Aloe vera -kasveista tuli energiaa varastoivia superkondensaattoreita

 

Kuva: BROKER.com/Alamy

Joel Kontinen

Aloe vera -kasvien eri osista voidaan luoda akkumainen superkondensaattorina tunnettu laite – ja siitä voidaan tehdä eläville kasveille sähkövaloja.

Aloe verasta voidaan valmistaa superkondensaattori, laite, joka varastoi energiaa ja on samanlainen kuin akku, mutta purkaa virtaa nopeammin. Superkondensaattori voidaan asentaa myös elävän kasvin sisään valaisimien virtalähteeksi tai pienitehoisten laitteiden lataamiseen.

Yang Zhao Pekingin teknologiainstituutista Kiinassa ja hänen kollegansa ovat rakentaneet superkondensaattorin lähes kokonaan Aloe vera -kasvin eri osista, ilman mitään muita lisämateriaaleja, kuin lisäten vain yhden kultalangan.

Lähde:

Alex Wilkins. 2023 Aloe vera plants turned into energy-storing supercapacitors | New Scientist 29. 12.

Japani lähettää mönkijän Marsin kuuhun Phobosiin vuonna 2024

 

Kuva: JAXA

Joel Kontinen

Japan Aerospace Exploration Agency (JAXA) lähettää avaruusaluksen Marsin kuulle  Phobosille tutkimaan sen pintaa ja tuomaan takaisin näytteitä, joiden pitäisi auttaa tutkijoita selvittämään, kuinka tämä outo kuu muodostui. 

Martian Moons eXploration (MMX) -operaation on määrä lähteä Tanegashiman avaruuskeskuksesta Japanista syyskuussa 2024.

Aurinkokuntamme valmistui hetkessä, jolloin Jumala sen näki hyväksi. Siihen ei tarvittu miljoonia vuosia.

Lähde: 

Leah Crane. 2023. Japan is sending a rover to Mars's moon Phobos in 2024 | New Scientist 28.12.

 

Darvinistinen tarina apinoiden kyvyistä

 

Kuva: Christophe Courteau/luontopl. Courteau/naturepl.com

Joel Kontinen

Thaimaan saarella villit apinat tarttuivat kivityökaluihin, kun Covid-19 pysäytti matkailun. Pitkähäntäiset makakit Koh Pedin saarella näyttävät oppineen uuden tavan hakea ruokaa: ne alkoivat käyttää kivityökaluja Covid-19-pandemian aikana, jolloin turistit eivät enää ruokkineet niitä matkustusrajoitusten vuoksi. Jotkut pitkähäntämakakit kehittivät uusia taitoja karanteenin aikana.

Useat muut kädelliset käyttävät kivityökaluja, mutta emme ole voineet tutkia tämän käyttäytymisen alkuperää aiemmin, sanoo Jonathan Reeves Max Planck Institute for Evolutionary Anthropologysta Leipzigistä, Saksasta.

Tämä on taas yksi darvinistinen tarina apinoiden kyvyistä.

 

Lähde: Michael Marshall 2023. Monkeys in Thailand took up stone tools when covid-19 stopped tourism | New Scientist 26.12.

 

Lumihiutaleet putoavat samalla tavalla

 

Kuva: Mariia Tagirova / Shutterstock

Joel Kontinen

Lumihiutaleet putoavat maahan samantapaisesti. Analysoituaan tapaa, jolla puoli miljoonaa lumihiutaletta putosi vuoristomyrskyjen aikana Utahissa, tutkijat löysivät yllättäviä yhtäläisyyksiä.

Yksittäisillä lumihiutaleilla on ainutlaatuiset, monimutkaiset kuviot, mutta monimutkainen tapa, jolla ne putoavat, näyttää olevan universaali. Normaalisti, kun esine putoaa maahan, se kiihtyy, kunnes painovoimat ja ilmanvastus tasapainottuvat. Tässä vaiheessa kohde lopettaa kiihtymisen ja saavuttaa päätenopeutensa. Kevyet ja herkän muotoiset lumihiutaleet kuitenkin takertuvat myrskyisiin ilmavirtoihin matkallaan alaspäin, mikä muuttaa niiden laskeutumisen monimutkaisemmaksi kellumisen ja pyörimisen sarjaksi.

Lähde: Karmela Padavic-Callaghan 19.12. 2023 Snowflakes fall to the ground according to a universal pattern | New Scientist

Porot voivat märehtiä ruokaansa ja nukkua samaan aikaan

 

Kuva: Gabriela Wagner

Joel Kontinen

Ensimmäinen tutkimus aivoaaltojen vangitsemisesta poroista osoittaa, että ne ottavat pieniä nokosia koko päivän märehtiessä ruokaansa.

Porot näyttävät torkkuvan koko päivän, kun ne pureskelevat. Tämä voi olla sopeutumista niiden arktiseen elinympäristöön, jossa ravintoa on runsaasti kesällä ja niiden täytyy syödä jatkuvasti saadakseen tarpeeksi painoa selviytyäkseen talvesta.

Porot märehtivät, joka auttaa ravinnon muodostavien kuitukasvien hajottamista – toisin sanoen ne nostavat ruokaa vatsastaan takaisin suuhunsa ylimääräistä pureskelua varten. Ja ne ottavat usein transsin kaltaisen tuijotuksen märehtiessään. "Voi nähdä sen niiden ilmeestä, he ovat vähän poissaolevia", sanoo Gabriela Wagner Norjan biotalouden tutkimuslaitoksesta. "Mutta kukaan ei tiennyt, olivatko ne todella unessa, koska kukaan ei ole koskaan aiemmin mitannut porojen aivoaaltoja." 

Wagner ja hänen kollegansa käyttivät elektroenkefalografia (EEG) – metallielektrodeja, jotka kiinnitettiin neljän vankeudessa pidetyn Euraasian tundraporon (Rangifer tarandus tarandus) päihin. Ne tallensivat aivojen sähköpulsseja muutaman päivän aikana porojen syödessä, nukkuessa ja liikkuessa.

 

Lähde: Corryn Wetzel 2023. Reindeer can chew their food and sleep at the same time | New Scientist 22.12.

Neule, joka jäljittelee älykkäästi suunniteltua jääkarhun turkkia, voi pitää lämpimänä äärimmäisen kylmässä

 

Kuva: Thorsten Milse / Robertharding / Alamy

Joel Kontinen 

Jääkarhun turkkia jäljittelevästä tekokuidusta on tehty villapaita, jonka sanotaan olevan lämmin kuin untuvahöyhen, mutta ilman paksuutta, mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita tutkijoiden väitteistä.

Kuitu, jonka sanotaan jäljittelevän jääkarhun turkkia, saattaa jonakin päivänä esiintyä seuraavan sukupolven avaruuspuvuissa, sotilasasuissa ja äärimmäisen kylmiin ympäristöihin tarkoitetuissa vaatteissa. Keinokuidusta on jo valmistettu Kiinan Zhejiangin yliopiston tekijöiden johdolla neule, jonka väitetään olevan yhtä lämmin kuin untuvahöyhen, joka on yksi tunnetuimmista luonnoneristeistä, mutta joka on vain murto-osa höyhentakin paksuudesta. Työryhmä esittää väitteitä neuleen lujuudesta ja joustavuudesta, mutta kaikki eivät ole vakuuttuneita siitä, että materiaalia on tutkittu riittävästi.

Ryhmän jäsen Hao Bai sanoo, että jääkarhun turkki koostuu erittäin huokoisesta ytimestä, jossa on tiheä kuori. "Huokoinen rakenne vangitsee suuren määrän ilmaa eristämään lämmönsiirtoa ja tiivis kuori antaa turkille mekaanisen lujuuden", hän sanoo. Keinotekoinen tekstiili puolestaan koostuu "aerogeelistä" – huokoisesta materiaalista, jonka tiheys on pieni ja jonka ilmapitoisuus on suuri (yli 90 tilavuusprosenttia), joka on päällystetty kumipäällysteisellä ulkopinnalla.

 

Lähde: James Woodford 2023. Sweater that mimics polar bear fur may keep you warm in extreme cold | New Scientist 21. 12.

 

Muutama minuutti luonnossa voi tehdä sinulle hyvää

 

Kuva: Alex Ugalek/Shutterstock

Joel Kontinen

Ulkoilu puutarhassa tai puistossa kävely on hyväksi kehollesi – se on liikuntaa ja saat D-vitamiinia auringosta – mutta se on tärkeää myös itsetunnon ja mielialan kannalta.

Lähde: 

Penny Sarchet- 2023. The science of why spending time in nature is just so good for us | New Scientist. 20.12.

Outo kosminen aineen kasaantuminen vihjaa, että käsityksemme maailmankaikkeudesta on väärä

 

Abell 370 on useiden satojen galaksien kaukainen ryhmittymä

Kuva: NASA, ESA, and B. Sunnquist and J. Mack (STScI)

Joel Kontinen

Yli 25 miljoonan galaksin kattava tutkimus vahvistaa, että tiedemiehet eivät vieläkään voi olla varmoja siitä, kuinka paljon ainetta kerääntyy yhteen, mikä viittaa siihen, että kosmologian vakiomallissa on jotain pielessä.

Ei tiedetä, kuinka aine on sijoittunut maailmankaikkeudessa. Yli 25 miljoonan galaksin tutkimuksessa on löydetty ero kahden päätavan välillä mitata aineen ryhmittymistä, mikä viittaa siihen, että laajalti hyväksytyssä kosmologian vakiomallissa – parhaassa ymmärryksessä universumista – on jotain vialla.

Lähde: Leah Crane 2023 Weird cosmic clumping hints our understanding of the universe is wrong | New Scientist. 12.12. 

Evolutionistit luulevat, että Marsin kokoinen planeetta on aurinkokuntamme takana

 

Kuva: Euroopan eteläinen observatorio

Joel Kontinen

Jotkut evolutionistit ajattelevat, että planeettojen evoluutiomallin mukaan toisesta tähtijärjestelmästä varastettu Marsin kokoinen planeetta saattaa olla piiloutuneena oman planeettamme reunoihin.

Vaikka tällaisen planeetan olemassaolo on vielä tarkistettava, se tarjoaisi tavan vierailla eksoplaneetalla ilman, että joutuisi matkustamaan valtavia etäisyyksiä tähtien välillä.

Tämä skenaario on evolutionistien käsitys asiasta. Mutta se perustuu olettamuksiin, joita ei voida verifioida.

Lähde: Becky Ferreira 2023.  Stolen planet could be hiding on the edge of our solar system | New Scientist 15.12. 

Genomianalyysi paljastaa australialaisten alkuperäiskansojen geneettisen monimuotoisuuden

 

Kuva: Joshua Prieto / SOPA Images / ZUMA Wire / Alamy Live News

Joel Kontinen

Ennen kolonisaatiota Australia koostui vähintään 200 erillisestä kansakunnasta. Nyt genomianalyysi on paljastanut, että nykyaikaiset alkuperäiskansat australialaiset säilyttävät korkean geneettisen monimuotoisuuden, paljon enemmän kuin eurooppalaiset tai aasialaiset sukujuuret.

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin yksi Australian alkuperäiskansa, vaan pikemminkin maanosa, jossa on poikkeuksellisen geneettisesti monimuotoisia, erillisiä yhteisöjä, joiden geneettinen vaihtelu on suurempi kuin eurooppalaisten tai aasialaisten syntyperäisten ihmisten välillä. Tämä on kahden analyysin johtopäätös, jotka muodostavat kaikkien aikojen yksityiskohtaisimman Australian alkuperäiskansojen genomien tutkimuksen.

Lähde: James Woodford 2023

Genome analysis reveals genetic diversity of Indigenous Australians | New Scientist 13.12.

 

Uusi siililaji löydetty Kiinasta

 

Kuva: ZooKeys

Joel Kontinen

Epätavallinen tumma siili Itä-Kiinasta on uutta tieteelle.

Tutkijat ovat tunnistaneet uuden siililajin: tummanruskean olennon, joka asuu Itä-Kiinan metsissä. Vuonna 2018 Kai He Kiinan Guangzhoun yliopistosta ja hänen kollegansa törmäsivät salaperäisen näköisiin siileihin Anhuin ja Zhejiangin maakunnissa. Euroopan siiliin (Erinaceus europaeus) verrattuna näillä oli tummempi ruskea turkki ja piikit sekä hieman suuremmat korvat. Analysoituaan seitsemän eläintä, sekä niiden DNA-näytteet, tutkijat päättelivät, että ne kuuluivat lajiin, jota ei ollut aiemmin tieteellisesti kuvattu ja jolle he antoivat nimen Mesechinus orientalis. Neljä muuta tunnettua Mesechinus-suvun lajia elävät pääasiassa Pohjois-Kiinassa, Mongoliassa ja Venäjällä, kun taas laji M. hughi asuu Lounais-Kiinassa.

"On aika mielenkiintoista, että tämä metsäsiili löydettiin yli 1000 kilometrin päässä tunnetusta levinneisyydestään", He sanoo. Hieman alle 340 grammaa painava ja keskimäärin 18,8 senttimetriä pitkä M. orientalis on hieman pienempi kuin muut sukunsa tunnetut siilit. Kuten muutkin siilit, M. orientalis on yölaji, joka syö hyönteisiä ja hedelmiä. Se myös nukkuu talvella. Toistaiseksi ryhmä on löytänyt M. orientalis -lajia vain kahdesta Kiinan maakunnasta. Tähän mennessä kirjattujen lukumäärien perusteella sen ei kuitenkaan uskota olevan uhanalainen, sanoo He, joka arvioi, että näissä maakunnissa on luultavasti useita satoja yksilöitä.

Maailmanlaajuisesti tunnettiin vain 17 siililajia, joten olimme melko tyytyväisiä, että lisäsimme sitä yhdellä, hän sanoo. "Tämä on hämmästyttävä uutinen minun kaltaiselleni aidolle siilinörttille", sanoo Sophie Lund Rasmussen Oxfordin yliopistosta. "Odotan innolla, että saan tietää lisää lajin ekologiasta ja siitä, eroaako tämä myös maan muista siililajeista."

Lähde:

Chen Ly 7. joulukuuta 2023

Unusual dark hedgehog from eastern China is new to science | New Scientist

 

Tiedemiehet ovat saattaneet vihdoin selvittää, kuinka norsut saivat uskomattomat kärsänsä

 

Kuva: Dennis Müller

Joel Kontinen

Norsut näyttävät kehittäneen pitkän, tarttuvan kärsänsä esivanhempiensa miljoonia vuosia sitten aiheuttaman ilmastonmuutoksen aiheuttaman paineen seurauksena. Norsuilla on hämmästyttävät kärsät, jotka ovat vahvoja, taitavia ja joustavia. Nyt tiedemiehet ovat saattaneet vihdoin selvittää, kuinka maapallon suurimmat elävät maaeläimet ovat kehittäneet ne. Norsujen kärsät ovat evoluutiobiologian ihmeitä. Ne voivat olla yli 2 metriä pitkiä ja niissä voi olla yli 40 000 yksittäistä lihasta ja hermosäiettä. Ne pystyvät nostamaan yli 270 kiloa, mutta voivat poimia varovasti yhden maapähkinän.

Tarkat ympäristö- ja biologiset paineet, jotka johtivat näiden kärsien kehittymiseen, ovat pitkään hämmentäneet tutkijoita, mutta uusi preprint-tutkimus, joka julkaistiin 28. marraskuuta eLife-lehdessä, paljastaa, että ilmaston aiheuttamat muutokset voivat selittää osan mysteeristä.

Norsun kärsien evoluution ymmärtäminen on aina ollut haastavaa, koska rungon pehmeät kudokset, kuten lihakset ja iho, eivät fossiiloidu hyvin. Tämän vuoksi tutkijoiden on vaikea löytää suoria todisteita kärsän varhaisista muodoista fossiiliaineistoista. Monilla pitkäkärsäisillä eläimillä on pitkät alaleuat, tutkijat selittivät. Mutta nämä pitkät alaleuat lyhenevät myöhemmin kehittyessään yhdessä kärsän kanssa - vaikka näiden kahden välinen yhteys onkin hieman epäselvä. Tutkijat uskovat, että niiden kärsä kehittyi miljoonia vuosia sitten heidän esivanhempiinsa kohdistuneen paineen seurauksena.

Tiimi analysoi näiden kolmen varhaisen norsun tyypin hammaskiillettä löytääkseen uusia vihjeitä niiden ruokintatottumuksista ja ympäristöstä, jossa ne asuivat.

Lähde:

Jacklin Kwan 2023. Scientists may have finally figured out how elephants got their incredible trunks | Live Science  6 December

Merkuriuksen suolaiset jäätiköt

 

Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Carnegie Institution of Washington

Joel Kontinen

Merkuriuksen pohjoisnavan lähellä olevista kraatereista löydetyillä suolaisilla jäätiköillä saattaa olla oikeat olosuhteet äärimmäisille elämänmuodoille, uusi tutkimus ehdottaa. NASAn MESSENGER-avaruusaluksen mittaukset kartoittivat Merkuriuksen pohjoisen pallonpuoliskon topografian erittäin yksityiskohtaisesti.

Planeettatutkijat ovat löytäneet suolaisia jäätiköitä Merkuriuksen pohjoisnavan läheltä, mikä lisää todennäköisyyttä, että aurinkoa lähinnä oleva planeetta pystyy isännöimään elämää. Uudet löydökset, jotka tehtiin NASAn eläkkeellä olevan MESSENGER-luotaimen aikaisempien havaintojen perusteella, julkaistiin The Planetary Science Journalissa marraskuussa. "Havaintomme täydentää muita viimeaikaisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että Plutossa on typpijäätiköitä, mikä viittaa siihen, että jäätikköilmiö ulottuu aurinkokuntamme kuumimmista kylmimpiin planeettoihin", tutkimuksen johtava kirjoittaja Alexis Rodriguez, planeettatieteilijä Arizonassa toimivasta voittoa tavoittelemattomasta Planetary Sciencesta. Institute (PSI), sanoi lausunnossaan.

Nämä Mercuryn Raditladi- ja Eminescu-kraattereista löytyvät jäätiköt eivät ole aivan tyypillisiä jäävuoria, joita ajattelemme maan päällä. Sen sijaan ne ovat suolavirtoja, jotka vangitsivat haihtuvat yhdisteet syvälle Merkuriuksen pinnan alle. Geologian termein haihtuvat aineet ovat kemikaaleja, jotka haihtuvat helposti planeetalla - kuten vesi, hiilidioksidi ja typpi. Merkuriuksen omituiset suolavuoret paljastivat asteroidi-iskut, jotka paljastivat tämän pinnan alle jääneen materiaalin; siksi tutkijat löysivät ne kraattereista.

Merkuriuksesta on yllättävää löytää jäätiköitä, koska se on lähellä aurinkoa; planeetta on 2,5 kertaa lähempänä tähteämme kuin Maa. Tällä pienellä etäisyydellä on paljon kuumempaa. Kuitenkin nämä suolavirrat olisivat voineet säilyttää haihtuvat aineensa "yli miljardi vuotta", sanoo tutkimuksen toinen kirjoittaja Bryan Travis, joka on myös PSI:n planeettatieteilijä.

Merkuriuksen suolaiset esiintymät eivät ole analogisia tyypillisten jäävuorten tai arktisten jäätiköiden kanssa, maapallolla on samankaltaisia suolaisia ympäristöjä, joten geologeilla on hyvä käsitys siitä, millaisia nämä ympäristöt ovat - ja voiko siellä syntyä elämää. "Tietyt suolayhdisteet maan päällä luovat asuttavia markkinarakoja jopa joissakin ankarimmissa ympäristöissä, joissa niitä esiintyy, kuten kuivassa Atacaman autiomaassa Chilessä", Rodriguez sanoi. "Tämä ajattelutapa saa meidät pohtimaan mahdollisuutta, että Merkuriuksen pinnan alainen osa voisi olla vieraanvaraisempi kuin sen ankara pinta." Kun haihtuvat aineet, jotka ovat välttämättömiä elämälle, erityisesti vesi, ovat jääneet maan alle, Merkurius saattaa pystyä ylläpitämään maanalaista elämää, joka on suojattu auringon ankarilta säteiltä. Aivan kuten planeettajärjestelmillä on "kultakutrivyöhykkeitä" - alueita tähtensä ympärillä, joissa nestemäinen vesi voi säilyä - voi olla samanlainen "potentiaalisesti asuttava" alue sen pinnan alla, tutkijat ehdottivat. Ja jos Merkurius voisi isännöidä elämää, Merkuriuksen kaltaisista eksoplaneetoista saattaa tulla houkuttelevampia tutkijolle, jotka etsivät muukalaiselämää.

Näiden jäätiköiden löytö auttaa myös selittämään Merkuriuksen pitkään jatkuneen mysteerin: kraattereita, joista puuttuu palasia. Tutkijat ehdottavat, että pienet kuopat, jotka havaittiin täplittävän joitakin kraattereita, olivat aiemmin täynnä haihtuvia aineita, ennen kuin isku paljasti ne ja haihtuivat. ’ -Elohopea kutistuu edelleen miljardien vuosien jälkeen, ja tutkijat voivat nähdä sen "ryppyjä". 

Yksi suuri kysymys on edelleen olemassa: kuinka haihtuvat kerrokset pääsivät sinne alun perin? Merkuriuksen pohjoisnavan havainnot viittaavat siihen, että haihtuvat aineet kerrostuvat täysin muodostuneen maiseman päälle. Rodriguez ehdotti, että ne voisivat johtua ”kuuman alkuperäisen ilmapiirin romahtamisesta Merkuriuksen historian varhaisessa vaiheessa".

Vaihtoehtoisesti ehkä Mercurylla oli järviä, ehdotti myös PSI:ssä työskentelevä Jeffrey Kargel. Ehkä "tiheä, erittäin suolainen höyry" vuoti nuoren Merkuriuksen sisältä ja haihtui sitten jättäen suolan taakseen, hän sanoi. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta saadaan todella valaistua se, mitä Merkuriuksen pinnan alla voi olla. Merkurius, jolla on aurinkokunnan pitkittäinen kiertorata, tarjoaa käsityksen siitä, kuinka aurinko vaikuttaa muihin Linnunradan planeettoihin.

Lähde: Briley Lewis. 2023. Mercury may have a 'potentially habitable' region below its surface, salty glaciers suggest (msn.com)

Marmosetit vaihtavat aivosoluja sisarustensa kanssa

 

 

Kuva: Werner Layer/ Alamy

Joel Kontinen

Useimmilla marmoseteilla on epäidenttiset kaksoset tai kolmoset, jotka vaihtavat verisoluja ollessaan kohdussa – ja nyt näyttää siltä, että ne vaihtavat myös tiettyjä aivosoluja.

Suuri määrä marmosettien aivoissa olevia soluja on itse asiassa peräisin heidän sisaruksistaan, mikä saattaa vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä – ja sama voi päteä ihmisen kaksosten kohdalla. Tiedämme jo, että marmosetit, Etelä-Amerikasta kotoisin olevat pienet apinat, kantavat sisarustensa soluja veressään. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin muilla kädellisillä, useimmilla marmoseteilla on ei-identtiset kaksoset tai kolmoset, jotka vaihtavat verisoluja ollessaan kohdussa yhteisen verenkiertojärjestelmän kautta. Nämä vaihdetut solut säilyvät syntymän jälkeen.

Lähde: 

 Alice Klein, 2023. Marmosets swap brain cells with their siblings | New Scientist          

1 December.

Voisiko Maa päätyä Oort-pilveen?

 

Kuva: Shutterstock / Dotted Yeti

Joel Kontinen

Jos ohi kulkeva tähti tulisi lähelle aurinkokuntaa, maapallo olisi todennäköisesti kunnossa – mutta on pieni mahdollisuus, että koko maailmamme joutuisi aurinkokunnan uloimmille ulottuvuuksille Pluton ohi Oortin pilveen, törmäisi toiseen planeetalle tai jopa joutuisi vaeltavan tähden varastamaksi.

Muut aurinkokunnan planeetat voisivat kärsiä samankaltaisista kohtaloista, ja erityisesti Merkurius olisi vaarassa pudota aurinkoon.

Lähde: Leah Crane. 2023  Passing star could fling Earth out past Pluto into the Oort cloud. New Scientist. 1.12.