Aamulehti: Uskon ja tieteen sota saa luvan loppua

Kirkonmiehet tutkivat tähtitiedettä ja geometriaa 1400-luvulla. Kuva teoksesta La Vraye Histoire du Bon Roy Alixandre. Public domain.



Joel Kontinen

”Fundamentalistit syyttävät tiedettä sielunvihollisen toiminnaksi. Uusateistien mielestä uskonto on virus, joka väistämättä poistuu, kun ihmiskunta kehittyy.” Näin Kari Salminen kirjoittaa tuoreessa Aamulehden kolumnissaan.

Olisi syytä muistaa, että harva kristitty pitää tiedettä Paholaisen metkuna. Modernin tieteen pioneerit, esimerkiksi Robert Hooke, Sir Isaac Newton ja Louis Pasteur, olivat Raamattuun uskovia kristittyjä, jotka tutkivat luomakuntaa Jumalan kunniaksi.

Skeptikot keksivät tieteen ja uskonnon välisen sodan vasta 1800-luvulla.

Nykyisin moni sekoittaa tieteen löydöt ja tieteen naturalistiset tulkinnat. Ja jostain kumman syystä tiede tarkoittaa liki pelkästään uusdarvinistista evoluutiota.

Monet tieteenalat tulevat mainiosti toimeen ilman evoluutiota. Tämä tietysti ärsyttää darvinisteja, koska he näkevät kaiken evoluution valossa. Ranskalainen jesuiittapappi Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) esimerkiksi sanoi:

”Evoluutio on valo, joka valaisee kaiken tiedon, rata, jota kaiken ajatuksenkulun tulee seurata.”

Tällaista näkemystä ei voida perustella kokeellisesti.

Salminen ryöpyttää taas kerran Richard Dawkinsia ja lainaa kirjallisuuden professori Terry Eagletonin näkemyksiä Dawkinsista.

Eli pitäisi ensin tietää jotain uskonnosta, ennen kuin sitä voi kritikoida.

Salminen suosii esimerkiksi Eero Junkkaalan tavoin Alister McGrathin ratkaisua eli uskonnon ja tieteen vuoropuhelua.

McGrath hakee tukea teistiselle evoluutiolle kirkkoisä Augustinukselta. Hän kirjoitti vuonna 2009 Christianity Todayssä:

”Augustinuksen mukaan Jumala loi universumin, joka oli tarkoituksellisesti suunniteltu edistymään ja kehittymään. Tällaista evoluutiota ei ole suunniteltu mielivaltaisesti, vaan se on ohjelmoitu itse luomisen rakenteeseen. Jumalan kaitselmus valvoo luomisjärjestyksen jatkuvaa kehitystä.”

Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori McGrath sanoo:

"Genesis 1:12 viittaa siihen, että maapallolle annettiin voima tai kyky tuottaa itsestään uutta."

McGrath näkee Aadamin ja Eevan ihmiskunnan symboleina. Hänen mukaansa evoluutio vaikeuttaa uskoa Genesiksen historiallisuuteen.

Mutta olisiko Jeesus kuollut vertauskuvan tai myytin vuoksi? Darwinin bulldoggina tunnettu Thomas H. Huxley (1825–1895) puhui legendojen juoksuhiekasta, johon kristinusko voi upota.

Huxley ei voinut kunnioittaa kristittyä, joka ei uskonut Raamatun olevan totta.

Ateistien ja kristittyjen kiista tuskin loppuu siihen, että teologit hylkäävät Mooseksen ja omaksuvat Darwinin.

Lähteet:

McGrath, Alister. 2010. What Are We to Make of Adam and Eve? BioLogos (31.3.)

Salminen, Kari. 2016. Sota saa luvan loppua. Aamulehti 17.4. Ihmiset B10.

Darwin ja Augustinus: Alister McGrathin näkemys Genesiksen luomispäivistä

500-luvulta peräisin oleva maalaus kirkkoisä Augustinuksesta. Kuva Wikipediasta.



Joel Kontinen

Oxfordin yliopiston professori Alister McGrath on usein kritikoinut ateisteja ja varsinkin Richard Dawkinsia. Hän vastustaa darvinistien tapaa käyttää evoluutiota sulkeakseen Jumalan, kaiken Luojan, maailmansa ulkopuolelle.

Hiljattain McGrath kirjoitti Christianity Today-lehdessä kirkkoisä Augustinuksen (354–430) näkemyksistä. Valitettavasti McGrath yritti saman tien selittää Genesiksen luomispäivät teistisen evoluution avulla, jolloin päivistä tulee kohtuuttoman pitkiä.

Artikkelinsa alussa McGrath toteaa:

Monet evankeliset kristityt pelkäävät, että innovaattorit ja modernisoijat ovat luopumaisillaan kristinuskon pitkästä traditiosta eli Raamatun uskollisesta eksegeesistä. He sanovat, että kirkko on aina pitänyt luomiskertomuksia aitoina kuvauksina siitä, miten kaikki sai alkunsa.

Olen samaa mieltä professori McGrathin kanssa. Kun Kirjoitukset tulkitaan naturalistisen tieteen näkemysten eli evoluution ja miljoonien vuosien avulla, Raamatun sana silvotaan. Darvinistinen evoluutio on pohjimmiltaan ateistinen maailmanselitysmalli. Ei siis ole ihme, että Richard Dawkins on viehtynyt ajatukseen.

Valitettavasti McGrath ei huomaa omaa epäjohdonmukaisuuttaan. Sen sijaan hän vetoaa Augustinuksen näkemykseen välittömän luomisen (Psalmi 33:6–9) ja luomakunnassa yhä toimivan Jumalan (Johanneksen evankeliumi 5:17) erosta. McGrath käyttää tätä argumentoidakseen, että Jumala on voinut valita darvinistisen evoluution luomismenetelmäkseen:

Augustinuksen mukaan Jumala loi universumin, joka oli tarkoituksellisesti suunniteltu edistymään ja kehittymään. Tällaista evoluutiota ei ole suunniteltu mielivaltaisesti, vaan se on ohjelmoitu itse luomisen rakenteeseen. Jumalan kaitselmus valvoo luomisjärjestyksen jatkuvaa kehitystä.

Seuraavaksi McGrath ehdottaa, että luonnolla on kyky luoda uutta:

Augustinus argumentoi, että Genesis 1:12 viittaa siihen, että maapallolle annettiin voima tai kyky tuottaa itsestään uutta. "Kirjoitukset ovat ilmaisseet, että maa tuotti kasvit ja puut ikään kuin ohimennen, siinä mielessä että se sai vallan tuottaa ne."

Mutta Raamattu osoittaa selvästi, että tässä on kyse “lajinsa mukaan” –periaatteesta. Emme voi olettaa, että Augustinus tarkoitti luonnon pystyvän muodostamaan uusia Genesiksen määritelmän mukaisia lajeja.

Myöhemmin McGrath sanoo: “Todellinen kysymys ei koske Raamatun auktoriteettia vaan oikea tulkintaa.”

Näin on. Genesiksen jakson 1:1-2:4 huolellinen eksegeesi osoittaa, että kirjoittaja selvästikin ymmärsi luomispäivien tarkoittavan normaaleja 24 tunnin vuorokausia. Vaikka Augustinuksen näkemys eroaa useimpien muiden varhaisten kirkkoisien kannasta, hän ei selvästikään uskonut vuosimiljardeihin eikä darvinistiseen miljoonien vuosien kärsimykseen ja verenvuodatukseen.

Augustinus uskoi, että Jumala oli voinut luoda maailman silmänräpäyksessä.

Summa summarum: Kun Augustinuksen näkemyksiä tulkitaan todisteeksi teistisestä evoluutiosta, logiikka on auttamattomasti hukassa.

Lähde:

McGrath, Alister. 2009. Augustine's Origin of Species. Christianity Today (8.5.).
http://www.christianitytoday.com/ct/2009/may/22.39.html