sunnuntai 30. elokuuta 2015

”Suuret yhteiskunnat tarvitsevat suuret jumalat”: Evolutionistit pohtivat kannattajiaan palkitsevien uskontojen funktiota


Kurandassa kristinusko saa paikallisväriä Australian aboilta.





Joel Kontinen

Somalia, Irak ja Syyria muistuttavat meitä siitä, mitä voi tapahtua, kun yhteiskunta romahtaa ja vajoaa anarkiaan.

Mikä pitää yhteiskuntaa koossa? Science ehdottaa ainakin kehitysopin kannattajien mielestä yllättävää tekijää – uskontoa.

Evoluutioon uskovat yhteiskuntatieteilijät yrittävät selvittää, millainen rooli kannattajiaan rankaisevilla ja palkitsevilla jumaluuksilla oli yhteiskunnan aamuhämärässä.

He arvelevat, että uskonnolla täytyy olla jokin eloonjäämistä edistävä funktio, joten sen täytyy hyödyttää yhteiskuntaa.

Tuore Science pohtii psykologi Ara Norenzayanin ja kollegoiden ajatuksia uskonnon yhteiskunnallisista eduista. He olettavat, että uskonto lisää yhteistyötä ja saa kannattajansa suhtautumaan ystävällisemmin lähimmäisiinsä. Näin palkitsevasta uskonnosta tulee suuren yhteiskunnan edellytys.

Nämä tutkijat olettavat, että uskonto kehittyi alun animismista. Tässä mielessä heidän hypoteesinsa on varsin freudilainen, tai ainakin se perustuu varhaisten kulttuuriantropologien näkemyksiin uskonnon evoluutiosta.

He uskovat, että ”primitiiviset” heimot tulivat mainiosti toimeen ilman palkitsevaa Jumalaa, mutta suuressa yhteiskunnassa tällainen laissez-faire (’antaa mennä’) -strategia ei enää toiminut.

Tällainen näkemys perustuu evoluution ihmiskuvaan.

Genesiksen mukaan ihminen uskoi alusta lähtien yhteen Jumalaan. Synti toi kuoleman ja kärsimyksen lisäksi maailmaan vääristyneen käsityksen Jumalasta.

He käyttävät Göbekli Tepeä esimerkkinä siitä, että uskonto kehittyi ennen ensimmäistä kaupunkia.

Lounais-Turkista löytyneet Göbekli Tepen rauniot hämmensivät evoluutiomaailmaa. Evolutionistien oli vaikea uskoa, että kivikautiset ihmiset pystyivät rakentamaan kaupunkeja.

Aadamin jälkeläiset olivat luovia ja rakensivat kaupunkeja ja korkeakulttuuria jo ihmiskunnan aamunkoitteessa.

Vaikka Sciencen uskontojutun lähtökohdat ovat pahasti männikössä, siinä häivähti myös totuuden siemen. Apostoli Paavalin mukaan ”jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1. Tim. 4:8).


Lähde:

Wade, Lizzie. 2015. Feature: Why big societies need big gods. Science (27.8.).


perjantai 28. elokuuta 2015

Onko verikuista tullut hysteria?



Huhtikuun 2014 kuunpimennys näytti tältä. Kuva: Tom Ruen, Creative Commons.





Joel Kontinen


Verikuista on viime aikoina tullut niin trendikäs aihe blogosfäärissä ja YouTubissa, että sitä on ollut miltei mahdoton välttää. Villeimmissä spekulaatioissa kuunpimennykset ennakoivat seurakunnan ylöstempausta.

Kaikki alkoi vuonna 2008. Amerikkalainen pastori Mark Biltz päätteli NASA:n verkkosivujen perusteella, että neljä peräkkäistä kuunpimennystä liittyy oleellisesti Israelin kansan vaiheisiin.

Kuunpimennykset eivät sinänsä ole harvinaista, mutta hän päätteli, että jos puolentoista vuoden aikana niitä on neljä, ilmiöllä täytyy olla jokin suurempi merkitys.

Biltz innostui hypoteesista ja rupesi luennoimaan aiheesta. Kahden vuosituhannen aikana näitä tetradeja on ollut vain seitsemän kertaa ennen vuotta 2013. Ainakin jossain vaiheessa hän uskoi, että Jeesus saattaisi palata Öljymäelle aloittamaan messiaanisen ajan vuoden 2015 viimeisen kuunpimennyksen aikana – eli 28.9. Pre-trib perspektiivistä katsottuna tämä tarkoittaisi sitä, että seurakunnan tempaus oli vuoden 2008 syyskuussa.

Sid Roth mainosti Biltzin hypoteesia yliluonnollista -ohjelmassaan, ja World Net Daily kannusti tätä kirjoittamaan ilmiöstä kirjan Blood Moons: Decoding the Imminent Heavenly Signs.

John Hagee ehti ennen häntä. Hageen kirja Four Blood Moons: Something Is About to Change on pitkään keikkunut sekä Amazonin ettå New York Timesin bestseller-listalla. Hageen kirjoitti myös Y2K:n alla kirjan lopun ajoista.

Biltz ei ollut kovin huolellinen. Yleensä merkin pitäisi edeltää tapahtumaa, johon se viittaa, mutta Biltzille riitti, jos merkki seurasi tapahtumaa. Esimerkiksi vuosien 1493–1494 tedradin piti osua juutalaisten karkotukseen Espanjasta, mutta ensimmäinen täysikuu näkyi vasta kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun Ferdinand ja Isabella olivat häätäneet juutalaiset maasta. Vuoden 1949–1950 tedradi oli myös kuukausikaupalla myöhässä Israelin itsenäistymisestä (toukokuussa 1948).

Vuosien 2014–2015 tetradi on siinä mielessä ongelmallinen, että ainoastaan viimeinen kuunpimennys näkyy Israelissa (lehtimajajuhlan aikana 28.9.). Juutalaiset käyttivät kuukalenteria, joten kuunpimennyksen osuminen juhlaan ei sinänsä ole kummallista.

Biltzin opetukset sen sijaan ovat hämmentäviä. Hän yrittää saada kristityt noudattamaan juutalaisia tapoja ja esimerkiksi opettaa, että Paavali nuhteli galatalaisia, koska nämä olivat palanneet pakanuuteen.

Luther olisi hämmästynyt suuresti tällaisesta opetuksesta.

Raamatusta on vaikea saada tukea sille, että neljällä perättäisellä täysikuulla olisi jokin eskatologinen merkitys. Vanhan testamentin profeetat tuskin tarkoittivat luonnostaan toistuvia ilmiöitä, kun he ennustivat Herran päivää edeltävistä merkeistä.

Jeesus varoitti vääristä profeetoista, joista ei viime vuosina ole ollut puutetta. Monet heistä tunnetaan siitä, että he asettavat päivämääriä, vaikka Jeesus sanoi: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” (Matt. 24:36).

Kuu kertoo meille maapallon ainutlaatuisuudesta. Sen tarkoitus ei ole levittää hysteriaa.

Raamatussa on monia merkkejä, jotka edeltävät Jeesuksen paluuta. Mutta ei ole kovin perusteltua pitää neljää perättäistä kuunpimennystä tällaisina merkkeinä.


Lähteet:

Faulkner, Danny. 2015. The Questionable Teachings of Mark Biltz. Creation Today (14.5.).

Kovacs, Joe. 2008. Blood moon eclipses: 2nd Coming in 2015? World Net Daily (30.4.).


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Älykäs muurahainen torjuu sieni-infektioita vetyperoksidilla

Välipala. Kuva: Dawidi, Wikimedia Commons (CC BY-SA 3.0).





Joel Kontinen

Vetyperoksidi ei varsinaisesti ole terveystuote. Pommikiitäjäinen suihkauttaa sitä saalistajien niskaan, mutta muurahainen on keksinyt sille toisen tarkoituksen.

Tuore Helsingin yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että muurahainen lääkitsee vetyperoksidilla itseään, kun sieni-infektio uhkaa sen henkeä. Lääkitys parantaa merkittävästi muurahaisen mahdollisuuksia selviytyä taudista hengissä.

Muurahainen on kemiallisen sodankäynnin asiantuntija, ja jotkin niistä osaavat pysytellä viileinä jopa Saharan kuumuudessa.

Muurahaiset ovat taitavia rakentajia, ja ne osaavat matematiikkaa.

Nämä eivät ole sokeiden darvinististen prosessien synnyttämiä taitoja. Älykkyys on peräisin vain älykkyydestä. Jumala katsoi hyväksi antaa myös eläimille älyä.

Hän kehottaa meitä tarkkailemaan muurahaisia ja näin viisastumaan.


Lähde:

Sarchet, Penny. 2015. Ant knows how to self-medicate to fight off fungal infection. New Scientist (21.8.).

maanantai 24. elokuuta 2015

Ovatko ihmiset superpetoja?


Harmaasusi. Kuva: Katerina Hlavata, Creative Commons (CC BY 2.0).



Joel Kontinen

Tuore Sciencessä julkaistu artikkeli luonnehtii ihmistä superpedoksi tai supersaalistajaksi (super predator), joka horjuttaa planeettamme ekologista tasapainoa.

Tällainen tutkimus on mannaa radikaalille ympäristöliikkeelle, joka näkee ihmisen parasiittinä. Esimerkiksi Sir David Attenborough pitää ihmistä ruttotautina.

Kun amerikkalainen turisti haavoitti jousella Cecil-nimistä leijonaa kuolettavasti, hän sai tappouhkauksia. Kun kävi ilmi, että Planned Parenthood kävi kauppaa abortoitujen vauvojen ruumiinosilla, valtamedia kiinnitti enemmän huomiota tapaan, jolla näyttö saatiin (video, jossa näyttelijät esiintyivät ostajina), kuin siihen, miten järjestö oli valmis tekemään ruumiskaupalla rahaa.

Näyttää siltä, että radikaali ympäristöliike suosii kolmea tapaa, joilla vihreän aatteen kannattajat ehkä uskovat voivansa säilyttää planeettamme tuleville polville: abortti, eutanasia ja homoagenda eli avuttomat mestataan ja osalle uskotellaan, että suvun jatkaminen on hyödytöntä.

Radikaali ympäristöliike työntää lonkeroitaan joka puolelle. Kerron kirjassa Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja, miten törmäsin ilmiöön Townsvillen paikallislehdessä, jossa tuttuun tapaan verrattiin ihmistä miltei ruttotautiin.

Ilman Kristusta ihmiset hukkuvat ja vajoavat epätoivoon. Nyt on otollinen aika kertoa, mitä Jeesus on jo tehnyt heidän puolestaan.

(Voit tilata kengurukirjan kätevästi täältä. )


Lähde:

University of Victoria. 2015. The unique ecology of human predators. ScienceDaily. (20.8.).



lauantai 22. elokuuta 2015

Kristittyjen ylöstempaus syyskuussa 2015?


Huhtikuun 2014 kuunpimennys näytti tältä. Kuva: Tom Ruen, Creative Commons.




Joel Kontinen

Monet ovat spekuloineet, että 1. Tessalonikalaiskirjeessä kuvattu kristittyjen ylöstempaus tapahtuu syyskuussa 2015. Jotkut ehdottavat päivämääräksi joko 13.9. tai 23.9.

Tällainen ennustelu ei ole mitään uutta. Israelin valtion synty (1948), Itä-Jerusalemin valloitus (1967) ja sitä seurannut öljykriisi ja terrorismin lisääntyminen innoittivat monia laskemaan tempauksen ajankohtaa. He menivät Jeesusta pitemmälle. Hänhän sanoi: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä” (Matt. 24:36).

Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta Jerusalemin hävityksestä ja lopun ajoista, Hän sanoi, ettei näiden tapahtumien alun nähnyt sukupolvi (kr. γενεὰ, genea) katoa, ennen kuin Hänen ennustamansa asiat toteutuvat.

Harva on kiinnittänyt huomiota siihen, että γενεὰ voi tarkoittaa myös ’suku’.

Ehkäpä Hal Lindseyn innoittamana monet arvelivat öljykriisin iskettyä, että koska Raamattu näyttäisi mitoittavan sukupolven iäksi 40 vuotta (esimerkiksi Israelin erämaavaelluksessa), tempauksen piti ajoittua viimeistään vuoteen 1988, jolloin Israelin valtion synnystä tuli kuluneeksi 40 vuotta.

Vuonna 1973 Salem Kirban julkaisi kirjan 20 Reasons Why This Present Earth May Not Last Another 20 Years.

Edgar Whisenantin kirja 88 Reasons Jesus Will Return in 1988 herätti melkoista kohua, etenkin kun Jeesus ei tullutkaan hakemaan seurakuntaansa.

Seuraavaksi tuli Y2K, jonka piti kaataa kaikki tietokoneet ja tehdä lopun sivistyksestä.

Harold Camping ilmoitti kolme eri ajankohtaa (1994, 2011 ja 2011). Hän erehtyi joka kerralla.

New age -väellä on ollut omia versioitaan maailmanlopusta, jonka piti tulla joulukuussa 2012. Siinä myyttisen Niburu- nimisen planeetan piti näytellä avainroolia, mutta sitä ei näkynyt.

Kun vuosi 1988 oli takana, jotkut hakivat tukea Psalmista 90:10: ”Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.” Näin tempauksen ajankohtaa saadaan venytettyä vuoteen 2018 tai jopa vuoteen 2028.

Mark Biltz ja John Hagee toivat tähän saumaan hypoteesin verikuista. He olettivat, että vuosina 2014–2015 sattuvat kuunpimennykset täyttävät Vanhan testamentin merkit, jotka edeltävät tulevaa Herran päivää.

Profeettojen ennustukset tuskin kuvailivat kuunpimennyksiä vaan paljon dramaattisempia ilmiöitä, jotka ovat vasta tulossa Jumalan säätämänä aikana.

Vaikka olemme jo saaneet monta väärää hälytystä, tempaus on tulossa ilmeisesti vielä meidän aikanamme. Meitä kehotetaan valvomaan hengellistä tilaamme ja levittämään evankeliumia niin kauan kuin voimme – eikä sortumaan villeihin spekulaatioihin.

Jeesus sanoi, että Hänen tulemuksensa edeltävä maailma muistuttaisi sekä Nooan päiviä että Lootin päiviä. Maa on taas täynnä väkivaltaa (terrori-iskut, sodat, abortit, eutanasia) ja moraalittomuutta (etenkin homosuhteet).

Lähi-idässä valmistellaan näyttämöä Hesekielin ennustamalle Googin sodalle. Useat konservatiiviset raamatuntutkijat (esimerkiksi Ron Rhodes, David Reagan ja Bill Salus) arvelevat sen alkavan noin 3,5 vuotta ennen tempausta. Tämä perustuu Hes. 39:9 ilmoitukseen, jonka mukaan israelilaiset käyttävät hyökkääjien aseita polttoaineena seitsemän vuotta. Vaivanajan puolivälissä eli noin 3,5 vuotta sen alun jälkeen he joutuvat pakenemaan ilmeisesti Petraan, joten tuolloin polttoaineen kerääminen olisi jo vaarallista.

Monia on askarruttanut Hes. 38:12, jossa kerrotaan, että Israel asuu ”muurittomissa asuinpaikoissakeskellä luvattua maata, sekä myös se, että Israelin rajanaapurit puuttuvat tyystin Googin liittolaisten luettelosta.

Bill Salus on ehdottanut ratkaisuksi Psalmissa 83 kuvattua sotaa, jossa Israelin rajanaapurit uhkaavat pyyhkäistä juutalaiset mereen, mutta kuten kaikissa Lähi-idän sodissa on käynyt, Israel kukistaa vihollisensa ja valloittaa viimeinkin koko luvatun maan.

Milloin tämä tapahtuu? Kukaan ei tiedä, mutta koska Raamatun ennustukset täyttyvät joka tapauksessa, se toteutuu.



Lähde:

Perkins, Bill. 2014. Blood Moon Madness. The Berean Call (24.2.).



torstai 20. elokuuta 2015

Salamanteri ei ole juuri muuttunut “20 miljoonaan vuoteen”, meripihkaan fossiloitunut yksilö osoittaa


Tämä salamanteri ei ole muuttunut oleellisesti “20 miljoonaan vuoteen”. Kuva: George Poinar, Jr., Oregon State University, Creative Commons (CC BY-SA 2.0).
.

Joel Kontinen

Tutkijat löysivät Dominikaanisesta tasavallasta meripihkaan jähmettyneen salamanterin. Se sai vakiintuneen tavan mukaan oman nimensä - Palaeoplethodon hispaniolae – mutta samaan heimoon kuuluvia salamantereita elää edelleenkin Pohjois-Amerikassa.

Fossiilin iäksi on arvailtu “20 miljoonaa vuotta”. Ainoa ero sen nykyisiin lajitovereihin näyttäisi olevan jaloissa, eli sillä ei ole erillisiä varpaita, tai sitten ne eivät ole säilyneet. Mutta muuten se näyttää siltä kuin se olisi kuollut äskettäin.

Dominikaanisessa tasavallassa ei nykyisin ole salamantereita, joten löytö innoitti tutkijoita spekuloimaan, että ne saattoivat aikoinaan tulla saarelle meressä kelluvilla kasvisosien muodostamilla lautoilla.

Aiemmin kesällä julkaistu tutkimus osoitti, että Karibian liskot eivät ole muuttuneet ”15–20 miljoonaan” vuoteen.

Elävien fossiilien luettelo näyttää pitenevän liki viikoittain.

Darvinistisen kertomuksen mukaan ihminen ja simpanssi kehittyivät yhteisestä kantaisästä ”7 miljoonassa vuodessa”, mutta salamanteri on pysynyt salamanterina kolme kertaa pitemmän ajan.

Joskus ideologia saa ihmisen uskomaan outoja asioita.

”18 miljoonaa vuotta vanhasta” salamanterin fossiilista on aiemmin löytynyt pehmeitä kudoksia.

Loogisin selitys on se, että myyttisiä vuosimiljoonia ei ole koskaan ollutkaan ja että lajit lisääntyvät Genesiksestä tutun mallin mukaan.


Lähde:

Oregon State University. 2015. First-ever discovery of a salamander in amber sheds light on evolution of Caribbean islands (17.8.).


tiistai 18. elokuuta 2015

Darvinistinen ongelma: Miten tietoisuus kehittyi tiedottomasta?


Miten saada elottomasta elävä on naturalistisen maailmankuvan suurimpia ongelmia.




Joel Kontinen

Miten saada tietoisia olentoja elottomasta aineesta ilman suunnittelua ja geneettistä informaatiota, jota ei tiettävästi ole tähtipölyssä tai kallioissa?

Luonnonvalinnasta ei ole apua, koska se pystyy valitsemaan vain jo olemassa olevista aineksista.

Loogisin ratkaisu on, että eloton ei millään voi synnyttää elollista olentoa, joka kaiken lisäksi on tietoinen itsestään ja uskoo vapaaseen tahtoon.

New Scientist on huomannut ongelman, mutta yrittää pääkirjoituksessaan sivuuttaa sen spekuloimalla, että tietoisuudella täytyy olla jokin eloonjääntiä edistävä funktio.

Mutta ensin pitäisi tietenkin olla elossa ennen kuin eloonjäännillä olisi merkitystä. Spekulointi tietoisuuden tarkoituksesta ei tee tyhjäksi sitä, että elämä ei synny elottomasta.

Kokeile vaikka sardiinipurkilla. Sen sisällöllä on kaikki elämän edellytykset, mutta se on täysin kuollut. Elämään tarvitaan muutakin kuin sopivat ainekset ja vettä.

Mikään – ei edes universumi – voi luoda itse itseään. Mutta Jumala, joka on aina ollut olemassa, kykeni luomaan kaiken näkyvän ja näkymättömän.

Tietoisuutta ei voida pelkistää aivojen hermoimpulsseiksi. Aivot ovat ainetta, kun taas tietoisuus on aineetonta.

Lähde:

Consciousness evolved for the greater good, not just the self. New Scientist (12.8.).



sunnuntai 16. elokuuta 2015

Eero Junkkaala vauhdissa: ”Kreationistit tulkitsevat väärin sekä Raamattua että luonnontiedettä”

Junkkaala ei pysty selittämään, miksi orjantappurat ja ohdakkeet ilmaantuivat ennen syntiinlankeemusta.




Joel Kontinen

Teologian tohtori Eero Junkkaala on kampanjoinut näyttävästi kreationismia vastaan. Hän sanoo uskovansa, että evoluution ja etenkin vuosimiljoonien hylkääminen on vaarallista.

Kirjassaan Alussa Jumala loi: Luomisusko ja tieteellinen maailmankuva (Perussanoma 2013) ja blogikirjoituksissaan hän yrittää todistella, miksi kristitty voi uskoa sekä luomiseen että evoluutioon.

Hän jatkaa samaa rataa äskeisessä Kotimaan kolumnissaan. Kuten aina ennenkin, hän sekoittaa tieteen löydöt ja tieteen naturalistiset tulkinnat. 13,8 miljardin vuoden ikäinen maailmankaikkeus on hänelle fakta, jonka turvin hän selittää luomista. Valitettavasti hän nostaa ihmisen mielipiteen Raamatun ilmoituksen yläpuolelle.

Junkkaalalle Raamattu ei enää olekaan ylin auktoriteetti.

Hän ei usko, että Genesis kertoo, milloin ja miten Jumala loi ja sanoo, että keskustelua voidaan jatkaa avoimin mielin, jos sitä käydään hänen ehdoillaan eli ”hyväksytään lause ’Raamattu ei pyri antamaan luonnontieteellistä selitystä maailman synnystä ja varhaisvaiheista’ ”.

Heprean kielen asiantuntijat, esimerkiksi edesmennyt professori James Barr ja apulaisprofessori Steven W. Boyd, ovat täysin eri mieltä.

Junkkaala syyttää kreationisteja ”silmien sulkemiselta tosiasioilta”, mutta hän syyllistyy juuri siihen, josta hän meitä syyttää: hän ei esimerkiksi halua kuulla dinosaurusten fossiileista tai timanteista löytyneestä radiohiilestä (C-14), joka murentaa uskoa vuosimiljooniin.

Junkkaalan teologiassa synnin seuraukset – kuolema, orjantappurat ja ohdakkeet – ilmestyvät maa-planeetalle ennen Aadamin ja Eevan syntiä. Vedenpaisumus ei muka jättänyt merkkejä kallioihin, vaikka niitä näkyy Australiassa saakka.

Olen käsitellyt Junkkaalan teesejä yksityiskohtaisemmin kirjassa Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja.

Voit tilata kirjan suoraan kustantajalta.

Lähde:

Junkkaala, Eero. 2015. Kiistaa luomisesta. Kotimaa (13.8., s. 7).


perjantai 14. elokuuta 2015

Komeetta 67P /Churyumov Gerasimenko heikentää uskottavuutta vuosimiljooniin


Näin komeetta 67P pienenee: kaasu ja pöly suihkuavat avaruuteen. Kuva: ESA/Rosetta/MPS, OSIRIS Team MPS/UPD/LAM/IAA/SSO/INTA/UPM/DASP/IDA.




Joel Kontinen

Komeetta 67P ohitti eilen Auringon 186 miljoonan kilometrin etäisyydeltä. Kaasua, pölyä ja myös yllättävän paljon vettä suihkusi näyttävästi avaruuteen.

Toisin kuin moni toivoi, 67P ei ratkaissut elämän synnyn naturalistista arvoitusta.

Jotkut uskovat, että maapallon elämän ainekset ovat lähtöisin komeetoilta.

Elämän synnyn työntäminen avaruuteen ei kuitenkaan auta häivyttämään perusongelmaa: elämä ei synny elottomasta edes silloin, kun tuo eloton möhkäle on komeetta.

Komeetat ovat rumia ankanpoikasia, jotka muuttuvat häkellyttävän kauniiksi, kun ne ohittavat Auringon ja näyttävät pyrstönsä. Samalla ne myös menettävät massiivisesti ainetta avaruuteen.

Komeetan massan on arvioitu kestävän vain 100 000 vuotta. On melkoinen paradoksi, että ”4,5 miljardin vuoden” ikäisessä aurinkokunnassa voi nähdä yhtään komeettaa.

Sekularistit uskovat, että saamme lisää komeettoja tuhoutuneiden tilalle Kuiperin vyöhykkeeltä, jossa kuitenkin näyttäisi olevan etupäässä isohkoja Pluton, Erisin ja Sednan kaltaisia kääpiöplaneettoja, ja Oortin pilvestä, josta ei edes varmasti tiedetä, onko se olemassa.

Lähde:

Aron, Jacob. 2015. Rosetta sees sparks as comet 67P reaches closest approach to sun. New Scientist (13.8.).





keskiviikko 12. elokuuta 2015

Tieteisusko elää ja voi hyvin lukiomaailmassa


Lukioissa tuskin kerrotaan dinosaurusten pehmeistä kudoksista.




Joel Kontinen

Moni lukiolainen uskoo, että evoluutiolla on vahvat todisteet. Täällä ei lukioissa ole tapana sallia vallitsevien naturalististen teorioiden kritikointia, joten heidän tietonsa saattavat olla varsin puutteelliset.

Näyttäisi siltä, että vahva tieteisusko versoo juuri sieltä, missä tietoa on vähän ja senkin parasta ennen päiväys mennyt jo ajat sitten.

Kesäkuussa julkaistu lukiotutkimus osoitti, että naturalistisesta tieteentulkinnasta on tullut kristinuskoa suurempi auktoriteetti. Aiheesta pro gradun kirjoittaneen Veera Nordmanin mukaan ”monien nuorten käsitykset muistuttivat suorastaan tieteisuskoa.”

He uskovat evoluutioon sen vuoksi, että he pitävät tieteen perusteita luotettavina ja tieteentekijöitä puolueettomina.

Mutta esimerkiksi tieteenfilosofi Michael Ruse on myöntänyt, että evoluutio on uskonto.

Ilmeisesti kukaan ei ole muistanut kertoa lukiolaisille, että tieteen popularisoijat eivät ole antaneet todisteiden puhua puolestaan vaan ovat tulkinneet niitä räikeästi oman maailmankuvansa mukaisesti.

Valitettavan monella se on ateismi.

Tieteellinen maailmankuva on naturalistien markkinoima myytti. Sir Isaac Newton ja monet muut tieteen uranuurtajat olivat Raamattuun uskovia kristittyjä, jotka olisivat kauhistelleet tieteisuskon dogmaattisuutta.

Kuinka moni on esimerkiksi kuullut, että ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on 30 prosenttia, kun tieteen popularisoijat väittävät sen oleva 1–2 prosenttia? Tai kuullut hiilen, timanttien ja dinosauruksen luun radiohiilestä (C-14), joka kumoaa myytin vuosimiljoonista?

Tai big bangin ongelmista? Tai edes siitä, että aurinkokunnan planeetat ja muut taivaankappaleet näyttävät aivan liian nuorilta?

Lähde:

Nordman, Veera ja Aino-Elina Kilpeläinen. 2015. Mitä lukiolaiset ajattelevat uskosta ja tiedosta? Areiopagi.fi (30.6.).



maanantai 10. elokuuta 2015

Mutanttimansikat heikentävät evoluution uskottavuutta

Tämän kesän mutanttimansikat tuskin ilahduttavat edes Richard Dawkinsia.




Joel Kontinen

Mutaatio auttoi suomua muuttumaan sulaksi, näin jotkut evolutionistit uskovat. Ilman mutaatioita ei darvinistinen evoluutio olisi sen kannattajien mielestä edes teoreettisesti mahdollista.

Teoriasta on uskomattoman pitkä harppaus käytäntöön:

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus heikensi perhosten elinkykyä, ja banaanikärpäsille tehdyt mutaatiokokeet tekivät niistä raajarikkoja.

Edes Bhopalista ei tullut evoluution Eedeniä, vaan jälki oli karmeaa.

Tämän kesän mutanttimansikat eivät myöskään näytä järin herkullisilta.

Voit lukea lisää mutaatioiden mahdista kirjasta Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja, jonka voit tilata täältä.


lauantai 8. elokuuta 2015

Hevosen ilmeet haastavat evoluution ennusteet


Irvistys. Hevoset pystyvät tekemään enemmän kasvonliikkeitä kuin simpanssit. Kuva: U.S. Army, public domain.



Joel Kontinen

Eläinaktivistit haluaisivat määritellä simpanssit henkilöiksi. Darvinistit pitävät niitä miltei ihmisinä ja liioittelevat ihmisten ja simpanssin geneettistä samankaltaisuutta.

Todellinen ero on kolmisenkymmentä prosenttia.

Jos mittaamme ihmisen ja simpanssin eroja joillain muilla kriteereillä, evoluutiousko on henkitoreissaan.

PLOS ONE julkaisi äskettäin tutkimuksen eri lajien kyvystä ilmaista tunteita kasvojen lihaksilla ja liikkeillä. Ihminen oli odotetusti kyvykkäin: 27 emootiota.

Listan jatko ei välttämättä saa evolutionistia hymyilemään:

Laji Kasvonliikkeiden määrä

Kissa 21
Hevonen 17
Koira 16
Simpanssi 13

Monien muiden eläinten yllättävät kyvyt saavat simpanssit näyttämään tylsimyksiltä. Papukaijat oppivat viestimään monin verroin paremmin kuin apinat. Varislinnut päihittävät simpanssit nokkeluustesteissä. Ja elefantti tunnistaa kolme kieltä ja ratkaisee laskutehtäviä.

Lähde:

Morell, Virginia. 2015. Horses capable of humanlike facial expressions. ScienceShot (5.8.)



torstai 6. elokuuta 2015

Obama kävi tervehtimässä isoäiti-Lucyä


Museot kuvaavat pienen Lucyn yllättävän isojalkaiseksi.




Joel Kontinen

Itä-Afrikasta juuriaan etsinyt Barack Obama kävi tapaamassa sukulaisiaan Keniassa. Sieltä hän suuntasi Etiopiaan, jossa hän tervehti isoäiti-Lucyä. Hän sai jopa koskettaa tämän luita.

Obama oli haltioissaan nähdessään pikkuruisen isoäidin jäämistön. Evoluutioinnostus selittänee esimerkiksi sen, miksi hän vieroksuu kristillisiä arvoja ja suosii homoliittoja.

Obama päätteli Lucyn luista, että kaikki ihmiset ovat sukua toisilleen.

Niin he ovatkin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Lucyn kanssa. Me olemme sukua, koska olemme kaikki Aadamin jälkeläisiä.

Tutkijat ilmoittivat hiljattain, että yksi Lucyn nikamista oli paviaanin luu. Sitä ei kerrottu Obamalle.

Monet evolutionistit uskovat, että Lucyllä (Australopithecus afarensis) oli isot jalat. Tämä on silkkaa spekulaatiota, koska kukaan ei ole löytänyt Lucyn jalkapohjan luita. Mutta koska Lucy on ajoitettu osapuilleen yhtä vanhaksi kuin Laetolin kuuluisat jalanjäljet, (eli "3,2 miljoonaa vuotta"), he olettavat, että Lucy kävi välillä kävelyllä Tansanian puolella.

Tutkijat ovat pitkään kiistelleet siitä, miten Lucy käveli.

Todisteet puhuvat sen puolesta, että Lucy oli puussa elänyt apina, joka ei ole mitään sukua Barack Obamalle eikä muille ihmisille.

Lähde:

Smith, David. 2015. Obama meets Lucy, 'the grandmother of humanity,' during Ethiopia visit. The Guardian (27.7.).



tiistai 4. elokuuta 2015

Luomisen ihmeitä: 20 millimetrin köynnös kannattaa kuplavolkkaria


Cissus hypoglaucasta kertova taulu Sinisillä vuorilla Sydneystä koilliseen.



Joel Kontinen


Älykäs suunnittelu on niin ilmeistä kaikkialla luonnossa, että sitä on vaikea välttää – ellei tieten tahtoen kulje silmät ummessa.

Cissus hypoglauca on yleinen australialainen viinikasvi. Se tarjoaa suojan lisäksi linnuille ja muille pikkueläimille myös herkullisia sinisiä marjoja syötäväksi.

Mutta sen hätkähdyttävin piirre on sen lujuus. 20 millimetriä paksulla köynnöksellä voidaan nostaa vaikkapa kuplavolkkari.

Luonnon nerokkaat ratkaisut kertovat suunnittelusta, ja suunnittelu kertoo Suunnittelijasta.

Kenguruja, kakaduja ja eläviä fossiileja kertoo myös siitä retkestä, jolla näimme näitä köynnöksiä Sinisillä vuorilla. Esittelen siinä luomisen todisteita, joihin törmäsimme eri puolilla Australiaa.

Voit tilata kirjan täältä.





sunnuntai 2. elokuuta 2015

Karibian liskot eivät ole muuttuneet "15–20 miljoonaan vuoteen", uusi tutkimus kertoo




Anolilisko. Kuva: Daniel CD, Creative Commons.





Joel Kontinen

Monet eläinlajit vieroksuvat muutosta. PNAS julkaisi äsken verkossa tuoreen esimerkin tästä ilmiöstä – tutkimuksen meripihkaan jähmettyneistä Karibian liskoista.

Mikrotomografia osoitti, että ”15–20 miljoonaa vuotta” sitten fossiloituneet anoliliskot muistuttavat suuresti nykyisin alueella eläviä sukulaisiaan.

Missä on evoluutio? Sitä on varsin vaikea nähdä.

Evoluution mukaan apinamaisen kantaisän lajiutuminen ihmiseksi ja simpanssiksi kesti vain seitsemän miljoonaa vuotta, mutta liskojen tavoin myös monet muut lajit ovat vastustaneet muutosta ”kymmeniä tai jopa satoja miljoonia vuosia”.

Elävät fossiilit muistuttavat meitä siitä, että evoluutio ei toimi niin kuin Charles Darwin olisi toivonut.



Lähde:

Sherratt, Emma et al. 2015. Amber fossils demonstrate deep-time stability of Caribbean lizard communities. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America (27.7.)