Evoluution ylistys

Nicolle R. Fuller/Science Photo

Joel Kontinen 

 Evoluutioteoria on saanut nykyisin paljon haastetta, vaikka New Scientist väittää, että mikään evoluutioteorian osa-alue ei ole kestänyt evoluution kannattajien kriittistä tarkastelua – mutta monet selitykset menevät ristiin.

 Näin New Scientist kehuu evoluutiota: ”Evoluutioteoria on yksi ihmisen älyn suurimmista saavutuksista. Jotkut saattavat väittää, että se on suurin, vaikka kvanttiteorialla tai suhteellisuusteorialla olisi myös kannattajia. Mutta biotieteissä se on vertaansa vailla. Se ei ole pienempi kuin suuri yhtenäinen elämän teoria. Se on myös teoria sanan todellisessa merkityksessä: lukittuva ja johdonmukainen empiiristen havaintojen ja testattavien hypoteesien järjestelmä, joka ei ole koskaan epäonnistunut tarkastuksessa. Mitään, joka väärentäisi sen osaa, ei ole edes löydetty, huolimatta sen arvostelijoiden kovasta ponnistelusta, ” 

 New Scientist tue esille 13 seikkaa, jotka ovat vastaan Charles Darwinin ajattelua. Ensimmäiseksi se väittää. että päinvastoin kuin Richard Dawkins luuli, geenit eivät ole kohtalomme. 

 ”VUONNA 1990 kansainvälinen tutkijaryhmä aloitti yhden kaikkien aikojen kunnianhimoisimmista tutkimushankkeista. He sekvenssioivat koko ihmisen genomin määrittäen niiden 3,3 miljardin emäsparin järjestyksen, jotka koodaavat geenejä, jotka tekevät proteiineja, joista kukin meistä on rakennettu. Ihmiskunnan "suunnitelman" purkaminen nostatti valtavaa innostusta. 

Lajimme monimutkaisuuden vuoksi genomimme odotettiin sisältävän vähintään 100 000 geeniä. Nyt paljastettaisiin, mikä lopultakin tekee meistä ihmisiä. Se ei toiminut aivan näin. Ihmisen genomiprojekti menestyi selvästi, ja tulokset julkaistiin vuonna 2003, kaksi vuotta ennen tavoitetta. Se paljasti kuitenkin, että ihmisillä on vain noin 22 000 geeniä, mikä on suunnilleen sama määrä kuin muilla nisäkkäillä. Samaan aikaan itse suunnitelma osoittautui salatuksi tavoilla, joita yritämme edelleen murtaa” eli nykyisin tiedämme, että niin kutsuttu roska-dna esimerkiksi suojaa syövältä. Evolutionistit pitivät sitä  roska-dna:na, joka onkin kaikkea muut kuin roskaa. 

 Lähde: 

The theory of evolution is a vibrant, living entity still in its prime. New Scientist 23.9.

Kasvit päihittävät Galileon: niillä on sisäänrakennettu lämpömittari, joka kertoo älykkäästä suunnittelusta

Arabidopsis thalianalla on sisäinen lämpömittari. Kuva: Marco Roepers, Creative Commons (CC BY-SA 3.0).




Joel Kontinen

Monet uskovat, että Galileo Galilei valmisti ensimmäisen lämpömittarin 1590-luvulla, mutta jotkut antiikin Kreikan filosofit ehtivät keksiä sen periaatteen ennen häntä.

Hekin hävisivät liituruoholle (Arabidopsis thaliana), joka osasi mitata lämpötilan muutoksia jo hamassa muinaisuudessa.

Cambridgen ylipiston tutkijat julkaisivat äskettäin Sciencessä yllättävää tietoa kasvien älykkyydestä.

Kasveilla on lämpötilaa mittaava molekyyli, jonka avulla ne sopeutuvat vuodenaikojen vaihteluun (kylmään tai kuumaan).

Molekyylin nimi on fytokromi, ja kasvi havaitsee sillä päivänvaloa. Yöllä sen funktio muuttuu. Siitä tulee lämpömittari.

Fytokromi. Kuva: Jmol Development Team, GNU GPL.


Fytokromit valvovat geenikytkimiä. Ne reagoivat sekä lämpötilaan että valoisuuteen ja näin ohjaavat kasvin kehitystä.

Yöllä nämä molekyylit muuttavat tilaa. Muutoksen nopeus on suoraan verrannollinen lämpötilaan.

Tutkijat vertaavat fytokromeja elohopeaan. Molekyyli muuttuu sitä nopeammin, mitä lämpimämpi on ja näin edistää kasvin kehitystä.

Lisäksi fytokromit näyttävät tunnistavan, miten yön pimeys eroaa varjon aiheuttamasta hämäryydestä.

Aiempi tutkimus on osoittanut, että monet kasvin kehitykseen ja kukkimiseen liittyvät seikat tarvitsevat kasvisolun DNA:ta, joka ei koodaa proteiineja.

Kasvien maailma ei toisin sanoen ole kovin darvinistinen.

Niiden yllättävät taidot ovat ennenkin ällistyttäneet tutkijoita. Auringonkukalla on sisäinen kello. Mimosa tietää, koska sitä uhataan. Jotkin kasvit turvautuvat viekkauteen estääkseen tuholaisia syömästä niitä.

Kasvit osaavat myös suojautua auringon ultraviolettisäteilyltä: älykkäät kasvit valmistavat itselleen ison aurinkosuojakertoimen.

Nyt tiedetään, että ihmisten ja eläinten tavoin myös puut nukkuvat.

Lähde:

University of Cambridge. 2016. Plant 'thermometer' discovered that triggers springtime budding by measuring night-time heat. Science Daily (27.10.).

Darvinistinen moraali perustuu luonnonvalintaan, ainakin New Scientistin mukaan

New Scientist pohtii apinan moraalia.




Joel Kontinen


New Scientist pohtii perimmäisten kysymysten numerossaan Jumalan olemassaolon lisäksi myös muita evoluutiolle hankalia metafyysisiä ongelmia.

NS myöntää, että meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys moraalista ja useammat ovat yhtä mieltä siitä, mikä on hyvää.

Näemme eläinkunnassa yllättävää julmuutta. Jane Goodall näki, miten simpanssiemo ja tämän poikanen purivat kolme kuukautta vanhan simpanssivauvan kuoliaaksi ja sitten söivät sen.

Ovatko eläimet siis moraalisia olentoja, jotka ovat vastuussa teoistaan?

Evoluution maailmassa simpanssit voivat olla psykopaatteja, delfiinit sadisteja ja riikinkukot narsisteja – tai sitten tutkijat ovat lukeneet liikaa Aku Ankkoja.

NS myöntää, että eläimet pystyvät myös auttamaan toisiaan (eli olemaan altruistisia), koska geenitasolla ne hyötyvät siitä.

Lehti toisin sanoen lämmittelee uudelleen Richard Darkinsin vanhaa itsekkään geenin ajatusta. Tuolloin ei vielä tiedetty epigenetiikasta, joka on mullistanut solubiologian.

Viime vuonna Nature totesi, että Richard Dawkinsin genetiikka on jämähtänyt 1970-luvun olettamuksiin.

Tuolloin yleensä ajateltiin, että tietty geeni määritteli tiettyä proteiinia ja tietty proteiini määritteli tiettyä geeniä. Genomin ajateltiin olevan lineaarinen eli yksioikoinen. Se oli osaluettelo tai tietokoneohjelma, joka rakensi organismin. Se oli eristetty ympäristöstä. Proteiineja koodaavien alueiden välissä oli ”roskaa.”

Darvinistien olettamukset perustuivat tiedon puutteeseen. Roska-DNA:lle on viime vuosina löytynyt yllättävää käyttöä, ja perimämme on dynaamisempi kuin mitä kukaan edes uskalsi uskoa.

Tästä huolimatta New Scientist sanoo moraalin perustuvan luonnonvalintaan. Hyvä saattaa sen mukaan olla toisinaan pahaa ja paha hyvää.

Kirjoituksesta heijastuu haluttomuus hyväksyä ajatusta moraalin perimmäisestä lähteestä eli Raamatun Jumalasta.

Raamatun mukaan vain ihminen on vastuussa teoistaan. Pahuus heijastuu eläinkuntaan, mutta yleensä vaisto ohjaa eläinten käyttäytymistä.

Me sen sijaan olemme moraalisia olentoja, joiden ei ole pakko käyttäytyä eläimen tavoin.

Lähde:

Hooper, Rowan. 2016. Metaphysics special: Where do good and evil come from? New Scientist (31.8.).

Richard Dawkinsin painajainen: systeemibiologia

Systeemibiologia on biologisten verkostojen ja elävien organismien tavoin mutkikasta. Kuva: U.S. Department of Energy Genome Programs, public domain.




Joel Kontinen


Maailmasta on ripeästi tulossa jälkidarvinistinen. Tämä lisää etenkin Richard Dawkinsin ahdinkoa, koska evoluution alhaalta ylös (osista kokonaisuuteen) -strategia ei voi selittää luonnossa nähtäviä biologisia järjestelmiä.

Dawkins tunnetusti sanoi uskovansa, että biologiassa suunnittelu on vain näennäistä.

Aivoinfarktista toipuva Dawkins on muutenkin saanut jobinpostia viime aikoina. Naturen kolumnisti sanoi, että hän on jämähtänyt tieteellisessä ajattelussaan 1970-luvulle, ja The Telegraph vihjaisi hänen käyneen kovin äreäksi.

Nykytiede on edennyt varsin etäälle uusdarvinismista, jonka kannattajat ovat jääneet asemalaiturille katselemaan, miten juna jatkoi matkaa ilman heitä.

Eikä asemalla näy edes resiinaa, jolla voisi yrittää luotijunan perään.

Meissä on nanoteknologiaa, korjausmekanismeja ja monenlaista huipputeknologiaa, joten ei ole ihme, että systeemibiologiasta on tullut vireä tieteenala.

Systeemibiologiassa kokonaisuus on oleellisempi kuin osat. Toisin kuin darvinismi, se on ylhäältä alas -strategia. Siinä ei spekuloida, miten organismit ovat saattaneet kehittyä vaan katsotaan, miten ne oikeasti toimivat.

Se on holistinen eli kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa kiinnitetään huomiota kokonaisuuksiin sekä myös erilaisiin biologisiin verkostoihin, jotka muodostavat kokonaisuuden.

Darvinistinen evoluutio hidasti tieteen kehitystä takertumalla surkastumiin ja roska-DNA:han.

Systeemibiologia sen sijaan edistää huippututkimusta.

Ei siis ole ihme, että siitä on tullut Dawkinsin ja muiden darvinistien painajainen.

Lähde:

Institute for Systems Biology. What is Systems Biology.

Solujen ällistyttävät varajärjestelmät kertovat luomisesta

Apollo 15:n komento/huoltomoduuli Kuuta kiertävällä radalla. Kuva: NASA. Meidän solujemme hienot varajärjestelmät herättäisivät kateutta NASA:n insinööreissä.




Joel Kontinen

NASA:n insinöörit olisivat ylpeitä, jos he onnistuisivat kehittelemään yhtä tehokkaita varajärjestelmiä kuin mitä meissä on. Näin Sciencen toimittaja Elizabeth Pennisi aloittaa kirjoituksensa molekyylibiologian uusimmista löydöistä.

Molekyylibiologia on osoittautunut moninkertaisesti mutkikkaammaksi kuin mitä evolutionistit kuvittelivat. Elävien olentojen suunnittelussa ei mitään ole jätetty sattuman varaan.

Viime vuosien geneettiset löydöt lisäävät monien evolutionistien ahdistusta.

Äskettäin tutkijat onnistuivat selvittämään, miten kahden raajojen muodostukseen osallistuvan geenin varajärjestelmät toimivat.

Uusissa löydöissä pääosaa näytteli proteiineja koodaamaton DNA, jota vielä jokin vuosi sitten kutsuttiin roska-DNA:ksi lähinnä sen vuoksi, että evolutionistit eivät tienneet, mitä se tekee.

Nyt tiedetään, että roska-DNA on kaikkea muuta kuin roskaa. Geneetikot arvelevat, että meillä saattaa siinä osassa olla satojatuhansia tehostajia eli transkriptiotekijöitä, jotka aktivoivat transkriptiota.

Transkriptiossa DNA:n geneettinen koodi muunnetaan RNA:ksi. Se on proteiinisynteesin eli valkuaisaineiden valmistuksen ensimmäinen vaihe.

Tehostajat takaavat esimerkiksi sen, että rotille – ja luultavasti myös meille – muodostuu tasan oikea määrä sormia ja varpaita.
Tutkijat uskovat, että tehostajat kaiken lisäksi toimivat yhdessä.

Niiden on siis täytynyt olla olemassa alusta lähtien, muuten saattaisimme nähdä vaikkapa kolmikätisiä, kuusisormisia tai nelivarpaisia ihmisolentoja.

Darvinistit ovat jo liian kauan satuilleet huonosta suunnittelusta, roskasta ja surkastumista, mutta todellisuudessa genetiikka on ihmeellistä.

Suunnittelijamme käden jälki näkyy meissä selvästi.

Lähde:

Pennisi, Elizabeth. 2016. Biologists identify the backup systems that ensure genes build limbs. Science (20.5.).

Kehitysopillinen kummajainen: ameban jättiläismäinen genomi

Protozoo Chaos carolinense. Kuva: Tsukii Yuuji, Creative Commons (CC BY-SA 2.5).



Joel Kontinen

Darvinistisen kertomuksen mukaan elämä syntyi nelisen miljardia vuotta sitten. Kukaan ei tiedä, miten, miksi tai missä näin pääsi käymään, mutta evolutionisti uskoo vakaasti, että darvinistiset prosessit pystyivät rikkomaan luonnonlakeja jo heti alussa.

Yksisoluiset olennot (esitumalliset eli prokaryootit) eivät ole kuitenkaan pitäneet turhaa kiirettä, vaan ne ovat jääneet yksisoluisiksi.

Ameba on tästä hyvä esimerkki. Sen genomi on 200 kertaa suurempi kuin ihmisen, mutta se ei ole onnistunut saamaan edes toista solua kaverikseen. Olisi silti väärin luonnehtia amebaa yksinkertaiseksi.

Aiemmin mantrana toistettu yksi geeni = yksi proteiini -hypoteesi on liian yksinkertainen selitys.

Todellisuus on paljon mutkikkaampi.

Proteiineja koodaavien geenien lukumäärä – tai edes genomin koko – ei korreloi organismin mutkikkuuden kanssa. Evoluutioon uskovat tutkijat eivät tiedä, mistä tämä johtuu.

He ovat muutenkin joutuneet viskaamaan entisiä kehitysopillisia totuuksia roskakoriin. Roskaa ei ole meidän perimässämme vaan darvinistisessa ajattelussa.

Richard Dawkinsin markkinoima itsekäs geeni -näkemys ei alkuunkaan kuvaa todellisuutta.

Myös muiden darvinististen selitysten ongelma on siinä, että ne eivät toimi.

Lähteet:

Lane, Nick ja William Martin. 2010. The energetics of genome complexity. Nature 467, 929–934.

Taft, Ryan J., Michael Pheasant ja John S. Mattick. 2007. The relationship between non-protein-coding DNA and eukaryotic complexity. BioEssays 29 (3): 288–299.

Winstead, Edward R. 2001. Sizing up genomes: Amoeba is king. Genome News Network. (12.5.).

Kun tiede tappaa: Ignaz Semmelweis, ideologia ja tieteen ahdasmielisyys

Jenő Doby (1860): Ignaz Semmelweis. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Monesti tiedemiehet pitävät kynsin hampain kiinni vanhoista käsityksistään, vaikka uutta tutkittua tietoa olisi vapaasti saatavilla. Esimerkiksi Michael Crichton varoitti tällaisesta kritiikin puutteesta.

Luutuneet käsitykset voivat pahimmillaan tappaa.

1800-luvun alkupuolella synnyttäminen oli monesti hengenvaarallista, ainakin Wienin klinikassa, jossa lääkäriharjoittelijat tutkivat äidit sen jälkeen, kun he olivat tehneet ruumiinavauksia.

Sitten lääkäri Ignaz Semmelweis (1818–1865) laittoi harjoittelijat pesemään kätensä klooriliuoksella ennen kuin heidät päästettiin synnytyssaliin.

Äitien kuolleisuus väheni 90 prosenttia.

Lääkärikollegat eivät kuitenkaan pitäneet siitä, että Semmelweis rikkoi vakiintunutta tapaa, ja he syrjivät häntä.

Myöhemmin Raamattuun uskovat tieteen uranuurtajat Louis Pasteur ja Joseph Lister vahvistivat omilla tutkimuksillaan, että Semmelweis oli ollut oikeassa.

Mutta onko tiedeyhteisö nykyään yhtään sen avoimempi uusille tuulille?

Meidän aikanamme konsensustiede tiesi kertoa, että meissä on surkastumia ja että suurin osa perimästämme on roskaa, jota ei edes kannattanut tutkia.

Kunnes tutkijat huomasivat olleensa väärässä.

Tutkijat voivat nykyäänkin vartioida reviirejään mustasukkaisesti – ja estää tieteen kehitystä – pitämällä kiinni darvinismista ammentavista ideoista, jotka on rakennettu hiekalle eivätkä kestä kriittistä tarkastelua.

Teistisen evoluution argumentit johtavat harhaan

Teististen evolutionistien Genesiksessä Aadam ei nähnyt dinosauruksia.



Joel Kontinen

Eero Junkkaalan ja muiden teistisen evoluution kannattajien pitäisi ehkä suhtautua hiukan kriittisemmin Francis Collinsiin.

Kirjassaan Language of God (2006) Collins piti roska-DNA:ta, pseudogeenejä ja silmän ”ei-optimaalista suunnittelua” todisteina evoluutiosta. Nyt kaikki nämä argumentit ovat joutuneet romukoppaan.

Sonyn insinöörit jäljittelevät parhaillaan ihmisen silmän rakennetta kehittäessään parempia kameroita.

Junkkaalalla on tapana mainostaa BioLogos Foundationia, jonka Collins perusti Karl Gibersonin kanssa.

Giberson on kaikkea muuta kuin objektiivinen tiedemies. Hän jäi hiljattain kiinni siitä, että hän oli PowerPoint esityksessään käyttänyt photoshopattua kuvaa pikkupojasta, johon oli lisätty häntä. Giberson yritti osoittaa, että ihminen on polveutunut hännällisestä esi-isästä.

Photoshop ei ehkä ole paras tapa tehdä tiedettä.

Ja Jeesuksen sanojen epäily on osoitus siitä, että teistisillä evolutionisteilla on perin puutteellinen käsitys Jumalan kyvystä kommunikoida ihmisen kanssa.

Lähde:

Klinghoffer, David. 2014. Karl Giberson Apologizes for Photoshopped Image of Tailed Baby. Evolution News and Views (6.6.)

Evolutionisti Eero Junkkaala: ”Nuoren maan kreationistit romuttavat tieteen täydellisesti”

Teistinen evolutionisti Eero Junkkaala markkinoi kristillisyyttä, joka saisi Uuden testamentin kirjoittajat hämmästymään suuresti.




Joel Kontinen

”Jos nuoren maan kreationismi olisi totta, se merkitsisi fysiikan, kemian, kosmologian, geologian ja biologian täydellistä romuttamista. Näin toteaa mm. - - maailman johtava biologi ja Raamattunsa vakavasti ottava kristitty Francis S. Collins”, Eero Junkkaala kirjoittaa vastauksena bloginsa kommentteihin.

Väitteessä on se ongelma, että siinä ei juuri mikään pidä paikkaansa.

Nykytiede kehittyi länsimaissa, joissa luomiseen uskovat tiedemiehet ymmärsivät tieteen olevan mahdollista, koska Jumala oli luonut rationaalisen maailman, joka noudatti luonnonlakeja. Johtavat fyysikot, kemistit, kosmologit, geologit ja biologit pitivät Genesiksen luomiskuvausta totena ja Nooan ajan vedenpaisumusta maailmanlaajuisena tuhotulvana.

Myös meidän aikanamme monet nuoren maan kreationistit ovat huipputiedemiehiä. Junkkaala ei ehkä haluaisi uskoa tätä, mutta se on siitä huolimatta totta. He eivät romuta tiedettä vaan tekevät sitä.

Tiede olisi tuskin voinut syntyä maailmassa, jossa uskottiin satunnaisten darvinististen prosessien ihmeitä tekevään voimaan.

Francis Collins on tunnettu biologi ja C. S. Lewisin tavoin entinen ateisti, mutta on jokseenkin harhaanjohtavaa kutsua häntä maailman johtavaksi biologiksi. Hän saattoi vielä kymmenen vuotta sitten olla huippututkija, mutta esimerkiksi kirjassaan The Language of God (2006) Collins sanoi roska-DNA:n todistavan siitä, että ihminen on darvinistisen kehityksen tulos.

Junkkaala mainitsee Collinsin perustaneen Biologos Foundationin, joka tulkitsee ihmisen alkuperää darvinistisesta perspektiivistä. Siinä toimivat teologit uskovat, että Jeesus ja Paavali erehtyivät ihmisen alkuperästä.

Collins ei missään tapauksessa suhtaudu vakavasti Raamattuun, vaan tulkitsee sen täysin uudestaan evoluutioperspektiivistä.

Junkkaalan mukaan C. S. Lewis uskoi teistiseen evoluutioon. Hän ei näköjään ole perehtynyt Lewisin myöhempään tuotantoon. Lewis suhtautui varsin skeptisesti evoluutioon vanhoilla päivillään ja kutsui sitä myytiksi.

Lähde:

Junkkaala, Eero. 2014. Tiedemiehen todistus. Seurakuntalainen.fi (26.5.)

Uusi terävä naula uusdarvinismin arkkuun: Osa roska-DNA:sta koodaa proteiineja

Tutkijat vertaavat ihmisen elimistöä valtavaan kirjastoon. Carl Spitzweg (1808–1885): Kirjatoukka. Lähde: The Yorck Project: 10.000 Meisterwerke der Malerei. DVD-ROM, 2002.



Joel Kontinen

Johns Hopkins -yliopiston tutkijat ovat löytäneet ihmisestä 193 uutta proteiinia, joiden ei pitänyt olla olemassa. He tekivät yhteistyötä intialaisen Institute of Bioinformatics -laitoksen tutkijoiden kanssa ja löysivät nämä proteiinit ”roska-DNA:n” joukosta eli darvinistisen dogmin mukaan evoluution saatossa tarpeettomaksi käyneestä perimämme osasta.

Moni evolutionisti alkaa jo toivoa kärsivänsä kroonisesta muistinmenetyksestä. Roska-DNA kun oli ihmisen ja simpanssin oletetun lähisukulaisuuden, isoäiti-Lucyn, Tiktaalinkin, surkastumien ja ”huonon” suunnittelun ohella evolutionistien parhaimpia argumentteja.

Nyt ei jäljellä ole paljon mitään. Kyyneleetkin on suunniteltu niin hyvin, että niistä ei ole evoluution tueksi.

Professori Akhilesh Pandey vertasi ihmisen elimistöä valtavaan kirjastoon ja proteiineja yksittäisiin kirjoihin. Tutkijoilla ei hänen mukaansa ole aiemmin ollut luokittelujärjestelmää, jolla kirjat löytyisivät.

Evolutionistit pitivät suurta osa perimästämme roskana, jota he eivät vaivautuneet edes tutkimaan. Genetiikka jämähti Darwinin ansiosta vuosikausiksi paikalleen. Mutta nyt puhaltavat uudet tuulet.

Perimämme kertoo evoluution sijasta luomisesta.



Lähde:

Extensive Cataloging of Human Proteins Uncovers 193 Never Known to Exist. Johns Hopkins University 28.5. 2014.

”Roska-DNA” muovailee kasvonpiirteesi

”Roska-DNA” on luultavasti muovannut nämäkin kasvot. Kuva Wikipediasta.




Joel Kontinen

Tutkijat ovat löytäneet ”roska-DNA:lle” uuden tehtävän: se saattaa muovailla meidän kasvonpiirteemme.

Richard Dawkins ja monet muut evolutionistit pitivät ”roska-DNA:ta” osoituksena siitä, että ihminen on pelkästään mekanistisen evoluution tuote. Perimästämme 98 prosenttia on proteiineja koodaamatonta DNA:ta. Darvinistit uskoivat, että se on eläimellisestä menneisyydestä muistuttavaa ylijäämää, jolla ei enää ole mitään funktiota.

Kunnes tutkimukset osoittivat, että he olivat täysin väärässä.

Nyt Axel Visel Lawrence Berkeley National Laboratorystä kollegoineen on huomannut, että ”roska-DNA” voi vaikuttaa geeneihin, jotka säätelevät kasvojen toimintaa. Suomeksi sanottuna roska-DNA voi siis muovailla meidän kasvonpiirteemme.

Lähde:

Barras, Colin. 2013. Your face may have been sculpted by junk DNA. New Scientist (24.10.).

Pekka Reinikainen: Tieteen dogmaattisuus on vaarallista

Joel Kontinen

TV7:n sarja Raamatun arvovallan ja tieteen puolesta palasi ruutuun tällä viikolla. Jaksossa 21 lääkäri Pekka Reinikainen pohtii evoluution dogmaattisuutta. Hänen mukaansa on jo aika tarkastella tätä tieteen 150 vuotta vanhaa fossiilia kriittisesti ja osoittaa sen puutteet avoimesti.

Evoluution dogmaattisuus on Reinikaisen mukaan vienyt lääketiedettä harhapoluille. Tämä on selvästi käynyt ilmi siinä, että kun evoluutioon vankasti uskovat tutkijat eivät ole tienneet proteiineja koodaamattoman DNA:n funktioita, he ovat leimanneet sen roskaksi.

Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että darvinistisella evoluutiolla ei edes ole mekanismia, joka voisi tehdä vaikkapa koirasta kissan.

Darvinisti kieltäytyy silti näkemästä suunnittelua luonnossa, koska hän ei halua päästää Jumalan jalkaa ovenväliin.

Uudet löydöt tekevät evoluutiogenetiikasta roskatiedettä?

Viime viikon Naturessä on kiinnostavia päätelmiä genetiikasta.



Joel Kontinen

Roska-DNA ei ollut hiljattain julkaistun ENCODE-hankkeen ainoa uhri. Sarah Djebali ja kollegat julkaisivat Naturessä laajan tutkimuksen ja päättelivät, että käsite geeni pitää määritellä uudelleen, koska se ei enää ole genetiikan perusyksikkö.

Tämä mutkistanee evoluutiogenetiikkaa, joka perustuu darvinistiseen evoluutioon. Se menettää perustansa. Ehkä meidän pitäisi nyt kutsua sitä roskatieteeksi.

Richard Dawkinsin itsekkään geenin käsitteen se siirtänee roskatynnyriin.



Lähde:

Djebali, Sarah et al. 2012. Landscape of transcription in human cells. Nature 489 (7414): 101-108.

Roska-DNA:n kuolinjulistus oli PR-fiasko, sanoo tunnettu evolutionisti

Viime vuonna julkaistussa kirjassa tohtori Jonathan Wells kuvaili roska-DNA:ta myytiksi. Tuoreet tutkimukset osoittavat hänen olleen oikeassa.



Joel Kontinen


Darvinistien reaktio roska-DNA:n kuolinilmoitukseen on varsin kiehtova. Esimerkiksi Larry Moran ei halua antaa tosiseikkojen pilata teoriaa, joka hänen mielestään on vielä hyvä. Kommentoidessaan Washington Postissa julkaistua artikkelia hän sanoo:

“Tämä on väärin. Suurin osa genomistamme on silti roskaa huolimatta siitä, mitä ENCODE konsortio sanoo - - Tässä on tärkeä kysymys: Kuka ottaa vastuun tästä PR-fiaskosta?”

Darvinistit osaavat kirjoittaa niin ihanan tieteellistä tekstiä.

Meidän ei ehkä pitäisi hämmästyä. Monet tunnetut evolutionistit, esimerkiksi Richard Dawkins (1976), Francis Crick ja Leslie Orgel (1980), Michael Shermer (2006), Jerry Coyne (2009) ja PZ Myers (2011) ovat myös pitäneet roska-DNA:ta todisteena darvinistisesta evoluutiosta.

Crick ja Orgel pitivät roska-DNA:ta “perimmäisenä parasiittina”. Dawkinsin mukaan se oli “parasiitti tai parhaimmillaankin harmiton mutta hyödytön matkustaja, joka liftaa muun DNA:n luomissa eloonjäämiskoneissa.” Coyne piti ”roskaa” kuolleina geeneinä.

Roska-DNA:n hautaaminen on sävähdyttänyt myös kotimaisia Darwinin puolustajia. Paholaisen asianajaja -blogissaan ateismin ilosanomaa markkinoiva Juha Leinivaara on ainakin pariin otteeseen työntänyt lusikkansa tähän liemeen. Tavalleen uskollisena hän leikkailee ja liimailee ja viljelee ahkerasti hyperbolaa.

Pari vuotta sitten hän luonnehti roska-DNA:ta kreationistien meemiksi.

Meemi on Richard Dawkinsin kehittämä äärimmäisen kiistanalainen käsite, jolla ei todellisuudessa välttämättä ole vastinetta.

Leinivaaran mukaan roska-DNA oli väliaikainen työnimi. Kunnon darvinistit (esimerkiksi Ernst Mayr) aavistelivat, ettei roska ollutkaan täysin roskaa, mutta ”ultradarwinististit” (Leinivaaran ilmaus) käyttivät sitä.

On varsin ilmeistä, miksi he käyttivät tällaista termiä – osoittaakseen, että evoluutio on totta.

Leinivaara ihmetteli äskettäin. miksi Answers in Genesis tai Institute for Creation Research ei julkaissut tällaista tutkimusta. (Leinivaaralle tiedoksi: ICR:llä on parhaillaan meneillään geenitutkimushanke.)

Toisinajattelijoilla oli oma roolinsa roska-DNA:n kuolemaan johtaneissa tutkimuksissa.

Vuonna 2005 James Shapiro and Richard von Sternberg julkaisivat tutkimuksen Why repetitive DNA is essential to genome function.

Suuri yleisö muistaa tohtori Sternbergin tiedemiehenä, jota darvinistit uhkailivat, koska hän päästi älykästä suunnittelua puolustaneen Stephen Meyerin artikkelin tiedelehteen.

Tätä darvinistit eivät ehkä halua muistella.

Lähteet:

Moran, Laurence A. 2012. Washington Post: "‘Junk DNA’ concept debunked by new analysis of human genome". Sandwalk (9. 9).

Shapiro, James A. 2012. Bob Dylan, ENCODE and Evolutionary Theory: The Times They Are A-Changin' Huffington Post (12.9.).

Kuolinkellot soivat roska-DNA:lle

Viime vuonna julkaistussa kirjassa tohtori Jonathan Wells kuvaili roska-DNA:ta myytiksi. Tuoreet tutkimukset osoittavat hänen olleen oikeassa.



Joel Kontinen

Evolutionistit menettivät kuluneella viikolla yhden parhaimmista argumenteistaan.

Darvinistisen näkemyksen mukaan perimässämme pitäisi olla runsaasti jälkiä eläimellisestä menneisyydestämme, tarpeettomaksi käynyttä roinaa. Vuonna 1972 geneetikko Susumu Ohno väitti: "Ainakin 90 [prosenttia] genomimme DNA:sta on 'roskaa' tai erilaista 'roinaa'."

Monet kiihkeät darvinistit, esimerkiksi Richard Dawkins ja Larry Moran, ovat innokkaasti puolustaneet roska-DNA hypoteesia.

Useat viime aikojen tutkimukset ovat haastaneet roinahypoteesin. (Lue lisää tästä, tästä ja tästä.)

Tällä viikolla Nature, Science ja muutamat muut tunnetut tiedelehdet julkaisivat 30 tutkimusta ENCODE (Encyclopedia of DNA Elements) -projektin tuloksista. Tutkijat saivat selville, että genomistamme 80 prosentilla on jokin biokemiallinen funktio. Monet jo aavistelevat, että myös lopuilla 20 prosentilla on funktio, jota emme vielä tiedä.

Sciencen toimittaja Elizabeth Pennisi toteaa, että tutkimukset merkitsevät kuolinkellojen kuminaa roska-DNA:lle.

Roska-DNA on osoittautunut darvinistiseksi myytiksi, joka perustuu tietämättömyyteen.

Luomisperspektiivistä katsottuna perimässä ei pitäisi ensinkään olla roskaa. Alun nerokas suunnittelu on yhä nähtävissä, vaikka syntiinlankeemuksen seuraukset (esimerkiksi perinnölliset taudit) voivatkin näkyä meissä.


Lähteet:

Geddes, Linda. 2012. The ever deepening mystery of the human genome. New Scientist 2881: 40-43.

Pennisi, Elizabeth. 2012. ENCODE Project Writes Eulogy for Junk DNA. Science 337 (6099): 1159-1161.

Uusi naula ”roska-DNA:n” arkkuun

Tämän olennon DNA ei tue evoluutiota. Kuva: George Shuklin, Wikipedia.




Joel Kontinen

Vielä muutama vuosi sitten roska- DNA oli evolutionistien dogmi, jota ei sopinut epäillä. Richard Dawkins ja muut kovan linjan darvinistit pitivät sitä liki absoluuttisena totuutena.

Mutta sitten aukot tiedoissamme alkoivat hiljalleen peittyä. Tutkijat ovat huomanneet, että proteiineja koodaamattomalla DNA:lla on entistä enemmän hyödyllisiä funktioita.

Hiljattain New Scientist myönsi, että hiiren “roska-DNA” sisältää valtavan määrän informaatiota, joka on välttämätöntä geenien toiminnalle.

Vaikka lehti ei hylännytkään harhaanjohtavaa termiä roska-DNA, se todellisuudessa myönsi, että tämä roska ei ole roskaa. Artikkelin kirjoittaja Hannah Krakauer totesi, että tutkijoiden tiedoissa on ollut ammottavia aukkoja, eivätkä he ole tienneet, mitä kaikkea DNA oikeastaan tekee.

Hiiren perimä ei tue darvinistista evoluutiota. Sen verran me ainakin tiedämme.

Lähde:

Krakauer, Hannah. 2012. Mouse 'junk' DNA vital for gene regulation. New Scientist (3.7.).

Tuore tiedekirja: roska-DNA: ta ei ole olemassa

Joel Kontinen

Vuonna 2000 biologian tohtori Jonathan Wells osoitti kirjassaan Icons of Evolution, että darvinistisen evoluution tunnetuimmat ikonit eivät tukeneet kehitysoppia ja että osa niistä oli suorastaan harhaanjohtavia.

Uutuuskirjassaan The Myth of Junk DNA (Discovery Institute Press 2011) Wells kritikoi darvinismin viimeisiin linnakkeisiin kuuluvaa ”todistetta” – roska-DNA:ta.



Monet tunnetut darvinistit, esimerkiksi Richard Dawkins, Kenneth Miller ja Francis Collins, ovat väittäneet, että suuri osa ihmisen perimästä on evoluutiosta tähteeksi jäänyttä roskaa. Viime vuosien löydöt ovat osoittaneet selvästi, että he ovat erehtyneet – ja varsin pahasti.

Wells osoittaa, että roska-DNA on pelkkä myytti, jota ei edes ole olemassa.

Uusin apinatarina Aamulehdessä: Kun geeni heräsi kuolleista

Uusi testamentti kertoo Lasaruksen herättämisestä. Johannes Flandersilaisen maalaus 1500-luvulta. Kuva Wikipediasta. Evolutionistit uskovat hieman erilaiseen ylösnousemukseen.



Joel Kontinen

Voiko kuollut geeni herätä henkiin? Darvinistisen evoluution mukaan se voi. Vesa Vanhalakka kirjoittaa tuoreessa Aamulehdessä:

”Kuoleman piti olla peruuttamaton tapahtuma. Nyt hämmästellään sitä, että monitaitoiset geenit näyttävät hallitsevan jopa ylösnousemuksen.”

Vanhalakka viittaa viime viikolla Sciencessä julkaistuun tutkimukseen, jossa kerrottiin lihasrappeutumataudin FSHD:n geneettisestä alkuperästä. Richard Lemmers Leidenin yliopistosta ja kollegat kehittivät mallin, joka auttaa ymmärtämään FSHD:n syntyä.

Vanhalakka puolestaan laati Aamulehteä varten sopivan evoluutionkytkennän ylösnousemuksineen päivineen. Hän kuvailee evolutionistien ongelmaa näin:

”Ihmisen perimästä vain noin 1,5 prosenttia on proteiineja eli valkuaisaineita koodaavia geenejä. Geeniensäätelyalueita on toinen mokoma. Muu meri on ristitty roska-dna:ksi, siellä lilluu valtava määrä tavaraa, jolla ei pitänyt olla juurikaan käyttöä.”

Miten darvinistiset tiedemiehet päättelivät, että ihminen on täynnä roskaa ja surkastumia?

Darvinistisen selitysmallin omaksuneet biologit ovat pitäneet roskana sitä, mitä he eivät ole ymmärtäneet. Jo vuonna 2003 Scientific Americanissa todettiin, että tiedemiesten kyvyttömyys ymmärtää intronien eli proteiineja koodaamattomien geenijaksojen funktio saattaa hyvinkin osoittautua molekyylibiologian historian suurimmaksi virheeksi.

Mutta antaa Vanhalakan jatkaa:

”Nyt tämän ’itsekkään’ dna:n alueella uskotaan olevan mitä moninaisempia elämän ja sen kehittymisen kannalta tärkeitä rakenteita ja toimintoja. Roska-dna:n alueella on myös paljon kuolleita geenejä, geenifosssiileja. Ne ovat geenejä, jotka ovat evoluution myötä ja lajien kehittyessä käyneet tarpeettomiksi, kun niiden koodaamia ominaisuuksia ei ole enää tarvittu.”

Mutta yksi tällainen lasarusgeeni on äskettäin kuulemma noussut kuolleista. Ilmiölle on tosin huomattavasti loogisempikin selitys.

Nyt on pikemminkin käynyt niin, että kun ”roska-DNA” alkaa jo käsitteenä olla kuollut ja kuopattu, darvinistiset selitykset käyvät tarpeettomiksi.

FSHD:n synnyttävän geenin ei siis tarvitse nousta kuolleista, koska se ei ole vielä ehtinyt edes kuolla.


Lähteet:

Gibbs, Wayt W. 2003. The unseen genome: gems among the junk. Scientific American 289:5, 26–33 (marraskuu 2003).

Lemmers, Richard J. L. F. ja muut. 2010. A Unifying Genetic Model for Facioscapulohumeral Muscular Dystrophy. Science 329: 5994. (20.8.) http://www.sciencemag.org/cgi/content/abstract/science.1189044v1.

Vanhalakka, Vesa. 2010. Kuollut geeni heräsi henkiin. Aamulehti 25.8., 17.

Nature: Roska-DNA:ta ei ole olemassa

Nature alkaa pitää elämää mutkikkaana.




Joel Kontinen


Nature ei ole tunnettu siitä, että se suhtautuisi myönteisesti kreationismiin tai edes älykkääseen suunnitteluun, joten lehden äskettäinen tunnustus elämän mutkikkuudesta on kiinnostava. Erika Check Hayden kirjoittaa, että kun DNA:ta kartoittavan ENCODE-hankkeen tutkijat tarkastelivat pientä osaa genomista, he huomasivat, että roskana pidetystä DNA:sta yllättävän suurta osaa (74-93%) käytetään transkriptiossa. Se ei toisin sanoen olekaan evoluutiossa tarpeettomaksi jäänyttä roskaa vaan sillä on oma funktionsa.

Esimerkiksi Richard Dawkins on pitänyt roska-DNA:ta todisteena darvinistisesta evoluutiosta, mutta hänellä ei juurikaan ole ollut tapana antaa tosiasioiden pilata hienoa teoriaa.

Jo vuonna 2003 DNA-tutkija John Mattick totesi Scientific Americanissa, että biologit ovat pitäneet roskana sitä, mitä he eivät ole ymmärtäneet. Nyt Nature toteaa samaa.

Israelin kuningas Daavid oivalsi yllättävän paljon jo 3000 vuotta sitten: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.” (Psalmi 139:14)


Lähteet:

Gibbs, Wayt W. 2003. The unseen genome: gems among the junk. Scientific American 289(5):26–33.

Check Hayden, Erika. 2010. Life is complicated. Nature 464 (7289): 664-667.

Darvinistien suo

Nämä eläimet ovat kuin kotonaan darvinistien suolla.




Joel Kontinen

Kuvittele lammikkoa, jonka seisova vesi on ”pilaantunutta, ummehtunutta, täynnä tauteja ja mätänevää kasvillisuutta”. Näin Stephen R. Covey kirjoittaa teoksessaan Principle-Centered Leadership.

Suo on täynnä “krokotiilejä, alligaattoreita, ötököitä, hämähäkkejä ja muita siihen elinpiiriin sopivia eläimiä”, eikä siinä ole mitään kovin miellyttävää.

Covey on johtajuusguru, jonka kirjoja on myyty miljoonittain ympäri maailmaa. Hän ei varsinaisesti kuvannut evoluutiota. Hän käytti lemuavaa suota esimerkkinä siitä, millainen huonosti johdetun yrityksen ilmapiiri voi kurjimmillaan olla.

Kuvaus vastaa mainiosti darvinistisen luonnontieteen nykytilaa. Evolutionistit ovat keksineet tarinoita surkastumista ja roska-DNA:sta ja näin hidastaneet tieteen kehitystä jo 150 pitkää ja pimeää vuotta. He eivät ole suostuneet myöntämään, että tarinointi perustuu ideologisiin valintoihin ja ”aukkojen evoluutioon”. Keitaasta on tullut mätänevä, lemuava suo.

He ovat sitä paitsi vastustaneet kiivaasti kaikkia yrityksiä päästää raikasta vettä pieneen vihreänmustaan lammikkoonsa.

Mutta ilman juoksevaa vettä kaikki elämä suossa ja sen ympärillä ennen pitkää kuolee. Eikä siihen edes tarvita miljoonia vuosia.


Lähde:

Covey, Stephen R. 1990. Principle-Centered Leadership. New York: The Free Press.

Lisäys:

Jotkut evoluution ystävät ovat jo ehtineet lukea tätä vertauskuvaa ikään kuin sen jokaisella yksityiskohdalla olisi vastine biologian maailmassa. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Huomautan vielä kerran, että suo on nimenomaan vertaus.

Covey, jonka kirjasta lainasin vertauksen, ei käyttänyt kovinkaan tieteellistä kieltä niin kuin sanasta ötökkä (bug) voi päätellä.