta näytteiden analysointi maan päällä olevassa laboratoriossa antoi tutkijoille mahdollisuuden varmistua asiasta.

He havaitsivat, että kuun maaperän vesitaso oli noin 28,5 miljoonasosaa – suhteellisen kuivaa jopa kuuhun nähden. Näytteen sisältämien mineraaliapatiitin osien vesipitoisuus oli kuitenkin jopa 179 miljoonasosaa.

"Havaittu vesimäärä on tavallaan alhainen verrattuna siihen, mitä olisimme odottaneet ennen tehtävää", sanoo Parvathy Prem Marylandin Johns Hopkins -yliopistosta, joka ei ollut mukana tässä työssä. Tämä saattaa johtua siitä, että Chang'e 5 otti näytteet erityisen lämpimänä vuorokauden aikana. Tai se voi johtua siitä, että alus laskeutui alueelle, jota Maan magneettikenttä suojasi aurinkotuulelta. Tämä tuuli sisältää vetyä, joka voi muuttua vedeksi, kun se kohtaa happiatomeja kuun pinnalla, joka on tunnettu kuun veden lähde.

"Tässä työssä analysoidaan muutamia tietyissä olosuhteissa kerättyjä näytteitä aivan tietystä paikasta, mutta tämä on tärkeä osa suurempaa kuvaa", Prem sanoo. Tutkijat ovat keränneet kolmentyyppistä tietoa samalta alueelta: pöly- ja kivinäytteitä, paikallisia tietoja laskeutujalta ja satelliittihavaintoja kiertoradalta. Niiden vertailu tarkoittaa, että voimme yhdistää satelliittidatan paremmin pohjatotuuteen tulevaisuudessa, hän sanoo. Vielä ei ole selvää, onko tämä mineraalisidonnainen vesi käyttökelpoinen tuleville kuun tutkimusmatkailijoille. "Pitäisi käsitellä melko paljon maaperää, jotta vettä saadaan", Prem sanoo. "Juuri määrältään kosteimmatkin kuun maaperät ovat kuivempia kuin maan kuivin aavikko, joten puhumme todella pienistä vesimääristä. Mutta vesi, varsinkin planeettamme ulkopuolella, on arvokasta."

Kreationistit ovat sanoneet, että avaruudessa lentävät kappaleet sisältävät vettä.

Lähde:

Crane,  Leah . 2022, Moon rocks collected by the Chang’e 5 mission have water in them. New Scientist 16.6. 

 

USA päätti räjäyttää atomipommin Kuussa

 

Kuva  Gregory H. Revera CC BY-SA 3.0. 

USA.n hallitus on salaisessa pöytäkirjassaan päätynyt räjäyttämään atomipommin Kuussa.

Ehkä kiehtovimpia asiakirjoista ovat useat kymmenet Defense Intelligence Reference Document (DIRD) -asiakirjat, jotka käsittelevät erilaisten "kehittyneiden teknologioiden elinkelpoisuutta." Tämä kokoelma sisältää raportteja "läpikäyvistä madonrei’istä, tähtiporteista ja negatiivisesta energiasta", "korkeataajuisesta gravitaatioaaltoviestinnästä", "loimivoimasta, pimeästä energiasta ja ylimääräisten ulottuvuuksien manipuloinnista" ja monista muista faneille tieteiskirjallisuudesta tutuilta aiheista.

Monissa raporteissa korostetaan edistyneiden teknologioiden käyttöönoton epäkäytännöllisyyttä. Esimerkiksi DIRD-raportissa näkymättömyyspeitosta kirjoittajat kirjoittavat, että "täydelliset peittämislaitteet ovat mahdottomia, koska ne vaativat materiaaleja, joissa valon nopeus lähestyy ääretöntä." Kuitenkin peittolaitteet, jotka tekevät esineistä näkymättömiä mikroaaltopohjaisille antureille, kuten tutkat ja liiketunnistimet, ovat "epäilemättä nykytekniikan ulottuvilla", raportin kirjoittajat kirjoittivat. Muut raportit eivät ujostele esittää rohkeita, joskus outoja ehdotuksia edistyneen teknologian toteuttamiseksi. Raportissa "negatiivisesta massapropulsiosta" kirjoittajat ehdottavat suunnitelmaa etsiä kuun keskeltä erittäin kevyitä metalleja, jotka voivat olla "100 000 kertaa terästä kevyempiä, mutta joilla on silti teräksen lujuus". Kuun keskustan saavuttamiseksi kirjoittajat ehdottavat tunnelin räjäyttämistä kuun kuoren ja vaipan läpi käyttämällä lämpöydinräjähteitä.

 Mutta Kuu on tärkeä meille.

 Lähde:  

 Specktor, Brandon. 202. US government's secret UFO program may have considered nuking the moon, newly released reports reveal Live Science. 20.4. 

Evolutionisti: ”Kuun sisältöä voi piillä Maan sisällä¨

Kuva: NASA/JPL-Caltech, public domain. 

Joel Kontinen

Kuun synty on jäänyt mysteeriksi niille, jotka uskovat vain naturalistisiin prosesseihin. Teoriat ovat tulleet ja menneet, mutta yksikään ei ole kyennyt selittämään, miksi meillä on isohko Kuu mutta esimerkiksi Venuksella ja Marsilla ei sellaista ole.

Tutkijat joutuvat myös turvautumaan Theia-nimiseen hypoteettiseen Marsin kokoiseen kivijärkäleeseen, joka törmäsi Maahan ja muovaili siitä donitsin.

Tutkijat ovat jo pitkään olleet yhtä mieltä siitä, että  Kuu muodostui, kun Theia-niminen protoplaneetta iski Maahan sen syntyvaiheessa noin 4,5 miljardia vuotta sitten. Nyt tieteellisellä ryhmällä on uusi provosoiva ehdotus, joka perustuu uuteen isotooppiseen ja mallinnusnäyttöön. Jotkut evolutionistit uskovat, että Theian jäännökset löytyvät kahdesta maanosan kokoisesta kivikerroksesta, jotka ovat hautautuneet syvälle Maan vaippaan. Näihin syviin kerroksiin sidottujen kerrosten laava osoittaa, että LLSVP:t voivat olla muinaisia jo törmäyshetkellä. Ja Apollo Moon -kalliot viittaavat siihen, että Theia oli suuri, melkein varhaisen Maan kokoinen ja sen vaippa oli epänormaalin kova. Ja tämä tiheä vaippa on sopusoinnussa mallien kanssa, jotka olisivat antaneet Theian vaipan upota syvälle maapallon sisään ja pysyä muuttumattomana miljardeja vuosia.

Tukimus on osoitus darvinistisesta satuilusta.

 

Lähde:

Voosen, Paul, 2021, Remains of Moon-forming impact may lie deep in Earth  Science  371 6536, 1295-1296 26.3. 

 

 

 

Asteroidi, joka kiertää Marsin takana voi olla se, joka varasti kuumme

 

Kuva: NASA/Moon Trek/USGS/LRO,

Joel Kontinen

Evolutionisteilla on taas teoria siitä, miten ei-todettavissa oleva asteroidi varasti kuumme. Heillä on myös tarina siitä, miten Aurinko murhasi Marsin.

 

Joku onkin sanonut, että tähtitiede on varsin kummallista – se ei ole tiedettä.

 

Tämä asteroidi, nimeltään (101429) 1998 VF31, on osa Troijan asteroidien ryhmää, joka jakaa Marsin kiertoradan. Troijalaiset ovat taivaankappaleita, jotka ovat joko 60 astetta planeetan edessä tai takana.

 

Suurin osa troijalaisista asteroideista, joista tiedämme, jakaa Jupiterin kiertoradan, mutta myös muilla planeetoilla on niitä, mukaan lukien Mars ja Maa. (101429) 1998 VF31:n (jäljempänä '101429') tekee mielenkiintoiseksi se, että Punaisen planeetan takana olevien troijalaisten (jotka seuraavat Marsin takana sen kiertäessä aurinkoa) joukossa 101429 näyttää olevan ainutlaatuinen.

Loput ryhmästä, jota kutsutaan L5-marsilaisiksi troijalaisiksi, kuuluvat kaikki ns. Eureka-perheeseen, joka koostuu 5261 Eurekasta - ensimmäisestä löydetystä Mars-troijalaisesta - ja joukosta pieniä palasia, joiden uskotaan irronneen vanhempiensa avaruuskivestä. 101429 on kuitenkin erilainen, ja Pohjois-Irlannin Armaghin observatorion ja planetaarion (AOP) tähtitieteilijöiden johtamassa uudessa tutkimuksessa tutkijat halusivat tutkia miksi. X-SHOOTER-nimisen spektrografin avulla Chilessä sijaitsevan Euroopan eteläisen observatorion 8 m: n erittäin suurella teleskoopilla (VLT) tutkittiin, kuinka auringonvalo heijastaa 101429:tä ja sen L5-sukulaisia ​​Eureka- perheessä. Vain näyttää siltä, ​​että 101429 ja Eureka-klaani eivät ole sukulaisia, sillä analyysi, joka paljasti 101429, osoittaa spektrin vastaavuuden satelliitille paljon lähempänä kotia.

 

 "Tämän tietyn asteroidin spektri näyttää olevan melkein samanlainen kuin kuu, joissa on paljastettua kalliota, kuten kraatterin sisätilat ja vuoret", selittää AOP: n astrokemisti Galin Borisov. Vaikka emme voi vielä olla varmoja siitä, miksi näin on, tutkijoiden mukaan on uskottavaa, että tämän marsilaisen troijalaisen alkuperä sai alkunsa kaukana Punaisesta planeetasta, ja 101429 edustaa "kuun alkuperäisen kiinteän kuoren jäännöstä". Jos se on totta, kuinka Kuun kauan kadonnut kaksonen päätyi troijalaiseksi, joka on sidottu Marsin kanssa?

 

"Varhainen aurinkokunta oli hyvin erilainen kuin näemme tänään", kertoo tutkimuksen johtava kirjoittaja, AOP-tähtitieteilijä Apostolos Christou. evolutionistien mielestä "äskettäin muodostuneiden planeettojen välinen tila oli täynnä roskia ja törmäykset olivat yleisiä. Suuret asteroidit osuivat jatkuvasti Kuuhun ja muihin planeettoihin. Tällaisen törmäyksen sirpale olisi voinut saavuttaa Marsin kiertoradan, kun planeetta oli muodostumassa edelleen ja oli loukussa Troijan pilvissä. "

 

Se on evolutionisteille kiehtova idea, mutta tutkijoiden mukaan se ei ole ainoa selitys 101429: n menneisyydelle. On myös mahdollista ja ehkä todennäköisempää, että troijalainen edustaa sen sijaan Marsin fragmenttia, joka on pilkottu samanlaisella tapahtumalla, joka vaikutti Punainen planeetta; tai se voi olla vain tavallinen asteroidi, joka päätyi auringon säteilyn sääprosessien kautta näyttämään aivan kuin kuulta. Lisähavainnot, joissa on vielä tehokkaampia spektrografeja, saattavat tuoda enemmän valoa tähän avaruuden vanhempien kysymykseen, samoin kuin tuleva avaruusalusten vierailu, joukkue sanoo, "joka voisi matkalla troijalaisiin saada spektrit Marsilta tai Kuulta   suora vertailu asteroiditietoihin ".

 

 Jopa Kuun synty on naturistinen ongelma,

 

Tämä tulokset on raportoitu Ikarus-lehdessä

 

Lähde:

Dockrill, Peter, 2020. An asteroid trailing after Mars could actually be the stolen twin of our moon. L.ive Science. 6.11.

Kuu ei ole niin kuiva kuin oletimme

Kuva: S. Yokota



Joel Kontinen

Uusi tutkimus haastaa käsityksen "kuivasta" kuusta. Monet tähtitieteilijät uskovat, että yksinäisestä satelliitistamme puuttuu haihtuvia elementtejä, kuten hiiltä, jotka olisivat palaneet ylikuumennetussa törmäyksessä Maan ja Marsin kokoisen planeetan välillä, jonka seurauksena Kuu muodostui.

Tämä on evolutionistien nykyajan idea Kuun synnystä.

Kuun syntyteoriat ovat pikemminkin fiktiota kuin faktaa, kuten tämä Naturin artikkeli esittää.

.Mutta uuden japanilaisen Kaguyan-satelliitin avulla tehdyn tutkimuksen mukaan (ks, taiteilijan kuvassa yllä) havaitaan, että hiili-ionit ovat kaikkialla Kuun pinnalla, tutkijat raportoivat tällä viikolla Science Advancesissa.

Hiili-ionien epätasainen jakautuminen - ionit olivat yleisempiä Kuun pimeillä basalttisilla tasangoilla - sulkee pois ulkoiset lähteet, kuten aurinkotuulet tai mikrometeoroidit, mikä viittaa siihen, että Kuulla on oma sisäinen hiilivarasto. Tulokset ovat ristiriidassa kuuluisten Apollo-operaatioiden aikana noutamien kivien analyysien kanssa, New Scientist raportoi, ja todennäköisesti johtaa uusiin ideoihin olosuhteista, joissa Kuu muodostui.



Lähde:

Heidt. Amanda. 2020. Our Moon is not as ‘dry’ as we thought Sience 8.5.

Kiina haluaa palan Kuusta

Kuva:NASA.



Joel Kontinen

Kiina haluaa palan kuusta. Sillä on siihen tarvittavat laitteen, Sen Chang’e 5 raketti laukaistaan myöhemmin tänä vuonna. Sen tehtävä on tuoda kuusta otettuja näytteitä ja kiviä Maahan.

Kiina haluaa palan kuusta. Sillä on siihen tarvittavat välineet. Kiinan Chang’e 5 raketti laukaistaan myöhemmin tänä vuonna. Sen tehtävä on tuoda kuusta otettuja kiviä Maahan.

Ennen Kiinaa, venäläiset toivat Kuusta kiviä. Luna 16 toi pienen näytteen (101 grammaa) Mare Fecunditatislta ("Hedelmällisyysmeri") syyskuussa 1970; helmikuussa 1972 Luna 20 toi 55 grammaa Apolloniuksen ylängön alueelta; ja Luna 24 haki 170,1 grammaa kuunäytteitä kuun Mare Crisiumista ("Kriisinmeri") ja palasi maan päälle elokuussa 1976.

Yhdysvallat toi kuusta paljon enemmän materiaalia. Kuusi Apolloa, jotka laskeutuivat kuun pinnalle vuosina 1969 - 1972, keräsivät 382 kiloa kuunäytteitä eri kohdista, mukaan lukien kivet, ydinnäytteet, kuun maaperä ja pöly.

Nyt Kiinan on noudatettava Kuusta kansainvälisesti annettuja määräyksiä.

Tutkimuksessa, joka oli tarkoitus esitellä viime kuussa Lunar and Planetary Science -konferenssissa (LPS), joka peruutettiin koronaviruksen vuoksi, pääkirjailija GL Zhang Kiinan tiedeakatemian kansallisesta tähtitieteellisestä observatoriosta, kuvaa yksityiskohtaisesti kuun etsintäprojektin (GRAS) tutkimuksen sovelluksia.

Kiinalaiset haluaisivat noudattaa Apollo-lentojen näytteiden ottamistapaa.


Lähde:

David, Leonard. 2020. China wants a piece of the moon. Here's how it plans to handle lunar samples. Live Science .20.4.

Naturalistisesta Kuun synnystä ei tule tolkkua

Kuva: NASA/JPL-Caltech. Credit: NASA/JPL-Caltech.


Joel Kontinen

Nature kysyi vuonna 2013: "Onko Kuun alkuperä harvinaisempi tapahtuma kuin uskoimme, puuttuuko meillä jotain?"

Robin Canup kysyi Naturessa: “Kuu on riittävän suuri vakauttamaan planeettamme kiertoa ja pitämään maapallon polaarisen akselin vakaana muutaman asteen sisällä. Ilman sitä maapallon nykyinen kallistus vaihtelisi kaoottisesti kymmenien asteiden verran.”

Kuusta on tullut naturalistinen ongelma, jota ei ole osattu selvittää. Siitä on tullut myös naturalistinen dilemma.

Kukaan ei tiedä, miten kuu syntyi ja suosituin teoria ei näytä vastaavan kuun kemiallisen koostumuksen nykyisiä havaintoja.

Uudessa tutkimuksessa, joka julkaistiin 29. huhtikuuta, Nature Geoscience -lehdessä Japanin ja Yhdysvaltojen tutkijoiden ryhmä yritti ratkaista tämän kuun paradoksin:

Olipa kerran – noin 4,5 miljardia vuotta sitten, kun aurinkokunta oli vielä täynnä vauvaplaneettoja – yksi kiertoradaltaan suistunut kallio, joka oli suurin piirtein Marsin kokoinen. Se kääntyi väärään suuntaan Venuksen lähellä ja murskaantui yhä muodostuvaan, magnameren peittämään maahan. Tämän vieraan planetoidin murskatut jäännökset yhdessä joidenkin maapallosta murtuneiden palojen kanssa sulautuivat kiertoradalle planeettamme lähelle ja muodostuivat lopulta pyöreäksi, arpiseksi kuuksi, jonka tunnemme ja rakastamme. Näin teoria kertoo.

Ongelmaksi jää, miksi maa ja kuu ovat miltei samanlaisia ja kuun arvet näyttävät olevan jopa 100 kertaa odotettua nuoremmat.


Lähde:

Specktor, Brandon. 2019.The Moon Might Be the Frozen Leftovers from Earth's Ancient Magma Ocean Life Sciience (30.4.).

Kuun olosuhteet tappavat kasvit

Kuva: Chongqing University.



Joel Kontinen

Hyvästi, Kuun puutarha, me emme juurikaan tunteneet sinua. Vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Chang’e 4 -luotain laskeutui Kuun pinnalle, kuulimme, että puuvillan siemenet eivät eläneetkään.

Siemenet pysyivät hengissä kanisterissa, jossa ne kasvoivat Auringon valossa. Mutta nyt, kaksi viikkoa laskun jälkeen ne ovat Kuun yössä, jossa lämpötila voi laskea jopa niin alas kuin −170℃.

“Elämä ei voi kanisterissa selviytyä Kuun yössä”, sanoi Xie Gengxin, kokeen tekijä Xinhua-uutispalvelulle.

Kuu ei ole tarkoitettu ihmisen asuinpaikaksi. Raamattu sanoo, että vain maapallo on sopiva ihmisille.

Lähde:

Wong, Sam. 2019. China’s moon garden is dead as the craft is plunged into lunar night. New Scientist (16.1.).

Nasa juhlii 50 vuotta sitten sattunutta kuun ympärilentoa

Maa Apollo-8 aluksesta.




Joel Kontinen


Jouluaattona vuonna 1968 Apollo 8:n astronautit Jim Lovell, Frank Borman ja William Anders kiersivät kuuta. Katsellessaan maapalloa he lähettivät maan asukkaille jouluterveisensä lukemalla vuorotellen Raamatun alkujakeet.

Astronauttien tervehdys oli nöyrä tunnustus Jumalan suuruudesta, ja kuka tahansa voi edelleenkin käydä kuuntelemassa sen NASA:n www-sivuilta.

Monesti evoluution kannattajat väittävät, että kehitysopin vastustajat eivät voi olla todellisia tiedemiehiä. He sanovat evoluution olevan yhtä oleellinen osa nykytiedettä kuin teknologia, joka vei ihmisen kuuhun.

Tämä on varsin kummallinen väite, koska USA:n kuuohjelman kiistaton johtaja Wernher von Braun (1912 - 1977) oli kreationisti.

Apollo 8:n astronauttien joulutervehdys niin ikään antaa kunnian universumin Luojalle: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus", ja valkeus tuli. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä…" (1. Moos. 1:1 - 4).

Von Braunin kristillinen vakaumus ei ole harvinaista tiedeyhteisössä. Nykyisin tuhannet tiedemiehet ja -naiset uskovat 1. Mooseksen kirjan luomisen pitävän kirjaimellisesti paikkansa.

Luettelo muista luomiseen uskovista tohtoritason tiedemiehistä JA ja -naisista on nähtävissä esimerkiksi Creation Ministries Internationalin kotisivuilta.

Lähde:

The Spirit of Apollo 2018. NASA 11.12.

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee uskonvaraisia elementtejä

Mysteeriplaneetan oletettu synty, Kuva: NASA/JPL-Caltech.





Joel Kontinen

Naturalistinen maailmankuva tarvitsee monia uskonvaraisia elementtejä, kuten esimerkiksi taivaankappaleita, joiden olemassaolo on kaikkea muuta kuin varma.

Niinpä esimerkiksi Kuun syntyyn tarvitaan Theia -niminen mielikuvitusplaneetta.

Nature Communications julkaisi tällä viikolla tutkimuksen, jossa myös tarvitaan Merkuriuksen tai Marsin kokoista hypoteettista planeettaa.

Tällä kertaa sillä ei ole mitään tekemistä Kuun kanssa.

Tarina sai alkunsa lokakuussa 2008, jolloin nelisen metriä leveä asteroidi räjähti Nubian aavikon yllä osuttuaan Maan ilmakehään. Kappaleet levisivät autiomaahan.

Tutkijoita odotti yllätys, koska näistä meteoriiteista löytyi pikkuriikkisiä timantteja.

Timantit voivat syntyä vain kovassa paineessa, johon tarvitaan isoa taivaankappaletta. Näin tutkijat keksivät uuden vähintään Merkuriuksen kokoisen protoplaneetan, jonka elinkaari jäi lyhyeksi aurinkokuntamme alkuhetkinä.

Genesis kuvaa aurinkokuntamme – ja koko universumin – synnyn paljon uskottavammin.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2018. There Is Evidence That a Planet in Our Solar System Was Destroyed. Live Science (18.4.).

“Olipa kerran donitsi”: Paras naturalistinen selitys Kuun synnystä?

Taiteilijan käsitys Kuun synnystä. Kuva: Sarah Stewart/UC Davis /NASA.




Joel Kontinen

Olipa kerran (once upon a time). Tiedeportaali Live Science ei yleensä aloita kirjoituksiaan näin rehellisesti, ja nytkin se kohta tarkentaa ajankohdan noin 4,5 miljardiksi vuodeksi.

Mitä kerran siis oli?

Donitsi.

Journal of Geophysical Research – Planets julkaisi eilen (28.2.) uuden selityksen Kuun synnystä. Siinä turvaudutaan hypoteettiseen donitsin muotoiseen taivaankappaleeseen, jolle professori Sarah Stewart (University of California, Davis) ja jatko-opiskelija Simon Lock (Harvard University) antoivat nimen synestia.

Nimi perustuu kreikkalaiseen mytologiaan. Syn tarkoittaa yhdessä, ja Hestia muodon ja arkkitehtuurin jumalatar.

Stewart ja Lock arvelevat, että synestia voi syntyä, kun kaksi planeetankokoista taivaankappaletta törmää toisiinsa, jolloin muodostuu superkuuma höyrypilvi.

He uskovat, että Kuu oli aluksi tämän donitsin kuorrutuksena. Vähitellen donitsi viileni, ja nyt meillä on sekä Maa että Kuu.

He joutuvat myös turvautumaan Theia-nimiseen hypoteettiseen Marsin kokoiseen kivijärkäleeseen, joka törmäsi Maahan ja muovaili siitä donitsin.

Professori Stewart uskoo, että uusi kuunsyntyteoria on tarpeen, koska entiset eivät selitä Kuun koostumusta.

Nature onkin luonnehtinut niitä salaliittoteorioiksi.

Kuun synty on yhä naturalistinen mysteeri.

Kuu kertoo meille luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta.

Lähde:

Specktor, Brandon. 2018. Earth Was Vaporized 4.5 Billion Years Ago, and (Maybe) That's Why We Have a Moon. Live Science. (28.2.).

Kuun synty on yhä naturalistinen arvoitus

Taiteilijoilta eivät tilaustyöt lopu. Kuva: NASA/JPL-Caltech.



Joel Kontinen

Kuun synty on jäänyt mysteeriksi niille, jotka uskovat vain naturalistisiin prosesseihin. Teoriat ovat tulleet ja menneet, mutta yksikään ei ole kyennyt selittämään, miksi meillä on isohko Kuu mutta esimerkiksi Venuksella ja Marsilla ei sellaista ole.

New Scientist yrittää nyt joka tapauksessa vedota suureen Marsin kokoiseen kiviseen asteroidiin, joka oletettavasti törmäsi Maahan ja muodosti Kuun.

Science ampui jo vuonna 2013 alas tämän viritelmän, joka ei ole sen uskottavampi kuin myyttisen protoplaneetan Theian temput.

Kummastakaan taivaankappaleesta ei ole jäänyt uskottavia todisteita.

Kuu kertoo meille luomisesta.

Genesiksen mukaan Kuun synty ei ollut sattuma.

Lähde:

Hall, Shannon. 2017. Earth was smashed by a rock the size of Mars to make the moon. New Scientist (21.12.).

Live Science mainostaa täydellisten auringonpimennysten täydellistä sattumanvaraisuutta

Kuva: Luc Viatour / www.Lucnix. be. (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

USA:n asukkaille tarjotaan täydellistä auringonpimennystä 21. elokuuta.

Live Science mainostaa tapahtumaa kirjoituksessa, jossa sana sattumanvaraisuus (tai yhteensattuma, engl. ’coincidence’) esiintyy kahdesti otsikoissa (pääotsikko ja väliotsikko) ja lisäksi 15 kertaa varsinaisessa tekstissä eli siis yhteensä 17 kertaa.

Auringon halkaisija on 400 kertaa suurempi kuin Kuun, joka puolestaan on 400 kertaa lähempänä Maata, joten aina silloin tällöin Kuu peittää Auringon kokonaan.

Artikkelin kirjoittaja Tom Metcalfe vetoaa siihen, että Kuu ei oletetun vuosimiljardeja kestäneen olemassaolonsa aikana ole aina ollut yhtä kaukana Maasta. Hän pitää nykytilaa täysin sattumanvaraisena, koska hän vieroksuu ajatusta, että näemme taivaankappaleiden etäisyyksissä hienosäätöä, mikä viittaisi älykkääseen suunnitteluun tai peräti luomiseen.

Evolutionistit uskovat, että Kuu on aikoinaan ollut paljon lähempänä Maata ja että se etääntyy kaiken aikaa.

Näkemys on ongelmallinen, koska Kuun etäisyys vaikuttaa vuorovesiin ja siten myös planeettamme elinkelpoisuuteen.

Heillä ei myöskään ole uskottavaa selitystä Kuun alkuperästä.


Lähde:

Metcalfe, Tom. 2017. Why Total Solar Eclipses Are Total Coincidences. Live Science (26.6.).

Superkuu muistuttaa meitä luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta

Superkuu Münsterin yllä vuonna 2011. Kuva. Kai Schreiber, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).




Joel Kontinen

Jos pilvet vetäytyisivät hiukan syrjään, näkisimme tänään yhden vuosisatamme suurimmista superkuista. NASA:n mukaan edellinen yhtä iso superkuu näkyi vuonna 1948, ja seuraavaa saamme odottaa aina vuoteen 2034 saakka.

Superkuuksi kutsutaan ilmiötä, jossa Kuu on täydenkuun aikana lähimpänä Maata. Se voi tuolloin näyttää 14 prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin ollessaan kauimpana meistä.

Tänään etäisyys Kuuhun on 356 509 kilometriä.

Kuu on oikeastaan aina superkuu. Se kertoo meille luomisesta ja maapallon ainutlaatuisuudesta.

Naturalistiset teoriat eivät pysty selittämään Kuun syntyä. Teoria toisensa jälkeen on nähnyt muutakin kuin superkuun valon, mutta se on aina jouduttu hylkäämään.

Syyskuussa Nature julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin Maan kallioiden ja kuukivien kalium-41 ja kalium-39 isotooppeja, ja todettiin, että vallitseva kuunsyntyteoria on ongelmallinen.

Elämän syntyyn tarvitaan muutakin kuin vettä. Esimerkiksi ilman Kuuta meillä ei juuri olisi vuorovesiä – eikä elämää.

Maapallon elämä riippuu paitsi etäisyydestä Auringosta, myös monesta muusta seikasta, esimerkiksi sopivan kokoisesta kuusta, joka on sopivan etäällä Maasta, jotta vuorovedet ruokkivat meren – ja siten myös maan – elämää.

Ilman kuuta meren elämä kuolisi, ja pian kuolisi myös planeettamme muukin elämä, koska täällä auringon alla harva asia on täysin irrallaan muusta.

Näyttää siis siltä, että maapallon elämän mahdollistava hienosäätö näkyy myös Kuun koossa ja sen etäisyydessä Maasta.

Äskettäin naturalistiset kuuteoriat saivat myös toisenlaisen iskun, kun kävi ilmi, että Kuun pinta saattaa olla 100 kertaa nuorempi kuin mitä ennen oletettiin.

Genesis on edelleenkin hyvin ajankohtainen.

Lähde:

Howell, Elizabeth. 2016. Why November's Super-Close Supermoon Is a Full Beaver Moon. Space.com (9.11.).

Valtameren häkellyttävän kauniit pieneliöt pitävät planeettamme elinkelpoisena

Häkellyttäviä muotoja valtamerten syvyyksissä. Ernst Haeckelin piirros (public domain).




Joel Kontinen

Maapallon elämä ei ole sattumien summa. Vasta viime vuosina tutkijat ovat alkaneet ymmärtää, miten pääryhmään Rhizaria kuuluvat valtamerien pieneliöt oikeastaan ovat ja miten ne auttavat pitämään Maan elinkelpoisena.

Nämä planktonit esimerkiksi kuljettavat ilmakehän hiiltä valtameriin.

Ne voivat darvinistien tyrmistykseksi olla häkellyttävän kauniita, niin kuin monet muutkin meren elävät. Niiden muodot voivat olla liki uskomattomia.

Ne näyttävät ylisuunnitelluilta.

Vaikka Ernst Haeckel muistetaan lähinnä surullisenkuuluisista sikiökuvistaan, hän myös tallensi pikkuplanktonien muodot jälkipolville.

Ne eivät suinkaan kerro evoluutiosta.

Jos planeetallamme ei olisi juuri oikean kokoista Kuuta, joka on juuri sopivan etäällä Maasta, täällä ei olisi elinvoimaisia valtameriä. Ja ilman valtameriä täällä ei olisi elämää.

Ja ilman pikkuplanktoneita planeettamme saattaisi olla huomattavasti karumpi.

Meidän olisi hyvä pitää tämä mielessä, ennen kuin alamme spekuloida ulkoavaruuden elämästä.

Näyttää siis kaiken puolin siltä, että Maa-planeetta on tehty elinkelpoiseksi.

Lähde:

Caron, David. A. 2016. Ocean science: The rise of Rhizaria. Nature 532, 444–445 (28.4.).

Kuukivien radioaktiivinen rauta haastaa vuosimiljardit

Astronautti Alan Bean kerää näytteitä kuusta vuonna 1969. Kuva: NASA.





Joel Kontinen

NASA:n Apollo-ohjelman astronautit toivat koko joukon kuukiviä Maahan vuosina 1969–1972.

Physical Review Letters julkaisi äskettäin fyysikko Gunther Korschinekin ja kollegojen tutkimuksen kuukivien koostumuksesta.

Kivissä on ällistyttävän paljon radioaktiivista rauta-60:ntä. Tämä hämmästyttää tutkijoita, koska raudan tämän isotoopin puoliintumisaika on 2,6 miljoonaa vuotta eli siinä ajassa puolet rauta-60:stä muuttuu toisiksi aineiksi.

Aurinkokunnan uskotaan olevan 4,6 miljardin vuoden ikäinen, joten vuosimiljardeihin vannovilla on pienoinen pulma ratkaistavanaan.

Kuukivien pitäisi toisin sanoen olla moninkertaisesti vanhempia kuin mitä ne näyttävät olevan.

Säilyttääkseen uskonsa vuosimiljardeihin tutkijat joutuvat vetoamaan supernovaräjähdykseen, joka oletettavasti voi myös tuottaa rauta-60:ntä.

Kuut ovat muutenkin kiusallisia taivaankappaleita naturalisteille:

Kuu kertoo meille luomisesta. Yksikään sekulaarinen teoria ei pysty selittämään sen syntyä.

Isojen kaasuplaneettojen kuissa on monia piirteitä, jotka osoittavat, että naturalistisen maailmankuvan vuosimiljardit ovat harhakuvitelmia.

Europalla on vesisuihkuja, Iolla tulivuoria, Titanilla toliinia ja Enceladusilla jäävesisuihkuja.

Lähde:

Choi, Charles Q. 2016. Moon Rocks' Radioactive Iron Suggests Supernova Blasted Earth. Space.com (20.4.).

Vuorovesi-ilmiö takaa maapallon elämän jatkumisen

Ilman vuorovesiä elämä kuolisi.



Joel Kontinen

Pidämme monia asioita selviöinä, vaikka ne ovat pikemminkin ihmeitä. Esimerkiksi elämä on niin monien tekijöäiden summa, että Dawkinsin sokea kelloseppä alkaisi nähdä painajaisia – jos osaisi nähdä.

Tiedejulkaisut raportoivat liki viikoittain uusista maankaltaisista eksoplaneetoista, joilla voisi periaatteessa olla elämää.

Paino on sanalla periaatteessa, sillä tähtitieteilijät eivät tiedä, ovatko kaikki elämän edellytykset koossa.

Maapallon elämä riippuu paitsi etäisyydestä Auringosta, myös monesta muusta seikasta, esimerkiksi sopivan kokoisesta kuusta, joka on sopivan etäällä Maasta, jotta vuorovedet ruokkivat meren – ja siten myös maan – elämää.

Ilman kuuta meren elämä kuolisi, ja pian kuolisi myös planeettamme muukin elämä, koska täällä auringon alla harva asia on täysin irrallaan muusta.