Joel Kontinen
Darvinistisen kertomuksen mukaan elämä syntyi nelisen miljardia vuotta sitten. Kukaan ei tiedä, miten, miksi tai missä näin pääsi käymään, mutta evolutionisti uskoo vakaasti, että darvinistiset prosessit pystyivät rikkomaan luonnonlakeja jo heti alussa.
Yksisoluiset olennot (esitumalliset eli prokaryootit) eivät ole kuitenkaan pitäneet turhaa kiirettä, vaan ne ovat jääneet yksisoluisiksi.
Ameba on tästä hyvä esimerkki. Sen genomi on 200 kertaa suurempi kuin ihmisen, mutta se ei ole onnistunut saamaan edes toista solua kaverikseen. Olisi silti väärin luonnehtia amebaa yksinkertaiseksi.
Aiemmin mantrana toistettu yksi geeni = yksi proteiini -hypoteesi on liian yksinkertainen selitys.
Todellisuus on paljon mutkikkaampi.
Proteiineja koodaavien geenien lukumäärä – tai edes genomin koko – ei korreloi organismin mutkikkuuden kanssa. Evoluutioon uskovat tutkijat eivät tiedä, mistä tämä johtuu.
He ovat muutenkin joutuneet viskaamaan entisiä kehitysopillisia totuuksia roskakoriin. Roskaa ei ole meidän perimässämme vaan darvinistisessa ajattelussa.
Richard Dawkinsin markkinoima itsekäs geeni -näkemys ei alkuunkaan kuvaa todellisuutta.
Myös muiden darvinististen selitysten ongelma on siinä, että ne eivät toimi.
Lähteet:
Lane, Nick ja William Martin. 2010. The energetics of genome complexity. Nature 467, 929–934.
Taft, Ryan J., Michael Pheasant ja John S. Mattick. 2007. The relationship between non-protein-coding DNA and eukaryotic complexity. BioEssays 29 (3): 288–299.
Winstead, Edward R. 2001. Sizing up genomes: Amoeba is king. Genome News Network. (12.5.).
Tekstit
