Joel Kontinen
LiveSciencen toimittaja Elizabeth Palermo pohtii paavin USA:n vierailun herkistämänä uskonasioita. Hän ei kuitenkaan liity pyhän isän fanittajiin, vaan lähtee etsimään uskonnon alkuperää Afrikan savanneilta.
Ja koska hän pitää uskontoa evoluution tuotoksena, tulos on ennustettavissa. Hän lainaa Kelly James Clarkin näkemystä varhaisten ihmisten ja luonnon vuorovaikutuksesta.
Näin tämä vanha evoluutiotarina etenee:
Jos esi-isämme vaani Serengetissä antilooppia ja kuuli yhtäkkiä ruohon kahisevan lähellään, hän ei jäänyt pohtimaan, aiheuttiko sen tuuli vai leijona vaan hän lähti varmuuden vuoksi käpälämäkeen.
Luonnonvalinta suosi niitä kaukonäköisiä yksilöitä, jotka keksivät, että seurauksella (kahina) oli syy (leijona).
Ajan mittaan ihmiset alkoivat ehkä pitää monia asioita tarkoituksellisina. He näkivät syy- ja seuraussuhteita myös ilmiöissä, joissa niitä ei todellisuudessa ollut.
Savannin asukkaat näkivät rajuilmat osoituksena yliluonnollisten olentojen vihasta, ja pian syntyi myös joukko muita jumaluuksia.
Esimerkiksi skeptikko Michael Shermer on päätynyt liki samanlaiseen skenaarioon omissa kirjoituksissaan.
Tällainen satuilu voi jossain määrin kuvailla animismia, mutta empiirisen tieteen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Uskonto näyttää viehättävän ateisteja yllättävän paljon. Sigmund Freud kirjoitti monoteismin synnystä kokonaisen kirjan, ja äskettäin Science pohti suurten uskontojen syntyä ja yhteiskunnallista funktiota.
Jokin vuosi sitten myös TIME työnsi lusikkansa yhteiseen soppaan.
Tällaiset spekulaatiot on parasta luokitella roskatieteeksi (engl. junk science). Niitä ei voi havainnoida eikä varmentaa tieteen menetelmin.
On hyvä muistaa, että nykytiede syntyi kristinuskon innoittamana, ja monet tieteen pioneerit, esimerkiksi Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat tunnustavia kristittyjä.
Tarinoinnista voimme sen sijaan kiittää Rudyard Kiplingiä ja darvinisteja.
Lähde:
Palermo, Elizabeth. 2015. The Origins of Religion: How Supernatural Beliefs Evolved. LiveScience (5.10.).
Tekstit
