Joel Kontinen
Porolla on ällistyttävän lujat sarvet. Ne eivät vahingoitu, vaikka niillä hiukan puskisikin naapuria.
Äskettäin QMUL:in (Queen Mary University of London) tutkijat selvittivät, mitä poron sarvissa tapahtuu nanotasolla.
Sarvin pikkuruiset kuidut on porrastettu sen sijaan, että ne olisivat vierekkäin, joten ne pystyvät liukumaan ja paremmin ottamaan vastaan iskuja, kun porot tappelevat tai kaatuvat.
Tutkijat julkaisivat löytönsä ACS Biomaterials Science & Engineering -tiedelehdessä ja toivovat voivansa hyödyntää porotekniikkaa kehittäessään kestävämpiä materiaaleja.
Poro on aiemminkin viihtynyt tieteen maailmassa. Vuonna 2014 tutkijat saivat selville, että sen kuonossa verisolujen verkosto on 25 prosenttia tiheämpi kuin esimerkiksi ihmisen nenässä. Kuonon punaisuus auttaa säätelemään poron ruumiinlämpöä ja estää sen aivoja kuumenemasta liikaa etenkin silloin, kun se joutuu pakenemaan susia.
Poro ei ole ainoa huikean hienosti suunniteltu eläin.
Äskettäin BBC Earth raportoi antiloopeista, joilla on sisäänrakennettu termostaatti nenässään.
Biomimetiikasta eli luomakunnan nerokkaiden ratkaisujen matkimisesta on tullut trendikäs ja tuottava tutkimusala, joka kertoo älykkäästä suunnittelusta.
Tutkijat ovet hyödyntäneet (tai yrittävät hyödyntää) periaatteita, joita ilmenee esimerkiksi gekon jalassa, kameleontin kielessä, yöperhosen silmässä, ihmisen silmässä, merilevissä, hainevissä, kissan viiksissä, majavan turkissa ja aavikkoliskon nerokkaassa tavassa kerätä kosteutta talteen.
Lähde:
Queen Mary University of London. 2016. Rudolph's antlers inspire next generation of unbreakable materials: The secret behind the toughness of deer antlers. Science Daily. (19.12.).
Tekstit
