Ilmastonmuutos heikentää maapallon hiilinieluja

 

 

Kuva: Richard Saker/Alamy

Joel Kontinen

Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä on noussut 15 miljoonasosaa vuodesta 1960 lähtien, koska maan ja meren kyky sitoa ylimääräistä hiilidioksidia on heikentynyt. Maastopalot, esimerkiksi Kreikassa, heikentävät maapallon luonnollista hiilinielua.

Mitä maapallon luonnollisille hiilinieluille tapahtui? Ilmastonmuutoksen kannattajien mukaan ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Ilmastonmuutos vaikuttaa yhä enemmän maapallon luonnollisten hiilinielujen kykyyn sitoa ylimääräistä hiilidioksidia, ja tämä tarkoittaa, että yhä enemmän tätä ihmisen toiminnan päästämää kasvihuonekaasua jää ilmakehään, mikä johtaa lisälämpenemiseen.

Nämä vaikutukset ovat vastuussa noin 15 prosentista hiilidioksidipitoisuuden noususta vuodesta 1960 lähtien, sanoo Pierre Friedlingstein Exeterin yliopistosta Isosta-Britanniasta.

Lähde:

Michael Le Page 2025 https://www.newscientist.com/article/2492765-earths-carbon-sinks-are-being-eroded-by-climate-change-feedback-loops/ 19.8.

Useimpia avaruuden sivilisaatioita uhkaa kasvihuoneilmiö, joka lämmittää niiden planeettoja

 

Kuva: NASA, ESA, M. Kornmesser.

Joel Kontinen

New Scientist on yhdistänyt kasvihuoneilmiön avaruuden sivilisaatioihin.

Tutkijoiden mielestä useimmat kehittyneiden sivilisaatioiden asuttamat planeetat joutuvat todennäköisesti kohtaamaan katastrofaaliset ilmastonmuutokset polttoaineiden kulutuksen seurauksena.

Ihmisen toiminnalla on ollut geologinen vaikutus maapallolle, ja se on siirtynyt uuteen aikakauteen, joka tunnetaan nimellä antroposeeni. Adam Frank Rochesterin yliopistosta New Yorkista ja hänen kollegansa halusivat tietää, voisiko sama tapahtua muilla maapallon kaltaisilla planeetoilla.

Mutta tämä tutkimus ei tee olematonta olevaksi. Meillä ei ole tietoa siitä, että eksoplaneetoilla on elämää.

Lähde:

Sawal, Ibrahim. 2021, Most alien civilisations risk fuelling global warming on their planets New Scientist 6.4.

 

Ihmiset ovat tuhoamassa planeettamme, sanoo Sir David Attenborough

 

Kuva: Tui De Roy copyright Silverback Films, courtesy of discovery+, fair use doctrine

Joel Kontinen

Sir David Attenborough  ei pidä ihmisistä eikä kreationisteista–eikä varsinkaan kreationisteista.  

 

Hän puolustaa eläimiä – jopa ihmiskunnan kustannuksella ja nykyisin hän on puolustanut myös koko luontoa.

 

Uudessa viisiosaisessa sarjassa hän takertuu ilmastonmuutokseen ja siihen, miksi ihmisen haluavat tuhota kotinsa. Sarjan julkaisemisen aikaan pandemian vuoksi entistä useammat ovat huomanneet luonnon merkityksen. "Merkittävä asia on, että se on saanut monet meistä yhtäkkiä tiedostamaan luonnon uudella tavalla", Attenborough totesi, ettei hän ole koskaan kuunnellut enempää linnunlaulua elämässään. "Ymmärrämme riippuvuutemme henkisesti ja älyllisesti luonnosta tavalla, jota emme ole koskaan ennen huomanneet."

Lähde:

Saplakoglu,  Yasemin, 2020. Humans are destroying our 'perfect planet,' Attenborough says.

Tiedemiehet haluavat lisää poroja, koska ne auttavat hillitsemään kasvihuoneilmiötä

Alexandre Buisse, CC BY-SA 3.0.


Joel Kontinen

Tiedemiehet haluavat hillitä kasvihuoneilmiötä Tällä kertaa he haluavat eläimiä avuksi. He sanovat, että aavikon eläimet pitävät maan lämpimänä. Esimerkiksi biisonien, hevosten ja pohjoisen alueen porojen sanotaan hillitsevän kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidipäästöjen nousun. Hiilidioksidin ennustetaan nostavan jäätyneen maan lämpötilaa useita asteita.

Sientific Roports -lehti kertoo, että tämä "useita asteita" voidaan kuitenkin puolittaa. ” Nykyään arktisella alueella on keskimäärin viisi poroa neliökilometriä kohti, mutta jos niitä olisi 15 neliökilometriä kohti voisimme säästää jo 70 prosenttia ikiroutaa laskelmiemme mukaan.”

Lähde:

Dalton, Jane. 2020. Climate crisis: Releasing bison, reindeer and horses into the Arctic would slow warming, say scientists The Independent 27.4.

Maapallon ilmakehä vuotaa avaruuteen: usko vuosimiljooniin johtaa kauhuskenaarioon

Jos uskomme vuosimiljooniin, maapallo ei kolmen miljardin vuoden kuluttua enää näytä tällaiselta. Kuva Wikipediasta.


Joel Kontinen

Scientific American –lehden toukokuun numerossa on pitkä artikkeli maapallon yhä kuivemmaksi muuttuvasta tulevaisuudesta. Planeettatutkijat David C. Catling ja Kevin J. Zahle pohtivat aurinkokuntamme planeettojen kaasukehien erilaisuutta ja päättelevät tämän johtuvan siitä, että useimpien planeettojen ilmakehä on vuosimiljardien kuluessa suureksi osaksi häipynyt avaruuteen.

Osa maapallon ilmakehän kaasuista vuotaa edelleenkin hiljaa avaruuteen. Kun tätä jatkuu riittävän monta vuosimiljardia, Maasta tulee joko Venuksen kaltainen kuuma maailma tai Marsin tapainen punainen planeetta. Uskomus perustuu vahvasti siihen, että kaikki planeetat ovat aikoinaan olleet koostumukseltaan varsin samankaltaisia.

Suurin syy tällaiseen skenaarioon on usko naturalistiseen evoluutioon. Kun hylätään mahdollisuus, että maapallo on elinkelpoinen siksi, että se on alun perin tarkoitettukin elinkelpoiseksi, alkaa syiden etsintä ja spekulointi.

Kemian tohtori Jay Wile toteaa DVD:llä Global Warming: A Scientific and Biblical Expose of Climate Change, että naturalistinen käsitys maailmastamme saa aikaan sen, että kuvittelemme maapallon olevan paljon hauraampi kuin mitä se on ja vahingoittuvan herkästi. Tämä on johtanut liki hysteeriseen kasvihuoneilmiön torjuntaan.

Jos taas uskomme, että Jumala on luonut maailman, meidän on helpompi luottaa siihen, että Hän myös pitää Maasta huolta eikä anna sen tuhoutua ennen aikojaan.

Planeettojen kaasukehät puhuvat sen puolesta, että ne eivät voi olla miljardeja vuosia vanhoja. Monet muutkin seikat, esimerkiksi lyhytkiertoiset komeetat , Merkuriuksen magneettikentän heikkeneminen ja Saturnuksen kuu Titan kertovat siitä, että aurinkokuntamme on huomattavasti nuorempi kuin big bangiin rakentuvan mallin 4, 6 miljardia vuotta.



Lähteet:

Answers in Genesis–US & Coral Ridge Ministries. 2008. Global Warming: A Scientific and Biblical Expose of Climate Change. DVD.

Catling, David C. ja Kevin J. Zahle. 2009. The Planetary Air Leak. Scientific American 300:5, 24-31 (toukokuu 2009). http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=how-planets-lose-their-atmospheres&sc=WR_20090512. (artikkelin nettiversion nimi on Our Planet's Leaky Atmosphere)